Kauman Yle-tausta on myös lähinnä säälittävä yritys. Kauma on käynyt Yleisradion toimittajakurssin ja työskennellyt Ylessä freenlancerinä pienen hetken vuosina 2003–2004
Minulta ei kysytty, mutta vastaan silti, koska vastaus on ilmiselvä kaikille paitsi sinulle.En nyt enempää jaksa ottaa kantaa Wikipedia-nörtin oksennuksiin, mutta tällainen spedeily on aika huvittavaa. Eli Pia Kauman Yle-taustan esiin nostaminen on säälittävää, koska hän on toiminut vain lyhyen aikaa Ylessä? Mitä vittua?
Mitä Kanerva kielsi ja valehteli? Ja miten se on verrannollista Rinteen ja Urpilaisen puolueen sisäiseen valtataisteluun?
Minulta ei kysytty, mutta vastaan silti, koska vastaus on ilmiselvä kaikille paitsi sinulle.
Jonkun yli kymmenen vuotta sitten vuoden toimittajana olleen poliittisen taustan ottaminen mukaan keskusteluun, missä perustelet YLEn toimintaa Rinne casessa YLEn toimittajien kokoomustaustalla on lähinnä säälittävää ellei peräti itkeäkö vai nauraa ketjun ainesta.
Heh. Seuraisit keskustelua tarkemmin, niin ei tarvitsisi olla oikomassa näin idioottimaisia väitteitä. Tuo viesti, jossa esittelin Ylessä vaikuttaneita kokoomus-yhteyksiä omaavia henkilöitä, oli vastaus Barnesin viestiin, jossa hän väitti Ylen olevan enemmän vasemmalle kallellaan. Tuolla viestillä ei ollut mitään tekemistä Antti Rinteen casen kanssa.
Eli skarppaas nyt vähän ettet tee itsestäsi säälittävää naurettavan virheellisillä syytöksillä.
Tämä on Suomen kannalta merkittävä asia, riitelevät puheenjohtaja ehdokkaat lähtevät helposti iltalypsylle hakemaan irtopisteitä oman asemansa säilyttämiseksi. Tässä taloudellisessa tilanteessa hallituksen tulisi olla mahdollisimman yhtenäinen ja Demarit eivät tällä hetkellä täytä tuota vaatimusta. Tapelkoot oppositiossa.
Juu-ei - juurikin tätä lähes yksinkertaista enemmistöä tietysti tarkoitin. Kiitos korjauksesta!Ei nyt sentään. Määräenemmistö ei ole ollut vasemmistolla/sosialisteilla koskaan edes lähellä. Yksinkertainen enemmistö oli 1975 lähellä, kun saivat 94 paikkaa.
No, aivan viime aikoina olen sitten miettinyt, että onko demarien sisällä tapahtunut jotain muutosta ja jopa mielipiteiden kärjistymistä? Tälle palstalle kirjoittelee ainakin kaksi itsensä demariksi julistanutta henkilöä, joiden mielipiteet edustavat varsin ääripäätä demariuden ytimeen verrattuna. Näitä mielipiteitä on noussut esiin niin USA:n pitämisenä roistovaltiona, Venäjä-Ukraina-ketjuissa, vaaliketjuissa ja aivan viimeisimpänä tuolla "Ketä presidenteistä arvostat vähiten"-ketjussa. Myös Suomen armeijan lakkauttamista on esitetty, mielipide joka kuulostaa minusta joltain aivan muulta, kuin normaalilta suomalaisten sosiaalidemokraattien ajattelulta. Toinen esitetty ajatus on se, että oikeistodemareille kuten Lasse Lehtiselle ei olisi paikkaa puolueessa...
Munat omaava nimimerkki ei kirjoittaisi "kahdesta nimimerkistä", vaan yksilöisi ne. Otaksun, että tarkoitat minua ja nimimerkkiä TomiP. Jälkimmäisen näkemyksiin en puutu, mutta omiin voin ottaa kantaa...
Pahoittelut muuten siitä, etten tagannut (kuten varmasti olet huomannut, niin yleensä näin teen), oli tarkoitus kyllä tämä laittaa.
Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että palstalla on myös erittäin kärkkäitä oikeistolaisia mielipiteitä, mutta tämä on varsin luonnollista ja ehkä jopa sanoisin niin, että osa "patamustien porvareiden" vakiintunutta diskurssia, niin hyvässä kuin pahassakin. Sama tietysti pätee äärilaidan vasemmistolaisten tapaan käydä keskusteluita.
Mutta nyt olivatkin kyseessä demarit, yksi Suomen suurista poliittisista toimijoista, joiden olen tottunut olevan ihan tolkun yhteistyökykyisiä henkilöitä. Aivan viime aikoina palstalla on tullut todella kärjekkäitä mielipiteitä demariuden sermin takaa ja linjasihan itse puoluekin nyt vaaleissa itsensä nimenomaan Kokoomuksen vastavoimaksi.
Miksi? Maltillinen vasemmisto on ennenkin saanut tässä maassa tehtyä yhteistyötä oikeistolaisesti ajattelevien tahojen kanssa ja vieläpä ihan hyvin, kuten vaikkapa (oikeisto)demari Lipposen kaudella. Mannerheimin kansanmurhaajaksi kutsumisesta ja armeijan lakkauttamisesta olen kokenut normi demareiden irrottautuneen ajattelussaan jo kauan sitten.
Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että palstalla on myös erittäin kärkkäitä oikeistolaisia mielipiteitä, mutta tämä on varsin luonnollista ja ehkä jopa sanoisin niin, että osa "patamustien porvareiden" vakiintunutta diskurssia, niin hyvässä kuin pahassakin. Sama tietysti pätee äärilaidan vasemmistolaisten tapaan käydä keskusteluita.
Mutta nyt olivatkin kyseessä demarit, yksi Suomen suurista poliittisista toimijoista, joiden olen tottunut olevan ihan tolkun yhteistyökykyisiä henkilöitä. Aivan viime aikoina palstalla on tullut todella kärjekkäitä mielipiteitä demariuden sermin takaa ja linjasihan itse puoluekin nyt vaaleissa itsensä nimenomaan Kokoomuksen vastavoimaksi.
Miksi? Maltillinen vasemmisto on ennenkin saanut tässä maassa tehtyä yhteistyötä oikeistolaisesti ajattelevien tahojen kanssa .
Suomen on siis mahdotonta saada ainoatakaan ministeriä, suomessa kun ei tuollaisia ole, eikä ulkomailta saa hakea.
Tämä nyt on härskiä kaksilla korteilla pelaamista. Eli porvarien on ok esittää kärkkäitä mielipiteitä, koska vakiintunut diskurssi, mutta vasemmistossa kärkkäät mielipiteet ovat vain äärilaidan vasemmiston juttuja? Vai mitä tässä oikein ajat? Itse ainakin pidän kokoomuslaisia isossa kuvassa maltillisina toimijoina, vaikka sieltä välillä kärkkäitä ja radikaaleja mielipiteitä tuleekin. Samalla tavalla myös demareilla on nähdäkseni oikeus olla kärkkäitä, ilman että syytetään ajatusten radikalisoitumisesta tai äärilaidan vasemmistolaisuudesta.
Voihan tietysti olla, että tulevaisuudessa perinteiset vasemmistopuolueet (SDP+Vas) yhdistyvät, muodostavat ideologisemman kokonaisuuden ja oikeistodemarit sitten ihan virallisesti hyppäävät kelkasta, kuten täällä on ehkä hivenen jo toivottukin.
Ehkä ymmärsit väärin, en tosiaan yritä pelata kaksilla korteilla. Porvaristokin erottautuu vasemmiston tapaan tolkun tien kulkijoiksi sekä äärilaidan hönöttäjiksi. Ensin mainittujen kohdalta poliittinen naljailu on tarpeellista, jopa suotavaa ja minulta tulee myös ymmärrystä siihen suuntaan, että äärivasemmalla ja äärioikealla olevat tahot esittävät raflaavia mielipiteitään, tämä on varsin odotettua, eikö totta.
Sen sijaan en sisäistä sitä, että joku kutsuu itseään maltilliseksi oikeistolaiseksi, mutta kommentit henkivät sitten enemmän white pride-meininkiä tai että joku kertoo olevansa demari, mutta maalaa itsensä mielipiteillään äärimmäiseen vasempaan nurkkaan..
Nostat esiin myös tuon eilen avatun pressaketjun. Siellä kärkevästi ilmoitin Mannerheimin olevan kansanmurhaaja. Ja näin se on. Toki voittajat kirjoittavat aina historian ja siksi kansanmurhan tunnusmerkistön täyttävää tapahtumaa ei täällä kutsuta kansanmurhaksi, vaan sisällissodaksi/kansalaissodaksi, hörhösiipi vieläkin höpisee vapaussodasta.
Ei todellakaan ole. Mannerheim yritti - toki laimeasti - estää vankien summittaisia teloituksia ja epäsäännöllisiä kenttäoikeuksia. Sitten jätti eroanomuksensa toukokuussa, kun saksalaissuuntaus tuli valtaan, eikä ollut missään virallisessa asemassa, kun se varsinainen häpeätahra eli vankileirien joukkokuolemat tapahtuivat kesällä 1918. (Mitkä eivät itsessään täytä mitenkään kansanmurhan määritelmää vaikka olivatkin inhottava moraalinen romahdus valkoisten puolelta.)
Muistanko minä nyt lukemani väärin, vai oliko niin, että vuonna 1919 englanti laittoi ukaasin Mannerheimille, että jollei arkkibuseeraus välittömästi lopu englanti suorittaa sotilaallisen intervention suomeen. Tästähän jossain yhteydessä myös spekuloitiin, että jos pakosuunta olisi ollut idän sijaan länsi, teloitukset ja nälkään ja tauteihin kuolemat olisivat olleet oleellisesti vähäisempiä, mutta tiedä sitten onko näin. Minusta on kuitenkin turha yrittää kaunistella selvää asiaa, kansanmurha mikä kansanmurha, eikä se retoriikalla toiseksi muutu.
Tuota, tässä kyllä auttaisi kronologia - ja itse asiassa työväenliikkeen kärsimien valtavien tappioiden edes alustava tunteminen. Vuonna 1919 eduskunnassa oli taas 80 sosiaalidemokraattia, kun oli pidetty vapaat vaalit keväällä (kiitos myös liittoutuneiden voiton ja Saksan tappion). Mannerheim oli palannut takaisin johtoon joulukuussa 1918, mutta mitään sotatoimia tai laajamittaisia vankikuolemia ei enää ollut. Vuoden 1919 ongelmakohdat olivat Mannerheimin halussa johtaa hyökkäystä Pietariin sekä (vähemmässä määrin) brittien värväämät entiset punakaartilaiset Itä-Karjalan ja Muurmanskin alueilla. Britit vaativat näille uusille sotilailleen armahdusta ja taisivat sen saadakin.
Siitä ei kuitenkaan liene erimielisyyttä, että kyseessä oli kansanmurha ja nykyajattelun mukaan myös sotarikos, varsinkin kun voinee armahduslain perusteella helposti päätellä, että rikokseksihan tuon tehdessään tiesivät ja lailla lahtarit sanktioilta pelastivat.
Niin, on vain vaikea pitää tuota nimenomaan "kansanmurhana" eli etnisesti motivoituneena tuhoamispyrkimyksenä - kysymys kun oli samasta kansasta. Sen sijaan tuota voi kuvata järkyttäväksi ja täysin moraalittomaksi poliittiseksi terroriksi, minkä seurauksena tuhannet viattomat ihmiset menettivät henkensä.
Eli sinun mielestä tietyn poliittisen kannan omaavien järjestelmällinen murhaaminen ei täytä kansanmurhan kriteeriä? Ei millään pahalla, mutta tuo kuulostaa kovin neuvostoliittolaiselta näkemykseltä.