Hyvä kirjoitus, mutta nähdäkseni tässä on edelleen se toistuva keskeinen ongelma:
Vaikkakin Näkkäläjärven ja silloisen kaveriporukkansa teot kissoille ovat oksettavia, länsimaiseen yhteiskuntaan kuuluu anteeksiantaminen ja se, että annetaan ihmiselle mahdollisuus kehittyä.
Olennaista on, että Näkkäläjärvi on pyytänyt anteeksi tekojaan ja vakuuttanut oppineensa niistä. Silloin pitää päästä eteenpäin.
On selvää, että myös rikosten tai muun käyttäytymisen suhteen kulkee jossain raja, jonka jälkeen voi olla vaikeaa nousta korkeaan julkiseen tehtävään tai pysyä sellaisessa. Luottamustehtävissä sen lopulta päättävät äänestäjät, tehtäviin valitsijat tai poliittinen elin.
Meillä on esimerkiksi ministereinä toimineet luottamusaseman väärinkäytöstä tuomittu Antti Kaikkonen (kesk) ja muun muassa pahoinpitelystä tuomittu Jan Vapaavuori (kok). Heillekin on osoitettu anteeksiantoa, se kuuluu myös Näkkäläjärvelle.
Jos kenkä puristaa siitä, että epäillään henkilöltä puuttuvan kyky empatiaan, ei kyseessä ole ominaisuus jota voi katua, jossa voi kehittyä tai jota voi muuttaa. Kyse ei ole anteeksiantamisesta eikä tekojen sovittamisesta, ja kaikki siihen nojaavat kommentaarit ovat ohi olennaisen pointin. Toimintaansa tietenkin voi muuttaa yhteiskuntakelpoisemmaksi, mutta meillä tuntuu olevan niin kova pelko "leimata" poliittisia vallankäyttäjiä mahdollisiksi psykopaateiksi (joka siis ei edelleenkään ole sairaus eikä rikos) tai esittää perustellusti tällaisen todennäköisyyden olevan kiusallisen kohonnut, että mieluummin teemme niiden todellisten psykopaattien valtaan pääsystä verrattain helppoa.
Miksi on ok sanoa, kuten itsekin olen sanonut, että en voisi koskaan äänestää Wille Rydmanin kaltaista limanuljaskaa, mutta tällaisessa tapauksessa ei saa "leimata"? Ja tarkoitan siis, että en äänestäisi Rydmaniakaan vaikka hän julkisuudessa pyytäisi anteeksi ja katuisi, ja vaikka en voi varmasti tietää koko totuutta hänen persoonastaan ja käytöksestään. Epäilys riittää, kun kyse on siitä kenelle haluan antaa valtaa hoitaa asioitani. "Antaisitko kissasi hoitoon tälle miehelle" on yllättävänkin osuva kysymys, sillä olennaista on juuri antaisitko tämän henkilön hoitaa yhteisiä asioita puolestasi (vieläpä mieluummin kuin lukuisien vaihtoehtojen), ei se onko henkilö varmasti joku ikävä X vaiko ei.