Mediakuutio
Jäsen
Sinänsä olen monesta asiasta samaa mieltä mutta edelleen tuo ei korjaa sitä perusongelmaa ettei vanhemmilla (tai edes toisella) ole aikaa tarpeeksi lapselle, vaan suurimman osan ajasta ma-pe lapsen kanssa viettää joku muu. Vaikka se päivähoito olisi kunnossa ei se ole sille lapselle sama asia kuin oma vanhempi ja koti. Ja jokainen euro mitä taas päivähoitoon laitetaan vaikuttaa siihen suhteeseen onko lasta järkevämpää hoitaa kotona vai päiväkodissa (yhteiskunnan näkökulmasta).Monta hyvää kommenttia ja keskustelua, tagaan tähän ainakin @Pallister @Tadu ja @Mediakuutio.
Päiväkotijärjestelmässä on todella paljon ongelmia. Ne ongelmat ei kuitenkaan korjaannu sillä, että tuetaan enemmän lasten tekemistä tai kotihoitoa, vaan sillä, että päiväkodit laitettaisiin kuntoon. Tähän toki tarvitaan rahaa, mitä tuntuu vaan koko ajan olevan vähemmän ja sen käyttöä priorisoidaan ihan muihin kohteisiin kuin varhaiskasvatukseen ja koulutukseen. Ja samalla noiden kuntoonlaittaminen olisi mielestäni se yksi tärkeimmistä syistä, että niitä lapsia ihan oikeasti uskallettaisiin ja haluttaisiin tehdä.
Koska kuitenkin nyky-yhteiskunta on jo järjestetty niin, että lähtökohtaisesti molempien lasten vanhempien pitää olla töissä, niin tuon muuttaminen on mielestäni huomattavasti vaikeampaa kuin laittaa vanhemmuutta tukevia rakenteita kuntoon. Edelleen huudan sen perään, että koko lapsen saanti on nykyisellään huomattavan paljon naisen työpaikan kustannukseksi lankeavaa. Mielestäni olisi paljon parempi, että kustannukset jakautuisivat tasan molempien vanhempien työpaikkojen kesken, vielä siten, että sillä ei olisi rahallista merkitystä kumpi lapsen kanssa on kotona. Samalla mielestäni tulisi vaikka pakottaa kotonaoloajat molemmille vanhemmille samanpituisiksi, nykyisinhän molemmilla on saman verran vanhempainrahapäiviä, mutta niiden käyttöä ei tasata.
Ihmisten haluun tehdä lapsia on vaikea vaikuttaa. Viimeisimpänä Unkarissa on tehty isojakin verohelpotuksia nuorille vanhemmille, mutta lopputuloksena syntyvyydessä ei ole tapahtunut muutosta.
Isona osana sille, että lapset tehdään liian myöhään ja niitä tehdään liian vähän on se, että yhteiskunta on rakennettu sen varaan, että molempien vanhempien tulee olla jo uransa luonut kun lapset tulee. Kun samaan aikaan tulevaisuudennäkymät ovat aina vaan heikompia, niin ei liene suuri ihme, että tilanne on tämä. Vaatisi siis aikamoista yhteiskunnallista remonttia, että ihmisellä olisi muutakin arvoa kuin tuottaa bruttokansantuotetta.
Toki siis vielä se, että eihän Suomessa syntyvyys ole länsimaihin verrattuna mitenkään ihmeellisen pieni, joskin nyt ihan viime vuosina on laskenut hiukan, mutta kuitenkin 70-luvun alun pienistä vuosista lähtien ollaan oltu esim Pohjoismaissa syntyvyyden osalta ihan kärkipäässä.
Lapsimyönteisyyttä täällä kaivataan. En tiedä kuinka moni aidosti oikea länsimaa on tuota yrittänyt lisätä jotta syntyvyyttä saataisiin nousuun.
Retket nyt on oikeastaan ihan se ja sama, ei kuulu kovin suuriin hyvinvoinnin mittareihin. Sen verran noista voi kuitenkin sanoa, että yksityisissä lähdetään välillä vaikka vajaalla miehityksellä retkille sillä johdon mielestä vanhemmille ei saa tulla sellaista kuvaa, että retkiä perutaan henkilökuntatilanteen vuoksi.Meillä taas päinvastainen kokemus yksityisen ja kunnallisen päiväkodin eroista. Vieressä oleva yksityinen päiväkoti touhuaa ja retkeilee jatkuvasti, kun vastaavasti kunnallisessa ei tehdä juurikaan mitään.
Todella isoja eroja noissa on ja paras neuvo onkin, että ottaa tarkkaan etukäteen selville millaista meininki on omassa kunnassa. Ja mieluusti hyvissä ajoin etukäteen, koska muuten voi olla vaikea saada paikkaa.
Yksityisissä henkilökunnan aikaa menee sitten usein kaikkeen ”sivuduuniin” eli siivoamiseen, pyykkäämiseen tai vaikkapa aamupuuron keittoon kun tulos tehdään säästämällä. Esimerkiksi yhdessä firmassa on (tai ainakin oli, tästä pari vuotta aikaa) tapana aamun ensimmäisen työntekijän hoitaa samalla lapsia ja keittää keittiössä puuroa sekä laitella aamupala muutenkin valmiiksi.