Viestin lähetti The Original Jags
No miksi ihmeessä se Venäjä tänne hyökkäisi?
Tällä hetkellä aseellinen konflikti Venäjän ja Suomen (tai jonkin muun länsimaan) välillä tuntuu täydellisen epätodennäköiseltä, mutta 10 - 20 vuoden aikavälillä on hankala ennustaa, mihin suuntaan Venäjän sisäinen tilanne ja kansainvälisen politiikan yleistilanne kehittyvät. Kuten olen jo todennut, harva olisi 20 vuotta sitten, kun puoli Eurooppaa sai vielä nauttia Neuvostoliiton "vapautuksesta", osannut ennustaa, millainen tilanne Euroopassa vallitsee vuonna 2005.
Venäjä on alueellisesti sotilaallinen suurvalta ja sellaisena aina uhka naapureilleen. Joskus (kuten nyt) pienempi, joskus suurempi. Johtajat ja politiikat vaihtuvat, mutta Venäjä on ikuinen. Siihen on sopeuduttava ja pahimpiinkin vaihtoehtoihin on varauduttava.
Kiva muuten taas nähdä sinua ja retorisia kysymyksiäsi, TOJ, toivottavasti käyt myös Moskovan voitonjuhlia käsittelevässä ketjussa kommentoimassa Venäjän viimeisimpiä historiantulkintoja, joihin sinulta on perätty vastausta usean kirjoituksen voimin. Jos sinulla ei ole tänä iltana tai huomenna erityisempää tekemistä, niin minulla olisi ehdotus ja pyyntö: voisitko etsiä maailmasta yhden vakavasti otettavan ihmisoikeusorganisaation, joka määrittelisi yleisen asevelvollisuuden ihmisoikeuksien vastaiseksi? Minua kun ihan oikeasti kiinnostaisi tietää, onko sellaista olemassa.
Oliko tällä ketjulla joku aihekin? Omasta puolestani sivaria voisi aivan hyvin lyhentää kuukaudella tai parilla - armeijaan menevien määrä ei tuosta ratkaisevasti romahtaisi ja voisi olla puolustusvoimienkin etu, että kaikkein huonoimmin motivoitunut aines päätyisi valitsemaan siviilipalveluksen (joskin kyllä epäilen, ettei tällaista tule tapahtumaan ennen kuin sivarin pituus on sama kuin lyhyimmällä asepalveluksella, mikä taas ei mielestäni olisi oikeutettua). Samalla Suomi pääsisi pois Amnestyn mustalta listalta, koska muistaakseni ko. järjestön määritelmän mukaan siviilipalveluksen kesto saisi olla maksimissaan kaksinkertainen verrattuna lyhyimpään asepalvelukseen. - Tällä ei sinänsä ole mitään tekemistä sen kanssa, että Amnestyn nykyinen linja asiassa (totaalikieltäytyjien adoptoiminen mielipidevangeiksi) on lähinnä naurettava ja syö järjestön omaa arvovaltaa. Sivarin lyhentäminen voisi kuitenkin olla kaikkien kannalta se pienimmän riesan tie; tällöin totaalikieltäytyjät (jotka tuskin minnekään katoavat niin kauan, kuin Suomessa on yleinen asevelvollisuus) saisivat toteuttaa valintansa ilman Amnestyn tukea ja tämä kiistatta arvokasta työtä tekevä järjestö voisi keskittyä olennaiseen ja ohjata Jussi Hermajan turvapaikanhakuprosessin viemän rahallisen tuen johonkin oikeasti tärkeään kohteeseen.
Siviilipalvelukseen meno on puhtaasti yksilön oma valinta, jollaisten kritisoimista olen pyrkinyt välttämään, vaikka tuohon vaihtoehtoon päätymiselle esitetyt perustelut (kuten sodanvastaisuus - kukaan järkevä ihminen kun ei Suomessa toivo sotaa) ovatkin usein ihmetyttäneet. Minusta veteraanien taistelun arvo on siinä, että saamme elää vapaassa valtiossa, ja tällaisessa valtiossa yksilöllä tulee olla muitakin vaihtoehtoja kuin asepalvelus, joka oli minulle itsestään selvä valinta.
Sekä siviili- että asepalveluksessa olisi epäilemättä huomattavasti kehitettävää, mutta se onkin jo oma aiheensa.
Lopuksi: perustuslain 127 §:n mukaan jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin lailla säädetään. Kansan valitseman eduskunnan hyväksymä lähtökohta on siis, että maanpuolustusvelvollisuus on ulkomaalaisia lukuunottamatta jokaisella: sotatilanteessa ei vapaamatkustajia tunneta. Maanpuolustukseen voi toki osallistua muullakin tavalla kuin aseellisesti, mutta se, joka ei mainittua lähtökohtaa hyväksy, voi joko pyrkiä saamaan oman kansanedustajansa kautta asiaan muutoksen tai sitten, aivan oikein, muuttaa muualle: liikkumisvapautta kun ei juuri ole rajoitettu. Tässäkin ketjussa useat kirjoittajat ovat luvanneet sodan syttyessä turvautua viimeksi mainittuun vaihtoehtoon. Heidän itsensä kannalta toivon, että he ehtivät toteuttaa aikeensa jo ennakolta: sotatilanteessa maasta lähteminen kun voi olla vähän vaikeampaa.