Lähde?
Pistäppä vähän lihaa väitteittesi ympärille viimeinkin.
No koska en jaksa teitin puoluekokousasiakirjoja läpi kahlata, niin otetaan lausuma puolueen pitkäaikaisen vaikuttajan suusta:
YLE radio Puhe: päivän kansanedustaja 20.4.2009 ohjelmassa Erkki Tuomioja kannattaa vastoin puolueensa nykylinjaa presidentin valtaoikeuksien leikkaamista. Tuomioja perustelee kantaansa ennen muuta suurella linjalla, jonka pitäisi johtaa valtiovallan parlamentarisointiin. Tosi asiassa Tuomioja sanookin olevansa SDP:n
perinteisen linjan kannalla, joka on puoltanut parlamentarisointia.
Tuomioja myöntää, että SDP:n nykylinjan taustalla
on osittain äänten kalastaminen; mielipidetiedustelujen mukaan valtaosa kansalaisista vastustaa presidentin valtaoikeuksien kaventamista. Tuomioja myöntää myös, että SDP:n kantaa saattaa selittää ”vastustetaan vastustamisen –vuoksi” –politiikka.
http://www.yle.fi/puhe/mp3/paivankansanedustaja210409.mp3
Ihan mielenkiinnosta vain kysyisin osaatko esittää tästä jotain konkreettisia esimerkkejä?
Suomessa viimeksi Itälän Kokoomus vs. Kataisen Kokoomus
englannissa esim työväenpuolueen menestymättömyys . .
Edes jossain määrin tuo on mahdollista enemmistödemokratiaan pohjautuvissa maissa, kuten Iso-Britannia, mutta vähänkään konsensustyyppisissä maissa (joihin Suomen voinee lukea) tuo on kyllä käytännön mahdottomuus.
Ihmiset, siis ne jotka äänestävät, haluavat selkeitä kantoja. Ja näitähän puolueet sitten antavat esim. puolueohjelmissaan ja julkilausumissaan. Näistä poikkeaminen syö puolueen uskottavuutta. Monipuoluemassa ohjelmat voivat olla toki epärealistisia, koska suomen kaltaisessa massa niitä ei kukaan puolue yksin pääse totuttamaan. Kaksipuoluemaassa voittaja joutuu todella toteuttamaan ohjelmansa, ja on näin varovaisempi ohjelmiensa suhteen.
Päätökset ovat kompromisseja, mutta niillä on oltava, uskottavia ollakseen, jokin linja. Ei voi olla puoluetta, johon kaikki voisivat samaistua. On vain ”lähinnä omaa ajattelua” olevia ryhmiä. Tämän vuoksi puolueen linjojen on menestyäkseen oltava selkeitä ja hitaasti muuttuvia. Nopeat muutokset syövät uskottavuutta äänestäjien keskuudessa, koska se koetaan epärehelliseksi. Erikseen on sitten populistiset liikkeet . .
Demarit ovat puhuneet perinteisen arvojensa äänenpainoin, mutta toimineet päätöksenteossa päin vaston. tämä korostui Lipposen viimeisen hallituksen aikana. Heinäluoma ei kyennyt tätä perinteisten SDP:n äänestäjien epäluottamusta korjaamaan. Tekojen ja puheiden väli oli suuri. Nyt oppositiossahan on mahdolista saarnata sitä mitä tekee, ihmisillä on vaan edelleen vaikeuksai uskoa puheita omasiuusveron nostosta puolueelta, joka oli päättämässä sen poistamisesta. Jukka Gustafsonilta henk. koht. kysyin tuolloin joskus, että miten hän kykeni tuollaisen päätöksen tekemään. Demarien ajattelumalli tuli hyvin esille, valta on tärkeämpää kuin periaatteet. Tähän sisältyi lehmänkaupat, jolla demarit sai omia asioitaan läpi, mutta tämä esimerkki on juuri sitä, mitä äänestäjät katsovat kieroon. Omien Perinteisten Arvojen vastainen toiminta, vaikka puheissa ollaan toista mieltä.
Nyt SDP on tekemässä saman valtaoikeusasiassa miellyttääkseen laajaa joukkoa. Samoin se oppositiopolitiikan nimissä haluaa estää demokraattisemman vaalilain. Molemmat ovat SDP:n perinteisten arvojen vastaisia toimia, joten onnea vaan Jutalle seuraaviin vaaleihin.
Tällöin tuollainen lause voi johtua joko poliittisen päätöksenteon ja ylipäänsä politiikan ymmärtämättömyydestä tai sitten ajankohtaisten asioiden tiedostamattomuudesta.
Valtiosääntö /perustuslaki asiat eivät koskaan ole ajankohtaisten asioiden alaisia, ja perinteisesti SDP on aina korostanut tätä. Perustuslailliset kysymykset eivät saa olla päivänpolitiikan pelinappuloina. Jälleen demari siis toimivat erilailla miten ovat vuosia puhuneet.