Sosialidemokraatit – SDP

[Lapanen]

Mitä tulee SDP:n suhtautumiseen presidentin valtaoikeuksiin niin kannanmuutos on kiistaton ja käsittämätön. Perinteiset parlamentarismin puolustajat ovat vaihtaneet leiriä, tosin esimerkiksi Paavo Lipponen on Turun Sanomien kolumneissaan ollut vasemmiston perinteisellä linjalla.

Syy demareiden linjanmuutokseen on sama kuin kokkareillakin omaansa: pitkä demari-pressojen jatkumo. Demarit ovat alkaneet hiljalleen suhtautua postiin kuin heille läänitettyyn. Miksi siis nakertaa omaa jalkaansa?

Kokkarit puolestaan ovat hiljalleen alistuneet osaansa wanna-be-kykyilijöinä pressa-skenessä. Mitä järkeä koko instituutiolla heidän kannaltaan?

 

[Mänizeri]

Syy demareiden linjanmuutokseen on sama kuin kokkareillakin omaansa: pitkä demari-pressojen jatkumo. Demarit ovat alkaneet hiljalleen suhtautua postiin kuin heille läänitettyyn. Miksi siis nakertaa omaa jalkaansa?

Jos tämä on syy, niin puolue nukkuu kaunista ruususen unta. Eiköhän tässä ole kyse siitä, että opposition kuuluu harjoittaa oppositiopolitiikkaa ja olla lähes kaikessa erimieltä. Näin se on ollut ja tulee olemaan puoleisiin katsomatta.

Kokkarit puolestaan ovat hiljalleen alistuneet osaansa wanna-be-kykyilijöinä pressa-skenessä. Mitä järkeä koko instituutiolla heidän kannaltaan?

Ja perusteluni omalle kommentilleni on se, että jos Sauli Niinistö lähtee presidentin vaaleihin kokoomuksen ehdokkaana, hän todennäköisesti vie vaalit. Jos demarit saavat ehdokkaakseen Paavo Lipposen ja Soini lähtee persujen ehdokkaaksi, niin silloin voisi jonkinlaista vastusta tulla ja homma mennä toiselle kierrokselle. Kyseessä kun on puhtaat henkilövaalit.

Lipponen on ainoa, joka henkilönä voisi haastaa Niinistön. Urpilaisesta tai Heinäluomasta tähän ei ole, koska he ovat liikaa kiinni päivänpolitiikassa. Paavosta taas on aikaa sen verran, että aika on jo kullannut muistoja.

Keskustan Jäättenmäkeen en oikein jaksa uskoa, hänen julkinen esiintymisensä menee joka tapauksessa vanhan Irak-sotkun uudelleen avaamiseen ja valehtelun selvittelyyn. Tästä pitänee vastapuolueet huolen. Suomessa voi onnistua 100 kertaa, mutta epäonnistu kerran... Kukaan ei unohda.

Muuten vaali voi ratketa jo ensimmäisellä kierroksella. Eli lyhyellä tähtäimellä Kokoomuksen kannattaisikin puolustaa pressan valtaoikeuksia.

 

[jussi_j]

...Suomessa voi onnistua 100 kertaa, mutta epäonnistu kerran... Kukaan ei unohda.
....

Tämähän ei pidä alkuunkaan paikkaansa juuri kenenkään poliitikon kohdalla, varsinkaan demareiden. Epäilen tosin, että keskiverto demariäänestäjä on jopa muuta kansaa huonomuistisempaa mitä demareihin tulee.

Olisi kiva kuulla missä esim. Halonen tai Lipponen olisi erityisesti onnistunut tai miksi siitä ei puhuta, että Jäättenmäen virhe oli tuoda esiin demari-Lipposen idiootti käytös (ehkä laitonkin). Ei vissiin muisti pelaa.

 

[Kaukalon laidalla]

Olisi kiva kuulla missä esim. Halonen tai Lipponen olisi erityisesti onnistunut tai miksi siitä ei puhuta, että Jäättenmäen virhe oli tuoda esiin demari-Lipposen idiootti käytös (ehkä laitonkin). Ei vissiin muisti pelaa.

Siitä ei puhuta kun se ei mennyt noin. Muisti pelaa sen verran että historiaa ei ihan miten tahansa kirjoitella uudelleen.

Demareiden ehdokkaana voisi olla Liisa Jaakonsaari tai Lauri Ihalainen. Ainakin jälkimmäinen voisi päästä toiselle kierrokselle, jolloin keskustalaiset joutuisivat taas valitsemaan kokoomuslaisen ja demarin välillä.

 

[Viljuri]

Ns. normaaliparlamentarismi ei tunne tätä nykyistä korkeimman valtiovallan käytön osalta sekamuotoista valtajärjestelmää, joka Suomeen on synnytetty siitä syystä, että viime vuosisadan vaihteessa monet sedät suhtautuivat epäluuloisesti kansanvaltaan, osin tietysti syystäkin, mitä tapahtumat Venäjällä, Suomessa ja Saksassa sittemmin indikoivat.

Kirjojen lukeminen auttaa asian sisäistämisessä ja ymmärtämisessä huomattavasti.

Salaliittofantasiat ovat tässäkin asiassa harvinaisen hedelmättömiä, eivätkä johda orgasmiin, sillä on melkein aivan sama kuka seuraava presidentti on, kansansuvereniteetti ja vallan kolmijako toimivat hyvin yhteen tai toisinaan myös puoli kahteen, kunhan noudatetaan jo myös vuoden 2000 perustuslaissa sekä nimenomaisesti että periaatteellisesti ilmaistuja perustuslaillisia säännöksiä, mikä tarkoittaa sitä, että mm. tasavallan presidenttien Ahtisaari ja Halonen sanelemien lausuntojen sisältö on ristiriidassa sekä perustuslain kirjaimen että erityisesti lainsäätäjän tahdon ja yleisempien oikeusperiaatteiden kanssa.

Ja erityisesti oikeusvertailevassa tarkastelussa huomataan poikkeama suhteessa kaikkien niiden maiden valtiosääntöihin, joista suomalainen demokratia- ja oikeuskäsitys juontaa juurensa.

On tietysti eri asia, jos haluamme matkia Venäjää.

 

[Tarinankertoja]

Edelleen tunnut sekoittavan parlamenttarismin ja tasavaltalaisuuden.

En sekoita.

Koitan osoittaa SDP:n muuttaneen kantaansa populistisesti. Ja olen tämän näemmä osoittanut. . . Nimittäin vanha poliittinen kikka on yrittää kääntää keskustelua toisaalle ja joihinkin pikkuseikkoihin itse ASIAN sivusta, jotta keskustelu ohjautuisi pois siitä ytimestä, joka koetaan hankalaksi.

Niinpä demarit koittavat kysellä "mitenkä kokoomus sitten suhtautuu" tai "termistöt menevät sekaisin" tms.

Tosiasia on, että demareiden perinteinen kanta pressan valtaoikeuksien kaventamisesta on kääntynyt päälaelleen. Paavo Lipposella ei ole kannatusta menetettävänä, ja hän voi edelleen olla perinteistä mieltä. Sen sijaan nykydemarijohto yrittää mielistellä joka suuntaan kannatuksen huvetessa. Konsti on väärä, kokoomus sukelsi samaa yrittäessään Itälän johdolla. Koska demarit tämän tajuavat, onki sitten eriasia.

Tositan jälleen
"Practise what you preach" ja menestyt.

 

[mjr]

En sekoita.

Koitan osoittaa SDP:n muuttaneen kantaansa populistisesti. Ja olen tämän näemmä osoittanut. . . Nimittäin vanha poliittinen kikka on yrittää kääntää keskustelua toisaalle ja joihinkin pikkuseikkoihin itse ASIAN sivusta, jotta keskustelu ohjautuisi pois siitä ytimestä, joka koetaan hankalaksi.

Niinpä demarit koittavat kysellä "mitenkä kokoomus sitten suhtautuu" tai "termistöt menevät sekaisin" tms.

Tosiasia on, että demareiden perinteinen kanta pressan valtaoikeuksien kaventamisesta on kääntynyt päälaelleen. Paavo Lipposella ei ole kannatusta menetettävänä, ja hän voi edelleen olla perinteistä mieltä. Sen sijaan nykydemarijohto yrittää mielistellä joka suuntaan kannatuksen huvetessa. Konsti on väärä, kokoomus sukelsi samaa yrittäessään Itälän johdolla. Koska demarit tämän tajuavat, onki sitten eriasia.

Tositan jälleen
"Practise what you preach" ja menestyt.

Jotenkin saan tästä sen hivenen koomisen vaikutelman, että olet kehässä ihan yksiksesi ja kun tyrmäät itsesi, julistaudut voittajaksi. En oikein havaitse, että kukaan täällä on kieltänyt sitä, että SDP:n ja Kokoomuksen perinteiset kannat ovat muuttuneet peilikuvikseen. En tosin ymmärrä sitä kiintoisaa ajatusprosessia, millä saat toisen näistä puhtaaksi populismiksi ja toisen jonkinlaiseksi syvälliseksi valaistumiseksi siitä, että perinteinen vasemmistolainen näkemys toimeenpanovallasta on se oikea. Itse olen joka tapauksessa eri mieltä tämän perinteisen vasemmistolaisen kannan suhteen ja kannatan burkelaisittain Koiviston järkevästi uudistamaa instituutiota, joka ei enää olisi mahdollistanut kekkoslaista tilannetta. Enkä näe tässä Sasin ja Alhon projektissa mitään suurta idealistista vakaumusta vaan ihan vain normaalin institutionaalisen vallanhimon.

 

[SergeiK]

Koitan osoittaa SDP:n muuttaneen kantaansa populistisesti. Ja olen tämän näemmä osoittanut. . . Nimittäin vanha poliittinen kikka on yrittää kääntää keskustelua toisaalle ja joihinkin pikkuseikkoihin itse ASIAN sivusta, jotta keskustelu ohjautuisi pois siitä ytimestä, joka koetaan hankalaksi.

Liettua teki Euroviisuihin kappaleen nimeltä "We are the winners of Eurovision" mutta eivät silti voittaneet. Voit ihan rauhassa julistautua tämän keskustelun voittajaksi ja kutsua vaikka kavereita kylään ja nauttia heidän kanssaan prinssinnakkeja ja perunasalaattia teemalla "voitin mielestäni internet-väittelyn - tai ainakin itse olin kyvyistäni vakuuttunut". Ei sen teeman kanssa niin nokonuukaa. Tärkeintä on mukava yhdessäolo.

Sinulle olvat "pikkuseikkoja asian sivusta" Kekkosen vallan vähentäminen ja sen varmistaminen ettei Kekkosen tilanne nousisi toista yhtä itsevaltiasta neljännesvuosisadaksi, Koiviston mission accomplished toteamus 90-luvun vaihteessa että presidentin valta on nyt vähennetty tarpeeksi sekä SDP rooli koko presidentti-instituution synnyssä.

Minusta historiallinen konteksti vaan on se viitekehys missä kaikkia asioita tulisi tarkastella. Se jos asiat menevät sinusta liian korkelentoisiksi etkä ymmärrä asiayhteyksiä, niin se ei välttämättä tarkoita että vastaväittelijä olisi juuri paljastanut kaulavaltimonsa.

Jos alettaisiin niputtaa pikkuasioista, niin voisin alkaa keskustelemaan siitä että tulkitsetko tosiaan 1900-luvun alkuvuosina parlamenttarismin SDP:n ykkösagendaksi? Tuolloinhan SDP taisteli sääty-yhteiskuntaa ja suurlakon keinoin taisteli yleisen äänioikeuden puolesta. Edelleen parlamenttarismi ei ole synonyymi demokratialle. Toinen nipotuksen aihe voisi olla yksikamarisen ja kaksikamarisen eduskunnan/senaatin roolin vs. presidentin valta (checks and balances), mutta nämä lienevät sinulle liian tylsiä aiheita ja onhan sinulla jo kiire niitä prinssinnakkeja nauttimaan.

 

[Viljuri]

Edelleen, perustuslain uudistaminen ei varmaankaan ole Alhon tai edes perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasin hanke, siksi monta edistyksellistä, takuuvarmasti demokraattista (kansandemokraattista, mutta toki myös sosialidemokraattista, ks. esimerkiksi Demla) ja varmasti myös tiedemaailman puolella sittemmin ansioitunutta valtiosääntötuntijaa on siihen osallistunut 1970-luvulta alkaen (tämä siis vain valitettavan ja varmasti täysin tahattoman harhakäsityksen oikaisemiseksi), mutta se keskustelu, että miten pitkälle menevin toimin nykyinen, korkeimpien valtioelinten tasapainon osalta ongelmallinen tilanne oikaistaan, lienee osaltaan poliittisten laskelmien ja pelinkin kohteena.

Niin ilmeinen ongelma on, että muutoksia myös perustuslain kirjaimeen on ilmeisesti pakko säätää, mutta miten pitkälle presidentin ja valtioneuvoston välisen jännitteen korjaamisessa eli toisin sanoen parlamentaarisen vastuun korostamisessa mennään, on varmasti vielä monen poliittisen intohimon lähde.

Presidenttihän ei esimerkiksi Eurooppaneuvoston tai muussa EU-kokouksessa keskustellessaan ole tilivelvollinen kenellekään, mikä on kansanvallan ja perustuslaillisten periaatteiden kannalta kestämätön tilanne, puhumattakaan siitä, että jos asiakohtaisesti mennään vielä selkeästi eduskunnan reviirille lainsäädäntövaltaan kuuluvissa asioissa, EU-asiathan eivät ole perustuslain tarkoittamassa mielessä lainkaan ulkopolitiikkaa ja siten presidentin kompetenssiin kuuluvia asioita, ainoastaan EU:n ulkosuhteet olisivat sitä.

 

[Tarinankertoja]

Selkeä osoitus vihreästä ylimielisyydestä

ei vaan vittunnuksesta, joka aiheutuu, että asioista keskusteltaessa itse asiaa ei kommentoida suoraselkäisesti tekemääsi tapaan:

Mitä tulee SDP:n suhtautumiseen presidentin valtaoikeuksiin niin kannanmuutos on kiistaton ja käsittämätön.

Selkeä toteamus, näin on tapahtunut, jonka jälkeen voi keskustella s y i s t ä, että miksi näin. Ainakin minä olin luottanut demareiden tukeen valtiosääntöasiassa. Itse en kyynikkona näe kannan muuttumiselle mitään muuta syytä, kuin populismi, yritys miellyttää kaikkia. Luulisi Itälän kokoomuksen opettaneen jotain valitun linjan mielekkyydestä.

Mutta keskustelua itse asiasta ei tunnu syntyvän.

En tosin ymmärrä sitä kiintoisaa ajatusprosessia, millä saat toisen näistä puhtaaksi populismiksi ja toisen jonkinlaiseksi syvälliseksi valaistumiseksi siitä, että perinteinen vasemmistolainen näkemys toimeenpanovallasta on se oikea.

Joten mikä on mielestäsi syy kanan muutokseen? Sitähän tässä olen yrittänyt provosoida esiin. Jos se ei ole populismi, onko se päivänpoliittinen (Halonen pressana)? Jos on, niin onko demareiden mielestä valtiosääntöasiat päivänpolitiikkaan kytkettyjä?

Toinen nipotuksen aihe voisi olla yksikamarisen ja kaksikamarisen eduskunnan/senaatin roolin vs. presidentin valta (checks and balances), mutta nämä lienevät sinulle liian tylsiä aiheita ja onhan sinulla jo kiire niitä prinssinnakkeja nauttimaan.

Niin, tämä olisi varmaan mielenkiintoinen keskustelu, vaan olikos tässä keskustelussa tästä kyse? Ei vaan kyse oli siitä, miksi SDP on vaihtanut kantaansa. Siis asian vierestä voidaan puhua sivutolkulla, mutta se vaikein kysymys on kysymys miksi. Kekkoskortilla pelaaminen on sikäli heikoilla, että SDP:n kanta on muuttunut vasta tässä ihan viimevuosina.

Eli dippaa dappa saivartelua, vai rehellinen analyysi syistä, miksi SDP on kääntänyt takkiaan. . . Tämä on merkittävä kysymys siksi, että SDP:n kannatus on viimevuosina sukeltanut oppositioasemasta huolimatta. Tällä viittaan juurikin Itälän kokoomukseen, joka yritti miellyttää kaikkia yhtä aikaa. Kenties Urpilaisella on agenda tämän muuttamiseksi, mutta onko niin, että vanhakaarti ei ole oikeasti valtaansa luovuttanut?

 

[SergeiK]

Kekkoskortilla pelaaminen on sikäli heikoilla, että SDP:n kanta on muuttunut vasta tässä ihan viimevuosina.

Lähde?

Pistäppä vähän lihaa väitteittesi ympärille viimeinkin.

 

[Dissonanssi]

Tositan jälleen
"Practise what you preach" ja menestyt.

Ihan mielenkiinnosta vain kysyisin osaatko esittää tästä jotain konkreettisia esimerkkejä?

Edes jossain määrin tuo on mahdollista enemmistödemokratiaan pohjautuvissa maissa, kuten Iso-Britannia, mutta vähänkään konsensustyyppisissä maissa (joihin Suomen voinee lukea) tuo on kyllä käytännön mahdottomuus. Tällöin tuollainen lause voi johtua joko poliittisen päätöksenteon ja ylipäänsä politiikan ymmärtämättömyydestä tai sitten ajankohtaisten asioiden tiedostamattomuudesta.

 

[Jussih]

On ilmeistä, että sekä Kokoomus että SDP ovat (puolueina, yksilöistä löytyy mm. Lippos ja Niinistö variantit virallisiin kantoihin) kääntäneet, toinen kansitakkia ja toinen KooVee -topparotsia. Oikea kysymys kuuluu miksi näin on päässyt käymään.

Kokoomuksen kannalta voidaan huomata, että nykyinen kanta on lyhyellä tähtäimellä epäedullinen. Seuraava presidentti olisi nykyisillä valtaoikeuksilla aika todennäköisesti Niinistö. Miksi siis Kokoomus vastoin omaa lyhyen tähtäimen etuaan ajaa valtaoikeuksien leikkaamista? Voisiko tämä johtua siitä, että Kokoomuksessa ymmärretään systeemin nykyisellään tulleen tiensä päähän ja johtavan naurettavuuksiin (Halosen roikkuminen EU-kokouksissa häiriköimässä).

SDP:n kannalta nykyinen kanta on sen sijaan ilmeisen looginen. Tarja Suuri ei tahdo, että valtaoikeuksista ei puhuta. Kun Führer puhuu, hännystelijät tottelevat - viis puolueen traditioista tms. turhuuksista.

 

[Tarinankertoja]

Lähde?
Pistäppä vähän lihaa väitteittesi ympärille viimeinkin.

No koska en jaksa teitin puoluekokousasiakirjoja läpi kahlata, niin otetaan lausuma puolueen pitkäaikaisen vaikuttajan suusta:

YLE radio Puhe: päivän kansanedustaja 20.4.2009 ohjelmassa Erkki Tuomioja kannattaa vastoin puolueensa nykylinjaa presidentin valtaoikeuksien leikkaamista. Tuomioja perustelee kantaansa ennen muuta suurella linjalla, jonka pitäisi johtaa valtiovallan parlamentarisointiin. Tosi asiassa Tuomioja sanookin olevansa SDP:n perinteisen linjan kannalla, joka on puoltanut parlamentarisointia.

Tuomioja myöntää, että SDP:n nykylinjan taustalla on osittain äänten kalastaminen; mielipidetiedustelujen mukaan valtaosa kansalaisista vastustaa presidentin valtaoikeuksien kaventamista. Tuomioja myöntää myös, että SDP:n kantaa saattaa selittää ”vastustetaan vastustamisen –vuoksi” –politiikka.

http://www.yle.fi/puhe/mp3/paivankansanedustaja210409.mp3

Ihan mielenkiinnosta vain kysyisin osaatko esittää tästä jotain konkreettisia esimerkkejä?

Suomessa viimeksi Itälän Kokoomus vs. Kataisen Kokoomus
englannissa esim työväenpuolueen menestymättömyys . .

Edes jossain määrin tuo on mahdollista enemmistödemokratiaan pohjautuvissa maissa, kuten Iso-Britannia, mutta vähänkään konsensustyyppisissä maissa (joihin Suomen voinee lukea) tuo on kyllä käytännön mahdottomuus.

Ihmiset, siis ne jotka äänestävät, haluavat selkeitä kantoja. Ja näitähän puolueet sitten antavat esim. puolueohjelmissaan ja julkilausumissaan. Näistä poikkeaminen syö puolueen uskottavuutta. Monipuoluemassa ohjelmat voivat olla toki epärealistisia, koska suomen kaltaisessa massa niitä ei kukaan puolue yksin pääse totuttamaan. Kaksipuoluemaassa voittaja joutuu todella toteuttamaan ohjelmansa, ja on näin varovaisempi ohjelmiensa suhteen.

Päätökset ovat kompromisseja, mutta niillä on oltava, uskottavia ollakseen, jokin linja. Ei voi olla puoluetta, johon kaikki voisivat samaistua. On vain ”lähinnä omaa ajattelua” olevia ryhmiä. Tämän vuoksi puolueen linjojen on menestyäkseen oltava selkeitä ja hitaasti muuttuvia. Nopeat muutokset syövät uskottavuutta äänestäjien keskuudessa, koska se koetaan epärehelliseksi. Erikseen on sitten populistiset liikkeet . .

Demarit ovat puhuneet perinteisen arvojensa äänenpainoin, mutta toimineet päätöksenteossa päin vaston. tämä korostui Lipposen viimeisen hallituksen aikana. Heinäluoma ei kyennyt tätä perinteisten SDP:n äänestäjien epäluottamusta korjaamaan. Tekojen ja puheiden väli oli suuri. Nyt oppositiossahan on mahdolista saarnata sitä mitä tekee, ihmisillä on vaan edelleen vaikeuksai uskoa puheita omasiuusveron nostosta puolueelta, joka oli päättämässä sen poistamisesta. Jukka Gustafsonilta henk. koht. kysyin tuolloin joskus, että miten hän kykeni tuollaisen päätöksen tekemään. Demarien ajattelumalli tuli hyvin esille, valta on tärkeämpää kuin periaatteet. Tähän sisältyi lehmänkaupat, jolla demarit sai omia asioitaan läpi, mutta tämä esimerkki on juuri sitä, mitä äänestäjät katsovat kieroon. Omien Perinteisten Arvojen vastainen toiminta, vaikka puheissa ollaan toista mieltä.

Nyt SDP on tekemässä saman valtaoikeusasiassa miellyttääkseen laajaa joukkoa. Samoin se oppositiopolitiikan nimissä haluaa estää demokraattisemman vaalilain. Molemmat ovat SDP:n perinteisten arvojen vastaisia toimia, joten onnea vaan Jutalle seuraaviin vaaleihin.

Tällöin tuollainen lause voi johtua joko poliittisen päätöksenteon ja ylipäänsä politiikan ymmärtämättömyydestä tai sitten ajankohtaisten asioiden tiedostamattomuudesta.

Valtiosääntö /perustuslaki asiat eivät koskaan ole ajankohtaisten asioiden alaisia, ja perinteisesti SDP on aina korostanut tätä. Perustuslailliset kysymykset eivät saa olla päivänpolitiikan pelinappuloina. Jälleen demari siis toimivat erilailla miten ovat vuosia puhuneet.

 

[SergeiK]

No koska en jaksa teitin puoluekokousasiakirjoja läpi kahlata, niin otetaan lausuma puolueen pitkäaikaisen vaikuttajan suusta

Sinulle tuli copy-paste kämmi. Pyysin todisteita siitä, että SDP linja olisi muuttunut viimevuosina.

Et moista toimittanut. Edelleen lihaa, kiitos

 

[HemmoP]

Nostetaanpa hieman tätäkin, ettei kaikki "mielenkiintoinen" paatos mene kokkariketjuun.

Jutta Urpilaiselle toinen perättäinen veret seisauttava tappio ja vain kaksi paikkaa EU:hun. Ääniharavana puolueen ulkopuolinen ja imagoon istumaton Mitro joka haali neljänneksen demareiden äänistä.

Syöksykierre päällä, eikä näköpiirissä ole mitään mikä sen oikaisisi. Nice.

Mielenkiintoista nähdä myös eri medioiden uutisointitapoja...

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Jutta Urpiaiselle toinen perättäinen veret seisauttava tappio ja vain kaksi paikkaa EU:hun. Ääniharavana puolueen ulkopuolinen ja imagoon istumaton Mitro joka haali neljänneksen demareiden äänistä.

Pisteet samalla Vanhaselle, kun toimittaja koetti työntää termiä "torjuntavoitto" Matin suuhun. Vanhanen ei ottanut koppia, vaan sanoi reilusti että kyseessä on tappio. Eipä toisaalta Urpilainenkaan tohtinut enää puhua torjuntavoitosta, vaikka kuntavaalien kohdalla näin asian tunnetusti muotoilikin.

Demarien 17,5 prosentin äänisaalis (josta neljännes on Mitro Revon ääniä) ja kaksi paikkaa Euroopan parlamenttiin merkitsee kiistämätöntä tappiota puolueelle, joka tottui Lipposen aikoina porskuttelemaan jopa 25 prosentin kannatusluvuissa. Nyt on varmaan se hetki että jotain tarttis tehdä. Kokoomus menee kaukana edellä, Kepukin meni näissä vaaleissa demareista ohi, ja Vihreät ovat vyörymässä etelän kaupungeissa demareista yli.

Urpilaisen esiintyminen oli ainakin Ylen vaaliohjelmaa seuraten tasapainoisinta ja asiallisinta Urpilaista mitä olen vastaavissa tilanteissa nähnyt. Ei Urpilaista yksin voikaan syyttää demarien alamäestä, kyllä syyt ovat moninaisemmat. Toisaalta erityisen vahvan ja uskottavan keulahahmon kautta uskoisin demarien kannatuksen piristyvän automaattisesti jokusen %-yksikön verran, ja Jutalla on tähän sarjaan vielä pitkästi matkaa.

 

[Fordél]

Urpilaisen esiintyminen oli ainakin Ylen vaaliohjelmaa seuraten tasapainoisinta ja asiallisinta Urpilaista mitä olen vastaavissa tilanteissa nähnyt. Ei Urpilaista yksin voikaan syyttää demarien alamäestä, kyllä syyt ovat moninaisemmat. Toisaalta erityisen vahvan ja uskottavan keulahahmon kautta uskoisin demarien kannatuksen piristyvän automaattisesti jokusen %-yksikön verran, ja Jutalla on tähän sarjaan vielä pitkästi matkaa.

Sanotaan näin, että Urpilaisen myötä ei enää menetetä ääniä, mutta ei Urpilaisen esiintymisellä myöskään saavuteta ääniä. Nyt ollaan varmasti jossain sellaisessa käymistilassa, että mitä seuraavaksi? Tosiaan syyt ovat jossain muualla kuin Urpilaisessa (vaikka ei hänkään ole läheskään paras henkilö tätä laivaa kääntämään) ja jotain tarttis tehdä. Suurin ongelma on mielestäni se, että demarit ei tarjoa tällä hetkellä mitään vaihtoehtoa. Perussuomalaiset sitä tarjoaa ja kun ulosanti on selkeää ja johtajana karismaattinen kansanmies, on kannatus taattu. Demareiden pitäisi esittää nyt selkeä vaihtoehto nykyiselle politiikalle ja tuoda se selkeästi esille. Linjaa kannattaa ehdottomasti tarkastaa ja mitään järkeä ei ole mennä lähemmäs Keskustaa. Vasemmistolle on taatusti näissä oloissa tilausta kunhan politiikalla on oikeasti sisältöä ja se tuodaan hyvin ulos.

Itse näin Urpilaisen valinnan aikana Tuomiojan parhaaksi mahdolliseksi puheenjohtajaksi ja olen edelleen tätä mieltä. En todellakaan usko, että Tuomiojan kanssa olisi saatu puoluetta uuteen nousuun, mutta varmasti olisi saatu eroa muihin ja lievennettyä tätä laskua. Tuomioja kokeneena poliitikkona olisi pystynyt tuon taakan kantamaan. Muissa en nähnyt tarpeeksi kyvykästä vaihtoehtoa ja nyt ehkä turhaan uhrattiin Urpilainen. Seuraavat vaalit ovat kyllä demareille ja Urpilaiselle kuolemankysymys, joista tulikin mieleen tämä veto:

Eli oma vetoni on, että SDP saa enemmän ääniä kuin Kokoomus seuraavissa eduskuntavaaleissa - onko ottajia? (Sen verran kunnioitusta poliittisten trendien arvaamattomuutta kohtaan, että vain kolmelle ensimmäiselle halukkaalle kunnia ostaa kunnollista kolmesti tislattua jaloa ainetta hyvälle sosiaali-liberaalille, "sydän, se on vasemmalla puolella"!)

Allekirjoittanuthan lähti vetoon mukaan (tosin eri panoksella) ja tällä hetkellä vaikuttaa ihan hyvältä vaikkakin talouslama suosii ehdottomasti mjr:ää. Jos siitäkin huolimatta voitan vedon, on se todellakin ansaittu voitto.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Allekirjoittanuthan lähti vetoon mukaan (tosin eri panoksella) ja tällä hetkellä vaikuttaa ihan hyvältä vaikkakin talouslama suosii ehdottomasti mjr:ää. Jos siitäkin huolimatta voitan vedon, on se todellakin ansaittu voitto.

Nimimerkki mjr:n kyseessä ollessa uskoisin tuotteen olevan ihan verollista ja valtiota hyödyttävää, eikä kotoisen käsityöläisperinteen aikaansaannosta. Tällaisia vetoja soisi kisattavan enemmänkin, sillä niillä on kumulatiivisesti tarkastellen suotuisa vaikutus kansantalouteen. Sen sijaan kansanterveysvaikutuksiin en ota kantaa, mutta valtion etu käyköön ainakin tässä kohdassa yksilön edun edelle.

 

[Fordél]

Sen sijaan kansanterveysvaikutuksiin en ota kantaa, mutta valtion etu käyköön ainakin tässä kohdassa yksilön edun edelle.

OT, mutta se sallittakoot. Allekirjoittaneen ja mjr:n välisessä vedossa panoksena ei ollut viskipullo vaan kansanterveydellisesti paljon terveellisempi asia, joka hyödyttää parhaimmillaan sekä valtiota että yksilöä. Huonommillaan toki saattaa aiheittaa mittaviakin kuluju molemmille tahoille.

 

[mjr]

Allekirjoittanuthan lähti vetoon mukaan (tosin eri panoksella) ja tällä hetkellä vaikuttaa ihan hyvältä vaikkakin talouslama suosii ehdottomasti mjr:ää. Jos siitäkin huolimatta voitan vedon, on se todellakin ansaittu voitto.

Alan jo harjoittelemaan! Aika häjyltä näyttää, mutta onneksi sentään voi luottaa Jutta Urpilaisen karismaan ja valtiomieskykyihin...

 

[Suomi-Salama]

Juttis yrittää vakuuttaa olevansa iso tyttö jo, kun härnää Kepua vaalirahoituskohulla. Yhtään Kepua puolustelematta huvittaa suuresti, ettei SDP ole kuitenkaan itse valmis julkaisemaan saman tien omaa rahoitustaan. Pelkäävätkö sitten sitä, että joku ei vielä tiedä, miten ay-liikkeen rahoja käytetään surutta demarileirin tukemiseen.

Silkkaa populismia Juttikselta jälleen kerran asiakysymysten sijaan, vaikka tokihan hänen on epätoivoisesti Kepun vaalirahoituskohuun tartuttava, koska muuhunkaan ei tunnu taidot ja vaihtoehdot riittävän.

 

[JypFabu]

Juttis yrittää vakuuttaa olevansa iso tyttö jo, kun härnää Kepua vaalirahoituskohulla. Yhtään Kepua puolustelematta huvittaa suuresti, ettei SDP ole kuitenkaan itse valmis julkaisemaan saman tien omaa rahoitustaan. Pelkäävätkö sitten sitä, että joku ei vielä tiedä, miten ay-liikkeen rahoja käytetään surutta demarileirin tukemiseen.

Silkkaa populismia Juttikselta jälleen kerran asiakysymysten sijaan, vaikka tokihan hänen on epätoivoisesti Kepun vaalirahoituskohuun tartuttava, koska muuhunkaan ei tunnu taidot ja vaihtoehdot riittävän.

Onhan se tietty hyvä, että hallituskumppania puolustetaan viimeiseen asti, mutta tarviiko sitä ihan kaivoon asti perässä hypätä?

On kyllä järkyttävää kun kerkee vielä niistä kansituoleista tapella, kun paatti nimeltä uskottava demokratia on menossa pohjaan kaiken aikaa.

On oikeastaan ihan turha heitellä kommenttia koko asiasta jos omissa joukoissasi löytyi näissä viimeisissä vaaleissa kokonaista kaksi(2)ehdokasta, jotka katsoivat olevan asiallista kertoa rahalliset kytkynsä ennen kansan äänestämistä ja vapaaehtoisesti.

Pata kattilaa soimaa...vai miten se menikään.

 

[Gentleman]

Silkkaa populismia Juttikselta jälleen kerran asiakysymysten sijaan, vaikka tokihan hänen on epätoivoisesti Kepun vaalirahoituskohuun tartuttava, koska muuhunkaan ei tunnu taidot ja vaihtoehdot riittävän.

Populismiahan tällaiset asiat aina ovat, kukin porukka saa tukea siltä taholta jonka mieleistä politiikkaa joka tapauksessa harjoittaa.

Jotain perverssiä tirkistelyn halua meissä kaikissa lienee, kun haluamme jokaisen sentin alkuperän nähdä. Saapa nähdä ketkä kaikki alasti riisutaan ja mitä sadetakin alta paljastuu.

Onko mjr:llä vielä pullopaikkoja jäljellä vai menivätkö jo kaikki? Täältä löytyisi vielä yksi ottaja.

 

[Stonewall]

Kyllä tuo demarien yritys kehittää vaalirahoituskysymyksestä jotakin, millä pelastaa katoava kannatuksensa on täysin tuhoon tuomittu. Jokainen tajuaa, ettei kritiikissä ole mitään tolkkua, jos ei olla valmiita omaa vaalirahoitusta julkaisemaan. Sitä demarit taas eivät voi jostain syystä tehdä. Ei taida kestää päivänvaloa ollenkaan. Ilmeisesti rahaa on tullut muualtakin kuin SAKsta, ja mahdollisesti jostain kiusallisesta lähteestä.