Sosialidemokraatit – SDP

[PTS]

Minä en ole kommari enkä halua suuryrityksen johtajalle viiden tonnin liksaa, mutta uskoisin, että 100 000 kuussa on duunista kuin duunista ihan kohtuullinen korvaus. Esimerkiksi 10 miljoonaa vuodessa on ihan aikuisten oikeasti naurettavaa ja murentaa ihmisten uskoa systeemiin (= lue järjestelmän legitimiteettiä joka takaa yhteiskuntarauhan). Ymmärrän myös, että johtajan liksassa pitää huomioida se, että potkut voi tulla kahden sekunnin varoitusajalla ja töitä on tehtävä tarpeen vaatiessa kellon ympäri nurisematta. Ymmärrän myös, että osakkeenomistajilla (=yhtiökokouksella ja sen valitsemalla hallituksella) on osakeyhtiössä oikeus päättää firman tuotosta niin kuin huvittaa. Silti, kohtuus pitää yhteiskunnan koossa ja motivoi niitä alaisia.

Näin juuri, tähän ajatustapaan päätyäkseen ei tarvitse olla erityisen vasemmistolainen vaan nimenomaan osata huomioida myös yhteiskunnallinen kohtuullisuus - uskoisin, että kokoomustaustainen presidentti on samaa mieltä. Toistan jossain aikaisemmin kirjoittamani: itse en tuijottaisi pelkkää vasemmisto- ja porvaripuolueiden valtasuhdetta vaan katsoisin myös niitä sisältöjä. Huolestuttavaa hyvinvointivaltion kannalta on, jos porvarillinen ajattelu uusliberalisoituu. Näin ajatus jokaisesta oman onnensa seppänä korostuu esimerkiksi kuitenkin perinteisesti porvarilliseenkin ajatteluun kuuluvan vastuun ja tietyn kohtuullisuuden kustannuksella. Kokoomusnuorten ja jonkun Kimmo Sasin/Elina Lepomäen ajattelu on esimerkki tästä.

 

[dana77]

Kuinka paljon arvelisit (ihan hatusta vedettynä) suomalaisen yritysmaailman toimintaedellytysten heikkenevän jos kaikki toimarit ottaisivat ja kuolisivat huomenna mystiseen sairauteen ja heidät jouduttaisiin korvaamaan reservistä vedetyillä kaupallisen koulutuksen omaavilla, mutta toimarikokemusta vailla olevilla talousammattilaisilla (näitä kai Suomessa on joitakin tuhansia)?

Anteeksi nyt kaikille, että intän (juu se on rasittavaa), mutta yritän epätoivoisesti ajaa perille sellaista ajatusta, että ehkä ajatus ammattijohtajien ylivertaisesta osaamisesta ja korvaamattomuudesta saattaisi olla edes vähän myytti, jolla oikeutetaan yleisen oikeustajun ylitse menevät liksat ja edut.

Ei palkat muodostu minkään kansallisen oikeudenmukaisuus -mittariston mukaan. Palkat määräytyvät kysynnän ja tarjonnan mukaan. Täydellisessä maailmassa baseball-pelaajat eivät ansaitsi typerän lajinsa pelaamisesta enemmän kuin sairaanhoitajat. Tämä kysyntä ja tarjonta koskee myös toimareita.

Suomessa Manager -tason (eli joilla ei ole itsenäistä business-vastuuta) johtajat ansaitsevat yksityisellä puolella pyöreästi 5000 euroa kuussa. Johtajasopimuksella toimitivat Director-tason johtajat (joilla siis on tulosvastuu ja johtajasopimukset eli ei ole normaalia irtisanomissuojaa) ansaitsevat 6000-10 000 euroa kuussa. Pienten ja keskisuurten firmojen toimitusjohtajat tienaavat sitten luokkaa 10 000 - 25 000e kuussa (ihan nakkikioskit tietenkin allekin). Keskimäärin pörssiyhtiön toimitusjohtajat tienaavat Suomessa 32 500 euroa. Suurissa pörssiyhiöissä toimitusjohtajat tienaavat Suomessa 100 000 euroa (josta noin puolet peruspalkkana ja puolet suoritusperusteisesti bonuksina).
lähde:
http://www.iltalehti.fi/tyoelama/2013052817075204_tb.shtml

On selvää (tai ainakin sen pitäisi olla selvää), että pörssiyhtiön toimitusjohtajaksi ei hypätä tyhjästä, vaan pitää olla näyttöjä tuloksen tekemisestä ja kyvystä johtaa liiketoimintayksiköitä (koko esim 100 henkeä). Minkä takia kukaan alkaisi 8 000 eurolla pienen pörssiyhtiön toimariksi, jos hän on jo Director-positiossa ansainnut enemmän? Samaten keskikokoisen pörssiyhtiön toimariksi ei hypätä tyhjästä, vaan se edellyttää näyttöjä pienen firman toimitusjohtajana toimimisesta tai vastaavanlaisesta toimesta (Esim mainittu Jukka Hienonen oli ollut Stockman varatoimitusjohtaja).
Miksi kukaan alkaisi keskikokoisen firman toimariksi 15 000 eurolla, jos hän jo entisessä tehtävässään on ansainnut enemmän?

Sitten kun puhutaan ihan suurimmista firmoista, niin heidän toimitusjohtaja valintansa keskittyy kavereihin, jotka jo nyt tienaavat sen 75 000 - 150 000. Heitä ei houkutella vaihtamaan tarjoamalla pienempää palkkaa kuin nykyisistä tehtävistä. Toki joku saattaisi tulla 100 000 tai 160 000 eurollakin, mutta kun palkkaus on kilpailukykyinen niin varmistetaan että siihen varmasti saadaan paras potentiaalinen ehdokas (oletuksella, että valitsijat osaavat parhaan valita)

Jos siis haluttaisiin pienentää suurimpien pörssiyhtiöiden toimareiden palkkoja se käytännössä edellyttäisi, että kaikkien johtajien palkkoja pienennettäisiin kautta linjan. Koska kyseessä on sadat itsenäiset toimijat, jotka nytkin vapaaehtoisesti ko. palkat maksavat, niin vaikea on nähdä noin tapahtuvan.

edit: minä olen henkilökohtaisesti muutamaankin kertaan nähnyt, kuinka toimitusjohtajan / omistajan kyvyt loppuvat kesken kun firma kasvaa yli tietyn kokoluokan (eräällä se oli 50 henkeä, toisella 300 henkeä). Vastuuta pitäisi osata delegoida kun itse ei ehdi, pysty ja kykene hoitamaan kaikkea. Tämä vaatisi taas toiminnan organisointia uudella tavalla ja sen opetteleminen kun on "aina" toiminut tietyllä tavalla on oikeasti paha rasti. Minulla siis ei todellakaan ole uskoa, että johtaja mikä johtaja.

 

[jussi_j]

...
Jos siis haluttaisiin pienentää suurimpien pörssiyhtiöiden toimareiden palkkoja se käytännössä edellyttäisi, että kaikkien johtajien palkkoja pienennettäisiin kautta linjan.....

No mutta kyllähän sitten niiden parhaiten palkattujen työntekijöidenkin palkkoja pitäisi laskea. Miksi kukaan ryhtyisi vaikka osastopäälliköksi jos uraputkessa olisi paska liksa ja paljon vastuuta sekä vittumaisia alaisia. Kyllä se nyt vaan on niin, että palkkaerojen tuoma paine tai noste pyörittää tätä maata niin, että pätevimmät ajautuvat sinne johtopaikoille.

 

[Sonny Burnett]

Miksi kukaan alkaisi keskikokoisen firman toimariksi 15 000 eurolla, jos hän jo entisessä tehtävässään on ansainnut enemmän?

.

Vallanhalu, halu saada "toimitusjohtaja" Cv:hen, halu vaativampiin tehtäviin. Ja voihan olla että että on ihmisiä jotka ovat jo kerran tj:n hommia päässeet maistamaan ja ovat jostain syystä firmasta lähteneet, eivät tyydy enää vähempiarvoisiin töihin vaan myyvät itsensä halvemmalla pelkästä toimariuden tuomasta ilosta.

Ei näitä keskisuuren firmojen toimarin paikkoja kuitenkaan valtavasti ole tarjolla jatkuvalla syötöllä.

 

[dana77]

Vallanhalu, halu saada "toimitusjohtaja" Cv:hen, halu vaativampiin tehtäviin.

No sitten tullaan taas palkanmaksajan eli työnantajan näkökulmaan. Haluatko 50 miljoonan yrityksen pyörittäjäksi tyypin, joka siihen haluaa vallanhalun motivoivana vai parhaan mahdollisen vaihtoehdon. 10K säästö kuussa tekee 120K vuodessa. Tuon kokoisen firman liiketuloksessa yhden prosentin muutos suuntaan tai toiseen vaikuttaa 500K.

Kuten todettua nyt työnantajan vapaaehtoisesti maksavat nykyiset palkat. Siihen puolestaan haluavat puuttua ihmiset, jotka eivät ko. palkkoja maksa tai jolle ne eivät suoranaisesti millään tavalla kuulu. Mitä enemmän omistajat maksavat palkkoja, sitä enemmän valtio saa verotuloja.

 

[jussi_j]

.. Mitä enemmän omistajat maksavat palkkoja, sitä enemmän valtio saa verotuloja.

Toki kannattaa muistaa, että tämä on demariketju ja määräävä tekijä on se, että asiat tehdään ideologisesti oikein ja tosiasiat ei yleensä häiritse kun demari puhuu oikeudenmukaisuudesta.

 

[Sonny Burnett]

Haluatko 50 miljoonan yrityksen pyörittäjäksi tyypin, joka siihen haluaa vallanhalun motivoivana vai parhaan mahdollisen vaihtoehdon.

Eihän nämä kaksi asiaa, osaaminen ja vallanhalu ole toisiaan poissulkevia tekijöitä.

Sehän on firman etu ja pitäisi olla myös tavoite että saadaan töihin mahdollisimman hyviä työntekijöitä, mahdollisimman edullisesti.

 

[jussi_j]

Eihän nämä kaksi asiaa, osaaminen ja vallanhalu ole toisiaan poissulkevia tekijöitä.

Sehän on firman etu ja pitäisi olla myös tavoite että saadaan töihin mahdollisimman hyviä työntekijöitä, mahdollisimman edullisesti.

Firman etu on saada yrityksen johtoon kunnianhimoisia ihmisiä. Linjalle latomaan jotain ei välttämättä niinkään ole väliä kunnianhimolla, ehkä jopa päinvastoin.

 

[dana77]

Sehän on firman etu ja pitäisi olla myös tavoite että saadaan töihin mahdollisimman hyviä työntekijöitä, mahdollisimman edullisesti.

Näin tietenkin, mutta jos potentiaalisia ehdokkaita on 10 kpl jos palkka on 25K kuussa ja 2 kpl jos palkka on 15K kuussa, niin todennäköistä on, että noista kahdeksesta löytyisi joku pätevämpi kuin niistä kahdesta. Se on sitten tosiaan firman johdon asia miettiä, että säästääkö tässä paikassa sen 120K vuodessa ja tinkiikö mahdollisesti johtajan tasosta vai ei.

Edelleen kyse on täysin vapaaehtoisuudesta, joten koko keskustelu alkaa muistuttamaan sitä kun joku menisi Mika Häkkiselle selittämään että on ihan tyhmää ostaa 100 000 euron mersu kun 20 000 euron Kia on melkein yhtä hyvä. Tai 20 000 euron Kian ostajalle, että käytetyn Volvon saa 5 000 eurolla.

Toistaiseksi ei ole vielä yhtään ehdotusta tullut, että miten vapaaehtoisten tahojen vapaassa markkinataloudessa keskenään sopimia "liian suuria" palkkoja haluttaisiin laskea, ettei demarit niistä pahottaisi mieltään. Pitäisi varmaan perustaa joku konsulttifirma, joka kehittäisi niin innovatiivisiä palkkausmuotoja, että ei suuri yleisö ei niitä ymmärtäisi eikä niinollen osaisi niistä mieltään pahoittaa. Nettopalkkaukseen siirtyminen olisi varmaan yksi. Sehän ei kuulostaisi ollenkaan niin pahalta, että toimarin palkka palkka olisi 70K nettona kun jos se ilmoitetaan 150K bruttuna. Toinen vaihtoehto olisi, että palkat alettaisiin maksamaan Utopian pesoina, jonka vaihtokurssi määräytyisi neljännen asteen yhtälönä, mutta jonka lunastamisessa olisi monimutkaiset ehdot (8 sivua klingoninkielistä lakitekstiä).

 

[Sonny Burnett]

Firman etu on saada yrityksen johtoon kunnianhimoisia ihmisiä. Linjalle latomaan jotain ei välttämättä niinkään ole väliä kunnianhimolla, ehkä jopa päinvastoin.

No, minä olen edelleen sitä mieltä ettei johtajan kunnianhimoa voi ostaa pelkällä rahalla. Tämä tästä.

Ja jos nyt puhutaan jostain nykypäivän teollisuuden linjanhoitajista, voimalaitoksen operaattoreista, sahalinjan lajittelijasta, automaatioasentajista tms jollaisia tämän päivän retaletyöt ovat, niin taitaa olla niin että siinä voi saada kunnianhimottomuudellaan tai himoisuudellaan aikaan satojentuhansien eurojen eroja kertaheitolla. Joku kurkunpoiminta on urakkapalkattua mutta onhan siinäkin rahanhimolla tärkeä osa kuinka paljon niitä pellolta nousee.

Danalta olisin vielä kysynyt, kun ammattiurheilun esimerkkejä käytät usein. Mitä mieltä olet urheilusarjojen palkkakatoista?

 

[dana77]

Danalta olisin vielä kysynyt, kun ammattiurheilun esimerkkejä käytät usein. Mitä mieltä olet urheilusarjojen palkkakatoista?

Ne tekevät urheilusarjoista tasaisempia ja jännittävämpiä ja niiden ansiosta liigat tuottavat paremmin ja ovat taloudellisesti vakaammalla pohjalla. NFL:ssä homma on hoidettu omistajien kannalta kaikkein fiksuiten ja seurat ovat rehellisesti franchising-yrityksiä, joiden välillä tuloja tasataan reilusti. Ne ovat siis kaikki käytännössä saman "ketjun" haaraliikkeitä. Seurathan eivät liiketaloudellisesti oikeasti ole toistensa kilpailijoita eivätkä tavoittele monopolia, kuten puhtaassa markkinataloudessa toimivat kilpailijat tekevät.

 

[Jymäkkä]

Ei mulla ole mitään sitä vastaan, että vaativasta työstä maksetaan kunnon palkka. Silti minusta on ihan pätevä peruste evätä nuo energiayhtiöiden korotukset vetoamalla nykyiseen taloudelliseen tilanteeseen ja palkansaajilta vaadittuun palkkamalttiin. Miten se työ nyt taas hetkessä sitä paitsi olisi muuttunut 20-30 % vaativammaksi, niin kuin korotusten määrästä voisi kai sitten päätellä? Kyllä noihin virkoihin halukkaita ja päteviä löytyy kevyemmilläkin korotuksilla. Tuskinpa nuo nykyisetkään ovat juuri ne parhaat mahdolliset, joista pitäisi pitää kynsin hampain kiinni.

Voihan nämä kuitata aina kateudella, mutta onhan tuo nyt aika selvästi muutenkin nähtävillä, että Suomessa isokenkäisten pieni piiri päättää ristiin toisilleen milloin mistäkin uusista eduista. Onko tämä sakki nyt todella niin erityisen korvaamaton Suomen pärjäämisen kannalta, vai olisiko vain hyvä, että veri vaihtuisi ripeämmin tuossakin porukassa? Itse veikkaan oikeasti, että olisi. Voisi tulla enemmän uusia ajatuksia ja innovaatiota ja vähemmän oman edun tavoittelua.

Ja edelleen, vaativasta työstä kunnon korvaus. Mutta kun katsotaan parin viime vuosikymmenen kehitystä johtajien palkoissa ja muissa palkkioissa, niin ei siellä nyt ihan ansiokehityksessä olla jalkoihin jääty.

 

[bebeto]

Ei mulla ole mitään sitä vastaan, että vaativasta työstä maksetaan kunnon palkka. Silti minusta on ihan pätevä peruste evätä nuo energiayhtiöiden korotukset vetoamalla nykyiseen taloudelliseen tilanteeseen ja palkansaajilta vaadittuun palkkamalttiin. Miten se työ nyt taas hetkessä sitä paitsi olisi muuttunut 20-30 % vaativammaksi, niin kuin korotusten määrästä voisi kai sitten päätellä? Kyllä noihin virkoihin halukkaita ja päteviä löytyy kevyemmilläkin korotuksilla. Tuskinpa nuo nykyisetkään ovat juuri ne parhaat mahdolliset, joista pitäisi pitää kynsin hampain kiinni.

Voihan nämä kuitata aina kateudella, mutta onhan tuo nyt aika selvästi muutenkin nähtävillä, että Suomessa isokenkäisten pieni piiri päättää ristiin toisilleen milloin mistäkin uusista eduista. Onko tämä sakki nyt todella niin erityisen korvaamaton Suomen pärjäämisen kannalta, vai olisiko vain hyvä, että veri vaihtuisi ripeämmin tuossakin porukassa? Itse veikkaan oikeasti, että olisi. Voisi tulla enemmän uusia ajatuksia ja innovaatiota ja vähemmän oman edun tavoittelua.

Ja edelleen, vaativasta työstä kunnon korvaus. Mutta kun katsotaan parin viime vuosikymmenen kehitystä johtajien palkoissa ja muissa palkkioissa, niin ei siellä nyt ihan ansiokehityksessä olla jalkoihin jääty.

Mutta kun se vertailu pitääkin tehdä kansainvälisellä tasolla, muuten nuo huippujohtajat karkaavat tästä jumalan hylkäämästä maasta leveämmän leivän ääreen. Tänne jäävät ainoastaan työttömät ja eläkeläiset, milläs sitten eletään.

 

[erku]

Omistajaohjauksesta vastaava ministeri Sirpa Paatero on osoittanut ryhdikkyyttä ja ilmaissut, että valtionyhtiöiden hallitusten jäsenille esitetyt mittavat palkankorotukset perutaan. Tästä Paateron linjauksesta suivaantui kovasti Eero Lehti, toivotalkoolainen kansanedustaja ja Alex Stubbin yrittäjäpoliittinen neuvonantaja. Hivenen hassua, että Lehti on ollut etunenässä ajamassa palkkamalttia ja jopa palkanalennuksia, mutta sitten kun on kyse eliitin palkkioista, niin ääni kellossa on totaalisen eri ja veronmaksajien rahoja pitäisi roiskia kymmenien prosenttien palkankorotuksiin.

 

[JypFabu]

Mutta kun se vertailu pitääkin tehdä kansainvälisellä tasolla, muuten nuo huippujohtajat karkaavat tästä jumalan hylkäämästä maasta leveämmän leivän ääreen. Tänne jäävät ainoastaan työttömät ja eläkeläiset, milläs sitten eletään.

Luojani mun, voi kun tämän haluaisin nähdä realisoituvan. Miten tuhannesti parempi maailma olisi, kun nämä lahjakkaat ja korvaamattomat lähtisivätkin maailman turuille ja toreille näyttämään. Tosi kun kuitenkin taitaa olla, ettei edes euroopan firmaliigoihin kelpuutettaisi moisia, saati edes alimpaan divariin, muuten olisivat jo menneet. Mutta toivossa hyvä elää, oppisivat maailmallakin tietämään mitä on bisnesosaaminen, innovaatio ja vastuunkanto. Jotenkin tuntuu, että siinä vaiheessa, kun korvaamattomista päästään eroon, alkaa hommatkin sujumaan. Lähteä pitäisi kuitenkin pian, sillä heti kun käteinen paljastaa suomalaisen osaamisen tason, lyödään suomituristeillekin viisumi, jossa vaaditaan juhlallinen vakuutus, ettei aio edes yrittää hakea kohdemaasta duunipaikkaa, vaan keskittyy vaan ryyppäämään ja tuo omat lihapullat mukana. Suomalainen bisneseliitti= tps nykyään.

 

[Jymäkkä]

Mutta kun se vertailu pitääkin tehdä kansainvälisellä tasolla, muuten nuo huippujohtajat karkaavat tästä jumalan hylkäämästä maasta leveämmän leivän ääreen. Tänne jäävät ainoastaan työttömät ja eläkeläiset, milläs sitten eletään.

Oma viestisi saattoi olla sarkasmia, mutta kommentoin silti;) Noinhan meille on toitotettu, ja suurinta ääntä ovat pitäneet juuri nuo korotuksista nauttineet johtajat. Mitään näyttöä siitä, että ilman muhkeita korotuksia ei pätevää johtoa saataisi, ei ole. Eikö ketään oikeasti epäilytä tämä homma, kun jatkuvasti nämä samat nimet pyörivät kohujen ympärillä? Kyllä Lilius on varmaan taas korotuksensa ansainnut, muuten se pentele karkaa ulkomaille ja joku epäpätevä nousee päättämään asioista. Tiedän kyllä, että johtajien palkkojen/palkkioiden suuruudella ei ole mitään merkitystä Suomen kilpailukyvyn tai yritysten tulosten suhteen, mutta yhteiskunnallinen viesti on merkittävä. En minä ainakaan hyväksy, että jotain suppeaa eliittiä ei koske mikään kohtuus aikana, jolloin kansalta vaaditaan vyön kiristystä ja nollalinjaa. Ja moni pesunkestävä oikeistolainenkin ajattelee näin, esimerkiksi nyt tämänkin asian tikun nokkaan nostanut Ben Z.

 

[dana77]

Jos suomalaiset johtajat ja hallitusammattilaiset ovat niin epäpäteviä kuin täällä on annettu ymmärtää, niin silloin loogisesti ajateltuna on vieläkin tärkeämpää että palkkataso on kansainvälisesti kilpailukykyinen, jotta tänne saadaan houkuteltua päteviä ulkomaalaisia johtajia.

 

[Jymäkkä]

Jos suomalaiset johtajat ja hallitusammattilaiset ovat niin epäpäteviä kuin täällä on annettu ymmärtää, niin silloin loogisesti ajateltuna on vieläkin tärkeämpää että palkkataso on kansainvälisesti kilpailukykyinen, jotta tänne saadaan houkuteltua päteviä ulkomaalaisia johtajia.

Ei kai noin ole kukaan väittänyt. Henkilökohtaisesti epäilen kuitenkin, että johtajien taso nousisi palkkioita reilusti korottamalla. Itse asiassa nuo korotukset ovat vain kasvattaneet noiden samojen vanhojen johtajien ansioita. Ja jos jokunen nyt lähtisikin ulkomaille leveämmän leivän perään, niin en epäile hetkeäkään, etteikö ihan yhtä pätevää porukkaa onnistuttaisi rekrytoimaan tilalle nykyisilläkin palkkioilla.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Varmasti pitäisi mutta en viitsi. Työskentelen pienessä perheyrityksessä jossa ei ole hallitusta vaan toimiva johto. Menestymme melko hyvin ja olemme markkinajohtaja alallamme pohjoismaissa. En usko että menestyisimme yhtään paremmin vaikka meillä olisi hallitus isoine palkkioineen. Tulee mieleen kun näitä viestejä lukee että onko tänne kirjoittavat nimimerkit työelämässä lainkaan ja jos on niin millaisissa tehtävissä. Niin todellisuudesta erkaantunutta tekstiä täällä saa lukea että alta pois.

Kuten @varjo tuossa jo ajat sitten totesi, niin kaikilla osakeyhtiöillä on oltava lain mukaan hallitus. Tietysti jos yhtiömuoto on esimerkiksi kommandiittiyhtiö, niin tilanne on toinen, mutta suunnilleen nakkikioskia isompaa ja varsinkin velkavipua kasvuun käyttävää firmaa ei oikein kannata ky-pohjalta johtaa.

En viittaa nyt niinkään bebeton viesteihin, mutta edellisten päivien keskustelusta tässä ketjussa on jäänyt sellainen kuva, että hallituksen ja toimitusjohtajan roolit osakeyhtiöissä ja varsinkin pörssinoteeratuissa yhtiöissä eivät ole ihan sataprosenttisesti hallussa kaikilla kirjoittajilla.

Osakeyhtiön toimitusjohtaja ei ole juridisesti katsoen yrityksen työntekijä. Toimitusjohtaja on yhtiön hallitukselle ja tätä kautta omistajille yrityksen asioista vastuussa oleva instituutio, ei koskaan työntekijä. Toimitusjohtajaa eivät koske läheskään kaikki työntekijöille kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet, kuten irtisanomissuoja ehkäpä konkreettisimpana näistä. Kun toimitusjohtaja menettää hallituksen luottamuksen, niin potkut seuraavat tavallisesti välittömästi. Yritys ja toimitusjohtaja sopivat ennen töiden aloittamista irtisanomisehdoista, lomista ja monista muista asioista hyvin yhksityiskohtaisesti verrattuna yrityksen ja työntekijöiden välisiin työsopimuksiin, koska jälkimmäisissä voidaan viitata esimerkiksi voimassa olevaan lainsäädäntöön ja työehtosopimukseen. Siksi palkattu toimitusjohtaja ja yritys tekevät käytännössä aina johtajasopimuksen, jossa mm. määritellään, että yrityksen puolelta irtisanottavalle toimitusjohtajalle maksetaan x kk palkkaa vastaava rahasumma. Ilman tätä lausetta irtisanottavalle toimitusjohtajalle ei tarvitse maksaa mitään, koska häntä ei koske työntekijöiden irtisanomissuoja.

Osakeyhtiön hallitus on puolestaan omistajien väline. En ryhdy kirjoittamaan tänne hallituksen lakisääteisiä tehtäviä, koska jokainen voi ne lukea osakeyhtiölaista ja oppikirjoista. Käytännössä hallituksen merkitys ja rooli ovat ihan erilaiset pienessä perheyrityksessä, kuin mitä ne ovat useimmissa pörssiyhtiöissä. Monen pikkufirman omistajat ovat samalla töissä yrityksessä, ja he päättävät käytännössä kaikista isoista asioista, ollen vastuussa päätöksistä itselleen. Hallituksessa istuu heidän lisäkseen tyypillisesti samojen ihmisten perheenjäseniä, siten että äänet ovat suhteessa omistusosuuksiin.

Isompien firmojen ja varsinkin pörssiyhtiöiden tapauksessa sekä yrityksen johtamisen haasteet että hallituksen potentiaali omistajalle lisäarvoa tuottavana toimielimenä ovat jo ihan toista luokkaa. Pörssiin viedyllä yrityksellä voi olla suuromistajina myös varakkaita yksityishenkilöitä, mutta paljon useammin suuromistajat ovat kotimaassa tai ulkomailla toimivia institutionaalisia sijoittajia, kuten eläkevakuutusyhtiöitä, sijoitusrahastoja tai muita pääomasijoituksia tekeviä muita rahoitusalan toimijoita. Suuret omistajat nimeävät hallituksiin omia edustajiaan yhtiökokouksen tai yhtiöjärjestyksessä määrätyn muun tahon kautta. Tavallisesti suuromistajat luottavat näissä asioissa hallitusammattilaisiin, joilla on joko laajaa näkemystä joko suuryritysten johtamisesta tai yrityksen toimialan kannalta relevantista liiketoiminnasta. Isossa yrityksessä hallituksella usein merkittävä rooli ei pelkästään hallinnollisessa mielessä, vaan myös strategian ja operatiivisen toiminnan sparraajana ja neuvonantajana sekä riskienhallinnan keskeisenä varmistajana.

Suuryrityksen omistajan (suuren tai pienen) näkövinkkelistä ei ole ollenkaan yhdentekevää, millainen tiimi toimii yrityksen hallituksessa. Hallitukseen kannattaa valita henkilöitä, joilla on yksilöinä ja yhteisesti sellainen määrä kokemusta ja asiantuntemusta, jonka avulla omistaja voi vakuuttua operatiivisen toiminnan valvomisen ja tukemisen vastaavan tarkoitustaan. Tarkoituskin on muuttuva käsite. Kilpailu ja muut ulkoiset tekijät muuttavat yrityksen toimintaympäristöä, tapahtuu merkittäviä yritysostoja, jotain liiketoimintoja poistuu ja uudenlaista bisnestä käynnistetään, mennään kokonaan uusille markkinoille, jne. Tämä kaikki voi vaikuttaa myös siihen, millaista osaamista yhtiön hallitukseen on tarpeen kulloinkin saada.

Edellä mainittu huomioiden, isojen yhtiöiden omistajien näkökulmasta on aika lailla toissijaista, maksetaanko hallituksen jäsenille ja puheenjohtajistolle muutama tonni tai kymppitonni vuodessa enemmän vai vähemmän. Se verran maksetaan, että tehtäviin saadaan sellaiset henkilöt, jotka tuovat hallitukseen omistajien toivomaa osaamista. Omistajalle on tässä pääasia, että hallituksen työ on raiteillaan ja yrityksen omistaminen tuntuu järkevältä.

Ihan toinen asia on se, onko yhtiön hallituksen jäsenten palkkiopolitiikka linjassa omistajien arvomaailman ja tavoitteiden kanssa. Tämä voi ihan oikeutetustikin tuoda joskus keskusteluun sävyjä, joissa hallitusten jäsenten palkkioiden nostaminen kyseenalaistetaan tilanteessa, jossa työntekijöiltä vaaditaan palkkamalttia tai kun yhtiö tekee merkittäviä irtisanomisia. Hallituksen jäsenet eivät tietenkään ole yhtiön työntekijöitä eikä heidän palkkioillaan ole mitään tekemistä työsuhteessa olevien palkkojen tai edes tulospalkkioiden kanssa. Hallituksen palkkioiden korottaminen on tietysti aina jonkinlainen viesti ulospäin, jonkinlaista pelisilmääkin tarvitaan. Korotukset rinnastetaan helposti työntekijöiden palkkakehitykseen, olipa tällainen kuinka perusteltua tai perustelematonta hyvänsä.

 

[Jymäkkä]

Tämä voi ihan oikeutetustikin tuoda joskus keskusteluun sävyjä, joissa hallitusten jäsenten palkkioiden nostaminen kyseenalaistetaan tilanteessa, jossa työntekijöiltä vaaditaan palkkamalttia tai kun yhtiö tekee merkittäviä irtisanomisia. Hallituksen jäsenet eivät tietenkään ole yhtiön työntekijöitä eikä heidän palkkioillaan ole mitään tekemistä työsuhteessa olevien palkkojen tai edes tulospalkkioiden kanssa. Hallituksen palkkioiden korottaminen on tietysti aina jonkinlainen viesti ulospäin, jonkinlaista pelisilmääkin tarvitaan. Korotukset rinnastetaan helposti työntekijöiden palkkakehitykseen, olipa tällainen kuinka perusteltua tai perustelematonta hyvänsä.

Tämä viimeinen osio on mielestäni saivartelua. Vaikka hallituksen jäsenet eivät olekaan yhtiön työntekijöitä perinteisessä mielessä, niin nämä palkkiot hallitustehtävien hoidosta kuitenkin maksetaan korvauksena siitä, että hallituksen jäsenet valvovat ja ohjaavat yhtiön toimintaa tavoilla, joita edellä ansiokkaasti luettelit. Palkkio maksetaan yhtiön hyväksi tehdystä työstä. Minusta tuon voi ihan hyvin rinnastaa palkansaajien palkkoihin ja niiden kehitykseen, vaikka normaalista työsuhteesta ei kyse olekaan.

 

[Cobol]

Osakeyhtiön hallitus on puolestaan omistajien väline.

Hyvä kirjoitus perusasioista kaikin puolin! Lainaamaani kohtaan sen verran kommenttia, että varsinkin pörssiyhtiöissä tai ainakin menestyvissä, kansainvälisissä pörssiyhtiöissä hallituksen rooli ei enää ole pelkästään tai edes pääosin toimia omistajien välineenä. Hallitus voi toimia niin strategisena suunnittelijana kuin erilaisten riskitasojen arvioijana. Edelleen, hallitus on parhaimmillaan kun se on riittävän hyvin verkostoitunut ja tuo myös tätä kautta uusia näkökulmia ja haastaa jokaisen - niin tulevan kuin menneen - strategian vuoropuheluun yrityksen linjasta ja yrityksen kehittämisestä.

Itselläni on ollut ilo toimia useiden hallitusammattilaisten kanssa johtaessani toimitusjohtajana (pörssiyhtiön sisar) ja varatoimitusjohtajana pörssiyhtiön Suomen ja Pohjoismaiden liiketoimintaa (vuosina 2006-2010). Jälkikäteen olen joskus miettinyt kuinka mielenkiintoisia näkemyksiä, oikeita kysymyksiä ja yhtiön toimintaan kehittävällä tavalla vaikuttavaa strategista keskustelua useampi hallitusammattilainen sai aikaiseksi verrattuna siihen, että yhtiön hallitus olisi koostunut heikommasta aineksesta.

Mitä tulee nyt esille nousseeseen keskusteluun valtion yhtiöissä vaikuttavien hallitus- ja muiden ammattilaisten palkkiotasosta niin tottahan se on, että palkkiotasoon esitettiin kovaa korotusta. Kun Fed, BoJ ja EKP pyörittävät (Fed pyöritti) setelipainoa, ensimmäisenä lähtevät nousuun osakkeet ja huippujohdon palkat ja palkkiot. Valtiojohtoiset tai osin valtiojohtoiset yritykset eivät ole poikkeus.

 

[BigRedCat]

Oma viisipenniseni aiheesta:

Tuhlatkoon jokainen osakeyhtiön omistaja varojaan juuri kuten tahtoo. Jos hallituksen ja johdon suuret palkat ovat rasite, silloinhan markkinataloudessa jossain vaiheessa joku älyää maksaa pienempiä palkkoja ja saa tällä kilpailuetua. Tämä on tietenkin yksinkertaistus, ja on syynsä siihen, että palkat ovat suuruudeltaan lähellä toisiaan vastaavista tehtävistä. Ongelmaksi tämä kuitenkin tulee vain kun valtio on omistajana. Ymmärrän hyvin ihmisten vitutuksen, joka aiheutuu verorahojen käyttämisestä ylisuuriin palkkoihin. Jokainen tehköön omilla rahoillaan ja ajallaan mitä tahtoo, mutta "yhteisiä" rahoja ei samalla tavalla voi käyttää.

Oma näkemykseni suurista palkoista on osaksi se, että isoille yrityksille on halpa vakuutus maksaa hyvälle, osaavalle johtajalle suurta palkkaa. Vaikka ajatusleikkinä mietittäisiin maailmassa olevan kahdenlaisia johtajia: Halpaa A-tyyppiä ja kallista B-tyyppiä. Keskimääräinen suoriutuminen, kuten täälläkin mainittu, ei välttämättä eroaisi niin suuresti ryhmien välillä kuin jotkut suuria palkkioita puolustelevat uskovat. Kuitenkin mitä enemmän johtajalla on valtaa ja vastuuta, sitä enemmän tuhoa hän pystyy aiheuttamaan. Kokematon ja ammattitaidoltaan köykäisempi A-tyyppi voi suuremmalla todennäköisyydellä vaikka tuhota koko yrityksen, jolloin B-tyypistä maksetaan suurelta osin pienemmän katastrofiriskin takia.

Tietenkin toiset yritykset ovat herkempiä johtajansa/johtajiensa ominaisuuksille. Warren Buffethan avasi sijoitusfilosofiaansa kertomalla pyrkivänsä sijoittamaan vain yrityksiin, jotka menestyisivät, vaikka niitä johtaisi idiootti, koska ennemmin tai myöhemmin niin käy.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tämä viimeinen osio on mielestäni saivartelua. Vaikka hallituksen jäsenet eivät olekaan yhtiön työntekijöitä perinteisessä mielessä, niin nämä palkkiot hallitustehtävien hoidosta kuitenkin maksetaan korvauksena siitä, että hallituksen jäsenet valvovat ja ohjaavat yhtiön toimintaa tavoilla, joita edellä ansiokkaasti luettelit. Palkkio maksetaan yhtiön hyväksi tehdystä työstä. Minusta tuon voi ihan hyvin rinnastaa palkansaajien palkkoihin ja niiden kehitykseen, vaikka normaalista työsuhteesta ei kyse olekaan.

Näinkin kyllä, mutta hallitusamattilaista hallitukseen tiedustellessaan yhtiö ei ole hankkimassa tietyn palkkaluokan henkilöä toimittamaan kyseistä tehtävää. Kyseinen tiedustelu ja hallituksen jäsenen valintakin tapahtuvat hieman eri prosessin kautta kuin työntekijää palkattaessa, olipa työntekijä minkä tason henkilö hyvänsä.

Toki hallituksen jäsenillekin maksetaan korvausta yhtiön hyväksi annetusta ajasta ja osaamisesta - tavallaan siinä missä työntekijöillekin - mutta yhtä hyvin tai jopa paremmin perusteluin hallituksen jäsenen työpanos voidaan rinnastaa ulkopuolisten liikkeenjohdon konsulttien palkkioihin. Isojen yritysten hallitusten jäsenet kun eivät pääsääntöisesti työsuhteessa ko. yhtiöön, vaan ovat kenties työsuhteessa johonkin aivan muuhun organisaatioon. Ei konsulttienkaan osalta kukaan ole ihmettelemässä sen takia, miksi konsultille maksettiin näin ja noin paljon, vaikka työntekijöiden liksat eivät ole viimeisen vuoden aikana nousseet. Jostakin muusta syystä voi kyllä ihmetellä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Hyvä kirjoitus perusasioista kaikin puolin! Lainaamaani kohtaan sen verran kommenttia, että varsinkin pörssiyhtiöissä tai ainakin menestyvissä, kansainvälisissä pörssiyhtiöissä hallituksen rooli ei enää ole pelkästään tai edes pääosin toimia omistajien välineenä. Hallitus voi toimia niin strategisena suunnittelijana kuin erilaisten riskitasojen arvioijana. Edelleen, hallitus on parhaimmillaan kun se on riittävän hyvin verkostoitunut ja tuo myös tätä kautta uusia näkökulmia ja haastaa jokaisen - niin tulevan kuin menneen - strategian vuoropuheluun yrityksen linjasta ja yrityksen kehittämisestä.

Ehdottomasti juuri näin, ja tätä myös edellä koetin valottaa. Toki omistajan välineen rooli on aina jollakin tapaa olemassa, varsinkin silloin kun suuromistaja mieltää sijoituksensa yhtiöön strategiseksi. Ilman muuta moderniin kansainväliseen toimintatapaan kuuluu, että hallitus tukee operatiivista johtoa strategisessa suunnittelussa ja neuvonantajana. On myös tärkeää että toit esille riskitasojen arvioinnin, ja senkin kautta tietysti valvotaan omistajan etua. Riittävä jatkuvuussuunnittelun ja varautumisen taso, samoin kuin tietynlainen riskien arviointi isojen liiketoimintapäätösten kohdalla, ovat mielestäni ilman muuta asioita, joiden pitää kiinnostaa yhtiön omistajia.

 

[Tami Talk]

Aika lailla sivuraiteelle on mennyt tämä keskustelu. Toimitusjohtajan, hallituksen tai työntekijän toimenkuvasta tuskin on kenelläkään epäselvää. Nyt pitäisi puhua siitä, että miten meidän yhteiskuntaamme rapauttava kateus saadaan poistumaan! Kokoomusvaikuttaja Zysse pelaa kateuskortilla, Pekkarinen komppaa ja demariministeri lyö tuon kortin pöytään. Jatkossa Fortumilla on vaikea löytää kyvykästä hallituksen puheenjohtajaa. Ja kaikki tämä Kateuden vuoksi. Puhukaa Kateudesta, älkää eksykö harhapoluille. Tämä on demariketju.