Pohdintaa demariuden määritelmästä:
Olen viime päivinä jäänyt tuumimaan sitä, että mitä demarius oikeastaan on? Poliittista naljailua nyt on aina ja hyvä niin, mutta kyllä isossa kuvassa olen kuitenkin aina ajatellut, että SDP - pl. ay-liikkeen epäterveellisen korkeaksi noussut vaikutusvalta - on maltillinen poliittinen toimija, siinä missä muutkin Suomen keskeiset poliittiset toimijat.
Demareiden sisällä on erilaisia näkökantoja ja mielipiteitä, siinä missä muidenkin puolueiden sisällä. Perinteisesti on puhuttu mm. oikeistodemareista. Tämän lisäksi esimerkiksi sinipuna-hallituspohja on mielestäni ihan ok, eikä punamultakaan täysin pahasta ole: pitkät poliitiset perinteet omaava linjaveto, jossa naureskelu on monesti kohdistunut ennemminkin kepulaisuteen, kuin demareihin.
No, aivan viime aikoina olen sitten miettinyt, että onko demarien sisällä tapahtunut jotain muutosta ja jopa mielipiteiden kärjistymistä? Tälle palstalle kirjoittelee ainakin kaksi itsensä demariksi julistanutta henkilöä, joiden mielipiteet edustavat varsin ääripäätä demariuden ytimeen verrattuna. Näitä mielipiteitä on noussut esiin niin USA:n pitämisenä roistovaltiona, Venäjä-Ukraina-ketjuissa, vaaliketjuissa ja aivan viimeisimpänä tuolla "Ketä presidenteistä arvostat vähiten"-ketjussa. Myös Suomen armeijan lakkauttamista on esitetty, mielipide joka kuulostaa minusta joltain aivan muulta, kuin normaalilta suomalaisten sosiaalidemokraattien ajattelulta. Toinen esitetty ajatus on se, että oikeistodemareille kuten Lasse Lehtiselle ei olisi paikkaa puolueessa...
Oma mielikuvani demareista on siis ollut se, että vaikkakin olen monessa asiassa eri mieltä, niin demarien kanssa kyllä pystytään yhteistyöhön. Pahoittelen jo etukäteen, mikäli olen ymmärtänyt väärin tai sotkenko nyt nimimerkin johonkin toiseen, mutta omissa mielikuvissani palstaveli
@V-G- kuuluu tähän maltilliseen demariporukkaan.
Kuten sanottua, niin kovin kärkkäitä mielipiteitä on kuitenkin viime aikoina tälläkin palstalla lennellyt ja olettaen, että kyseessä ei ole 100% trollaus, niin pitäisikö asiaa tulkita niin, että demareiden sisällä on syntynyt aitoa kahtiajakoa ja osa haluaa siirtää puolueen ajattelua dramaattisesti vasemmalle? Ja mitkä ovat syyt tämän takana, onko se perussuomalaisten nousu Suomen isoimmaksi työväenliikkeeksi vai esimerkiksi klassisen vasemmiston jo pitkään jatkunut alamäki...?