Kivaa populistista lätinää, mutta kuitenkin paskapuhetta.Ja sen kyllä huomaa: Jopa jättiyrityksiä johtaa sisäsiittoinen hyvävelikerho. Ainakin Suomessa. Hakuprosessi on julkisuudessa äärimmilleen virittäytynyt parhaan ehdokkaan seulonta.
Todellisuudessa se golf- tai purjehdusseuran hyvä jätkä on valittu ennen julkista hakuprosessia. Esimerkkejä:
Stora-Ensossa sai vanhan kaveruuden perusteella huseerarta täysin kyvytön Jukka Härmälä
Toinen neropatti oli Soneran Relander.
"Relander siirtyi vuonna 1994 SITRAsta Soneran tai silloisen Telecom Finlandin taloushallinnon tehtäviin group business controlleriksi. Vuosina 1995–1996 hän toimi yrityssuunnittelu- ja rahoitusjohtajana. Vuodet 1996–1998 hän työskenteli talous- ja hallintojohtajana. Vuosina 1998–1999 hän vastasi Soneran kansainvälisistä toiminnoista. Vuoden 2000 hän toimi Soneran varatoimitusjohtajana"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaj-Erik_Relander
Ei nyt ihan miltään golf- tai purjehduskaverin valinnalta kuulosta, jos toimariksi valitaan kaveri joka on toiminut firman johdossa menestyksekkäästi 6 vuotta.
Jukka Härmällä oli puoletaan 14 ura Enso-Gutzeitin palveluksessa ennen toimitusjohtajan pestiään. Ei siis mikään pelkkä kaveruuten perustuva valinta sekään.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jukka_Härmälä
En Härmälän seikkailuiden taustoja tai businesstä tunne, mutta ainakaan Relanderin kohdalla eivät ole asiat näin yksinkertaisia kuin annat ymmärtää, tuskin ne sitä ovat Härmälänkään. Kyseinen 3G-sijoitus tulee toivottavasti ikuisesti säilymään Suomen kaikkien aikojen heikoimpana ja sen takia Relander sai ansaitusti lähteä. Siitä huolimatta Sinä tai juuri kukaan muukaan ei asiaa etukäteen tiennyt, siitä todisteena Soneran kurssikehitys, jossa ei päätöksen myötä mitään dramaattista trendistä poikennutta muutosta tapahtunut:
http://www.taloussanomat.fi/img.php?f=sonera_telia-sonera.jpg&w=800
Jälkikäteen sitä voidaan tietenkin katsoa vaikka sopivan lauantai lottonumerot ja viisastella, että rahat olisi pitänyt laittaa sille, mutta vallitsevan konsensus-käsityksen mukaan se ei mikään katastrofi-päätös ollut. Maailma muuttui (tai oikeastaan ei muuttunut niin kuin sen odotettiin muuttuvan) ja konsensus-käsitys oli väärässä.