Sivarin pituutta lyhemmäksi?

[Yläpesä]

riittäisi nimittäin kirjoitettavaa melkoisestikin RUK:n käyneiden johtamistaidoista mutta koska ne mielestäni ovat yksittäistapauksia - joskin varsin mehukkaita - en ole tuonut niitä keskustelussa esille vaikka omalla esimerkillään kuvaavat juuri sitä koulutuksen nurjaa puolta.

Aivan samoja asioita on minullekin tuotu esille monituisissa keskusteluissa, joissa kyseisten päälliköiden alaiset saavat avata suunsa luottamuksellisesti - vailla pelkoa monosta. Enkä minä enää pidä asiaa yksittäistapauksina. Yksittäistapauksiksi nimeämisellähän nuo simputuksetkin ohitetaan. Kuinka monta on riittävästi jotta sitä voi nimittää tavaksi?

 

[Yläpesä]

En kyllä ymmärrä miksi ääripäiden välillä olevien pitäisi hiljentyä tai siis lähinnä, että he hiljentyisivät.

Varsinaisesti ei suinkaan ole kyse mistään imperatiivista, että ihmisten pitäisi käyttäytyä noin, vaan asioiden normaalista etenemisestä. Noin vain usein käy. Välimaastossa olevat eivät joko jaksa inttämistä tai näkevät sekä/että -tilanteen.

en usko intin johtamiskoulutuksella olevan kovinkaan suurta merkitystä ihmisen tulevalle menestykselle joskaan se ei kyllä varmaan mitenkään tuhoa myöskään henkilön mahdollisuutta menestyä esim. yrityselämässä johtajana.

Enkä minäkään ole mielestäni puhunut siitä, että kyseinen koulutus olisi yksilön (sen rukkilaisen) menestyksen tiellä, päinvastoin - kun hakeutuu paikkaan, jossa rukkilaisuus elää ja voi hyvin, niin nopeastihan siinä pääsee etenemään. Oma kritiikkini kohdistuu vain ja ainoastaan itse organisaation (ja yhteiskunnan) kokemaan myrkytystilaan jonka tuo johtajuus tuo mukanaan. Tämä siis vain selvennyksenä.

 

[varjo]

Näille väitteillesi sinulla ei ole mitään pohjaa, koska puhut läpiä päähäsi, arvailet, kiukuttelet ja vittuilet. Olet väärässä (tässäkin). Minua ei kiinnosta sinun auktoriteettikisasi.

Voit toki alkaa sivistämään meitä tiedoillasi, kun kerta niin sujuvasti osasit bongata nämä motot hakijankin sanomisista. Tähän asti et ole antanut mitään syytä olettaa toisin. Kyse ei ole auktoriteetista, vaan siitä, teetkö johtopäätöksiäsi perustuen todellisuuteen vai johonkin omaan olkiukkoosi pohjautuen. Olet toistuvasti vältellyt tämän asian kohtaamista, joten on vaikea uskoa, että oikeasti tiedät edes mistä on kyse, puhumattakaan että pystyisit puolueettomasti arvioimaan metodien toimivuutta.
Voit jatkaa asian välttelyä ja olkiukkosi hakkaamista, mutta nykytodellisuuden kanssa tällä ei ole paljoakaan tekemistä.

Oma kritiikkini kohdistuu vain ja ainoastaan itse organisaation (ja yhteiskunnan) kokemaan myrkytystilaan jonka tuo johtajuus tuo mukanaan. Tämä siis vain selvennyksenä

Onko sinulla oikeasti jonkinlaista kvantitatiivista aineistoakin tästä, vai tyydytkö vain tuijottamaan yksittäistapauksia kymmenien tuhansien reservinupseerien joukossa. Vai onko tämä pahaenteinen myrkytystila jotain sellaista, mitä ei oikeastaan voi mitata, eikä sen vaikutuksia voi havainnoida, mutta se nyt vaan on, koska olet näin päättänyt.
Reservin upseerius ei muuta ihmistä klooneiksi, vaan kusipäinen ihminen pysyy kusipäänä, vaikka hänen sotilaspassissaan lukeekin vänrikki. Mutta RU-kurssi varmasti tuo jonkinlaista kokemusta ja metodologiaa niille, jotka ovat valmiita ottamaan sitä vastaan. Sen takia olisi kiinnostavaa nähdä tätä tilastollista analyysiä, jonka perusteella voit laukoa myrkytystilaan yms. verrattavia väitteitä. Miten erottelet RUK:n vaikutuksen ihmisen persoonasta.

 

[varjo]

Tapauksia voisi kuvailla lyhyesti:

-kykenemättömyys tiiviisiin ja yllättäviin päätöksentekoihin jolloin alaiset joutuvat ottamaan homman hallintaa (esim. allekirjoittanut).

-kykenemättömyys ottamaan huomioon erilaisia mielipteitä ja ehdotuksia.

-kykenemättömyys antamaan asiallista palautetta, palaute on parhaimmillaan (pahimmillaan) tyyliä "Vittuako kyselet".

-oman asemansa väärinkäyttöä.

vlad.

Toisaalta voidaan kysyä, ovatko tällaiset esimerkit poissuljettuja ei-rukkilaisten, sivarien tai naisten johtamiskäytännöistä?
Ts. kuten sanoitkin, kenties kyse on vain yksittäisestä henkilöstä, mutta ainakaan noin pikaisesti mietittynä yhdenkään mainituista asioista ei pitäisi olla sotilasjohtajan arsenaalissa, päinvastoin tuollaisia ominaisuuksia yritettäisiin karsia pois johtamiskauden aikana.

Itse näen RU-kurssin ja johtamiskauden tärkeimpänä antina puhtaasti kokemuksen, sekä sitten kertauksissa uudenlaisen toimintaympäristön, jossa alaiset olivat sotilasarvosta huolimatta käytännössä vertaisia jolloin käskeminen arvomerkkien takaa ei johtaisi juuri mihinkään. Etenkin kun omassa koulutushaarassani toimittiin usein äärimmäisen fyysisen ja henkisen rasituksen alaisina, jolloin tunteet ovat helposti pinnassa.
Jos tämä on sitten huono asia, niin sitten on.

 

[Vekurinen]

Kyllä olen. Juuri sitä olen tässä toistanut. Joukkojen komentaminen, tahdottomien sotilaiden käskeminen ei tarjoa tämän päivän dynaamisten, tasa-arvoisten ja nimenomaan itsenäisten tiimien ohjaamiseen ja johtamiseen juuri mitään. Kriisijohtamisesta ei ole luovien ryhmien ohjaamiseen. Tämä ei silti millään tapaa ole pois siitä että Ruk-johtaminen on varmasti pätevää ja asiaankuuluvaa kriisitilanteissa ja tietenkin sotatilassa - johon se on tarkoitettukin. Sen soveltamisesta moderniin tiimiin on kuitenkin oikeasti haitallista, se on loukkaavaa, se haittaa ihmisten suhteita, estää heitä toimimasta ryhmän kannalta tuottavimmin, se vie pohjan avoimelta yhteistoiminnalta.

Okra. Mielelläni kyllä haluaisin kuulla jotain tutkittua tietoa siitä, että RUK-johtamisen soveltaminen on moderniin tiimiin sovellettuna haitallista. Ja toisekseen en kyllä jaksa uskoa, että kaikki RUK:n käyneet PV:n palveluksessa saatuja oppeja käyttäisivätkään. Tämä siis mitenkään väheksymättä omia kokemuksiasi. Itselläni kuitenkin kaksi RUK:n käynyttä esimiestä, joiden kanssa ei mitään ongelmia. Päinvastoin.

Jos he unohtavat nuo opit niin eikö Ruk-kortin heilutteleminen ole sitten täysin tyhjänpäiväistä ja turhaa? Eihän tuolla koulutuksella sitten ole mitään virkaa, jos se valuu kuin vesi kypärästä.

Niin, minä en ole Ruk-kortin heiluttamista halunnutkaan. Olen nyt lähinnä hämmästellyt, miten siitä voi olla niin paljon haittaa "modernissa organisaatiossa".

Toinen asia on, että varmaan joissakin piireissä RUK-koulutus vaikuttaa positiivisesti työhönotossa. Tämä ei nyt kuitenkaan ollut se topic, mitä tarkoitan.

 

[mjr]

Näetkö mitään funktiota tämän paikan (jatkoaika) keskustelussa sille, että haen janalle sopivaa äärilaitaa, kuitenkin niin, että pystyn sen vielä allekirjoittamaan itsekin, ettei se ole pelkkää näytelmää? Näetkö järkeä sille, että ilman tällaista keskustelua spektri olisi pelkkä sinistä ja vihreää, pelkkää isänmaallista hyminää ja pieniä sivistyneitä varauksia silloin tällöin joihinkin yksityiskohtiin?

Totta puhuen en ymmärrä koko kysymyksenasettelua. Itse en keskustele kärjistääkseni vaan ilmaistakseni (ja löytääkseni) mitä ajattelen jostakin asiasta. Ja Suomen armeijasta ajattelen täsmälleen niin kuin olen täällä tuonut esiin. Toki arvostan vastavirtaa, mutta jos se on ilmaistu vain jonkin efektin takia, en voi ymmärtää missä olisi tälläisen kärjistyksen erityinen arvo. Jostain RUK:ista avointen organisaatioiden johtajakoulutuksen välineenä taidan itse asiassa ajatella aika samaan tapaan kuin sinä (sikäli kuin se nyt siis on pääteltävissä mielipiteistäsi), mutta en kategorisesti tuomitsisi ketään yksilöä sillä perusteella, että hän on käynyt RUK:in. Se ei olisi erityisen rationaalista.

 

[#12]

Harvemmin vapaan puolelle sukeltavana huomasin ilokseni, että tässä ketjussa on tälle palstalle harvinaista, asiallista keskustelua suomalaisille perinteisesti vaikeasta aiheesta.

Minusta sivarin pituudesta on merkityksetöntä keskustella niin kauan kuin tämä perustuslaillinen "asevelvollisuus"-velvoite koskee vain (syntymältään?) miehiä. Luonnoltaan ja pituudeltaanhan tuo palvelusmuoto on edelleenkin vain rangaistus niille asevelvollisille (harvemmin naiset) , jotka eivät normeihin eli perusinttiin taivu.

Oleellisin kysymys on minusta siis, että mitä pahaa kaikki suomalaiset pojat ovat tehneet, että joutuvat uhraamaan vuoden elämästään valtion mielihalutuhraamiseen - oli tämä sitten aseiden kanssa tai ilman?

 

[Yläpesä]

vaan ilmaistakseni (ja löytääkseni) mitä ajattelen jostakin asiasta.

Tästä juuri on kyse. Nettikeskusteluissa ytimen ilmaiseminen kuitenkin saa polarisoituvan luonteen, koska pitää pystyä yhä uudestaan ja uudestaan alleviivaamaan sitä olennaisinta omassa ajattelussaan toisten väittäessä tasan päinvastaista. Lopputuloksena on kaikesta muusta riisuttu ydin, joka rajallisessa kirjallisessa ilmaisussa ei milloinkaan välity keskusteluun osallistuville sellaisena kuin se olisi mahdollista esittää kasvotusten. Asiaa vielä "helpottaa" anonyymisyyden suojista kirjoittaminen, jolloin aikuinenkin on riisuttu sosiaalisen suotavuuden pakkokaavusta. Asioiden kärjistyminen on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Jostain RUK:ista avointen organisaatioiden johtajakoulutuksen välineenä taidan itse asiassa ajatella aika samaan tapaan kuin sinä (sikäli kuin se nyt siis on pääteltävissä mielipiteistäsi), mutta en kategorisesti tuomitsisi ketään yksilöä sillä perusteella, että hän on käynyt RUK:in.

Allekirjoitan. En ole kohdistanut sanojani yhtäkään yksilöä kohtaan, vain ja ainoastaan sitä kokonaista kulttuuria, joka tämän sotilasjohtamisen ympärille ja sen apinoimiseen siviilielämässä on syntynyt. Ja nimenomaan sen kulttuurin ulkoreunaa, sen historian aikana muodostunutta kuona-ainesta, joka ei takuulla ole alunperin ollut tarkoituksellista.

Koska osa ketjuun osallistuneista jatkoaikalaista näytti hermostuvan pahanpäiväisesti siitä "epäoikeudenmukaisuudesta", että rukkilaista ihan sorrettiin työhönotossa, mainitsen vielä, että yhteisömme päätti jatkossa ihan periaatteesta suosia valinnassa naisia. Tätähän on ihan valtion johdosta käsin nostettu esille, että naisten osuus johtotehtävissä on liian vähäistä. Ruk-kulttuurin perimmäinen tarkoitushan onkin juuri toimia miesten välisen solidaarisuuden linnakkeena. Jatkossa ainakin meidän organisaatiossa, mikäli kaksi hakijaa päätyy tasavahvaan tilanteeseen, valinta kohdistuu naiseen.

edit: kirjoitusvirhe

 

[Yläpesä]

rangaistus niille asevelvollisille (harvemmin naiset) , jotka eivät normeihin eli perusinttiin taivu.

Tervetuloa mukaan vaan, oletan että saat pian täyslaidallisen tuon kommentin jälkeen! Kuinkahan monta naissivaria muuten Suomessa jo on? Prosessihan on heillä ihan samanlainen sen jälkeen kun ovat palvelukseen astuneet. Tiedän, että ainakin muutama nainen on hakenut armeijasta pois, mutta määristä ei ole tarkkaa käsitystä.

 

[Beagle Boy]

Tervetuloa mukaan vaan, oletan että saat pian täyslaidallisen tuon kommentin jälkeen! Kuinkahan monta naissivaria muuten Suomessa jo on? Prosessihan on heillä ihan samanlainen sen jälkeen kun ovat palvelukseen astuneet. Tiedän, että ainakin muutama nainen on hakenut armeijasta pois, mutta määristä ei ole tarkkaa käsitystä.

Käsittääkseni naisillla on kuukauden "katumusaika" intissä. Eli kuukauden ajan astuttuaan palvelukseen he voivat keskeyttää palveluksen ja se siitä. Kuukauden jälkeen pitää sitten suorittaa sivari loppuun.

Voin olla väärässäkin.

 

[Viljuri]

Yläpesä kirjoitti:

Koska osa ketjuun osallistuneista jatkoaikalaista näytti hermostuvan pahanpäiväisesti siitä "epäoikeudenmukaisuudesta", että rukkilaista ihan sorrettiin työhönotossa, mainitsen vielä, että yhteisömme päätti jatkossa ihan periaatteesta suosia valinnassa naisia. Tätähän on ihan valtion johdosta käsin nostettu esille, että naisten osuus johtotehtävissä on liian vähäistä. Ruk-kulttuurin perimmäinen tarkoitushan onkin juuri toimia miesten välisen solidaarisuuden linnakkeena. Jatkossa ainakin meidän organisaatiossa, mikäli kaksi hakijaa päätyy tasavahvaan tilanteeseen, valinta kohdistuu naiseen.

No nyt on jo pakko juridisen koulutuksen saaneena mainita, että teillä siellä työyhteisössä saattaisi olla paikka rekrytointiprosessin laillisuuden arvioimisille.

Ei toki, tämä keskustelu on kyllä ainakin "tarjonnut" uuden lähestymistavan tiettyjen kanneperusteiden toteennäyttämiseen, jota ei ole tullut aikaisemmin edes ajatelleeksi. ;)

 

[Yläpesä]

teillä siellä työyhteisössä saattaisi olla paikka rekrytointiprosessin laillisuuden arvioimisille.

Ihan mielenkiinnosta, millä perusteella? Asia on nimittäin jo varmistettu talon juristilta.

 

[varjo]

Koska osa ketjuun osallistuneista jatkoaikalaista näytti hermostuvan pahanpäiväisesti siitä "epäoikeudenmukaisuudesta", että rukkilaista ihan sorrettiin työhönotossa, mainitsen vielä, että yhteisömme päätti jatkossa ihan periaatteesta suosia valinnassa naisia. Tätähän on ihan valtion johdosta käsin nostettu esille, että naisten osuus johtotehtävissä on liian vähäistä. Ruk-kulttuurin perimmäinen tarkoitushan onkin juuri toimia miesten välisen solidaarisuuden linnakkeena. Jatkossa ainakin meidän organisaatiossa, mikäli kaksi hakijaa päätyy tasavahvaan tilanteeseen, valinta kohdistuu naiseen.

edit: kirjoitusvirhe

Eipäs nyt, taas, rakennella olkiukkoja. Ainakin omalla kohdallani vain valintaperusteesi näyttivät perin kyseenalaisilta, välittämättä siitä onko kyse "rukkilaisesta" vai ei, vaan siitä, että sanavalintasi antoivat olettaa ettei valintaprosessi ollut erityisen rationaalinen, puhumattakaan tasapuolisesta, tuntien voimakkaan biaksesi asiaan. Epäoikeudenmukaistahan se on, jos jättää huomioimatta oletetun johtamiskokemuksen, mikäli sillä on tehtävän kannalta merkitystä. Etenkin, jos olet selvästi osoittanut asiantuntemuksen puutteen nykymallisesta johtajakoulutuksesta, sekä haluttomuuden esittää edes alkeellisinta kritiikkiä syväjohtamisen perusperiaatteita kohtaan.

Voinet taas perustella kattavasti väitteesi RUK-kulttuurista, kuten olet tähänkin mennessä tehnyt, valitettavasti vain olet ilmeisesti postannut viestisi jonnekin muualle, koska täällä niitä ei ole näkynyt.

Korostettakoon yhä, että en todellakaan kiellä vanhanmallisen "minä käsken, sinä tottelet"-sotilasjohtamisen olevan varsin käyttökelvoton tiimityössä, mutta tästähän ei nykyaikana enää olekaan kysymys. Ajat muuttuvat, myös sotilasjohtamisen koulutuksessa.

 

[Viljuri]

Yläpesä kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, millä perusteella? Asia on nimittäin jo varmistettu talon juristilta.

Kyllähän positiivista "suosimista" voitaneen harjoittaa tiettyjen tehtävien osalta tehtäväkohtaisten lain- ja muiden säännösten, mutta myös perusoikeuksien puitteissa (negatiivisen "syrjinnän" kielto), kuitenkin myös niin, että "asiasta" muistetaan mainita myös työnhakijoille riittävän aikaiseissa vaiheessa (promulgoidaan aineellisesti ja muodollisesti se, että mitä haetaan ja millä perusteilla valinta tehdään, viime kädessä kirjallisesti).

Kuitenkin raja näiden ilmiöiden (pos./neg.) välillä on häilyvä. Suomessa ei esimerkiksi sukupuolen osalta harrasteta monienkaan ammattien osalta kiintiöitä. Pelkkä hallinnollinen ketjukirje tai määräys sukupuolen perusteella tapahtuvasta "suosimisesta" saattaisi hyvin pian olla ristiriidassa "lex superior" luonteisten lainsäännösten tai perusoikeuksien kanssa. Ylipäätään, tällä "suosimisella" pitäisi olla rationaalinen, työpaikkaan, työtehtäviin ja lainsäädäntöön liittyvä peruste. Verrannollisesti, ei sitä voi vain alkaa palkkaamaan "muslimeita" sillä perusteella, että se nyt sattuu olemaan vain niin suvaitsevaista.

 

[Yläpesä]

Kyllähän positiivista "suosimista" voitaneen harjoittaa tiettyjen tehtävien osalta tehtäväkohtaisten lain- ja muiden säännösten, mutta myös perusoikeuksien puitteissa

Tämä riittää, kiitän.

 

[avatar]

Käsittääkseni naisillla on kuukauden "katumusaika" intissä. Eli kuukauden ajan astuttuaan palvelukseen he voivat keskeyttää palveluksen ja se siitä. Kuukauden jälkeen pitää sitten suorittaa sivari loppuun.

Voin olla väärässäkin.

50 päivää tai joku päivä yli. 50 jokatapauksessa vähintään se "katumusaika" on. Sen jälkeenhän heitä siis koskee kaikki lait kuten miehiäkin.

 

[Tinke]

50 päivää tai joku päivä yli. 50 jokatapauksessa vähintään se "katumusaika" on. Sen jälkeenhän heitä siis koskee kaikki lait kuten miehiäkin.

Älä levitä väärä tietoa. Se on 45 vuorokautta.

 

[avatar]

Älä levitä väärä tietoa. Se on 45 vuorokautta.

Aha. No prkl. 45 sitten. Mutta sen kyllä muistin, että selkeesti yli kuukauden se kuitenkin oli.

 

[siffa]

Enkä minäkään ole mielestäni puhunut siitä, että kyseinen koulutus olisi yksilön (sen rukkilaisen) menestyksen tiellä, päinvastoin - kun hakeutuu paikkaan, jossa rukkilaisuus elää ja voi hyvin, niin nopeastihan siinä pääsee etenemään. Oma kritiikkini kohdistuu vain ja ainoastaan itse organisaation (ja yhteiskunnan) kokemaan myrkytystilaan jonka tuo johtajuus tuo mukanaan. Tämä siis vain selvennyksenä.

Minusta liioittelet nyt kyllä hyvin rankasti RUK:n johtajakoulutuksen negatiivista vaikutusta työelämän organisaatioihin tai yhteiskuntaan.

RUK:hon valitaan armeijan kriteerein ikäluokkansa parhaat yksilöt. Omana aikanani valinta kohdistui niihin asevelvollisiin, jotka menestyivät hyvin niin fyysisissä kuin tiedollisissa tehtävissä. Koulutuspohjalla oli myös kiistatta silloin vaikutusta. Palvelin Moottoroidussa Rannikkotykistössä, jossa matemaattisten aineiden opiskeluista oli hyötyä. Heti ilmoitan, että eivät kaikki halunneet RUK:hon, vaikka johtajaominaisuudet ja tarvittavat tiedot/taidot olivat hallussa. Vastaavasti kilpailu harvoista RUK:n paikoista oli kovaa ja kokeisiin valmistauduttiin tosimielellä.

Santahaminassa Rannikkotykistön RUK:ssa luettiin kokeisiin ahkerammin kuin konsanaan opiskeluelämässä. Kurssimme priimus toimii tällä hetkellä suuren yliopiston rehtorina. RUK:hon valikoituu armeijan kriteerein ihmisiä, joilla on halu ja kyky toimia yhteiskunnassa johtotehtävissä. Hyvin harvat heistä johtajina tai esimiehinä toimiessaan omaksuvat lyhytaikaisen sotilaallisen koulutuksen menetelmiä. Varsinainen johtajakoulutus saadaan opiskelujen jälkeen työelämässä. Jotkut ovat luontaisia johtajia, joiden esimiestoimintaan ei onneksi vaikuta sen enempää sotilas- kuin siviipuolenkaan johtamiskoulutus.

Onko sinulla, Yläpesä, itselläsi kokemusta rukkilaisista työyhteisöistä, joissa pääsee etenemään hyvin nopeasti sen takia, että on käynyt RUK:n? Vai onko tämä vain yliolkainen asenteellinen heitto?

 

[avatar]

RUK:hon valitaan armeijan kriteerein ikäluokkansa parhaat yksilöt. Omana aikanani valinta kohdistui niihin asevelvollisiin, jotka menestyivät hyvin niin fyysisissä kuin tiedollisissa tehtävissä. Koulutuspohjalla oli myös kiistatta silloin vaikutusta.

Allekirjoitan kyllä tekstiäsi melkoisen paljon, mutta sen verran haluan sanoa, että mielestäni RUK:hon valitaan armeijan kriteerein ikäluokkansa parhaat yksilöt jotka ovat halunneet mennä auk:hon. Itse voin ihan puhtain mielin sanoa kuuluneeni armeijan aikaan sivistyksen tasolta sekä älylliseltä kapasiteetilta selkeästi keskimääräistä korkeammalle, mutta en koskaan halunnut auk:hon vaan halusin päästä lukemaan yliopiston pääsykokeisiin aiemmin joten menin lääkintämieheksi. Jaoksen johtaja ylil. nönnönnöö joka myös toimi RUK:n kouluttajana sanoi, että meikäläinen ei ikinä kuuna päivänä pääse täältä pois kuudella kuukaudella ja antoi vaihtoehdoksi mennä lämäriksi jos en kerta auk:hon halunnut. Menin sitten siis lämäriksi. Spolliksi en päässyt kun oli tilillä rattijuopumus 16-vuotiaana mopolla :D

edit: väsyneen miehen editointia

 

[Yläpesä]

Minusta liioittelet nyt kyllä hyvin rankasti RUK:n johtajakoulutuksen negatiivista vaikutusta työelämän organisaatioihin tai yhteiskuntaan.

Minusta sinä missaat koko keskustelun pointin. En minä epäile, etteikö rukin käymällä pääsisi yliopiston rehtoriksi taikka Nokian pääjohtajaksi, päinvastoin, sitähän yhteiskunnan läpäisemä rukkilainen kulttuuri nimenomaan ruokkii ja siihen pyrkii: että oma poika on siellä ja täällä, ja aikanaan valitsemassa ja suosimassa uusia rukkilaisia taloon. Tämähän se tarina on, jota nuorille vakaumustaan vielä harkitseville mainostetaan. Jollet mene ja jollet tee, niin et pääse sinne tai tänne. Opettavaisia konkareita löytyy aina, jotka tietävät paremmin.

Minun murheenani on se työilmapiiri joka tästä kulttuurista syntyy, jonka piirissä sitten pari miljoonaa ihmistä joutuu työskentelemään.

jotka menestyivät hyvin niin fyysisissä kuin tiedollisissa tehtävissä. Koulutuspohjalla oli myös kiistatta silloin vaikutusta. Palvelin Moottoroidussa Rannikkotykistössä, jossa matemaattisten aineiden opiskeluista oli hyötyä.

Edelleen: en yhtään epäile, etteikö fyysisillä taidoilla ja tiedollisilla tehtävillä, joissa matemaattisilla aineilla on suuri paino, päädyttäisi johtotehtäviin nykyisen kulttuurin vallitessa. En vain pidä sitä oikeana. Matemaattisloogisten ja kinesteettisten taitojen sijaan nykyorganisaatiot tarvitsevat johtajia, joiden sosiaaliset taidot, luovuus, dynaamisuus, ongelmien ratkaisutaidot, neuvottelutaidot, ilmaisutaidot, tiedotustaidot ovat huippuluokkaa.

Minusta on perin outoa että niin moni rukkilaisuutta puolustava sotilas haluaa tässä ketjussa väheksyä rukkilaisuuden antia ja painottaa että vain vähän niitä oppeja otetaan käyttöön myöhemmässä työssä. Sehän alleviivaa juuri sitä, ettei rukin opeilla ole todellista käyttöarvoa työelämässä siviilissä. Mikä olikin todistettava.

Onko sinulla, Yläpesä, itselläsi kokemusta rukkilaisista työyhteisöistä, joissa pääsee etenemään hyvin nopeasti sen takia, että on käynyt RUK:n?

On. Useita.

 

[avatar]

Minusta sinä missaat koko keskustelun pointin. En minä epäile, etteikö rukin käymällä pääsisi yliopiston rehtoriksi taikka Nokian pääjohtajaksi, päinvastoin, sitähän yhteiskunnan läpäisemä rukkilainen kulttuuri nimenomaan ruokkii ja siihen pyrkii: että oma poika on siellä ja täällä, ja aikanaan valitsemassa ja suosimassa uusia rukkilaisia taloon.

Minen kyllä usko, että sillä on enää tänä päivänä paskankaan väliä, että onko reservin upseeri vaiko tykkimies töitä haettaessa. Siviilipalveluksen suorittaneen ja intin käyneen eroa en osaa arvioida.

 

[Yläpesä]

Minen kyllä usko, että sillä on enää tänä päivänä paskankaan väliä, että onko reservin upseeri vaiko tykkimies töitä haettaessa.

Niin, riippuu talosta ja kyseisestä tehtävästä. Joissain taloissa ei ole paskankaan väliä ja toisissa on kyse good old puoluekirja-systeemistä; ellei ole kirjaa, turha hakea.

 

[avatar]

Niin, riippuu talosta ja kyseisestä tehtävästä. Joissain taloissa ei ole paskankaan väliä ja toisissa on kyse good old puoluekirja-systeemistä; ellei ole kirjaa, turha hakea.

Sitä vaan, että luulisi tämän päivän henkilöstöjohtamisen tasolla ymmärrettävän suomalaisissa firmoissa, että töihin otetaan pätevin henkilö eikä se kenellä on korkein sotilasarvo. Uskonkin, että olet oikeassa ja näitä tällaisia paikkoja vielä on, mutta kyllä ne ajan kanssa häviävät, koska ei firmoilla ole varaa tämän päivän kilpailussa harjoittaa henkilöstörekrytointia mikä on ihan anaalista. Ei vain ole varaa.

 

[Beagle Boy]

Sitä vaan, että luulisi tämän päivän henkilöstöjohtamisen tasolla ymmärrettävän suomalaisissa firmoissa, että töihin otetaan pätevin henkilö eikä se kenellä on korkein sotilasarvo. Uskonkin, että olet oikeassa ja näitä tällaisia paikkoja vielä on, mutta kyllä ne ajan kanssa häviävät, koska ei firmoilla ole varaa tämän päivän kilpailussa harjoittaa henkilöstörekrytointia mikä on ihan anaalista. Ei vain ole varaa.

Helvetin hyvä kirjoitus.

Pitää muistaa se, että esim. kun minun isäni (syntynyt 1944) kävi armeijan niin ylioppilaat pääsivät/joutuivat käytänössä automaattiseti RUK:hon. Nyt ajat ovat muuttuneet ja siviilikoulutuksella ei ole niin merkitystä. RUK.hon pääsevät yhtälailla niin ammattikoulun että lukion käyneet, jos vain edellytkset puollustusvoimien kriteereillä ovat riittävät.

Tämähän johtaa siihen,, että tulevaisuudessa "johtajat" voivat olla sotilasarvoltaan mitä tahansa miehistöstä upseereihin. Siviilikoulutuksen taso ratkaisee, joka on sinänsä minusta oikein. En ole itse käynyt AUK:ta saati RUK:ta, mutta en voi uskoa, että siellä opetetaan jotakin jota en voi esim siviilikouluisasa tai työkokemuksen perusteella oppia siviilielämässä.

Itse en ota siitä mitää stressiä, että kuulun miehistöön työn hankinnassa, jos se on työnantajallle tärkeintä mikä on sotilasarvoni niin fine, hankitaan sitten toinen duuni. Sen 9 kk mitä inttiä kävin niin kävin sen hyvin, omasta valinnastani en mennyt AUK:hon vaan tein itselleni mielekkäämpää työtä.