Olisin onnellinen, jos kasvun hedelmistä edes hieman suurempi osa jakautuisi nousukaudella sinne pahnan pohjallekin, jotta voisimme säilyttää vähäisten luonnonvarojen ja vähäväkisen kansamme hyvinvointivaltiolle elintärkeän sosiaalisen mobiliteetin. Kun köyhien perheiden lapset perivät terveystilanteen, käyvät köyhien perheiden harrastuksissa, köyhien perheiden kouluissa, köyhien perheiden duuneissa, niin hukkaamme aivan turhaan sitä lahjakkuutta joka muuten voisi synnynnäisten ominaisuuksiensa puolesta sitten aikuisena yrittää ja työllistää.
Kun lääketiede alkoi kiinnostumaan stressistä, tutkittiin paljon, yleensä professorien toimesta oppilaidensa avulla, miten kortisolitasot reagoivat erilaisiin ärsykkeisiin. 208:n tälläisen tutkimuksen koontitutkimus toteaa, että eniten kortisolitasot nousevat tilanteissa joissa uhka kohdistuu itsetuntoomme ja sosiaaliseen statukseen.
(lähde)
On melko irvokasta, että kaksi läskiä joilla on lämmin moderni kämppä täynnä elektroniikkaa ja muuta oikeiston "elintasoa" voivat kokea olevansa huono-osaisimmista huono-osaisimpia eivätkä näe elämässään mitään iloa tai mitään tulevaisuutta, samaan aikaan kun joku bangladeshissa työkseen 12 tuntia kaatopaikkaa tonkiva nälkiintynyt lapsityöläinen voi kokea olevansa onnellisempi.
(Perintönä köyhyys - YLE Elävä Arkisto). Mutta näin se vain menee, johtuen siitä että ihminen yrittää toimia monimutkaistuneessa nyky-yhteiskunnassa samoilla sosiaalisilla ominaisuuksilla jotka evoluutio sille on luonut aika erilaisiin tilanteisiin.
Tai että joku toinen sossupummi on päättänyt että tässä on nyt hänen kohtalonsa ja että elämä on ihan super perseestä jos ei koko ajan voi ostaa uusia vaatteita eikä käydä ravintoloissa
( Masennus on uusi realismi ). Ei siinä ongelmana ole se, että ihminen sinänsä tarvitsisi uudet vaatteet ollakseen onnellinen, vaan se, että ihminen kokee itsensä sosiaalisesti epäonnistuneeksi, koska nyky-yhteiskunnissa onnistuminen ja sosiaalinen status yhdistetään varallisuuteen. Kun yhteiskunnassa "onnistumisen" vaatimustaso samaan aikaan kasvaa, johtaa se siihen että yhä useampi kokee epäonnistuneensa, vaikka perustarpeet olisikin tyydytetty.