Kyllähän tässä tosiaan olisi todellisen kansallisen itsekritiikin ja analyysin paikka vuosien 2014-21 suhteen (toki Georgian kriisistä voisi myös keskustella tässä suhteessa). Vaan jos menneistä pystyy mitään päättelemään niin tuskinpa mitään syvällistä reflektiota on tulossa. Myönnän toki että itsekin, "hieman" vaatimattomammalla tasolla, suhtautuneeni Krimin ja Donbasin miehitykseen paljon välinpitämättömämmin kuin olisi pitänyt - eräs hyvä ystäväni on Ukraina-aktivisti ja yritti kyllä valistaa, mutta olin sangen kivinen pelto hänelle.
Se operaatio vain näytti niin helpolta ja etenkin Krim lähti niin ilmaiseksi, etten vain kovin arvostanut Ukrainaa valtiona. Nato-kantani toki entisestään lujittui ja Euroopan turvallisuuspoliittinen tilanne selkeästi muuttui, mutta silti ymmärsin liikaa esim. Niinistön reaalisesti kielteistä kantaa ajankohdan sopivuuden suhteen. Venäjä vaikutti sotilaallisesti vahvalta ja Ukraina liian hajanaiselta, että sitä olisi kannattanut lännen kovin voimakkaasti tukea. Nyt vasta jälkeenpäin olen tajunnut, että se oli Ukrainalle poikkeuksellisen huono ja kaoottinen hetki ja että luja perusta olikin ollut siellä kaiken aikaa.
Muttta siis vähän väärä ketju tälle laajemmalle pohdiskelulle - onkohan edes olemassa sellaista: joku Suomen ulkopolitiikka tai Venäjä-suhteet 2000-luvulla voisi olla hyvä uuden ketjun aihe.