Näihin kohtiin pienet kommentit. Siinä olet oikeassa, että nämä luvut kuvaavat jotain yhteiskunnastamme - se ei kaikella tavalla ole terve ja jos joku putoaa kelkasta, kohtalo on usein hyvin huono ja lamaannuttavakin monien kohdalla.
Eräs ongelma on siinä, että moni mielenterveysongelmainen/masentunut, joita suurin on näistä työkyvyttömistä on, haluaisi tehdä kuntouttavaa työtä tai normaalia palkkatyötä mutta pykäläviidakko tai jokin muu syy usein estää sellaisen mahdollisuuden toteutumisen.
Esim. nyt ollaan suunnittelemassa lakia, jonka perusteella mt-kuntoutuja, joka joutuu lopettamaan kuntouttavan työtoiminnan, voi joutua karenssiin ja menettää tältä ajalta saamansa tuen (olipa se esim. työvoimapoliittista tukea tai jotain muuta tukea) ts. mt-kuntoutuja voi mielummin valita vaihtoehdon, jossa hän on kotona tekemättä mitään kuin osallistua kuntouttavaan työtoimintaan ja sen epäonnistuessa joutua karenssiin. Vaikka laki ei tulisikaan voimaan, niin kuntouttava työtoiminta voi olla niin fyysisesti kuin myös henkisesti raskas, eikä sitä helpota laisinkaan se, että monien kohdalla korvauksen maksaa Kela, ja korvaus ei juokse säännöllisesti vaan täysin epäjohdonmukaisesti.
Osallistuin kuntouttavaan työtoimintaan tuossa jokin aika sitten, minun etuna oli se, että olin kuntoutustuella, joten raha tuli tilille säännöllisesti eläkelaitoksen kautta mutta ryhmässämme oli monia, joiden rahoitus tuli Kelan kautta ja osa heistä oli suoranaisessa lirissä, koska välillä oli yli 1½ kuukauden pausseja ettei rahaa tullut mistään koska Kelassa oli "ruuhkaa" tai Kelan virkailija ei ollut perehtynyt asiaan riittävän hyvin. Kun kyse on esim. perheellisestä yksinhuoltajasta, tällainen tilanne on epäilemättä hyvin lamaannuttava.
Samaten moni eläkeellä oleva haluaisi koettaa kuntoutua ja osallistua jonkinlaiseen työtoimintaan mutta kaikilla kunnilla ei ole tarjota vaihtoehtoa heille tai järkevää vaihtoehtoa - kovinkaan moni tuskin pitää kannustavana työtoimintana pulttien pussittamista (tällaisessä työtoiminnassa ystäväni oli ½-vuotta).
Osa haluaisi myös tehdä palkkatyötä muutaman tunnin silloin tällöin, sen verran, että se ei hetimmiten vaikuta eläkkeeseen tai muuhun kuntoutustukeen. Usein tämä mahdollisuus on hyvin minimaalinen, koska kaikkialta ei löydy yrittäjää, joka olisi ymmärtäväinen tällaisessä tilanteessa tai taustalta löytyy jokin muu sidosryhmä, jonka tähden tällainen työskentely on hyvin vaikea toteuttaa. Kuitenkin tälla tavalla työssä kiinni pysymisen moni kokee tarpeelliseksi siinä vaiheessa jos/kun voimia alkaa olla jo riittävän paljon tulevaisuuden suunnitteluun mutta voimia ei kuitenkaan ole vielä niin paljon, että uskaltaa ottaa lopullisen askeleen ja ryhtyä tekemään töitä esim. 6/8 h vuorokaudessa
Työ- ja elinkeinotoimistoissa (ent. Työvoimatoimistot) voidaan suhtautua hyvin nuivasti mt-kuntoutujaan/-eläkeläiseen työnhakijana tai yrittäjäkoulutukseen hakijana. Pahimmassa tapauksessa eri kurssien ovet voivat sulkeutua siinä vaiheessa kun tulee tietoon, että taustalla on mt-ongelmia tai eläkeputkea.
Kun riittävän monella suunnalla nousee seinä pystyyn, se passivoittaa entistäkin enemmän ja halu osallistua yhteiskunnalliseen elämään pienenee. Ja monien kohdalla, ikävä kyllä, tilalle tulee sitten alkoholi koska mistään muusta ei tunnu saavan edes hetkellistä lohtua äärimmäisen pahaan oloon ja epäonnistumisen tunteeseen.
Nykyisessä yhteiskunnassamme on hyviä puolia mutta myös huonoja - kuntoutujana olen saanut huomata runsainmitoin näitä negatiivisia asioita alkaen työtoiminnasta ja päättyen työllistymiseen saakka. Aivan liian moni ihminen passivoituu koska riittävästi tukea ei ole tai kaikkialla ei ole mahdollisuuksia kuntoutumiseen, työllistymiseen etc. Eikä voida vaatia, että vuosia mt-ongelmien parissa paininut henkilö muuttaa ongelmiensa kanssa etsimään töitä toiselle puolelle Suomea. Ensin perusasioiden tulee olla kunnoissa ja vasta sitten kannattaa miettiä sitä muuttamista muualle.
vlad.
Eräs ongelma on siinä, että moni mielenterveysongelmainen/masentunut, joita suurin on näistä työkyvyttömistä on, haluaisi tehdä kuntouttavaa työtä tai normaalia palkkatyötä mutta pykäläviidakko tai jokin muu syy usein estää sellaisen mahdollisuuden toteutumisen.
Esim. nyt ollaan suunnittelemassa lakia, jonka perusteella mt-kuntoutuja, joka joutuu lopettamaan kuntouttavan työtoiminnan, voi joutua karenssiin ja menettää tältä ajalta saamansa tuen (olipa se esim. työvoimapoliittista tukea tai jotain muuta tukea) ts. mt-kuntoutuja voi mielummin valita vaihtoehdon, jossa hän on kotona tekemättä mitään kuin osallistua kuntouttavaan työtoimintaan ja sen epäonnistuessa joutua karenssiin. Vaikka laki ei tulisikaan voimaan, niin kuntouttava työtoiminta voi olla niin fyysisesti kuin myös henkisesti raskas, eikä sitä helpota laisinkaan se, että monien kohdalla korvauksen maksaa Kela, ja korvaus ei juokse säännöllisesti vaan täysin epäjohdonmukaisesti.
Osallistuin kuntouttavaan työtoimintaan tuossa jokin aika sitten, minun etuna oli se, että olin kuntoutustuella, joten raha tuli tilille säännöllisesti eläkelaitoksen kautta mutta ryhmässämme oli monia, joiden rahoitus tuli Kelan kautta ja osa heistä oli suoranaisessa lirissä, koska välillä oli yli 1½ kuukauden pausseja ettei rahaa tullut mistään koska Kelassa oli "ruuhkaa" tai Kelan virkailija ei ollut perehtynyt asiaan riittävän hyvin. Kun kyse on esim. perheellisestä yksinhuoltajasta, tällainen tilanne on epäilemättä hyvin lamaannuttava.
Samaten moni eläkeellä oleva haluaisi koettaa kuntoutua ja osallistua jonkinlaiseen työtoimintaan mutta kaikilla kunnilla ei ole tarjota vaihtoehtoa heille tai järkevää vaihtoehtoa - kovinkaan moni tuskin pitää kannustavana työtoimintana pulttien pussittamista (tällaisessä työtoiminnassa ystäväni oli ½-vuotta).
Osa haluaisi myös tehdä palkkatyötä muutaman tunnin silloin tällöin, sen verran, että se ei hetimmiten vaikuta eläkkeeseen tai muuhun kuntoutustukeen. Usein tämä mahdollisuus on hyvin minimaalinen, koska kaikkialta ei löydy yrittäjää, joka olisi ymmärtäväinen tällaisessä tilanteessa tai taustalta löytyy jokin muu sidosryhmä, jonka tähden tällainen työskentely on hyvin vaikea toteuttaa. Kuitenkin tälla tavalla työssä kiinni pysymisen moni kokee tarpeelliseksi siinä vaiheessa jos/kun voimia alkaa olla jo riittävän paljon tulevaisuuden suunnitteluun mutta voimia ei kuitenkaan ole vielä niin paljon, että uskaltaa ottaa lopullisen askeleen ja ryhtyä tekemään töitä esim. 6/8 h vuorokaudessa
Työ- ja elinkeinotoimistoissa (ent. Työvoimatoimistot) voidaan suhtautua hyvin nuivasti mt-kuntoutujaan/-eläkeläiseen työnhakijana tai yrittäjäkoulutukseen hakijana. Pahimmassa tapauksessa eri kurssien ovet voivat sulkeutua siinä vaiheessa kun tulee tietoon, että taustalla on mt-ongelmia tai eläkeputkea.
Kun riittävän monella suunnalla nousee seinä pystyyn, se passivoittaa entistäkin enemmän ja halu osallistua yhteiskunnalliseen elämään pienenee. Ja monien kohdalla, ikävä kyllä, tilalle tulee sitten alkoholi koska mistään muusta ei tunnu saavan edes hetkellistä lohtua äärimmäisen pahaan oloon ja epäonnistumisen tunteeseen.
Nykyisessä yhteiskunnassamme on hyviä puolia mutta myös huonoja - kuntoutujana olen saanut huomata runsainmitoin näitä negatiivisia asioita alkaen työtoiminnasta ja päättyen työllistymiseen saakka. Aivan liian moni ihminen passivoituu koska riittävästi tukea ei ole tai kaikkialla ei ole mahdollisuuksia kuntoutumiseen, työllistymiseen etc. Eikä voida vaatia, että vuosia mt-ongelmien parissa paininut henkilö muuttaa ongelmiensa kanssa etsimään töitä toiselle puolelle Suomea. Ensin perusasioiden tulee olla kunnoissa ja vasta sitten kannattaa miettiä sitä muuttamista muualle.
vlad.