Huvittava sattumushan tuo on. Jotenkin toivoisi johtavilta politiikoilta vähemmän viihteellistä painotusta julkisuutensa suhteen. Rehn ja Ahtisaari tämän surkeuden aloittivat (ja kai presidentin vallan poistaminen oli pelkkä muodollisuus sen jälkeen, kun oli vuoden 1994 kampanja oli käyty Tuttu jutussa ja Uutisvuodossa). Urpilaisen tulisi naispoliitikkona olla erityisen varovainen näiden vetojen kanssa. Mutta jos Kataisesta pystytään ehostamaan "valtiomies" niin miksi ei Urpilaisesta? Imagokonsultit varmasti pitävät haasteista.
Jotenkin vain vaikuttaa epätoivoiselta tämä demareiden nuoriin kohdistuva imagon kohotuspolitiikka. Tällä he pyrkivät häivyttämään sitä tosiasiaa, että heillä ei ole mitään oikeita vaihtoehtoja hallituspolitiikalle. Noh, "lisää rahaa vaan", mutta mistä? Nyt huudellaan veronkorotuksia, mutta eiköhän nuo huudot vaimene kummasti kun ollaan taas ihanasti hallituksessa ja unohdetaan puolet lupauksista. Tämä on nähty kaikkien isojen puolueiden osalta.
Vaikuttaa enemmän viivytystaistelulta kohti seuraavia vaaleja, koska ei tämä porvarihallituksen politiikka kauheasti poikkea Lipposen harjoittamasta politiikasta, jota demarit harrastivat vuodesta 1995. Isot linjat ovat jokseenkin samanlaiset. Jos Keskusta nyt kompuroi kunnolla, mikä näyttää todennäköiseltä, niin eiköhän seuraavassa hallituksessa ole Kokoomus, SDP, RKP ja sitten jompi kumpi Vihreät tai Kristilliset. Riippunee hieman siitä miten paljon Kokoomus ja SDP sitten paikkoja saavat, tarvitaanko Vihreitä enää enemmistön saamiseksi.
Demareiden uudistumista haittaa se, että joukossa on liikaa 70-luvulla pyörineitä jääriä, joille maailman muuttuminen ei näy millään muulla tavoin kuin kännykkänä taskussa. Jos ei itse ole kokenut köyhyyttä, niin on ihan turha hurskastella eduskunnassa veroetupalkoilla sitä, miksi kaikki asiat ovat niin huonosti. Politiikan konkarit ovat todella vieraantuneet nykyihmisen arjesta, valitettavasti. Huippuinflaatioon perustuneet palkankorotukset ja Neuvostoliittoon syydettyjen sekundatavaroiden työllistävä vaikutus oli kiva kokeilu. Samoin tehtaita on Suomeen perustettu enemmän ja vähemmän aluepoliittisin perustein, joista demarit ovat kannattajiaan ammentaneet. Voi olla, että tuolloin ihminen oli onnellisempi, mutta oliko onni devalvaatioilla luotua illuusiota, joissa liikkeenjohtotaidoista ei ollut niin väliä?
Jos demarit haluaisivat päästä taas suurimmaksi puolueeksi, niin normaalioloissa se tarkoittaisi perinteisen työväen puolueen imagon muuttamista enemmän keskituloisten puolueeksi, myös virallisesti. Nyt kokoomus päässee ihan rauhassa poimimaan kaupunkien keskituloisten ja sitä parempia ansioita nauttivien äänet.
