Sosialidemokraatit – SDP

[Tarinankertoja]

demarein on täysin turha puhua perinteisten arvojensa puolesta, kun tyrmäävät vaaliuudistuksen, joka estäisi todellisten oikeusmurhien tapahtumisen. räikeimpänä Gronberg viimevaaleissa, ja sitä ennen esim Veltto Tampereelta isolla äänipotilla jäi rannalle jne.

Demarit koko historiansa ajan ovat ajaneet parlamentarismia ja eduskunanan vallan kasvua, vaan nyt kun pitäisi taas toimia siihen suuntaan, halutaan populistisesti myötäillä oletettua "kansan mielipidettä" ja pitää kiinni presidentin valtaoikeuksista (tänään demarit ilmoittivat vastustavansa prssan vallan kaventamista!). Demarit eivät osaa erottaa henkilö kysymyksiä periaatelisista perustuslaillisista kysymyksistä, vaan myyvät ideologiansa päivänpolitiikan alttarille.

Vahva pressa, SDP? ideologia ja perinteet, missä pelaa?

 

[mjr]

Vahva pressa, SDP? ideologia ja perinteet, missä pelaa?

Sikäli kun olen oikein ymmärtänyt tätä voitaisiin kysyä myös eräiltä muilta suurilta puolueilta. Eräissä suhteessa melko puhdasverisenä konservatiivina (siinä mielessä kuin Burke asian ymmärsi) pidän tätä 70-luvun totaalisen mitättömän poliitikkosukupolven suorittamaa presidentti-instituution tuhoamista yhtenä vastenmielisimmistä poliittisista tapahtumista viimeisen 20 vuoden aikana.

 

[SergeiK]

Vahva pressa, SDP? ideologia ja perinteet, missä pelaa?

Sekoittaakohan arvon Tarinankertoja nyt tasavaltalaisuuden ja parlamentarismin?

 

[Tarinankertoja]

Sikäli kun olen oikein ymmärtänyt tätä voitaisiin kysyä myös eräiltä muilta suurilta puolueilta.

No kysehän on siitä, että SDP on ohjelmiaan myöden lähes koko historiansa ajan ajanut presidentin valtaoikeuksien vähentämistä ja parlamentin vahvistamista.

Kas nyt näyttää siltä, että SDP onkin se konservatiivein osasto, joka on myynyt periaatteensa ja haluaa vain säilyttää vanhan status quon.

Eli voi oikeutetusti kysyä, ideologia, missä pelaa?

 

[Jussih]

Eräissä suhteessa melko puhdasverisenä konservatiivina (siinä mielessä kuin Burke asian ymmärsi) pidän tätä 70-luvun totaalisen mitättömän poliitikkosukupolven suorittamaa presidentti-instituution tuhoamista yhtenä vastenmielisimmistä poliittisista tapahtumista viimeisen 20 vuoden aikana.

Pressainstituution on tuhonnut Tarja Halonen murentamalla presidentin arvovallan unohtamalla instituution keskeisen roolin päivän politiikan yläpuolella olevana "erotuomarina". Myönnetään kuitenkin vielä, että kyllä Ahtisaaren karjalanpiirakkatalkoillakin oli asiassa osuutensa. Viimeinen virkaansa sen vaatimalla arvokkuudella hoitanut presidentti oli Koivisto. Hänen ulkopolitiikkansa ja hänen siipiensä suojassa harjoitettu rahapolitiikka olivat vääriä, mutta ainakin niitä harjoitettiin instituution perinteiden ja arvon mukaisesti. Totean tämän Koivistosta ihan vaan siksi, ettei Halosta koskeva mielipiteeni menisi puoluepolitiikan piikkiin. Halonen on puoluekannasta riippumatta mauton ja tyylitajuton tapaus, joka painaa päivä päivältä presidentti-instituution pahemmin lokaan. Voi vaikea kuvitella, että instituutiota voidaan tämän b-rappuraiskauksen jälkeen enää pelastaa.

 

[mjr]

No kysehän on siitä, että SDP on ohjelmiaan myöden lähes koko historiansa ajan ajanut presidentin valtaoikeuksien vähentämistä ja parlamentin vahvistamista.

Noin puhtaasta uteliaisuudesta, mites Kokoomus on perinteisesti asiaan suhtautunut? Taisi olla eräin ajoin laajojakin sektioita puolueesta, jotka olisivat suorastaan nähneet meil Kosolan siinä missä heil Hitlerin. Tällä en mitenkään sinänsä kiellä SDP:n linjan kääntymistä, kääntynythän se on, mutta niin on myös vastustajien, joten olisi aika harhaanjohtavaa kohdistaa kritiikki pelkästään SDP:hen.

 

[mjr]

Pressainstituution on tuhonnut Tarja Halonen murentamalla presidentin arvovallan unohtamalla instituution keskeisen roolin päivän politiikan yläpuolella olevana "erotuomarina".

Höhlä. Ellei Halonen ole keksinyt aikamatkustusta niin ei mitenkään ole pystynyt presidenttikaudellaan tuhoamaan presidentti-instituutiota. Se että jokin yksittäinen presidentti miellyttää tai ei miellytä teoillaan, ei juuri mitenkään liity instituutioon. Etenkin tähän riisuttuun malliin, jossa Halonen voisi yhtä hyvin viettää päivänsä Kallion kirjaston lukusalissa.

 

[dana77]

Totean tämän Koivistosta ihan vaan siksi, ettei Halosta koskeva mielipiteeni menisi puoluepolitiikan piikkiin.

Jaa. Minä taas veikkaan, että Sinä mainitset Koiviston ihan vain siksi, että muuten vastaan tulisi se ikävä tilanne, että kun sitä edellinen presidentti oli seniili defacto-diktaattori, niin tultaisiin siihen lopputulemaan, että tämän palstalaisten elinaikana Suomessa ei olisi ollut yhtään presidenttiä, joita olisi katu-uskottavaa pitää tehtävässään onnistuneina. Tästä puolestaan eittämättä seuraisi se, että Halonen ei olisi poikennut verrokkijoukostaan merkittävästi suuntaan tai toiseen ja sen myöntäminen olisi liian kova paikka monille oikeistonuorille.

Inkeriläisille muutto-oikeuden antaminen oli kuitenkin ehkä vielä suurempi moka presidentiltä kuin joku ärrä-vika, ruma käsilaukku tai setan pj:n hoitaminen menneisyydessään.

 

[Tarinankertoja]

Noin puhtaasta uteliaisuudesta, mites Kokoomus on perinteisesti asiaan suhtautunut?

Kokoomus on kannattanut perinteisesti vahvaa presidenttiä. Heillä on kuitenkin jo vuosikymmeniä ollut suuntaus parlamentin voiman vahvistamisessa (ehkä siksi, ettei kokoomuslainen pressa ole ollut realismia).

Vaan nyt kun se demareiden ajatus pressan vallan vähentämisestä ja pääministerivetoisesta hallinnosta on toteutumassa, käännetäänkin takkia. Syynä pelko kansan mielipiteestä ja siitä että on pitkä jatkumo demari pressoja.

Koska politiikassa ensimmäisiä sääntöjä menestymisen tiellä on "practise what you preach" tämä tuntuu demareilta tyhmältä vedolta... mutta ehkä älykkyys porukassa vaan ei riitä.

itse olen siis pressan kaiken poliittisen vallan karsimisen kannalla, as vihreät jo pitkään

 

[SergeiK]

Kokoomus on kannattanut perinteisesti vahvaa presidenttiä.

Perinteisesti Kokoomus on kyllä vastustanut koko presidentti-instituutiota, sillä Kokoomus on perustettu alunperin kuninkaan saamiseksi Suomeen. Tuolloin vastapuolella olivat nuo tasalakkiset tasavaltalaiset, jotka ajoivat presidenttiä Suomeen.

Tarinankertojan mielestä on siis loogista, että jos SDP on ajanut 80-luvulla presidentin kausien rajaamista kahteen, niin olisi oman linjan pettämistä jos tänään ei vaadittaisi presidentin kausien rajaamista nollaan kauteen? Mitäs sitten kun se tavoite olisi saavutettu?

Sitäpaitsi nuo valtaoikeuksien vähennykset liittyivät hyvin vahvasti erään Urho-nimisen tyypin hieman pitkäksi ja omavaltaiseksi venähtäneeseen virkakauteen. SDP oli hyvin vastahankaan kun pääministerin valinta muutettiin Ahtisaaren kaudella eduskuntavetoiseksi ja presidentiltä vietiin oikeus hajoittaa eduskunta.

 

[Tarinankertoja]

P
Tarinankertojan mielestä on siis loogista, että jos SDP on ajanut 80-luvulla presidentin kausien rajaamista kahteen,

SDP on perustamisestaan lähtein ajanut parlamentarismia. Siis jo 1900 luvun alusta. 80 -luku on aika lähellä SDP:n historiassa, ja vielä silloin pressan vallan rajoittaminen oli SDP:n agendalla. Tätä myös Mauno Koivisto toteutti omalta osaltaan jättämällä Kekkosen käyttämiä valtaoikeuksia käyttämättä.

turhaa tästä on demareiden yrittää satuja kertoa. Pressan valtaoikeuskin puolustaminen on SDP:n perinteisten arvojen myymistä. Samoin kun on tämä vaaliuudistuksen vastustaminen.

no toisaalta, demarit ajoivat Lipposen kaudella kokoomuksesta oikealta ohi, joten ei tämä ideologiattomuus mitään uutta ole. Huvittavaksi sen tekee se, että julistuksissa ollaan edelleen "työväenpuolue" vaikka mitään ideologista pohja ei toiminasta ole enää nähtävissä.

SDP on nykyään arvokonservatiivinen puolue teoiltaan. Siitä syntyy ristiriita puheiden ja tekojen välillä, joka nyt näkyy demareiden uskottavuus kriisinä. Urpilainen valittiin tätä korjaamaan, mutta toistaiseksi tässä ei ole vielä Jutta onnistunut. Saa nähdä antavatko ”saunakaveripojjaat” edes mahdollisuutta . .

 

[Kaukalon laidalla]

Koska politiikassa ensimmäisiä sääntöjä menestymisen tiellä on "practise what you preach" tämä tuntuu demareilta tyhmältä vedolta... mutta ehkä älykkyys porukassa vaan ei riitä.

Miten käydä poliittista debattia henkilön kanssa joka suoltaa tuollaista tekstiä? Selkeä osoitus vihreästä ylimielisyydestä, joka huokuu joka kerta kun Hassi, Hautala ja muut besserwisserit pääsevät julkisuuteen. Vihreys Suomessa on jotenkin perverssi ilmiö, kieli niin syvällä oikeiston persuuksissa että hädin tuskin pää näkyy.

Mitä tulee SDP:n suhtautumiseen presidentin valtaoikeuksiin niin kannanmuutos on kiistaton ja käsittämätön. Perinteiset parlamentarismin puolustajat ovat vaihtaneet leiriä, tosin esimerkiksi Paavo Lipponen on Turun Sanomien kolumneissaan ollut vasemmiston perinteisellä linjalla.

 

[SergeiK]

SDP on perustamisestaan lähtein ajanut parlamentarismia. Siis jo 1900 luvun alusta. 80 -luku on aika lähellä SDP:n historiassa, ja vielä silloin pressan vallan rajoittaminen oli SDP:n agendalla. Tätä myös Mauno Koivisto toteutti omalta osaltaan jättämällä Kekkosen käyttämiä valtaoikeuksia käyttämättä.

80-luvulla omia valtaoikeuksiaan leikannut Koivisto muuten totesi, että nyt valtaoikeuksia on leikattu jo ihan tarpeeksi. Sen jälkeen leikattiin lisää (vrt. mainitsemani oikeus nimetä hallitustunnustelija ja hajoittaa eduskunta).

Edelleen tunnut sekoittavan parlamenttarismin ja tasavaltalaisuuden. Parlamenttarismi ei ole synonyymi tasavaltalaisuudelle, eikä kansainvallalle. Se on yksi hallintomalli, joka oikeastaan sotii vallan kolmijako-oppia vastaan kun meillä nyt on tämä yksikamarinen eduskunta.

Lisäksi voidaan jopa kyseenalaistaa onko presidentin vallan leikkaaminen parlamenttarismin vastaista. Nimittäin parlamenttarismin periaate on, että valta tulisi olla "kansan itse valitsemien edustajien käsissä". Ei kuninkaiden, sotilaiden tai virkamiesten. Presidentti ollaan joskus mainittu tässä joukossa, mutta silloin pitää kysyä miten presidentti on valittu. Monissa maissa senaatti nimittää presidentin (tätä on Suomessakin ehdotettu), mutta koska Suomessa presidentti valitaan suoraan kansanvaalilla on kyseessä "kansan itse valitsema edustaja."

Lisäksi paha ajatusvirhe on, että nimenomaan parlamenttarismista puhuttaessa puhutaan eduskunnan vallassa suhteessa hallitukseen. Hallitusta kun ei olla valittu suoraan vaalilla. Tällöin hallitus on kansan suoraan valitseman eduskunnan parlamenttarisen valvonnan alla.

Ok, mitenkäs tähän ajatusmalliin muka sitten sopii se, että kansan suoraan valitsemalta presidentiltä siirretään valtaa epäsuorasti valitulle hallitukselle? Ei mitenkään, mutta sana "parlamentarismi" on saanut uusia merkityksiä kun sitä on toistettu tarpeeksi kauan. Joten pitää määritellä mitä parlamenttarismilla tarkoitetaan.

 

[Lapanen]

Mitä tulee SDP:n suhtautumiseen presidentin valtaoikeuksiin niin kannanmuutos on kiistaton ja käsittämätön. Perinteiset parlamentarismin puolustajat ovat vaihtaneet leiriä, tosin esimerkiksi Paavo Lipponen on Turun Sanomien kolumneissaan ollut vasemmiston perinteisellä linjalla.

Syy demareiden linjanmuutokseen on sama kuin kokkareillakin omaansa: pitkä demari-pressojen jatkumo. Demarit ovat alkaneet hiljalleen suhtautua postiin kuin heille läänitettyyn. Miksi siis nakertaa omaa jalkaansa?

Kokkarit puolestaan ovat hiljalleen alistuneet osaansa wanna-be-kykyilijöinä pressa-skenessä. Mitä järkeä koko instituutiolla heidän kannaltaan?

 

[Mänizeri]

Syy demareiden linjanmuutokseen on sama kuin kokkareillakin omaansa: pitkä demari-pressojen jatkumo. Demarit ovat alkaneet hiljalleen suhtautua postiin kuin heille läänitettyyn. Miksi siis nakertaa omaa jalkaansa?

Jos tämä on syy, niin puolue nukkuu kaunista ruususen unta. Eiköhän tässä ole kyse siitä, että opposition kuuluu harjoittaa oppositiopolitiikkaa ja olla lähes kaikessa erimieltä. Näin se on ollut ja tulee olemaan puoleisiin katsomatta.

Kokkarit puolestaan ovat hiljalleen alistuneet osaansa wanna-be-kykyilijöinä pressa-skenessä. Mitä järkeä koko instituutiolla heidän kannaltaan?

Ja perusteluni omalle kommentilleni on se, että jos Sauli Niinistö lähtee presidentin vaaleihin kokoomuksen ehdokkaana, hän todennäköisesti vie vaalit. Jos demarit saavat ehdokkaakseen Paavo Lipposen ja Soini lähtee persujen ehdokkaaksi, niin silloin voisi jonkinlaista vastusta tulla ja homma mennä toiselle kierrokselle. Kyseessä kun on puhtaat henkilövaalit.

Lipponen on ainoa, joka henkilönä voisi haastaa Niinistön. Urpilaisesta tai Heinäluomasta tähän ei ole, koska he ovat liikaa kiinni päivänpolitiikassa. Paavosta taas on aikaa sen verran, että aika on jo kullannut muistoja.

Keskustan Jäättenmäkeen en oikein jaksa uskoa, hänen julkinen esiintymisensä menee joka tapauksessa vanhan Irak-sotkun uudelleen avaamiseen ja valehtelun selvittelyyn. Tästä pitänee vastapuolueet huolen. Suomessa voi onnistua 100 kertaa, mutta epäonnistu kerran... Kukaan ei unohda.

Muuten vaali voi ratketa jo ensimmäisellä kierroksella. Eli lyhyellä tähtäimellä Kokoomuksen kannattaisikin puolustaa pressan valtaoikeuksia.

 

[jussi_j]

...Suomessa voi onnistua 100 kertaa, mutta epäonnistu kerran... Kukaan ei unohda.
....

Tämähän ei pidä alkuunkaan paikkaansa juuri kenenkään poliitikon kohdalla, varsinkaan demareiden. Epäilen tosin, että keskiverto demariäänestäjä on jopa muuta kansaa huonomuistisempaa mitä demareihin tulee.

Olisi kiva kuulla missä esim. Halonen tai Lipponen olisi erityisesti onnistunut tai miksi siitä ei puhuta, että Jäättenmäen virhe oli tuoda esiin demari-Lipposen idiootti käytös (ehkä laitonkin). Ei vissiin muisti pelaa.

 

[Kaukalon laidalla]

Olisi kiva kuulla missä esim. Halonen tai Lipponen olisi erityisesti onnistunut tai miksi siitä ei puhuta, että Jäättenmäen virhe oli tuoda esiin demari-Lipposen idiootti käytös (ehkä laitonkin). Ei vissiin muisti pelaa.

Siitä ei puhuta kun se ei mennyt noin. Muisti pelaa sen verran että historiaa ei ihan miten tahansa kirjoitella uudelleen.

Demareiden ehdokkaana voisi olla Liisa Jaakonsaari tai Lauri Ihalainen. Ainakin jälkimmäinen voisi päästä toiselle kierrokselle, jolloin keskustalaiset joutuisivat taas valitsemaan kokoomuslaisen ja demarin välillä.

 

[Viljuri]

Ns. normaaliparlamentarismi ei tunne tätä nykyistä korkeimman valtiovallan käytön osalta sekamuotoista valtajärjestelmää, joka Suomeen on synnytetty siitä syystä, että viime vuosisadan vaihteessa monet sedät suhtautuivat epäluuloisesti kansanvaltaan, osin tietysti syystäkin, mitä tapahtumat Venäjällä, Suomessa ja Saksassa sittemmin indikoivat.

Kirjojen lukeminen auttaa asian sisäistämisessä ja ymmärtämisessä huomattavasti.

Salaliittofantasiat ovat tässäkin asiassa harvinaisen hedelmättömiä, eivätkä johda orgasmiin, sillä on melkein aivan sama kuka seuraava presidentti on, kansansuvereniteetti ja vallan kolmijako toimivat hyvin yhteen tai toisinaan myös puoli kahteen, kunhan noudatetaan jo myös vuoden 2000 perustuslaissa sekä nimenomaisesti että periaatteellisesti ilmaistuja perustuslaillisia säännöksiä, mikä tarkoittaa sitä, että mm. tasavallan presidenttien Ahtisaari ja Halonen sanelemien lausuntojen sisältö on ristiriidassa sekä perustuslain kirjaimen että erityisesti lainsäätäjän tahdon ja yleisempien oikeusperiaatteiden kanssa.

Ja erityisesti oikeusvertailevassa tarkastelussa huomataan poikkeama suhteessa kaikkien niiden maiden valtiosääntöihin, joista suomalainen demokratia- ja oikeuskäsitys juontaa juurensa.

On tietysti eri asia, jos haluamme matkia Venäjää.

 

[Tarinankertoja]

Edelleen tunnut sekoittavan parlamenttarismin ja tasavaltalaisuuden.

En sekoita.

Koitan osoittaa SDP:n muuttaneen kantaansa populistisesti. Ja olen tämän näemmä osoittanut. . . Nimittäin vanha poliittinen kikka on yrittää kääntää keskustelua toisaalle ja joihinkin pikkuseikkoihin itse ASIAN sivusta, jotta keskustelu ohjautuisi pois siitä ytimestä, joka koetaan hankalaksi.

Niinpä demarit koittavat kysellä "mitenkä kokoomus sitten suhtautuu" tai "termistöt menevät sekaisin" tms.

Tosiasia on, että demareiden perinteinen kanta pressan valtaoikeuksien kaventamisesta on kääntynyt päälaelleen. Paavo Lipposella ei ole kannatusta menetettävänä, ja hän voi edelleen olla perinteistä mieltä. Sen sijaan nykydemarijohto yrittää mielistellä joka suuntaan kannatuksen huvetessa. Konsti on väärä, kokoomus sukelsi samaa yrittäessään Itälän johdolla. Koska demarit tämän tajuavat, onki sitten eriasia.

Tositan jälleen
"Practise what you preach" ja menestyt.

 

[mjr]

En sekoita.

Koitan osoittaa SDP:n muuttaneen kantaansa populistisesti. Ja olen tämän näemmä osoittanut. . . Nimittäin vanha poliittinen kikka on yrittää kääntää keskustelua toisaalle ja joihinkin pikkuseikkoihin itse ASIAN sivusta, jotta keskustelu ohjautuisi pois siitä ytimestä, joka koetaan hankalaksi.

Niinpä demarit koittavat kysellä "mitenkä kokoomus sitten suhtautuu" tai "termistöt menevät sekaisin" tms.

Tosiasia on, että demareiden perinteinen kanta pressan valtaoikeuksien kaventamisesta on kääntynyt päälaelleen. Paavo Lipposella ei ole kannatusta menetettävänä, ja hän voi edelleen olla perinteistä mieltä. Sen sijaan nykydemarijohto yrittää mielistellä joka suuntaan kannatuksen huvetessa. Konsti on väärä, kokoomus sukelsi samaa yrittäessään Itälän johdolla. Koska demarit tämän tajuavat, onki sitten eriasia.

Tositan jälleen
"Practise what you preach" ja menestyt.

Jotenkin saan tästä sen hivenen koomisen vaikutelman, että olet kehässä ihan yksiksesi ja kun tyrmäät itsesi, julistaudut voittajaksi. En oikein havaitse, että kukaan täällä on kieltänyt sitä, että SDP:n ja Kokoomuksen perinteiset kannat ovat muuttuneet peilikuvikseen. En tosin ymmärrä sitä kiintoisaa ajatusprosessia, millä saat toisen näistä puhtaaksi populismiksi ja toisen jonkinlaiseksi syvälliseksi valaistumiseksi siitä, että perinteinen vasemmistolainen näkemys toimeenpanovallasta on se oikea. Itse olen joka tapauksessa eri mieltä tämän perinteisen vasemmistolaisen kannan suhteen ja kannatan burkelaisittain Koiviston järkevästi uudistamaa instituutiota, joka ei enää olisi mahdollistanut kekkoslaista tilannetta. Enkä näe tässä Sasin ja Alhon projektissa mitään suurta idealistista vakaumusta vaan ihan vain normaalin institutionaalisen vallanhimon.

 

[SergeiK]

Koitan osoittaa SDP:n muuttaneen kantaansa populistisesti. Ja olen tämän näemmä osoittanut. . . Nimittäin vanha poliittinen kikka on yrittää kääntää keskustelua toisaalle ja joihinkin pikkuseikkoihin itse ASIAN sivusta, jotta keskustelu ohjautuisi pois siitä ytimestä, joka koetaan hankalaksi.

Liettua teki Euroviisuihin kappaleen nimeltä "We are the winners of Eurovision" mutta eivät silti voittaneet. Voit ihan rauhassa julistautua tämän keskustelun voittajaksi ja kutsua vaikka kavereita kylään ja nauttia heidän kanssaan prinssinnakkeja ja perunasalaattia teemalla "voitin mielestäni internet-väittelyn - tai ainakin itse olin kyvyistäni vakuuttunut". Ei sen teeman kanssa niin nokonuukaa. Tärkeintä on mukava yhdessäolo.

Sinulle olvat "pikkuseikkoja asian sivusta" Kekkosen vallan vähentäminen ja sen varmistaminen ettei Kekkosen tilanne nousisi toista yhtä itsevaltiasta neljännesvuosisadaksi, Koiviston mission accomplished toteamus 90-luvun vaihteessa että presidentin valta on nyt vähennetty tarpeeksi sekä SDP rooli koko presidentti-instituution synnyssä.

Minusta historiallinen konteksti vaan on se viitekehys missä kaikkia asioita tulisi tarkastella. Se jos asiat menevät sinusta liian korkelentoisiksi etkä ymmärrä asiayhteyksiä, niin se ei välttämättä tarkoita että vastaväittelijä olisi juuri paljastanut kaulavaltimonsa.

Jos alettaisiin niputtaa pikkuasioista, niin voisin alkaa keskustelemaan siitä että tulkitsetko tosiaan 1900-luvun alkuvuosina parlamenttarismin SDP:n ykkösagendaksi? Tuolloinhan SDP taisteli sääty-yhteiskuntaa ja suurlakon keinoin taisteli yleisen äänioikeuden puolesta. Edelleen parlamenttarismi ei ole synonyymi demokratialle. Toinen nipotuksen aihe voisi olla yksikamarisen ja kaksikamarisen eduskunnan/senaatin roolin vs. presidentin valta (checks and balances), mutta nämä lienevät sinulle liian tylsiä aiheita ja onhan sinulla jo kiire niitä prinssinnakkeja nauttimaan.

 

[Viljuri]

Edelleen, perustuslain uudistaminen ei varmaankaan ole Alhon tai edes perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasin hanke, siksi monta edistyksellistä, takuuvarmasti demokraattista (kansandemokraattista, mutta toki myös sosialidemokraattista, ks. esimerkiksi Demla) ja varmasti myös tiedemaailman puolella sittemmin ansioitunutta valtiosääntötuntijaa on siihen osallistunut 1970-luvulta alkaen (tämä siis vain valitettavan ja varmasti täysin tahattoman harhakäsityksen oikaisemiseksi), mutta se keskustelu, että miten pitkälle menevin toimin nykyinen, korkeimpien valtioelinten tasapainon osalta ongelmallinen tilanne oikaistaan, lienee osaltaan poliittisten laskelmien ja pelinkin kohteena.

Niin ilmeinen ongelma on, että muutoksia myös perustuslain kirjaimeen on ilmeisesti pakko säätää, mutta miten pitkälle presidentin ja valtioneuvoston välisen jännitteen korjaamisessa eli toisin sanoen parlamentaarisen vastuun korostamisessa mennään, on varmasti vielä monen poliittisen intohimon lähde.

Presidenttihän ei esimerkiksi Eurooppaneuvoston tai muussa EU-kokouksessa keskustellessaan ole tilivelvollinen kenellekään, mikä on kansanvallan ja perustuslaillisten periaatteiden kannalta kestämätön tilanne, puhumattakaan siitä, että jos asiakohtaisesti mennään vielä selkeästi eduskunnan reviirille lainsäädäntövaltaan kuuluvissa asioissa, EU-asiathan eivät ole perustuslain tarkoittamassa mielessä lainkaan ulkopolitiikkaa ja siten presidentin kompetenssiin kuuluvia asioita, ainoastaan EU:n ulkosuhteet olisivat sitä.

 

[Tarinankertoja]

Selkeä osoitus vihreästä ylimielisyydestä

ei vaan vittunnuksesta, joka aiheutuu, että asioista keskusteltaessa itse asiaa ei kommentoida suoraselkäisesti tekemääsi tapaan:

Mitä tulee SDP:n suhtautumiseen presidentin valtaoikeuksiin niin kannanmuutos on kiistaton ja käsittämätön.

Selkeä toteamus, näin on tapahtunut, jonka jälkeen voi keskustella s y i s t ä, että miksi näin. Ainakin minä olin luottanut demareiden tukeen valtiosääntöasiassa. Itse en kyynikkona näe kannan muuttumiselle mitään muuta syytä, kuin populismi, yritys miellyttää kaikkia. Luulisi Itälän kokoomuksen opettaneen jotain valitun linjan mielekkyydestä.

Mutta keskustelua itse asiasta ei tunnu syntyvän.

En tosin ymmärrä sitä kiintoisaa ajatusprosessia, millä saat toisen näistä puhtaaksi populismiksi ja toisen jonkinlaiseksi syvälliseksi valaistumiseksi siitä, että perinteinen vasemmistolainen näkemys toimeenpanovallasta on se oikea.

Joten mikä on mielestäsi syy kanan muutokseen? Sitähän tässä olen yrittänyt provosoida esiin. Jos se ei ole populismi, onko se päivänpoliittinen (Halonen pressana)? Jos on, niin onko demareiden mielestä valtiosääntöasiat päivänpolitiikkaan kytkettyjä?

Toinen nipotuksen aihe voisi olla yksikamarisen ja kaksikamarisen eduskunnan/senaatin roolin vs. presidentin valta (checks and balances), mutta nämä lienevät sinulle liian tylsiä aiheita ja onhan sinulla jo kiire niitä prinssinnakkeja nauttimaan.

Niin, tämä olisi varmaan mielenkiintoinen keskustelu, vaan olikos tässä keskustelussa tästä kyse? Ei vaan kyse oli siitä, miksi SDP on vaihtanut kantaansa. Siis asian vierestä voidaan puhua sivutolkulla, mutta se vaikein kysymys on kysymys miksi. Kekkoskortilla pelaaminen on sikäli heikoilla, että SDP:n kanta on muuttunut vasta tässä ihan viimevuosina.

Eli dippaa dappa saivartelua, vai rehellinen analyysi syistä, miksi SDP on kääntänyt takkiaan. . . Tämä on merkittävä kysymys siksi, että SDP:n kannatus on viimevuosina sukeltanut oppositioasemasta huolimatta. Tällä viittaan juurikin Itälän kokoomukseen, joka yritti miellyttää kaikkia yhtä aikaa. Kenties Urpilaisella on agenda tämän muuttamiseksi, mutta onko niin, että vanhakaarti ei ole oikeasti valtaansa luovuttanut?

 

[SergeiK]

Kekkoskortilla pelaaminen on sikäli heikoilla, että SDP:n kanta on muuttunut vasta tässä ihan viimevuosina.

Lähde?

Pistäppä vähän lihaa väitteittesi ympärille viimeinkin.

 

[Dissonanssi]

Tositan jälleen
"Practise what you preach" ja menestyt.

Ihan mielenkiinnosta vain kysyisin osaatko esittää tästä jotain konkreettisia esimerkkejä?

Edes jossain määrin tuo on mahdollista enemmistödemokratiaan pohjautuvissa maissa, kuten Iso-Britannia, mutta vähänkään konsensustyyppisissä maissa (joihin Suomen voinee lukea) tuo on kyllä käytännön mahdottomuus. Tällöin tuollainen lause voi johtua joko poliittisen päätöksenteon ja ylipäänsä politiikan ymmärtämättömyydestä tai sitten ajankohtaisten asioiden tiedostamattomuudesta.