Mielestäni määrät kertovat jotain suomalaisten hyvinvoinnista.
Ne kertovat enemmän Suomen toimimattomasta työperäisestä sosiaaliturva- ja etuusjärjestelmästä, jonka muuttamisen SAK ja SDP oman etunsa nimissä vastoin yhteiskunnan suuren kokonaisenemmistön etua estävät.
Passivoiva ja invalidisoiva järjestelmä nykymuodossaan on tärkeä ay-pomoille ja siten myös SDP:lle, jotta jäsenmaksuja jatkossakin virtaisi kassaan. Ei ole SAK:n etu, että väestö voisi hyvin ja talous olisi oikeudenmukainen ja tehokas, pitää olla syrjäytyneitä ja verkkojen ulkopuolelle putoavia, jotta jäsenmaksuhalukkuus ja myötämielisyys joukkovoiman käytölle aina ay-pomon mielihalujen mukaan säilyy mahdollisimman laajana. Joko ollaan kahdeksasta neljään työssä kuten vuonna 1904 oltiin, tai sitten ei olla ollenkaan, ja viikonloppuna kännit. Itse asiassa työkyvyttömyys- ja sairauseläkkeellä olevien etujärjestöt vastikään kyseenalaistivat sen, että miksi malli ja suhtautuminen yleisemminkin on sellainen kuin se on. Vastausta eivät tietysti saaneet. Mutta tulevaisuudessa tarvitsemme myös eläkkeelle kipattuja takaisin työelämään.
Demarit tässä yhteydessä väittävät, että he kyllä laittaisivat paljon lisää rahaa etuuksiin, mutta jättävät aina sanomatta, että ansiosidonnaiset etuudet demarijärjestelmässä kasvavat aina suhteessa perusetuuksiin.
Missään talouden skenaariossa ei riitä rahaa Heinäluoman lupausten pitämiseen. Varsinkaan, kun Heinäluoma vastustaa kaikkia niitä toimia, jotka auttaisivat valtiontalouden pitkän aikavälin tervehdyttämisessä. Heinäluoman viikonlopun operaatio: kolmikantaneuvottelujen sabotointi. Voittajia on ehkä Heinäluoma ja muutama politrukki, häviäjiä olemme me kaikki muut, mukaan lukien työmarkkinaosapuolet ja tavallinen palkansaaja.
Bluffi, vale, Heinäluoma.
