Sivarin pituutta lyhemmäksi?

[Yläpesä]

Hän kuitenkin kertoi oppineensa ne RUK:ssa

Juuri niin.

 

[Timbit]

Juuri niin.

No sitten oli aika hölmö kaveri tietyllä tavalla. Hyvä, ettette palkanneet.

 

[varjo]

No sitten oli aika hölmö kaveri tietyllä tavalla. Hyvä, ettette palkanneet.

Niinpä, oli myös hyvä ettei raukkaparka ollut lukenut johtamista yliopistossa (insinöörejäkös nuo) jossa törmää samoihin kuluneisiin fraaseihin henkilöstöjohtamisen kurssikirjoissa.

Työhönotto on aina mielipidekysymys, mutta se on valitettavaa, että joku tekee siitä noin henkilökohtaisen asian armeijataustan perusteella.

 

[Viljuri]

Yläpesä kirjoitti:

Olin keväällä työpaikkani rekrytointiryhmässä ja minulla ilo ja kunnia saada sanoa painava sana kahden loppusuoralla olleen insinöörikandidaatin välillä. Molemmilla ihan OK paperit ja kiinnostus tehtävää kohtaan, jossa johtamismomenttiakin tarvitaan. Toinen lateli haastattelussa liukuhihnalta RUK:ssa oppimiaan kliseitä ja mottoja ja haki raadin miespuolisilta jäseniltä hyväksyntää. Valinta hänen raakkaamisestaan oli helppo. Paikka meni sille toiselle, joka ei edes ollut käynyt armeijaa, kun se jälkeenpäin tuli puheenaiheeksi.

Tuosta saisi sen käsityksen, että annoit sivuseikkoihin kohdistuvien mielipiteidesi ohjata rekrytointiprosessia. Menemättä nyt juridiikan puolelle, niin sanoisin, että sinun ei ehkä kannattaisi antaa henkilökohtaisten ennakkoluulojen ja mielipiteidesi ottaa noin paljoa valtaa, jos ei muutoin, niin työpaikkasi ja asemastasi johtuvan vastuun perusteella.

 

[Yläpesä]

Tuosta saisi sen käsityksen, että annoit sivuseikkoihin kohdistuvien mielipiteidesi ohjata rekrytointiprosessia.

Höpsistä. Miten tämä tilanne eroaa siitä tässäkin ketjussa hehkutetusta tilanteesta, että kahden tasaväkisen hakijan kohdalla päätetään ottaa toinen, jolla on RUK-paperit? Miksi yleisessä käytössä olevasta taustatekijästä tuleekin äkkiä henkilökohtainen sivuseikka, kun se nähdään toisesta näkökulmasta? Jos haluaa korttia käyttää, pitää varautua siihen, että joskus sitä käytetään sinua vastaan. Pidä vain juridiikat taskussasi.

 

[Vekurinen]

Höpsistä. Miten tämä tilanne eroaa siitä tässäkin ketjussa hehkutetusta tilanteesta, että kahden tasaväkisen hakijan kohdalla päätetään ottaa toinen, jolla on RUK-paperit? Miksi yleisessä käytössä olevasta taustatekijästä tuleekin äkkiä henkilökohtainen sivuseikka, kun se nähdään toisesta näkökulmasta?

No jos mietitään asiaa, niin jonkinlaisen johtajakoulutuksen (oli se sitten hyvä tai huono) läpikäyminen tuntuu hiukan oudolta raakkausperusteelta, jos kyseessä on tehtävä, jossa sitä johtamismomenttia tarvitaan. Varsinkin silloin, kun rekrytoija suhtautuu avoimen kielteisesti ko. koulutusta järjestävään instituutioon.

Pidä vain juridiikat taskussasi.

Kuuluisia viimeisiä sanoja.

 

[varjo]

Höpsistä. Miten tämä tilanne eroaa siitä tässäkin ketjussa hehkutetusta tilanteesta, että kahden tasaväkisen hakijan kohdalla päätetään ottaa toinen, jolla on RUK-paperit? Miksi yleisessä käytössä olevasta taustatekijästä tuleekin äkkiä henkilökohtainen sivuseikka, kun se nähdään toisesta näkökulmasta? Jos haluaa korttia käyttää, pitää varautua siihen, että joskus sitä käytetään sinua vastaan. Pidä vain juridiikat taskussasi.

1. Rukin käynyt ihminen on saanut johtamiskoulutusta
2. Rukin käynyt ihminen omaa johtamiskokemusta

Eli ihan noin täysin puolueettomasti on todettava, että täysin johtamiskokemattomaan kilpailijaan verrattuna päätös olla välittämättä johtamiskokemuksesta on ainakin julkishallinnon puolella jo pahemman laatuinen virhe, jos hakijat ovat tosiaan muuten tasaveroisia ja työnkuvaan kuuluu johtamista. Se miksi RUK:n käynti on taas hyväksyttävissä valintaeduksi, johtuu juuri siitä, että RUK tuo edes jotain johtamiskokemusta verrattuna sellaiseen ihmiseen joka ei RUK:ta käy.

Ja itsehän olet Yläpesä sanavalinnoillasi tuonut ilmi alemmuudentunteesi ja väheksyntäsi reserviupseereita kohtaan, joten on perusteltua olettaa, että päätöksessäsi oli mukana jotain henkilökohtaista.

Eikä syväjohtaminen niin yhdentekevää haihattelua ole, on näemmä aiheen parista jotain julkaistukin ja kirjoiteltu
http://www.syvajohtaminen.fi/main.asp?sid=1&sivu=26&o=26

 

[Panzerfaust]

Jos pitäisi valita muuten tasavahva kaksikko johonkin siviilifirman johtotehtävään, joista ensimmäisellä on kokemuksena RUK ja toisella (kalliskin) siviilipuolen "johtajakurssi", niin valinta olisi heittämällä ensimmäinen. Kyllä RUKin läpikäyneet ovat saaneet jonkin verran myös käytännön stressitilanteessa johtamiskokemusta. RUKissa on kyllä havaittavissa vähän turhan paljon ns.nörttiainesta, mutta se kuuluu tähän aikaan ja ilmiö on lienee sama muissakin länsimaissa, missä on varusmiespalvelusta. Hyvän pään lisäksi upseerilta vaaditaan myös synnynnäistä johtajakarismaa ja jämäkkyyttä - ihan kaikkea ei voi koulutuksella ja natsoilla korvata. Hyvä silti on edes varalle olla mahdollisimman paljon upseerikoulutuksen saaneita

Mitä tulee otsikkoon, niin ei sivaria lyhyemmäksi, mutta syynit olisi tehtävä tarkemmaksi ja laittaa mahdollisimman paljon sivaripuolelle ainesta, jotka eivät Suomen (löysästä) varusmiespalveluksesta ilman ongelmia selviä.

 

[ms.qvist]

Ihan vaan mielenkiinnosta.

Niin, armeijassa näkee pääasiassa yhteiskuntakelpoisen miesväestön läpileikkauksen.

Ne jotka eivät läpikäyvät sivarin tahi muun mukautetun järjestelmän, liikkuvat joko siinä rajapinnassa tahi harmaalla alueella.

Aika mielenkiintoinen kommentti sikäli, että kohtalaisen moni nuori mies ei pääse armeijaan sellaisesta syystä jolle hän ei mahda tai voi mitään, esim. allergia tms.

Ovatko nämä tällaiset henkilöt sellaisia miehiä jotka joko:

a. eivät ole yhteiskuntakelpoisia.
b. liikkuvat rajapinnalla.
c. ovat harmaalla alueella.
d. jotain muuta.

Kiinnostaisi tietää mikä on ervatsalon jaottelu tässä suhteessa.

Itse en armeijan käymisen/käymättömyyden perusteella jaottele ihmisiä hyviin tai huonoihin vaan syyt ovat aivan muut, liittyen lähinnä omakohtaiseen kokemukseen henkilön persoonasta tms. Tuntemattomat ihmiset ovat minulle tuntemattomia ja samalla yhdentekiviä kävivätpä he intin tahi eivät.

vlad.

 

[Yläpesä]

No jos mietitään asiaa, niin jonkinlaisen johtajakoulutuksen (oli se sitten hyvä tai huono) läpikäyminen tuntuu hiukan oudolta raakkausperusteelta, jos kyseessä on tehtävä, jossa sitä johtamismomenttia tarvitaan. Varsinkin silloin, kun rekrytoija suhtautuu avoimen kielteisesti ko. koulutusta järjestävään instituutioon.

Paino sanalla "jonkinlainen". Koulutusta on hyvää, huonoa ja siitä väliltä, adekvaattia ja epäadekvaattia kyseiseen organisaatioon jne. Kaikenkarvaisia johtajakoulutuksia voi hakea sieltä täältä ja niistä saa hienoja diplomeja. Jos rekrytointi olisi pelkkää koulutustodistusten määrän arvioimista, homma olisi viivottimella hoidettavissa. Rukin johtajakoulutus on epäkuranttia nykyisiin työyhteisöihin. On esitetty argumentteja että jopa päiväkodin hoitajista ja kotiäideistä saadaan parempia, tuloksellisempia johtajia kuin rukkilaisista. En ole tuosta täysin omaa kantaani lyönyt lukkoon.

En tiedä millä vuosikymmenellä varjot sun muut elelevät, mutta tänä päivänä todellisessa työelämässä siellä julkisella sektorillakin pätevyys on vain yksi valintaperuste. Se asettaa vain pohjatason, jonka ylittävät punnitaan sitten muilla perusteilla. Pätevyysvaatimukset on tällöin kirjattu hakuilmoitukseen. Jos jollain hakijalla on vaatimukset ylittävää koulutusta, se voidaan katsoa hakijan hyödyksi, hakijan haitaksi (ylikoulutettu tehtävään) tai jättää huomiotta. Olen itse aikanaan tullut maisterina valituksi julkisen sektorin virkaan ohi tohtorin, jolla oli parikymmentä vuotta enemmän työkokemusta. Ei nokan koputtamista asiaan. Nykyisessä organisaatiossani valittiin viime vuoden puolella sadan hakijan joukosta henkilöä, johon seuraan mahtui useampikin tohtori (pari tuplatohtoria), mutta valinta kohdistui vastavalmistuneeseen maisteriin. Aikanaan luulin että professorin virka on sellainen, johon nimenomaan valitaan vain pätevyyden perusteella, mutta nyt paria täyttöä sivusta seuranneena tiedän jo toisin.

Pätevyysrajan ylittäneet laitetaan järjestykseen muilla perusteilla. Soveltuvuuden arvioinnilla ja sopivuuden arvioinnilla. Vasta silloin löydetään (toivottavasti) se joka on paitsi riittävän pätevä, myös kykenevä ja tiimiin sopivin. Ja mikä tärkeintä: löydetään ne, jotka ovat myös sisäistäneet ne johtamiseen liittyvät asiat, eivätkä kopioineet muistiinpanot ja vastanneet oikein riittävään määrään tenttikysymyksiä.

Eli ihan noin täysin puolueettomasti on todettava, että täysin johtamiskokemattomaan kilpailijaan verrattuna päätös olla välittämättä johtamiskokemuksesta

Kuka on väittänyt että tällaista asetelmaa on edes ollut? Tuliko jälleen kiire lähteä psykologisoimaan ja tekemään omia päätelmiään kuviteltuun tilanteeseen? Se sinun puolueettomuudestasi.

Se miksi RUK:n käynti on taas hyväksyttävissä valintaeduksi, johtuu juuri siitä, että RUK tuo edes jotain johtamiskokemusta verrattuna sellaiseen ihmiseen joka ei RUK:ta käy.

Jos tuo johtamiskokemus on vääränlaista, se katsotaan hakijalle haitaksi, koska kyseiseen organisaatioon ei haluta armeijakulttuurin kyllästämää johtajuutta. Tällöin jopa ilman johtajakokemusta oleva katsotaan paremmaksi. Häntä ei tarvitse poiskouluttaa jo oppimastaan. Pelkkää kustannuslogiikkaa.

Rukkilaisuus ei ole töihin haettaessa mikään todistus niistä taidoista, joita nykypäivän työelämässä tarvitaan, vaan se on käyntikortti arvoista, jotka tietty mieskulttuuri jakaa. He palkitsevat toinen toisensa näiden samanhenkisten rekrytointien kautta. Siksi osa juipeista tulee ja paukuttelee työhaastattelussa henkseleitään rukilla. Koska he odottavat propagandansa lukeneena ja ne syötit nielaisseena, että pöydän toisella puolella istuu toinen rukkilainen joka tunnistaa hyväveljensä ja poimii tämän joukkoihinsa. Ruk-kortti on puoluekirja, jota heilutetaan.

Sivarin läpikäyneitä miehiä oli viimeksi kun laskemisen suoritin, n.50 000 miestä. Nyt ehkä muutama tuhat enemmän. Näillä jokaisella on isä ja äiti, monella sisko tai veli, usealla vaimo tai tyttöystävä. Suomen työyhteisöissä toimii arviolta parisataa tuhatta ihmistä, joiden primääriseen elämänpiiriin kuuluu sivari. Iso osa sivareista on korkeasti koulutettuja ja toimii vastuullisissa tehtävissä työpaikoillaan - ollen mukana uusien työntekijöiden valinnoissakin. Ruk-kortilla elämöiminen ja sen tärkeyteen vetoaminen eri yhteyksissä on jatkossa yhä enemmän peliä, jossa myös häviäminen on yksi mahdollisuus. Se kannattaa muistaa. Sivaria harkitsevien on myös syytä tietää, että sivarin käyminen EI karsi työmahdollisuuksia (poliisiksikin pääsee nykyään) eikä sen vuoksi häviä työmarkkinoilla.

Ja itsehän olet Yläpesä sanavalinnoillasi tuonut ilmi alemmuudentunteesi ja väheksyntäsi reserviupseereita kohtaan, joten on perusteltua olettaa, että päätöksessäsi oli mukana jotain henkilökohtaista.

Jos olet muussa älyllisessä tuotannossasi yhtä heikko kuin psykologisoinnissasi niin vilttiketju kutsuu.

 

[varjo]

Kuka on väittänyt että tällaista asetelmaa on edes ollut? Tuliko jälleen kiire lähteä psykologisoimaan ja tekemään omia päätelmiään kuviteltuun tilanteeseen? Se sinun puolueettomuudestasi.

No antamasi informaation perusteella tein tämän päätelmän, ottaen samalla huomioon viestihistoriasi. Et tuonut esille muita merkittäviä tekijöitä päätöksessä, joten saadun tiedon valossa hakijat olivat muuten kohtalaisen samantasoisia.

Jos tuo johtamiskokemus on vääränlaista, se katsotaan hakijalle haitaksi, koska kyseiseen organisaatioon ei haluta armeijakulttuurin kyllästämää johtajuutta. Tällöin jopa ilman johtajakokemusta oleva katsotaan paremmaksi. Häntä ei tarvitse poiskouluttaa jo oppimastaan. Pelkkää kustannuslogiikkaa.

Olet useaan otteeseen osoittanut, ettei sinulla ole minkäänlaista ymmärrystä nykymallisesta armeijajohtamisesta, lähinnä vain toitottelet ääritapauksia ja katkerasti mutiset hyvävelijärjestelmistä ilman minkäänlaista kykyä nähdä asiassa mitään muuta kantaa kuin omasi.
Oletko siis varmasti oikea taho arvioimaan erilaisten johtamiskokemusten arvokkuutta, jos sinulla on selvästi negatiivinen bias yhtä vaihtoehtoa kohtaan. Ennenkuin kysyt, mitä kompetenssia minulla sitten on, niin onpahan ainakin yliopistossa hankittu oppimäärä, vaikken sitä itse minään pidäkään verrattuna varusmiesaikana/kertauksissa hankittuun konkreettiseen kokemukseen toimimisesta erilaisissa toimintaympäristöissä. Kuitenkin omaan jonkinlaisen kuvan johtamisen teorioista "oikeassa maailmassa" ja en oikein ymmärrä fanaattista vihamielisyyttäsi armeijaa ja siihen liittyviä asioita kohtaan.

Jos olet muussa älyllisessä tuotannossasi yhtä heikko kuin psykologisoinnissasi niin vilttiketju kutsuu.

En kuitenkaan näy olevan ainoa, joka on tehnyt samanlaisia havaintoja motiiveistasi, joten ehkä meitä penkinlämmittäjiä sitten onkin useita.

Jatka kuitenkin vain olkiukkojen rakentelua, jos niin uskot parhaiten tuovasi asiaasi esille.

 

[Yläpesä]

No antamasi informaation perusteella tein tämän päätelmän, ottaen samalla huomioon viestihistoriasi.

Taaskaan sinulla ei ollut mitään asiaa muuta kuin jatkaa henkilökohtaisten motiivien päätöntä arvailua, jotka jo itsekin totesit menneen metsään. Suits you. Tyypilliseen aliupseerihenkeen sopivasti yrität tästäkin tehdä auktoriteettikisan kummalla on pitempi, vaikka olen kiinnostunut vain asioista. En tippaakaan nettisaivareesta nimeltä varjo ja hänen reaalisesta minästään näppäinten takana.

 

[varjo]

Taaskaan sinulla ei ollut mitään asiaa muuta kuin jatkaa henkilökohtaisten motiivien päätöntä arvailua, jotka jo itsekin totesit menneen metsään. Suits you. Tyypilliseen aliupseerihenkeen sopivasti yrität tästäkin tehdä auktoriteettikisan kummalla on pitempi, vaikka olen kiinnostunut vain asioista. En tippaakaan nettisaivareesta nimeltä varjo ja hänen reaalisesta minästään näppäinten takana.

Sittenhän voit vapaasti valaista tapauksen taustoja tarkemmin, koska ainakin kovasti yritit saada valintatilanteen vaikuttamaan siltä, että jätit tasaveroisista hakijoista valitsematta sen, joka toisteli "RUK-sloganeita".

"Toinen lateli haastattelussa liukuhihnalta RUK:ssa oppimiaan kliseitä ja mottoja ja haki raadin miespuolisilta jäseniltä hyväksyntää. Valinta hänen raakkaamisestaan oli helppo"

Kovasti tuosta paistaa asian henkilökohtaisuus sinulle, ei niinkään se että olisit tehnyt päätöksen perustuen syvempään ymmärtämiseen johtamismetodeista. Etenkin kun et varsinaisesti ole mitenkään kyennyt kritisoimaan nykymallista syväjohtamista, muuten kuin tekemällä olkiukkoja ääritapauksista.

Puhumattakaan, kun et varsinaisesti kertonut, mitä tämä parempi hakija sitten sanoi, koska tiimijohtamisen kliseet ja motot ovat aivan yhtä kuluneita ja oppikirjamaisia kuin syväjohtamisenkin, jos jaksaisin kaivaa jostain kurssimatskua, voisin kopioida niitä tännekin ja vertailla sitten syväjohtamisen kulmakiviin.

 

[mjr]

Tyypilliseen aliupseerihenkeen sopivasti yrität tästäkin tehdä auktoriteettikisan kummalla on pitempi, vaikka olen kiinnostunut vain asioista.

Mutta kyllä minusta näistä heitoista paistaa läpi vastaava tendenssi, joka paistaa osasta (ei kaikista) tänne kirjoittavista vastapuolta kannattavista nimimerkeistä. Ehkä niin on, että on jokin "tyypillinen" aliupseeri- tai RUK-henki, mutta siitä olen varma ettei se ole kokonaisuudessaan niin totaalisen negatiivinen kuin annat ymmärtää. Tarkkailin aika paljon kanta-upseereita omana varusmiesaikanani, ja päädyin useimpia ihailemaan, vaikka olivatkin hyvin vastakkaista ihmistyyppiä kuin mitä itse, ja ehkä tietyllä tavalla henkisesti kapea-alaisia. Heissä oli tiettyä käytännöllistä päättäväisyyttä ja myöskin jonkinlaista palvelushenkeä, jota ei osannut pitää negatiivisena. Toki sekaan mahtui aivan muutama leipäpappikin, jotka eivät pitäneet työtään selkeästikään merkityksellisenä - mutta hekin hoitivat koulutuksen asiallisesti. Varmasti voi olla että tälläiset anekdotaaliset kokemukset eivät anna luotettavaa kokonaiskuvaa, mutta se oikeastaan on argumenttinikin: näin kompleksista kokonaisuutta ei voi pakottaa yksinkertaiseksi mustavalkoisuudeksi. Ja vaikka onkin ehkä epäreilua, ja ehkä irrelevanttia, aprikoida henkilökohtaisia tarkoitusperiä niin kyllähän sitä tulee tehneeksi, kun huomaa muuten älyllisesti haastavasta kirjoittajasta suhteellisen yksinkertaisen ja yksioikoisen tendenssin.

 

[Vekurinen]

Paino sanalla "jonkinlainen". Koulutusta on hyvää, huonoa ja siitä väliltä, adekvaattia ja epäadekvaattia kyseiseen organisaatioon jne. Kaikenkarvaisia johtajakoulutuksia voi hakea sieltä täältä ja niistä saa hienoja diplomeja. Jos rekrytointi olisi pelkkää koulutustodistusten määrän arvioimista, homma olisi viivottimella hoidettavissa. Rukin johtajakoulutus on epäkuranttia nykyisiin työyhteisöihin. On esitetty argumentteja että jopa päiväkodin hoitajista ja kotiäideistä saadaan parempia, tuloksellisempia johtajia kuin rukkilaisista. En ole tuosta täysin omaa kantaani lyönyt lukkoon.

Juu, tarkoitukseni ei siis ollutkaan ottaa minkäänlaista kantaa siihen, millaista armeijan johtajakolutus on. Ehkä se on hyvää, ehkä huonoa, en minä tiedä. Tarkoitin tässä nyt lähinnä sitä tilannetta, jossa viivalla on kaksi hakijaa "samoilla papereilla" sillä erotuksella, että toinen on käynyt aukin tahi rukin. Minusta tuntuisi oudolta karsia toinen pois tämän ko. koulutuksen perusteella. Heikommistakin koulutuksista varmaan jotain jää käteen. Vai oletko sitten sitä mieltä, että RUKin käymisestä olisi jotain suoranaista haittaa työelämän johtamisessa? Muistavatkohan +5 vuotta aiemmin armeijan käyneet enää mitään johtajakoulutuksestaan? Kyllä minun henkilökohtainen kokemukseni on se, etteivät läheskään kaikki RUKin käyneet elättele näitä "RUKista yritysjohtajaksi"-kuvitelmia.

Tietysti jonkinlaista näyttöä RUK-tasolle jämähtämiseen on se, että mainostaa työhaastattelussa ko. koulutuksessa opittua jargonia, niinkuin nyt tuossa mainitsemassasi tapauksissa taisi olla. Mutta RUK:n käymisessä itsessään en jaksa nähdä niin suurta pahaa kuin sinä tunnut näkevän.

 

[Mace]

mutta se oikeastaan on argumenttinikin: näin kompleksista kokonaisuutta ei voi pakottaa yksinkertaiseksi mustavalkoisuudeksi. Ja vaikka onkin ehkä epäreilua, ja ehkä irrelevanttia, aprikoida henkilökohtaisia tarkoitusperiä niin kyllähän sitä tulee tehneeksi, kun huomaa muuten älyllisesti haastavasta kirjoittajasta suhteellisen yksinkertaisen ja yksioikoisen tendenssin.

Hyvä kirjoitus, ja tuossa yllä olevassa pätkässä mielestäni tiivistyy erinomaisesti Yläpesän ongelma: kaveri on niin pahasti oman agendansa sokaisema, ettei selvästikään kykene tarkastelemaan asiaa oikein millään tavalla objektiivisesti, mikä puolestaan heikentää uskottavuutta aika pahasti. Toinen mahdollisuus on se, että hän provosoi tarkoituksellisesti, vaikka ymmärtää itsekin, etteivät asiat ole noin mustavalkoisia. Itse en pitäisi kumpaakaan vaihtoehtoa mahdottomana, kun ottaa huomioon kaverin kyvyt kirjoittajana ja toisaalta inhon Puolustusvoimia ja etenkin yleistä asevelvollisuutta kohtaan.

 

[Yläpesä]

Ilahduttavaa päästä jälleen asialinjalle ja kukapa muu siellä isännän ääntä käyttäisi kuin mjr!

Ehkä niin on, että on jokin "tyypillinen" aliupseeri- tai RUK-henki, mutta siitä olen varma ettei se ole kokonaisuudessaan niin totaalisen negatiivinen kuin annat ymmärtää.

Henki on olemassa eikä varmaankaan omassa elinpiirissään juurikaan negatiivinen. Tiettyihin tilanteisiin ja tiettyihin paikkoihin tuo henki sopii kuin perse housuihin. Muunlaista ei kaipaakaan. Se, mitä olen aina kritisoinut on yhdessä kulttuurissa järkevän toiminnan siirtäminen väkisin täysin toiseen ympäristöön, jossa se tuottaa jatkuvasti vahinkoa. Jos tätä perusasetelma ei tajua tai hyväksy keskustelun lähtökohdaksi niin en tiedä mikä enää avuksi. Ei tämä mikään yläpesäläinen keksintö ole, ihan yleistä yhteiskunnallista keskustelua Suomessa 2000-luvulla. Se, että aktiiviset vaikuttajakansalaiset eivät kovin mielellään lähde omalla nimellään asiasta puhumaan, on henkilökohtainen kokemukseni kahdenkeskisistä keskusteluista. He ilmeisesti kokevat, että heillä on liikaa menetettävää asiassa. Tämäkin liittyy ruk-henkisen hyväveliverkoston olemassaoloon. Sen kritisoiminen julkisesti johtaa monien ovien sulkeutumiseen. Yksityisissä keskusteluissa nämä yritysten ja organisaatioiden vetäjät kertovat juuri niistä ongelmista, jotka syntyvät käskytyshenkisten (copyright SA-INT) johtajien toimista.

Pidättäydyn jatkossa tuosta s**äjohtamis- termistä, koska nimimerkki varjon tarjoamassa linkissä se paljastui samannimisen firman tavaramerkkisuojatuksi nimeksi heidän tarjoamilleen koulutus- ja kurssituotteille. Firman asiantuntijoilla on tausta penissyöpä- ja sädehoitopotilaiden tutkimuksessa ja nyt he myyvät johtamiseen liittyvää asiantuntemustaan mm. armeijalle.

Tarkkailin aika paljon kanta-upseereita omana varusmiesaikanani, ja päädyin useimpia ihailemaan, vaikka olivatkin hyvin vastakkaista ihmistyyppiä kuin mitä itse, ja ehkä tietyllä tavalla henkisesti kapea-alaisia. Heissä oli tiettyä käytännöllistä päättäväisyyttä ja myöskin jonkinlaista palvelushenkeä, jota ei osannut pitää negatiivisena.

Oma kokemuseni on täsmälleen samanlainen, myös kapiaissukulaiseni ovat juuri tähän ryhmään sopivia heppuja. Tekevät työnsä hyvin sitä tarkoitusta varten, johon heillä on valmiudet ja osaaminen.

Varmasti voi olla että tälläiset anekdotaaliset kokemukset eivät anna luotettavaa kokonaiskuvaa, mutta se oikeastaan on argumenttinikin: näin kompleksista kokonaisuutta ei voi pakottaa yksinkertaiseksi mustavalkoisuudeksi.

Paletissani on vain mustaa ja valkoista. Niillä saa selkeämpiä piirroksia, vaikka maisema olisikin harmaata.

Ja vaikka onkin ehkä epäreilua, ja ehkä irrelevanttia, aprikoida henkilökohtaisia tarkoitusperiä niin kyllähän sitä tulee tehneeksi, kun huomaa muuten älyllisesti haastavasta kirjoittajasta suhteellisen yksinkertaisen ja yksioikoisen tendenssin.

Epäilemättä näin kun pinna venyy maksimiin. Voin kyllä luvata, että jossain vaiheessa verkkoyhteyden tätäkin päätä nykyinen kärsivällinen ja inhimillisen siisti linja saattaa törmätä bunkkeriin, mikäli alamittaisten henkilökohtaisuuksiin roiskiminen jatkuu. Pidän itseäni kyllä sillä sektorilla sitten varsin varteen otettavana ja lahjakkaana vastustajana. Jatkoajan Haku-toiminto tarjoaa kyllä herkulliset määrät materiaalia tuskallisten psykoanalyysien tekemiseksi itse kustakin. Penaltit tuskin jäävät lyhkäisiksi.

tiivistyy erinomaisesti Yläpesän ongelma: kaveri on niin pahasti oman agendansa sokaisema, ettei selvästikään kykene tarkastelemaan asiaa oikein millään tavalla objektiivisesti, mikä puolestaan heikentää uskottavuutta aika pahasti.

Macelta ihan kirpeää kritiikkiä, otetaan vastaan. En tietenkään itse näe asiaa noin mustavalkoisesti (!) vaan nettikeskusteluun olennaisesti liittyvänä tapana tuoda kristallisoidusti ne olennaisimmat erot näkyviin näkemysten välillä.

Uskottavuus ei mielestäni kuitenkaan ole mikään henkilöihin palautettavissa oleva asia, vaan kyllä substanssin täytyy puhua omalla äänellään. Kovaa huutava kaveri saattaa olla rasittava mutta silti jyvällä. Symppaan esimerkiksi Jatkoajan one and only "Kivenä kengässä" -tyyppiä TOJ:a juuri tästä syystä. Rasittavan mesoamisensakin takana on yleensä jokin todellinen oivallus, totuuden siemen, vaikka se nettiyhteisön raivoisassa puristuksessa sitten helposti karkaakin hanskasta. Keskustelut Jatkoajassa ovat mielenkiintoisia sosiaalipsykologisia ilmiöitä, joissa ryhmäpaineet, suhteiden dynamiikka ja intrapsyykkiset ilmiöt esiintyvät kiehtovina todellisina ilmiöinä juuri sellaisenaan kuin ne esitetään kurssikirjoissa. Täällä näkee kuinka joukkohurmio jotain vääräuskoista kohtaan yltyy, kuinka haetaan vahvistusta ryhmän sisällä, että nyt "tuo" lynkataan, savustetaan ulos tai vain yksinkertaisesti vaietaan kuoliaaksi. Kun ruumis syntyy, yhteisö on sitten olevinaan kuin mitään ei olisikaan tapahtunut ja kukaan ei ole tehnyt tai nähnyt mitään. On ihan turha - vaikkakin suomalaiselle miehelle perinteistä - paeta omasta vastuustaan.

 

[Yläpesä]

Vai oletko sitten sitä mieltä, että RUKin käymisestä olisi jotain suoranaista haittaa työelämän johtamisessa?

Kyllä olen. Juuri sitä olen tässä toistanut. Joukkojen komentaminen, tahdottomien sotilaiden käskeminen ei tarjoa tämän päivän dynaamisten, tasa-arvoisten ja nimenomaan itsenäisten tiimien ohjaamiseen ja johtamiseen juuri mitään. Kriisijohtamisesta ei ole luovien ryhmien ohjaamiseen. Tämä ei silti millään tapaa ole pois siitä että Ruk-johtaminen on varmasti pätevää ja asiaankuuluvaa kriisitilanteissa ja tietenkin sotatilassa - johon se on tarkoitettukin. Sen soveltamisesta moderniin tiimiin on kuitenkin oikeasti haitallista, se on loukkaavaa, se haittaa ihmisten suhteita, estää heitä toimimasta ryhmän kannalta tuottavimmin, se vie pohjan avoimelta yhteistoiminnalta.

Muistavatkohan +5 vuotta aiemmin armeijan käyneet enää mitään johtajakoulutuksestaan?

Jos he unohtavat nuo opit niin eikö Ruk-kortin heilutteleminen ole sitten täysin tyhjänpäiväistä ja turhaa? Eihän tuolla koulutuksella sitten ole mitään virkaa, jos se valuu kuin vesi kypärästä.

 

[varjo]

Kyllä olen. Juuri sitä olen tässä toistanut. Joukkojen komentaminen, tahdottomien sotilaiden käskeminen ei tarjoa tämän päivän dynaamisten, tasa-arvoisten ja nimenomaan itsenäisten tiimien ohjaamiseen ja johtamiseen juuri mitään. Kriisijohtamisesta ei ole luovien ryhmien ohjaamiseen. Tämä ei silti millään tapaa ole pois siitä että Ruk-johtaminen on varmasti pätevää ja asiaankuuluvaa kriisitilanteissa ja tietenkin sotatilassa - johon se on tarkoitettukin. Sen soveltamisesta moderniin tiimiin on kuitenkin oikeasti haitallista, se on loukkaavaa, se haittaa ihmisten suhteita, estää heitä toimimasta ryhmän kannalta tuottavimmin, se vie pohjan avoimelta yhteistoiminnalta.

Niin, huolimatta siitä, että et oikeastaan tiedä mistä puhut, olet silti valmis tekemään johtopäätöksiä asioitten soveltuvuudesta erilaisiin ympäristöihin.

Ehkä sinulle jäi armeijassa traumaattisia kokemuksia esimiesten käskyistä, mutta sotilasjohtaminen on muutakin kuin käskemistä, jokainen joukkoja johtanut tietää, etteivät esim. kasarmikurin metodit toimi/sovi metsässä, puhumattakaan kertausharjoituksista.

On silti hyvä, että jatkat puhumista RUK-johtamisesta vailla parempaa, tai edes minkäänlaista tietoa. Mace asian ongelman ilmaisikin kohtalaisen selvästi, joten eipä asiassa ole sen kummemmin kehityksen varaa. Vaikka asevelvollisuus-julistuksissaan Yläpesä toitottaa olosuhteitten muuttumisen perään, hän tuntuu olevan täysin kykenemätön sisäistämään muutosta puolustusvoimien johtamiskoulutuksessa, mikä on ollut käynnissä nyt sen kymmenisen vuotta ja vasta viime vuosina ensimmäiset "syväjohtajat" ovat astuneet opiskeluitten päätyttyä työelämään.
Pointti on lähinnä myös se, että ilman johtamiskokemusta, suurin osa johtamiskoulutuksesta on juuri tasan tarkkaan niitten mottojen opettelua ja haastattelutilanteessa se on kohtalaisen yhdentekevää alkaako haastateltava latelemaan syväjohtamisen kulmakiviä vaiko Mintzbergin viittä Peetä (vai kuusiko niitä oli, ei voi muistaa).
Ihmisestähän se on paljolti kiinni miten johtamisoppeja ottaa vastaan ja soveltaa, mutta sen sijaan että arvon Yläpesä vauhkoat tästä mystisestä RUK-johtamisesta, voit ihan vapaasti ottaa kriittiseen johtamisteoreettiseen käsittelyyn esim. nuo syväjohtaminen-firman sivuilta löytyvät teesit.

Ja syväjohtaminen oy:n tai mikä onkaan, taustalta kyllä taitaa löytyä ihan entisiä skappareita. Ainakin muutama väikkäri näytti olevan MPKK:ssa tehtyjä.

 

[mjr]

Uskottavuus ei mielestäni kuitenkaan ole mikään henkilöihin palautettavissa oleva asia, vaan kyllä substanssin täytyy puhua omalla äänellään. Kovaa huutava kaveri saattaa olla rasittava mutta silti jyvällä. Symppaan esimerkiksi Jatkoajan one and only "Kivenä kengässä" -tyyppiä TOJ:a juuri tästä syystä. Rasittavan mesoamisensakin takana on yleensä jokin todellinen oivallus, totuuden siemen, vaikka se nettiyhteisön raivoisassa puristuksessa sitten helposti karkaakin hanskasta. Keskustelut Jatkoajassa ovat mielenkiintoisia sosiaalipsykologisia ilmiöitä, joissa ryhmäpaineet, suhteiden dynamiikka ja intrapsyykkiset ilmiöt esiintyvät kiehtovina todellisina ilmiöinä juuri sellaisenaan kuin ne esitetään kurssikirjoissa. Täällä näkee kuinka joukkohurmio jotain vääräuskoista kohtaan yltyy, kuinka haetaan vahvistusta ryhmän sisällä, että nyt "tuo" lynkataan, savustetaan ulos tai vain yksinkertaisesti vaietaan kuoliaaksi. Kun ruumis syntyy, yhteisö on sitten olevinaan kuin mitään ei olisikaan tapahtunut ja kukaan ei ole tehnyt tai nähnyt mitään. On ihan turha - vaikkakin suomalaiselle miehelle perinteistä - paeta omasta vastuustaan.

Tästä en osaa olla eri mieltä, enkä tästä ylipatriarkaalisesta, pohjimmiltaan pelokkaasta asenteesta, joka näkyy aika huomattavasta kourallisesta kirjoittajia täällä. Mutta silti en pysty yhtymään äärimmäisen kapeaan asenteeseesi tässä kysymyksessä. Se tekee väkivaltaa kokemuksen monimuotoisuudelle - ja ihmiskunnan tietylle perusraadollisuudelle. Armeija ei ole syy, se on melko puhdas seuraus, rangaistus rikoksesta. Suomen armeija puolestaan on ollut (ja on) vakauden ja demokratian ylläpitäjä, joka on tehnyt hämmästyttäviä sankaritekoja torjuessaan kansanmurhaan perustavia järjestelmiä. Toki sitä toivoisi, että maailma olisi sellainen paikka, jossa ei näkisi Suomen armeijaa positiivisessa valossa, mutta karun pimeää täällä on, sydämissämme.

 

[Yläpesä]

Mutta silti en pysty yhtymään äärimmäisen kapeaan asenteeseesi tässä kysymyksessä. Se tekee väkivaltaa kokemuksen monimuotoisuudelle - ja ihmiskunnan tietylle perusraadollisuudelle.

Näetkö mitään funktiota tämän paikan (jatkoaika) keskustelussa sille, että haen janalle sopivaa äärilaitaa, kuitenkin niin, että pystyn sen vielä allekirjoittamaan itsekin, ettei se ole pelkkää näytelmää? Näetkö järkeä sille, että ilman tällaista keskustelua spektri olisi pelkkä sinistä ja vihreää, pelkkää isänmaallista hyminää ja pieniä sivistyneitä varauksia silloin tällöin joihinkin yksityiskohtiin?

Armeija ei ole syy, se on melko puhdas seuraus, rangaistus rikoksesta.

Melkeinpä siguainesta! Saako käyttää? ;)

Niin, huolimatta siitä, että et oikeastaan tiedä mistä puhut,

Ehkä sinulle jäi armeijassa traumaattisia kokemuksia esimiesten käskyistä,

jatkat puhumista RUK-johtamisesta vailla parempaa, tai edes minkäänlaista tietoa.

Näille väitteillesi sinulla ei ole mitään pohjaa, koska puhut läpiä päähäsi, arvailet, kiukuttelet ja vittuilet. Olet väärässä (tässäkin). Minua ei kiinnosta sinun auktoriteettikisasi.

 

[Viljuri]

Yläpesä kirjoitti:

Näetkö mitään funktiota tämän paikan (jatkoaika) keskustelussa sille, että haen janalle sopivaa äärilaitaa, kuitenkin niin, että pystyn sen vielä allekirjoittamaan itsekin, ettei se ole pelkkää näytelmää? Näetkö järkeä sille, että ilman tällaista keskustelua spektri olisi pelkkä sinistä ja vihreää, pelkkää isänmaallista hyminää ja pieniä sivistyneitä varauksia silloin tällöin joihinkin yksityiskohtiin?

Mielipiteitä mielipiteiden vuoksi? Tekstiä tekstin vuoksi? Uusi sosiaalisen todellisuuden konstruktio konstruktion vuoksi?

Tuolta pohjalta en lähtisi synteesiä tekemään.

 

[Yläpesä]

Mielipiteitä mielipiteiden vuoksi? Tekstiä tekstin vuoksi? Uusi sosiaalisen todellisuuden konstruktio konstruktion vuoksi?

No ei, vaan henkilökohtaisesta asemasta nähtynä se polarisoituminen, joka liittyy kaikkeen nettikeskusteluun. Keskustelun edetessä ääripäät muodostuvat ja kristallisoituvat ja ne jotka sijoittavat itsensä näiden välille hiljenevät ja poistuvat keskustelusta. Kirjallisuudesta löytyy lisää.

 

[avatar]

No ei, vaan henkilökohtaisesta asemasta nähtynä se polarisoituminen, joka liittyy kaikkeen nettikeskusteluun. Keskustelun edetessä ääripäät muodostuvat ja kristallisoituvat ja ne jotka sijoittavat itsensä näiden välille hiljenevät ja poistuvat keskustelusta. Kirjallisuudesta löytyy lisää.

En kyllä ymmärrä miksi ääripäiden välillä olevien pitäisi hiljentyä tai siis lähinnä, että he hiljentyisivät. Itse mielestäni olen yleisesti puolustusvoimista ja sen tarpeellisuudesta keskusteltaessa siinä keskivaiheilla. Olen rauhan puolesta puhuva ihminen, mutta myös sitä mieltä, että Suomen puolustusvoimat ovat hyvin tarpeellinen laitos maallemme eikä sen heikentäminen ole missään suhteessa realistinen ajatus. Itse tässä aiheessa olen sitä mieltä, että sivarin nykyinen palvelusaika on juurikin sopiva suhteessa lyhyimpään intin palvelusaikaan kun kompensoidaan sitä palveluksen intensiteetillä.

Täällä meni tuo keskustelu alkuperäisestä asiasta aika eri raiteelle kun lueskelin noita johtamisjuttuja. En siihen sen enempää ota kantaa, mutta kuin, että en usko intin johtamiskoulutuksella olevan kovinkaan suurta merkitystä ihmisen tulevalle menestykselle joskaan se ei kyllä varmaan mitenkään tuhoa myöskään henkilön mahdollisuutta menestyä esim. yrityselämässä johtajana. Toki en sinällään ole intin johtamiskoulutuksia käynyt, mutta se mitä sitä olen saanut kokea käskytettävänä.

 

[ms.qvist]

No ei, vaan henkilökohtaisesta asemasta nähtynä se polarisoituminen, joka liittyy kaikkeen nettikeskusteluun. Keskustelun edetessä ääripäät muodostuvat ja kristallisoituvat ja ne jotka sijoittavat itsensä näiden välille hiljenevät ja poistuvat keskustelusta. Kirjallisuudesta löytyy lisää.

Tavallaan aika oikeaan osunut huomio, itse ainakin sijoitan itseni juuri tässä keskustelussa - jossa ei enää puhuta siviilipalveluksen lyhentämisestä - keskustelun harmaalle (välialueelle). Eräissä kohdin olen tosin samaa mieltä Sinun tekemistä huomioista - riittäisi nimittäin kirjoitettavaa melkoisestikin RUK:n käyneiden johtamistaidoista mutta koska ne mielestäni ovat yksittäistapauksia - joskin varsin mehukkaita - en ole tuonut niitä keskustelussa esille vaikka omalla esimerkillään kuvaavat juuri sitä koulutuksen nurjaa puolta.

Tapauksia voisi kuvailla lyhyesti:

-kykenemättömyys tiiviisiin ja yllättäviin päätöksentekoihin jolloin alaiset joutuvat ottamaan homman hallintaa (esim. allekirjoittanut).

-kykenemättömyys ottamaan huomioon erilaisia mielipteitä ja ehdotuksia.

-kykenemättömyys antamaan asiallista palautetta, palaute on parhaimmillaan (pahimmillaan) tyyliä "Vittuako kyselet".

-oman asemansa väärinkäyttöä.

Mutta painotan, nämä ovat yksittäistapauksia jotka joidenkin silmissä voivat leimata koko PV:n koulutusjärjestelmän, itse pyrin pitämään näitä kuitenkin yksittäisinä tapauksina joiden vastapainoksi löytyy onnistuneitakin koulutuksen läpikäyneitä henkilöitä.

Jatkakaa...

vlad.