No löytyihän sitä konkretiaakin. Hyvä.
Tässä juuri todistit sen oman puutteellisen lukemisen ymmärtämisen. Tuon asian on maininnut about 20 kertaa useammassa eri ketjussa jo kauan sitten. Ja nyt vasta ymmärsit. Hyvä.
No löytyihän sitä konkretiaakin. Hyvä.
Tuo ajatus ilmaisesta päivähoidosta on kyllä ihan sitä itseään. Täysin vailla totuuspohjaa ja realistista toteuttamista. Kummallista, että uusi puheenjohtaja päästelee moista suustaan. Saattaa törmätä siihen vielä moneen kertaan tulevaisuudessa. Jos uutisoinnista oikein muistan lukeneeni, niin kyseinen idea syntyi puoluekokouksessa Ilkka Taipaleen puheenvuorosta. Siis yksi puheenvuoro, joka sitten imettiin oikein puolueen tavoitteeksi. Voi voi...
...SDP:n sisällä usein vallitsee käsitys siitä, että SDP on aina välttämättä oikeassa...
Tuo ilmainen päivähoito on siinä mielessä huono esimerkki, että jo nykyiselläänkin asiakkaat maksavat päivähoidon kustannuksista alle viidenneksen. Eli mitenkään järisyttävän suurta muutosta kustannusrakenteeseen maksuista luopuminen ei toisi, vaikkakin olisi rahasummina mitattuna saatanan suuri menoerä.
Että näistä ensikommenteista päätellen mikään ei ole muuttunut Suuressa Demari Perheessä puoluejohdon vaihdosta huolimatta.
Tässä juuri todistit sen oman puutteellisen lukemisen ymmärtämisen. Tuon asian on maininnut about 20 kertaa useammassa eri ketjussa jo kauan sitten. Ja nyt vasta ymmärsit. Hyvä.
Onkohan tähän lähdettä? Luin jostain uutisesta (näitä Risikon kommenttiin liittyviä, vaan ei löydy nyt mistään), että päivähoitomaksun tuotto on 2 ja kulut 1,7 miljardia.
Tuosta asiakirjasta sivulta 15 selviää, että Helsingin, Espoon, Vantaan, Tampereen, Turun ja Oulun yhteenlasketut päivähoidon kustannukset vuonna 2006 olivat 553 268 528 € ja hilloa asiakasmaksuista tuli 121 983 927 €.
Kuntakohtaiset erot ovat kuitenkin merkittäviä. Tampereella asiakasmaksutulot 65 milj. ja kulut 81 milj, Helsingissä asiakasmaksutulot 25 milj. ja kulut 256 milj. Eli puolet mainitsemistasi kuusikkokuntien ph-tuloista on peräisin tamperelaisilta vanhemmilta.
Mahtaiskohan tuossa Tampereen tilanteessa olla joku erilainen laskutapa taustalla, sillä eihän noin suurta eroa voi mikään muu selittää. Vai voiko?
En tiedä, mikä on pääongelma Suomen terveydenhuollossa, mutta tehottomuus on ainakin helvetin suuri ongelma. Leikkausjonoja lyhennetään juurikin siten, että keskitetään isoimmat samat leikkaukset samaan sairaalaan. Kaikki lonkkaleikkaukset vaikkapa Tampereelle liukuhihnalle. Lääkäreiden oppimiskäyrä on jyrkin, kaikki ihmiset saavat Suomen parhaan ammattitaidon mukaisen leikkauksen ja asetusajat minimoituu. Ihmiset jaksavat kyllä matkustaa siihen yhteen elämänsä isoon leikkaukseen pidemmältäkin. Kuten Paul Lillrankkikin, niin itsekin haluaisin olla liukuhihnapotilas leikkauksessa. Yksilöllisemmät hoidot voidaan säästää asumissairaaloihin.
Pitää myös muistaa, mistä kaikki sai alkunsa: Iiro Viinasen ja porvarihallituksen leikkauspolitiikasta, jolla saatiin pienyritykset nurin ja työttömyys nousuun (vahvisti laman vaikutusta). Siitä maksettiin ja maksetaan vähän edelleen.
Vaikka on totta että sosialidemokraatit eivät voi kokonaan omia kunniaa hyvinvointivaltiosta, se kuuluu toki myös muun muassa punamultayhteistyölle, kuka oikeasti väittää, että nimenomaan kokoomus olisi jossain historian vaiheessa vahvistanut pohjoismaista hyvinvointimallia? Suurin saavutus taitaa olla nykyinen "jatkamme vain vähittäistä purkamista"-politiikka.
Tosiasia on, että 90-luvun alussa NL:n romahtamisen myötä Suomi menetti 15 prossaa viennistä yhdessä humauksessa. Valtion tulojen ja menojen epäsuhta kasvoi käsittämättömiin mittasuhteisiin. Esko Aho muistelee aloittaneensa jokaisen uuden päivän soittamalla Iiro Viinaselle ja kysymällä kestääkö valtion kassa tämän päivän yli. Valtion velkaantumisen vauhti kasvoi pöyristyttäväksi.
Kysynkin tämän kaiken huomioonottaen, miten tilanteesta olisi selvitty jos mitään ei olisi leikattu? Kiitos jo tavanomaisen demaripropagandan sijasta ihan oikeasta vastauksesta.
Evästykseksi vielä: Tänä vuonna valtion velanhoitokulut olivat 2,3 miljardia euroa. Sillä summalla esimerkiksi nimimerkin kovasti huolehtima terveydenhoito laitettaisiin kuntoon. Samat velanhoitomenot voisivat olla esimerkiksi 4 miljardia jos 90-luvun alussa ei olisi leikattu. Mistähän siinä tapauksessa tänään tingittäisiin? Mutta tietysti voidaan ottaa velkaa loputtomasti ja ajatella perinteisellä sossulogiikalla: "Meidän jälkeemme vedenpaisumus. Kyllä ne seuraavassa sukupolvessa jaksavat maksella."
Tämänkaltainen lausunto lähentelee jo Guinnesin ennätysten kirjaan oikeuttavaa idioottimaisuutta. Ainoa mahdollinen puolustus sille on, että kirjoittajalla on ikää alle 20 eikä itse ole niin ollen elänyt (aikuisena) ko. aikaa. Tosiasia on, että 90-luvun alussa NL:n romahtamisen myötä Suomi menetti 15 prossaa viennistä yhdessä humauksessa. Valtion tulojen ja menojen epäsuhta kasvoi käsittämättömiin mittasuhteisiin. Esko Aho muistelee aloittaneensa jokaisen uuden päivän soittamalla Iiro Viinaselle ja kysymällä kestääkö valtion kassa tämän päivän yli. Valtion velkaantumisen vauhti kasvoi pöyristyttäväksi.
Kysynkin tämän kaiken huomioonottaen, miten tilanteesta olisi selvitty jos mitään ei olisi leikattu? Kiitos jo tavanomaisen demaripropagandan sijasta ihan oikeasta vastauksesta.
Evästykseksi vielä: Tänä vuonna valtion velanhoitokulut olivat 2,3 miljardia euroa. Sillä summalla esimerkiksi nimimerkin kovasti huolehtima terveydenhoito laitettaisiin kuntoon. Samat velanhoitomenot voisivat olla esimerkiksi 4 miljardia jos 90-luvun alussa ei olisi leikattu. Mistähän siinä tapauksessa tänään tingittäisiin? Mutta tietysti voidaan ottaa velkaa loputtomasti ja ajatella perinteisellä sossulogiikalla: "Meidän jälkeemme vedenpaisumus. Kyllä ne seuraavassa sukupolvessa jaksavat maksella."
Fordél kirjoitti:Eipä sillä ole paljoa merkitystä, että kuka on vahvistanut ja heikentänyt pohjoismaista hyvinvointimallia. Tietysti vastaus tuohon vahvistamiseen on SDP, mutta paljon keskeisempi kysymys on, että millainen pohjoismaisen hyvinvointivaltion mallin pitäisi olla nyt siirryttäessä 2010-luvulle? Tässä uskon, että kokoomuksella ja keskustalla on paljon annettavaa, sillä demareiden ajamaan perinteiseen malliin en enää usko. Siinä on paljon hyvää, mutta esimerkiksi oikeiston ajama vastuuyhteiskuntamalli on mielestäni paljon toimivampi nykyaikana. Ulospäin se näyttää varmasti vain vähittäisenä purkamisena, mutta taustalla on selvä periaate, jota ainakin itse kannatan.
Tämä on aika käsittämätön väite, että päätettiin olla elvyttämättä ja toisaalta että otettiin tolkuttomasti pelkkää syömävelkaa. Pahimman kierteen aikana ei pahemmin päätöksiä vapaasti pohdittu, vaan ne tehtiin sen mukaan mitä kädessä oli. Tarkoitan tällä sitä, että oli sellainenkin tilanne, jossa Suomi ei yksinkertaisesti enää saanut lainaa tai sitten ehdot olisivat olleet täysin kiskurimaiset. Ei tuolloin ollut mitään mahdollisuutta ottaa lainaa elvytykseen, sellaista ei kerta kaikkiaan ollut saatavilla. Mitä taas tulee tolkuttomaan syömävelkaan niin pahimmillaan otetuilla veloilla saatiin juuri ja juuri maksettua KELAn kautta erilaiset korvaukset eli käytännössä työttömyys ja vastaavat korvaukset. Pahimmassa vaiheessa mentiin sillä tasolla, että valtiolla ei maanantaina ollut rahoja, jotka keskiviikkona piti KELAn kautta maksaa ulos. Aika paha elvyttää.1. Päätettiin olla elvyttämättä ja päätettiin antaa työttömyyden kasvaa. Seurasi talouden vapaa pudotus, jonka aikana parissa vuodessa työttömien määrä kasvoi 80000:sta puoleen miljoonaan.Hallitus seurasi tilannetta katseella ja otti tolkuttomasti pelkkää syömävelkaa.
Tämähän on poliittista retoriikkaa, jossa ei haluta sanoa tiettyjä asioita suoraan. Jos tähän suuntaan mennään vielä sanotaanko pari hallituskautta, niin mikä erottaa meidät enää perinteisestä anglosaksisesta mallista, näin hiukan kärjistäen? Miksi siitä on tullut enemmän tavoittelemisen arvoinen nykyaikana?
Sanotaanhan ne asiat suoraan jos niitä vain kuuntelee. Kokoomus on koko ajan puhunut yksilön vastuun kasvattamisesta, joka taas ei sulje pois sitä etteikö niistä oikeasti huono-osaisista välitettäisi.
Tähän suuntaan ollaan varmasti menossa, mutta onhan siinä "välissä" vielä Keski-Eurooppalainen malli. Eroja näihin kahteen malliin tulee kuitenkin siltikin olemaan kuten palveluiden suuri verorahoitteisuus, valtion merkittävät rooli sekä kolmannen sektorin hyödyntäminen. Jälkimmäisessa kohdassa ollaan esimerkiksi Keski-Euroopassa selvästi meitä edellä vaikka täälläkin on kolmannen sektorin rooli koko ajan kasvamassa ja hyvä niin.
Ja miksikö siitä on tullut enemmän tavoittelemisen arvoinen nykyaikana? Koska halutaan korostaa vastuuyhteiskuntaa ja luottamusta ihmisiin sen sijaan, että loputtomasti holhottaisiin ja tuhlattaisiin näin resursseja. Vastuuyhteiskunnassa säästyy resursseja kun se perustuu luottamukseen eikä kaitsemiseen ja valvontaan. Samalla voidaan keskittää ne resurssit oikeasti apua tarvitseville.
Pekkarisen kanssa en ole jutellut. Pääosin näkemykset ovat valtiovarainministeriön virkamiesten, jotka silloin juoksivat pitkin maapalloa anomassa Suomelle lainaa ja toisaalta niiden virkamiesten, jotka sitten vastasivat kotimaassa valtion kassasta. Noiden mukaan lainaa ei todellakaan pahimmillaan meinannut saada millään ehdoilla ja Viinasenkin kanssa olen asiasta pari kertaa jutellut.Bozikin väitteitä en lähde suoraan kommentoimaan, koska en ole asiaan perehtynyt tutkija. Sen verran vain totean, että kun henkilöt kertovat itse, niin siinä on aina se "tietty" vääristymä. Pekkarinen ei nähtävästi ainakaan kuulu henkilöihin, joiden kanssa olet keskustellut?
Väitteesi vaihtoehdottomuudesta on kauniisti sanottuna kestämätön:
Sivutuotteina tulevat esimerkiksi terveydenhuollon resurssipula ja syrjäytymisen kasvu?
Almuja köyhille, pohjoismaisille yhteiskunnille ominaista perustavanlaatuista tasa-arvoa ei ole. Rakenteisiin ei käydä kiinni, esimerkiksi julkinen terveydenhuolto eriytyy köyhien palveluksi, niinkö? Väestöryhmien erot kasvavat ja ihmiset eriytyvät "luokiksi"? Miksi varallisuuden pitäisi määrätä asema yhteiskunnassa? Vastuuta on nimenomaan se, että kannetaan huolta muistakin kuin itsestä.
Näin on ja etenkin noiden kriittisten aikojen osalta on vaikea ellei mahdotonta löytää pääsyyllistä. Syyllisiä on kuten Major Julli totesi useita ja suuri osa niistä sellaisia, joihin ei Suomen päättäjillä ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa.Ihmisten poliittinen kanta saa olla mitä kukin haluaa, mutta tosiasioita ei kannata vääristellä oman puoluekirjan värin mukaan.