Jaahans, lähestyy lähestyy. Huikea tärinä päällä ainakin täällä näppiksen takana.
Maalivahtitilanne on NHL.comin tietojen mukaan "loksahtamassa" kohdalleen Elliottin pienen vamman vuoksi. Ylävartalovammaa ollut viikon verran, Ken Hitchcock tosin vähätteli luonnollisesti tilannetta, ja kertoi eilen nostaneen Jake Allenin Peoriasta vain saadakseen lehdistöllekin jotain hommia.
Linkki NHL.comiin.
Jatkoaika veikkailee pudotuspeliextrassaan "yllättäen" vähämaalista sarjaa, jossa Blues jatkoon seitsemännessä. Harri Salmiovirran mielipide pisti tekstistä tosin pisti vahvasti silmään: "Edellämainittujen Sharks-pelaajien lisäksi puolustaja Douglas Murraylla voi olla oma roolinsa tässä näytelmässä. Rajusti taklaava Murray voi kylvää pommeillaan kauhua Bluesin taitopelaajien joukossa. Andy McDonald, David Perron,
TJ Oshie tai
Vladimir Sobotka eivät suoranaisesti rakasta fyysistä peliä, vaikka eivät suinkaan väistele kontakteja."
50-50, osumaprosentti vähän parempi kuin Esko Seppäsen vetovinkeillä. Eli TJ Oshien ja Sobotkan osalta ei oikein olisi enempää voinut metsään mennä. Oshie 130 niittiä, Sobotka 152. Niin ja Sobotka ei ole taitopelaaja, vaan grinder, joka rakastaa hämmentämistä.
Molemmat ovat kohtuu pienestä koostaan huolimatta melkoisia patukkoja jäällä. Hyvä luisteluasento ja matala painopiste heittää isoakin miestä ketoon. Oshie on mielestäni yksi liigan parhaita vastataklaajia.
Linkki YouTube-pätkään, jossa asian testaa Zdeno Chara. Vielä parempi esimerkki on maaliskuulta Chicagoa vastaan, kun Bryan Bickell luulee saavansa puolen kentän vauhdilla makean YouTube-niitin, mutta tippuukin jäähän törmättyään seisovin jaloin taklauksen vastaanottaneeseen Timothyyn.
Linkki NHLcom.
Sobotkalta vielä yksi makea,
päätä pidempi John Scott tippuu nolosti hanurilleen YouTube-pätkässä.
Mutta hienoa, että Blues on pudotuspeleissä. Näkee perus NHL-seuraajat tämän perinteisen HMV-jengin pelejä niin pystyvät edes tekemään vähän muutakin analyysiä kuin katsomalla tilastoista pituuden ja painon.