Kyllä pelkään pimeää ja olen tällainen samsonitejuntti, joka ei ymmärrä päräyttävien ug-spottien hienoutta. Syksyllä lähdetään koriksen EM-kisoihin. Sielläki on hotellit varattu ytimestä, ja luultavasti myös kisavirvokkeet nautitaan keskustan juottoloissa. Te Oikeinmatkustajat tietysti nauratte partaanne ja tuumitte, että olisivat pirun juntit pysyneet kotonaan, koska ei tuollainen tyhmien massojen kisaturismi avarra maailmankuvaa.
Voi voi. En nyt millään tunnu saavan sulle oivallusta aikaan siitä mistä kirjoitan. Ei se ole asiaan liittyen merkityksellistä lopulta miten matkustat tai matkustatko? Ei ole olemassa mitään oikein matkustamista tai väärin matkustamista, sanoillani en ole hyökännyt millään tavoin sinua tai tapaasi matkustaa kohtaan. Eikä sinulla ole mitään syytä olla puolustuskannalla minkään suhteen. Kovasti abstraktia asiaahan tässä puidaan ja kaikilla on omia ajatuksia ja näkemyksiä siitä mikä on, tai miten määrittää sivistystä ja kun kyse tosiaan on abstraktiosta, oman ilmaisukykymme rajat myös tulee helposti vastaan, näköjään ainakin minulla.
Luonnollisesti minä, niin kuin muutkin kirjaa näkemyksensä kokemuspohjansa tuomalla ymmärryksellä, mutta mikään eksakti totuus, ei minun tai kenenkään muun ajatelma ole. Kun halusin painottaa sivistyksen kasvua siihen, että sivistys ei mielestäni ole kirjasivistykseen pohjaavaa, eikä sitä edellytä, jos ei estäkään, en todellakaan ollut täällä määrittämässä kenenkään matkailutapoja järjestykseen. Enkä myöskään mitätöimässä lukemisen valtavaa merkitystä ihmismielen avartajana, tulkoon sanotuksi.
Oikeastaan toit esiin yhden tärkeän seikan tuossa lainatussa. Jos niihin viidakoihin tai muihin arveluttaviin kohteisiin menee uhmalla tai uskallanpas asenteella, siis oikeastaan vastoin tahtoaan, miten se voisi muka avartaa ymmärrystä. Aiemmassa yritin tuoda esiin, että halun ja uteliaisuuden täytyy kummuta sisältäpäin, jotta pystyy kohtaamastaan uutta omaksumaan. Tuossa kontekstissa matkailu voi oikeasti olla sivistävää, kun astuu mukavuusalueidensa ulkopuolelle, tavallaan tuntemattomaan, vailla ennakkoluuloja ja valmiita asenteita siihen mitä ei oikeastaan tunne lainkaan.
Kukaan ei, ainakaan siis minä naura partaansa, mutta kun mainitsit tuon junttiuden tuossa, oli yksi kohtalaisen shokeeraava kokemus aikoinaan kun pompin egeian merellä saarelta toiselle vailla sen kummempaa päämäärää tyyliin, kun olin saanut saarelta tarpeeksi, menin satamaan ja hyppäsin ensimmäiseen paattiin, joka meni jonnekin jne. Tällä kertaa päädyin saareen nimeltä paros, josta en tiennyt ennakkoon yhtään mitään. Lähestyessä kaikki näytti tyypilliseltä kreikkalaiselta saarelta pittoreskeine rakennuksineen, mutta kun astuin maihin, koko homma muuttui lähes painajaismaiseksi, kaikkialla pyöri ihonsa polttaneita järkyttävässä kännissä heiluvia brittejä, jotka kaatelivat terasseilla pöytiä, potkivat mummojen torikojuja nurin tomaattien pyöriessä pitkin raittia ja olipa keskusaukion kaivon kupeessa pariskunta nussimassa ja joukko kavereita ympärillä hurraamassa. Aiempaan näkemääni saarilla koko kuva tuntui järjettömältä ja vastenmieliseltä. Niinpä käänsin kantani ja palasin satamaan, mutta niin myöhään ei sitten paatin paattia lähtenyt ennen seuraavaa päivää pois. Kyselin sitten satamalla selvin päin olevilta, että mikä ihmeen näytelmä täällä on meneillään. Kuulemma normaali tila, brittijunttien perinteinen lomakylä kreikassa. No, mihinkään kun sieltä en päässyt oli pakko hankkia kortteeri yöksi ja ajattelin viettää loppuiltapäivän biitsillä iisisti löhöillen, vaan mitä vielä, se keskustassa näkemäni oli vasta alkusoittoa, rannalla oli satamäärin itseään umpikännissä grillaavia ja riehuvia brittejä, siis brittifutiskatsomo siirrettynä biitsille alastomina ördäämään. No, sekaanhan se oli mentävä, kun kerran paikalle tuli osuttua ja yritin muutaman jopa puhekykyisen kanssa sitten haastella loman vietosta sun muusta, mutta ei siitä oikein tullut mitään, ei ne oikeen olleet selvillä missä päin maailmaa olivat, eikä niitä kiinnostanutkaan, paikallisia asukkaita pitivät palvelijoina ja kun olivat niin pitkän pennin matkastaan maksaneet omasta mielestään omistivat oikeuden tehdä mitä huvittaa. Surullisinta tietysti oli, että paikalliset tosiaan alistuivat menoon, kun rahaa tarvitsivat sielläkin, oletan. Aamulla olinkin jo hyvissä ajoin odottamassa paattia pois tuosta käristyvän ihon ja viinan katkuisesta helvetistä. Sivistyinpähän sen verran, että matkoillani välttelen mielelläni paikkoja, jossa brittijuntit lomailevat, minusta sen seuraaminen oli lähinnä vastenmielistä, enkä kyennyt tyhjäpäiden seurasta nauttimaan.