On laskettu, että maksuttoman päivähoidon kustannukset nykyisellä lapsimäärällä olisi n. 250 miljoonaa euroa. Luonnollisesti hiukan lisää, mikäli ilmestyisi lisää lapsia päiväkoteihin. Näin tuskin kovinkaan laajalti tapahtuisi, kun päivähoitomaksut ovat tällä hetkellä alhaiset tai olemattomat pienituloisilla. Samaan aikaan hallitus on laskemassa ruoan alv:n viidellä prosentilla. Tämän kustannus on 500 miljoonaa euroa. Kun tämä pölhöpopulismin kukkanen jätetään toteuttamatta, voidaan päivähoidon maksuttomuus toteuttaa, ja muuhun jää vielä yli 200 miljoonaa euroa.
Uudistuksesta hyötyisivät kaikki muut paitsi ne, joilla nyt on maksuton päivähoito. Mitä enemmän lapsia, sen suurempi hyöty.
Mitä enemmän lapsia, sen suurempi hyöty myös ruoan alv-alesta. Tosin hyöty koskisi kaikkia kansalaisryhmiä tulotasosta riippumatta, ei vain suuri- ja keskituloisia, kuten päivähoitomaksujen poistamisesta seuraisi.
Ihmettelen kuitenkin edelleen demarien mielihaluja päivähoitomaksujen poistamiseen. Tämä hyödyttäisi keski- ja suurituloisia, ei lainkaan niitä joille Urpilainen esittää veronalennuksia ruoan arvonlisäveron sijaan. Kuten edellä jo totesin, jos demareista riippuisi niin kaikille "ilmainen" päivähoito kustannettaisiin mitä ilmeisimmin tulo- ja muita veroja nostamalla ja tuloveron progressiota kiristämällä.
Miksi ruoan arvonlisäveron alentaminen on niin vastenmielinen asia demareille? En ymmärrä ihan täysillä demarilogiikkaa tässäkään kohdassa, varsinkaan kun tarkastellaan demarileiristä esitettyjä vaihtoehtoja. Olettaen että alv-ale näkyisi ainakin volyymituotteiden kuluttajahinnoissa, niin alesta hyötyisivät kaikki jotka syövät ruokaa. Hyvätuloisetkin kyllä, mutta suhteellisesti eniten tästä hyötyisivät ne jotka joutuvat sinnittelemään pienellä rahalla päivästä toiseen. Demaripuolueen puheenjohtaja haluaisi ruoan alv-alen sijasta vähennyksiä kunnallisveroon, ja kunnallisveroja eivät monet pienituloiset muutenkaan maksa. Ruoan alv-ale on myös eräs harvoista käytössä olevista keinoista jollakin tapaa hidastaa ruoan hinnannousua, joka on viime aikoina ollut nopeampaa kuin aikoihin.
Mielestäni olisi periaatteessa selkeintä, läpinäkyvintä ja oikeudenmukaisinta, että käyttäjät maksaisivat palveluista enimmäkseen jonkin käyvän tariffin mukaan. Yhteiskunnan subventioita käytettäisiin tällöin mahdollisimman rajatusti. Meidät on opetettu yhteiskunnan taholta tuettuun koulutukseen ja kirjastoihin, moneen muuhunkin, ja nykyään otamme nämä ns. saavutetut edut itsestään selvyyksinä. Suomen verraten hyvä koulutustaso on rakennettu merkittävältä osaltaan ilmaisen peruskoulutuksen varaan, ja tämä on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Harva meistä kiistää yhteiskunnan subventioiden järkevyyden kaikilta palveluilta, mutta toiset taas haluaisivat valtiosta ja kunnista entistäkin merkittävämpiä palveluntuottajia. Tästä on hyvä käydä arvokeskustelua.
En kuitenkaan lähtisi rinnastamaan päivähoidon maksuttomuutta vaikkapa koulutuksen maksuttomuuteen. Ydinkysymys on, kuinka paljon erilaisia palveluja ja mitä palveluja pitää tuottaa verorahavetoisesti. Oma näkemykseni on, ettei yhteiskunnan roolia pidä pääsääntöisesti voimistaa nykytasosta, mitä tulee palvelujen tuottamiseen ja verorahan rooliin palvelujen rahoituksessa.