Kaikesta huolimatta en toivo Tuomiojasta puheenjohtajaa. Ei iske hänen idealisminsa.
Naurettavaa idealismia ja haihattelua on puhua vaikkapa Naton turvatakuista samaan aikaan, kun vanhustenhoitajia ja poliiseja ei ole mukamas varaa palkata. Samaan aikaan, kun julkinen terveydenhuolto on ahtaalla ja leikkausjonot ovat aivan liian pitkiä. Samaan aikaan kun tehokkuusajattelu ajaa ihmisiä työstressiin ja -uupumukseen sekä jättää monille liian vähän aikaa perheelle ja ystäville.
Nämä ovat niitä konkreettisia ongelmia, siksi niistä eivät tietyt poliittiset toimijat puhu. Miksi vanhuksille ei riitä ulkoiluttajia, miksi poliisilla kestää niin pitkään tulla rikospaikalle, miksi leikkausjonot ovat julkiselle puolelle niin pitkiä?
Tai entä kokoomuksen Tehy-lupaukset? Puolue on valmis panostamaan terveydenhuoltoon vähemmän kuin demarit tai kepu, mutta Katainen hymyillen lupaa palkankorotuksia hoitajille. Näin kokoomus saa ääniä ja ottaa vaalivoiton. Palkankorotukset jäävät kuitenkin pitkän taistelun taakse, koska hallitus ei ole oikeasti valmis panostamaan julkiseen terveydenhuoltoon. Ja sopimuksen myötä yksittäisen hoitajan työtahti kiristyy, uusia ei ole varaa palkata. Tämähän on yleensäkin kokoomuksen paras vaaliase: nostetaan esille yksittäisiä kysymyksiä, joilla hankitaan paljon ääniä niiltäkin, jotka oikeasti kannattavat sosialidemokratiaa.
Niin, kaikesta huolimatta olen pessimisti ja uskon, että demarit sivuuttavat (taas) valtiomiehen ja valitsevat Filatovin. Siitä huolimatta puolue on kolmesta suuresta paras vaihtoehto hyvinvointivaltiolle, varsinkin kun keskusta on siirtynyt Vanhasen mukana niin uusliberalistiseksi. Jos nykypolitiikan suuntaa haluaa radikaalisti kääntää, demarien ja punamullan kautta myös keskustan on muutettava politiikkaansa. Kokoomuksen täytyisi tulla realistisesti todellisuuden näkevän Ilaskiven linjoille, mikä vaatisi jo ihmeitä.