Perustuslakivaliokunnan credibiliteettiä ei kannata hirveästi liioitella.
En oikein tiedä kuinka älyllistä on arvioida kyseisen elimen funktiota kokonaisuuden osalta pelkästään katselemalla
nykyistä kokoonpanoa. Varsinkaan, kun nykyisellä kokonpanolla ei tuon nykyisen perustuslain laatimisen osalta ole juuri mitään roolia.
Kyllähän Suomessakin on enemmän tai vähemmän keskusteltu "perustuslakituomiistuimesta", mutta nykyinen systeemi on - puutteineenkin - käsittääkseni toiminut varsin hyvin, eikä ole osaltaan saanut kummempaa kritiikkiä. Ja on lienee selvä asia, että asiantuntijoitahan tuokin valiokunta asioita käsitellessä kuulee.
Turun Sanomien otsikko oli muuten "Salaliitto vai väärintulkinta - Valtiosääntöoppineiden näkemykset menevät ristiin". Saravirta piti Vanhasen selitystä EU-neuvoston muuttumisesta EU-toimielimeksi "täysin tuulesta temmatuna". Saravirran mukaan kyse on pykäläjuristeriasta, jolla koetetaan estää presidentin osallistuminen. Hän muistutti samassa jutussa Eurooppa-neuvosto on ollut aina EU:n ainoa toimielin, koska muut ovat EEC:n elimiä. Koska perusrakenne on edelleen sama niin Saravirran mukaan se ei millään tavalla vaikuta Suomesta lähtevien edustajien määrään tai asemaan.
Päätinpä sitten ostaa tuon lehden ihan irtonumerona.
Sinäänsä kummallin väite, koska kyllähän tuon sopimuksen mukaan Eurooppa-neuvosto muuttuu toimielimeksi, mitä se ei aiemmin ollut. Lähtemättä rönsyilemään liikaa, niin todetaan, että ennen sopimusta "EU" oli näiden pilareiden kokonaisuus, eikä omannut omaa oikeushenkilöllisyyttä. Eurooppa-neuvosta ei siis ollut Euroopan yhteisöjen elin (jonka elimiä taas olivat parlamentti, komissio, ministerineuvosto ja EY-tuomioistuin). Sopimuksen myötä ei pilareita enään ole, eikä liioin siis Euroopan yhteisöäkään, ja EU sai oikeushenkilöllisyyden. Tämä nyt lähinnä poistaa ne pienetkin tulkintamahdollisuudet presidentin osallistumisesta kokouksiin. Sinänsä kummallinen lausuma tuo "pykäläjuristeria", koska tässä asiassa ei mielestäni saa sekoittaa puuroja ja vellejä sekaisin sen osalta, että on aivan toinen asia, miksi tilanne
tähän asti on ollut sellainen, että presidentti on ottanut osaa kokouksiin.
Saravirralla on siinä mielessä pointtia tuossa, että tuohon lautauskiistaan olisi ollut mahdollisuuksia ja syitä puuttua jo paljon varhaisemmassa vaiheessa. Syitä varmasti löytyy niin huonosti laaditusta ja tulkinnanvaraisesta perustuslaista kuin myös munattomasta valtioneuvostosta.
Samalla sivulla Antero Jyränti taas asettuu samalle kannalle kuin täällä muutama kirjoittaja. Hänen mukaansa perustuslakia tulkitessa pitää ottaa huomioon "perustuslain säätäjien säätämisvaiheessa esittämät perustelut". Hänen mukaansa vuoden 2000 perustuslaki muutti voimasuhteita siten että EU:n ulko- ja turvallissuuspolitiikassa valtioneuvosto on vetovastuussa "yhdessä presidentin kanssa". Yleisessä ulkopoliitikassa tuo on taas toisinpäin, eli presidentti hoitaa suhteita ja infoaa sitten kun kerkiää hallitusta.
Mielestäni tästä asiasta ei ole epäselvyyttä. Tarkalleen ottaen Saraviitakaan ei tätä asiaa kritisoi. Tuon jutun otsikko on siinä mielessä virheellinen, että Saraviidan kritiikki osuu tuossa enemmänkin valtioneuvoston suuntaan, kuin itse asiaan. Saraviita ei esitä asiassa niinkään juridista kritiikkiä kuin poliittista. Mikä on kyllä ihan asiallista sillä mikään sellainen ei ole olennaisesti muuttunut, että
juuri nyt olisi perustuslaillisesti ehdottoman tärkeää saada tuo muutos. Se, että asiat ovat olleet "väärin" tähän asti on tosin huono peruste sille, että niiden pitäisi ollla myös jatkossa niin.
Tämä siksi, että Lissabonin sopimuksen mukaan EU ei ole valtioiden liitto, vaan liittovaltio.
Hmm. Missäköhän siellä sopimustekstissä niin lukee? Tai mihin perustat tämän väitteen?
EU ei ole liioin pelkkä valtioiden liitto kuin se ei ole myöskään liittovaltio. Ei myöskään hallitustenvälinen järjestökään. Edes siis oikeudelliselta luonteeltaan EU:n rinnastaminen liittovaltioon on hiukan liioiteltua, saati sitten poliittiselta luonteeltaan. On kyllä ihan totta, että EU on koko aika muuttunut yhä enemmän liittovaltiosuuntaan, mutta edes Lissabonin sopimus ei
kaikilta osin tätä kehitystä "edistä", vaan vie sitä jopa toiseen suuntaan.
Tämä siis silloin kun käsitellään EU:n sisäisiä asioita. Mutta kenen pitäisi edustaa jos EU:n kesken mietitään EU:n ulkopolitiikkaa? Perustuslaki sanoo edelleen, että presidentti johtaa ulkopolitiikkaa, mutta meneekö kokoukseen pääministeri jos tämä ulkopolitiikka kanavoidaan EU foorumin lävitse?
Edes EU:n ulkopolitiikka ei ole kovin tarkasti määriteltävissä. On esim. aika hankala sanoa missä määrin kauppa- tai kehitysyhteistyö on ulkopolitiikkaa jne. Esittämäsi ongelma on siis mielestäni varsin näennäinen.
Tästä päästään taas laajempaan kysymykseen tulisiko Suomella olla lainkaan erillisiä suhteita esimerkiksi Venäjään tai Kiinaan?
Minkä ihmeen takia Suomella ei pitäisi olla? Ei tässä nyt ihan tyhmäksi sentään ole syytä heittäytyä. Et nyt selvästikkään ymmärrä, että Eurooppa-neuvostolla on myös muitakin toimialoja kuin ulko- ja turvallisuuspolitiikka, eikä noiden toimialojen selvä toisistaan erottaminen ole nykyaikana mahdollista. Eurooppa-neuvosto on myös päätöksiä tekevä elin, mikä on huomioitava, jos mietimme asian parlamentaarista luonnetta.
Eihän jollain Dakotallakaan Yhdysvalloissa ole omaa ulkopolitiiikkaansa, vaan sen määrittelee Yhdysvaltain presidenttivetoinen hallitus.
Tilannehan on Jenkeissä itseasiassa aika verrannollinen tähän tilanteeseen. Osavaltioilla - myös sillä Dakotalla - on oma perustuslakinsa, hallituksensa, eduskuntansa ja lakinsa, mutta liittovaltio määrittelee lainsäädännön raamit.
En kyllä rehellisesti puhuen tunne erityisen hyvin Yhdysvaltojen ja Dakotan perustuslakia tai niiden valtiosääntöoikeudellisia ratkaisujaan, mutta tuo nyt on kyllä pahimmanlaatuista junttianalogiaa, jolle tuskin löytyy sen enempää tarkempia argumentteja, jotka kestäisivät kriittistä tarkastelua.