(snips) Toisekseen ihmettelen Urpilaisen pokkaa vaalirahajupakkaan liittyen. Edelleen hannataan Vanhasen ja kepun suuntaan, vaikka oma puolue on ihan samassa suossa. Urpilaisen aloitus ei lupaa hyvää demarien tulevaisuudelle.
Tässä pätee Mauno Koiviston esittämä vanha viisaus, että kansan politiikan harrastusta ei tule yliarvioida. Koivisto itsehän omasi omintakeisen supliikin ja hassun hiustupsun, millä perusteella hän olikin sitten kansan mielestä päätä pidempi kaikkia muita aikalaisiaan, sekä konkreettisesti että vertauskuvallisesti. (Ja tämä aivan riippumatta siitä, että mitkä hänen muut, substanssiin liittyvät ominaisuutensa olivat.)
Suurinta osaa kansasta ei voisi vähempää kiinnostaa, että mistä SDP ottaa vaalirahansa, jos se saa lööppijulkisuudessa toimittajien avustamana syytettyä muita. Tähän on Urpilaisen hyvä iskeä.
Toisaalta SDP:n sisällä usein vallitsee käsitys siitä, että SDP on aina välttämättä oikeassa, hieman kauniimman sukupuolen stereotyyppisten edustajien malliin, eli pakkohan jostakin
kepulipelistä pitää olla kysymys, kun kansa ei SAK:n TV-mainoksista huolimatta tajunnut äänestää demareita päähallituspuolueeksi.
Se, että etelän rakennusyhtiöiden ja aluerakentamisen osalta kokoomus ja SDP olisivat takuuvarmasti vielä enemmän ongelmissa kuin maalaisserkkujen keskusta, ei tietysti kiinnosta edes lehdistöä. Havukka-ahon ajattelijoiden huutaminen asiaan liittyen ei toisaalta kiinnosta edes kiviä, hyvästä syystä. Tai että oikeasti paikallisten osuuskauppojen ja osuusliikkeen harjoittama painostus ja voitelu maakunnissa on aivan eri tasolla kuin mistä nämä surkeat tunarit KMS:n puitteissa osaavat edes haaveilla.
Ei tämä sitä tarkoita, etteikö keskustan tulisi suorittaa katumusharjoituksia, mutta tekopyhyydessä on tietysti se vaara, että saattaa jäädä Musta Pekka käteen.
No valtalehdistön linjan tunnistaen ja arvaten tästä ei ole pelkoa.
