Vastataan nyt vielä tuohon armeijan "hyödyllisyys" -kysymykseen. En voi puhua kuin omasta puolestani, olen normaali kansalainen, tunnollisesti kouluttanut itseäni, ollut kesät töissä, ollut koulun jälkeen töissä. Menin armeijaan 18-vuotiaana nöösinä. Saapumiserä oli II/98. Tulloin aloitettiin siirtymäkausi uusiin palvelusaikoihin. Olen nähnyt wanhat gonat ja kokenut morttiajan, kunnolla. Hoisin kaiken alokasaikana kunnialla, päivän olin vempassa muistaakseni koko aikana. Palkintona hyvästä palveluksesta sain extra-miehen leiman persiiseen ja passituksen AUK:iin. Vähäinen tj muuttui äkisti yli 300:aan. Silloin vitutti koko systeemi ja paljon.
Alkoi uusi alokasaika, paljon pahempi kuin virallinen morttikausi. Ennen meikäläisellä oli ongelmia pitää turpansa kiinni esim. koulussa, mutta nyt oli syytä porukan etu huomioiden tehdä mitä käskettiin mukisematta, tämä oli sitä miesten koulua mistä oli kuullut vain tarinoita. Sain polvivaivojen takia erikoiskoulutuksen, johon valittiin vain n. 5 aliupseerioppilasta. Homman, joka merkitsee ampumaleireillä 24/7-valmiutta ja edellyttää vaativan homman suorittamista nopeaan tahtiin, vaikka keskellä yötä. Homma jossa käytettiin lähinnä omaa päänuppia avuksi, homma jossa istuttiin kapiaisten kanssa samassa teltassa 24/7.
Kun itse olin alikessu ja aloin kouluttaa uusia alokkaita, en rehellisesti sanoen tehnyt kertaakaan mitään ohjeistusta rikkovaa/poikkeavaa. Noudatin järkähtämättömästi annettuja käskyjä/määräyksiä, sitä on sotilaallinen kuri. Olin omien alaisteni kaveri, hoisin hommat suht. tiukasti mutta olin rehellinen. Kertaakaan ei ole tarvinnut pelätä saavansa turpaan jos kohtaa pimeillä kujilla näitä omia alaisia, pelkästään hyviä kohtaamisia mm. Pori Jazzeilla ym. 3 promillen humalassa. Tein selväksi näille alaisilleni että samassa veneessä pojat ollaan, kaikki paska valuu ylhäältä päin ja olen vain siinä välissä ohjaamassa sitä.
Mutta pointtini on, että turha armeijan vastustajien on takertua noihin kengännauha ym. juttuihin, mitkä eivät ole oleellisia kun asiaa rehellisesti tarkastellaan. Kasvaminen ihmisenä ja vastuunkanto sekä esim. johtajana porukasta huolehtiminen ovat omasta mielestäni äärimmäisen arvokkaita asioita, joita en ainakaan itse tuossa iässä olisi mistään muualta voinut ammentaa. Ja kun ajatus-/arvomaailma ovat terveellä pohjalla, (tuntenut omat Suomea puolustaneet isoisät ja niiden veljet) on armeija lopulta helppo hyväksyä/käydä.
Mutta hyväksyn myös sen sivarin, kuten aiemmassa viestissä kerroin, kunhan perusteet sinne menemiseen ovat hyvät, ja kunhan siellä tehty työ on jollain tapaa arvokasta yhteiskunnalle sekä palvelee yhteisiä etuja. Sitä en ymmärrä mistä vastuunkantajia moneen asiaan löytyy ellei juuri esim. armeija opettaisi jo nuorena huolehtimaan juuri esim. ryhmästä. Ja myös paineensietokyvyn koettelu on terveelle kaverille pelkästään positiivista, siinä näkee kuka pystyy toimimaan paineessa ja kenen kantti kestää. Mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia vaan...
Alkoi uusi alokasaika, paljon pahempi kuin virallinen morttikausi. Ennen meikäläisellä oli ongelmia pitää turpansa kiinni esim. koulussa, mutta nyt oli syytä porukan etu huomioiden tehdä mitä käskettiin mukisematta, tämä oli sitä miesten koulua mistä oli kuullut vain tarinoita. Sain polvivaivojen takia erikoiskoulutuksen, johon valittiin vain n. 5 aliupseerioppilasta. Homman, joka merkitsee ampumaleireillä 24/7-valmiutta ja edellyttää vaativan homman suorittamista nopeaan tahtiin, vaikka keskellä yötä. Homma jossa käytettiin lähinnä omaa päänuppia avuksi, homma jossa istuttiin kapiaisten kanssa samassa teltassa 24/7.
Kun itse olin alikessu ja aloin kouluttaa uusia alokkaita, en rehellisesti sanoen tehnyt kertaakaan mitään ohjeistusta rikkovaa/poikkeavaa. Noudatin järkähtämättömästi annettuja käskyjä/määräyksiä, sitä on sotilaallinen kuri. Olin omien alaisteni kaveri, hoisin hommat suht. tiukasti mutta olin rehellinen. Kertaakaan ei ole tarvinnut pelätä saavansa turpaan jos kohtaa pimeillä kujilla näitä omia alaisia, pelkästään hyviä kohtaamisia mm. Pori Jazzeilla ym. 3 promillen humalassa. Tein selväksi näille alaisilleni että samassa veneessä pojat ollaan, kaikki paska valuu ylhäältä päin ja olen vain siinä välissä ohjaamassa sitä.
Mutta pointtini on, että turha armeijan vastustajien on takertua noihin kengännauha ym. juttuihin, mitkä eivät ole oleellisia kun asiaa rehellisesti tarkastellaan. Kasvaminen ihmisenä ja vastuunkanto sekä esim. johtajana porukasta huolehtiminen ovat omasta mielestäni äärimmäisen arvokkaita asioita, joita en ainakaan itse tuossa iässä olisi mistään muualta voinut ammentaa. Ja kun ajatus-/arvomaailma ovat terveellä pohjalla, (tuntenut omat Suomea puolustaneet isoisät ja niiden veljet) on armeija lopulta helppo hyväksyä/käydä.
Mutta hyväksyn myös sen sivarin, kuten aiemmassa viestissä kerroin, kunhan perusteet sinne menemiseen ovat hyvät, ja kunhan siellä tehty työ on jollain tapaa arvokasta yhteiskunnalle sekä palvelee yhteisiä etuja. Sitä en ymmärrä mistä vastuunkantajia moneen asiaan löytyy ellei juuri esim. armeija opettaisi jo nuorena huolehtimaan juuri esim. ryhmästä. Ja myös paineensietokyvyn koettelu on terveelle kaverille pelkästään positiivista, siinä näkee kuka pystyy toimimaan paineessa ja kenen kantti kestää. Mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia vaan...