Katainen puhui taas tänään kuntien palvelurakenteen uudistamisesta, jonka osalta yksi tärkeimmistä huomioon otettavissa puolista olisi kuntien määrän vähentäminen, kuntademokratian ja kansalaisten vaikutusvallan turvaamiseksi.
Jos kuntarakennetta ajattelee puhtaasti taloudellisesti, niin suurimmat säästöt tapahtuisivat suurten kaupunkiseutujen yhdistämisissä. Kuten nyt Lahdenseudun. Pääkaupunkiseudulla Hki/Vantaa koalitio vaatisi sen Espoonkin, vana tässä törmätään siihen puoluepoliittisen esteeseen, joka jarruttaa niiden pientenkin kuntien yhdistymisiä. Ne kun vaikuttavat poliittisiin valtasuhteisiin, joista pyritään kynsin hampain pitämään kiinni. Kepulle on tärkeää pitää pieniä kuntia mahdollisimman paljon ja Kokoomuslaiset eivät halua paremmin toimeentulevien alueita yhdistettäväksi heikommin toimeentuleviin alueisiin (pääkaupunkiseudulla Espoota ei kiinnosta, Tampereen seudulla rikas Pirkkala haluaa vain rusinat pullasta jne. jne.)
Palvelurakenteiden uudistamisesta ei ole paljoa hyötyä, jos se tapahtuu ylikunnallisia palveluita muodostamalla, koska päätöksenteko karkaa kuntalaisen ulottumattomin, ja se taas vaikuttaa ihmisten kokemaan toimintamallien oikeutukseen.
Terveydenhuolto on se iso kakku, joka nyt tehtävällä rakenneuudistuksella sen kun byrokratisoituu lisää erillisine terveydenhoitoalueen minimiväestövaateella (siis ei vaadita kuntaa, jossa on 20000 ihmistä, riittää kun kunnat silppuavat tämmöisen väkimäärän kasaan, järjetöntä, mutta kepun hallituksessa ollessa on mahdotonta saada läpi vaadetta 20000 asukkaan kunnista).
Keskusta on ainoita isoja agraaripuolueita länsimaissa, ja tämä johtuu pitkälti kuntarakenteesta. Maataloudesta saa toimeentulonsa vain 3% väestöstä ja maaseudullakin osuus on enää 10%. Mitä sillä 2.5 miljardilla saisikaan aikaan, jos se kohdennettaisiin jotenkin muutoin, kuin tukina tälle 10% maaseudun asukkaista.
