Simo Häyhä vs. Arndt Pekurinen

[SergeiK]

Oho. Taisinpa osua Sergeitä (nimimerkki jatkoajassa) arkaan kohtaan kun noin kimmastuit.

Teeppä empiirinen testi. Mene kaupungille ja sano jokaiselle vastaantulevalle naiselle, että "vitun huora".

Ne, jotka suuttuvat ovat varmaan huoria.

 

[Corkscrew]

Arndt Pekurinen.

Jos maailmassa olisi enemmän hänen kaltaisiaan, ei sotia olisi.

Juu ei varmasti olisi. Kirjoitit varmasti tosissasikin.

 

[Ted Raikas]

Juu ei varmasti olisi. Kirjoitit varmasti tosissasikin.

Eiku räkäposkella, naama punaisena ja hysteerisenä.

 

[Beeman]

Teeppä empiirinen testi. Mene kaupungille ja sano jokaiselle vastaantulevalle naiselle, että "vitun huora".

Ne, jotka suuttuvat ovat varmaan huoria.

Tulihan se turenkilaishuumori sieltä kun vähän potki. Onko vitun huora yleinen nimi Suomessa? Logiikkasi ontuu lähes yhtä paljon kuin huumorisi. Ilmeisesti pojalla (?) on kuukautiset tms ja oli pakko päästä viisastelemalla purkautumaan. Jos haluat saman sonnan suoltamista jatkaa niin lähesty yksityisviestillä. Tosin en voi vastata ennen huomista sillä laitan työmaan kiinni ja lähden yhden vitun huoran kanssa baariin. Hölkyn kölkyn.

 

[SergeiK]

Edelleen, Mehilaismies, koska et siis ilmeisesti viitannutkaan minuun termillä "Mikäli hänenlaisiaan (Häyhä) ei olisi 68 vuotta sitten ollut, olisi sergeitä ja vasileja tässä maassa muuallakin kuin keskustelupalstalla jeesustelemassa", niin varmasti voit antaa pientä osviittaa keitä sergeitä tarkoitat? Tai edes mitä keskustelupalstoja?

 

[Beeman]

Tarkoitin venäläisiä. Tietysti olisi pitänyt käyttää vanjaa tai iivanaa niin herkkähipiäisillä ei olisi mennyt päivä pilalle. Mikäli jatkoajasta löytyy joku edellämainittuja nimimerkkejä totteleva niin pyydän anteeksi häneltäkin/heiltäkin varmuuden vuoksi.

 

[SergeiK]

Ahaa, venäläiset siis jeesustelevat nykytilanteessa maamme keskustelupalstoilla?

Asia selvä.

 

[Alamummo]

Ettei nyt menisi jatkuvaksi ohiammuskeluksi, niin edelleen olen sitä mieltä esitetystä kysymyksestä kumpi oli kovempi jätkä, että vaati Pekuriselta enemmän luonnetta asettua omasta valinnastaan teloituskomppanian eteen kuin Häyhältä olla kiväärin "oikealla" puolella.

Sitten jos aletaan puhumaan (niin kuin täällä on pääasiassa tehty) siitä kumpi on isänmaallisempi, sankarillisempi jne. ei vastauksia tietenkään ole kuin yksi; Häyhä.

Mielestäni krobbe kiteyttää kommentissaan aika hyvin koko kysymyksen pointin, sillä asiaa voi lähestyä kahdelta kannalta: yksilönrohkeudesta ja isänmaallisuudesta. Olen samaa mieltä hänen kanssaan.

Kuvittelenko vain, vai onko pekurisen ylistäjien yhteisenä nimittäjänä vasemmistolaisuus? Korjatkaa jos olen väärässä.

Vähän outoa mennä henkilökohtaisuuksiin niiden osalta, jotka ovat kanssasi eri mieltä. Miten luulet pystyväsi selvittämään ihmisten poliittisen näkökannan heidän mielipiteestään tähän asiaan?

 

[ipa rules]

Olen myös periaatteellisella tasolla melko pitkälti samaa mieltä JypFabun ja sinun kanssasi. Tuohon esimerkkiisi tuo vähän lisäväriä, kun muistetaan, kuka siellä Neuvostoliiton vastapoolina oli. Tuskin sekään oli muuta kuin moraalisesti alhaista, aggressiivista ja äärimmäisen väkivaltaista aatetta. Sitä Neuvostoliitto vastusti asein.

Kyllä jokainen kansa näyttää kirjoittavan oman versionsa historiasta. Huomaat vielä, että tästäkin sodasta kirjoitetaan Suomessa monta uutta versiota tulevaisuudessa.

Hölpön pölpön.

NL teki Saksan kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen jonka perusteella Suomi ja Baltian maat kuuluivan NL:n etupiiriin. Tuon sopimuksen nojalla Stalin aloitti Suomea vastaan suoran hyökkäyssodan(lavasti toki Suomen aloittajaksi. (Talvisota)

 

[SergeiK]

NL teki Saksan kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen jonka perusteella Suomi ja Baltian maat kuuluivan NL:n etupiiriin. Tuon sopimuksen nojalla Stalin aloitti Suomea vastaan suoran hyökkäyssodan(lavasti toki Suomen aloittajaksi. (Talvisota)

Tosin Pekurinen ammuttiin jatkosodan aikana, jolloin NL ja Saksa olivat eri puolilla lentopalloverkkoa.

Näin wannabe-turenkilaisena jeesusteluna/pilkunnussintana.

 

[julle-jr]

Vähän outoa mennä henkilökohtaisuuksiin niiden osalta, jotka ovat kanssasi eri mieltä. Miten luulet pystyväsi selvittämään ihmisten poliittisen näkökannan heidän mielipiteestään tähän asiaan?

Kyllä minäkin uskoisin Pekurisen kannatuksen korreloivan kohtuullisen voimakkaasti vasemmistolaisuuden kanssa. Poikkeuksia tietysti on suuntaan ja toiseen, se on kai selvä.

 

[mjr]

Kyllä kai henkilökohtainen moraalinen rohkeus on arvokkaampaa - ja paljon harvinaisempaa - kuin mikään fyysinen rohkeus tai taito. Silti on sanottava, että tilanteessa jossa Pekurinen kieltäytyi aseista oli pohjoismainen, toki syvästi epätäydellinen, suomalainen demokratia ehkä modernin historian pahimman terrori- ja murhajärjestelmän hyökkäyksen kohteena. Tämän hyökkäyksen voitto olisi ollut militarismin ja aggression triumfi. Vaikka Pekurisen vakaumusta täytyykin kunnioittaa ja vaikka häntä kohtasikin totaalisen vastenmielinen oikeusmurha niin silti en todellakaan pysty vähääkään arvostamaan hänen ratkaisuaan siinä historiallisessa tilanteessa. Moraalinen rohkeus voi myös johtaa moraaliseen sokeuteen ja inhimillisille arvoille sokeaan fanatismiin.

 

[Alamummo]

Kyllä minäkin uskoisin Pekurisen kannatuksen korreloivan kohtuullisen vimakkaasti vasemmistolaisuuden kanssa. Poikkeuksia tietysti on suuntaan ja toiseen, se on kai selvä.

Ihmisten arvomaailmassa on muitakin perusteita muodostaa mielipide kuin poliittinen katsontakanta. Toki jos jonkun perustelut täällä ovat olleet selvästi poliittiset, niin siinä tapauksessa voi epäillä Pekurisen saaneen kannatusta juuri vasemmistolaisuuden takia. Muussa tapauksessa ei.

 

[zaluun]

Tietämättä millaisia Häyhä tai Pekurinen oikeasti olivat ihmisinä, niin uskon Pekurisen olleen rohkeampi ja näin ollen kovempi. Se oliko Pekurisen toiminta moraalisesti oikein on täysin eri kysymys. Oman vakaumuksen takana seisominen kaikkia muita vastaan vaatii oikeasti suurta rohkeutta. Lainaten vanhan edesmenneen vaarini (rintamaveteraani, sotainvalidi)sanoja: "Pelkureita me kaikki olimme. Toisen ihmisen tappaminen on sitä suurinta pelkuruutta"

 

[JypFabu]

Hölpön pölpön.

NL teki Saksan kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen jonka perusteella Suomi ja Baltian maat kuuluivan NL:n etupiiriin. Tuon sopimuksen nojalla Stalin aloitti Suomea vastaan suoran hyökkäyssodan(lavasti toki Suomen aloittajaksi. (Talvisota)

Ja suomi oli siinä strategisessa pelissä pikku nappula vain, tuskin edes stalin pohdiskeli, että hyökätäänpä suomeen kun se kerran on siellä, vaan sillä samalla logiikalla jolla täällä "isänmaan" ystävät keuhkoo, herra isoherra stalin halusi turvata valtapiirinsä turvallisuuden ja kuvittelemansa kansan ja kulttuurin jne, eikä siinä varmaankaan sana suomi juuri mitään oikeasti merkinny, tarkoitus pyhittää keinot, eli toimi juuri siten, mitä tämä Häyhäjengi täällä ihailee ja ylistää, eli kehukaapa sitä staliniannekin, täydellisempi se on teidän arvomaailmaanne tulkitsemaan, kun joku onneton maajussi, joka joutu pahaan aikaan sotaväkeen ja sitäpaitsi stalinin lahtausluvut on valovuoden edellä jopa itsensä Gretskyn koko uran tehoista ja jos siltä meette kysyyn, niin varmaan pani jokaisen kylmäks isänmaan nimissä kansan parhaaksi.

 

[mjr]

Jos Pekurisen kaltaisia tyyppejä olisi ollut enemmän myös Neuvostoliiton puolella, saisimme kenties yhä nauttia Laatokan ja Jäämeren rannoista.

Näin siis periaatteen tasolla.

Tähän on vain se reunahuomautus, jonka Orwell teki aikoinaan Englannin ja Natsi-Saksan suhteen: jos toinen järjestelmä sallii aseistakieltäytymisen ja toinen järjestelmä puolestaan muitta mutkitta teloittaa (vähän ensin kidutettuaan) aseistakieltäytyjän (ja tilanteesta riippuen myös rankaisee ja vainoaa vakavasti tämän lähipiiriä) niin reaalisesti lienee aika vastaansanomatonta, että noin käytännön tasolla pasifismi hyödyttää tämän jälkimmäisen järjestelmän sotaponnistuksia. Ehkä sitten vähän paradoksaalisesti. Toki tämä on hinta, joka on iloiten sivistyksestä maksettava - Pekurisen kohtalo jää ikuiseksi häpeätahraksi Suomen historiaan. Ilmeisesti näitä murhia ei sentään enemmän sotavuosina esiintynyt?

 

[SamSpade]

Ja jos pekurisia olisi (ollut) enemmän maailmassa, niin ei häyhienkään tarvitsisi aseisiin tarttua. Asioilla on molemmat puolensa.

Ja jos sioilla olisi siivet niin ne olisivat variksia. Utopia on utopiaa. Nythän tilanne oli mikä oli ja molemmat tekivät ratkaisunsa.
Toki en kiellä ettei kirjoituksessa asiaa olisi, ihmisluonnon tuntien tuo kuitenkin todellakin vain sitä jossittelua ja haaveilua.

 

[mjr]

Ja suomi oli siinä strategisessa pelissä pikku nappula vain, tuskin edes stalin pohdiskeli, että hyökätäänpä suomeen kun se kerran on siellä, vaan sillä samalla logiikalla jolla täällä "isänmaan" ystävät keuhkoo, herra isoherra stalin halusi turvata valtapiirinsä turvallisuuden ja kuvittelemansa kansan ja kulttuurin jne, eikä siinä varmaankaan sana suomi juuri mitään oikeasti merkinny, tarkoitus pyhittää keinot, eli toimi juuri siten, mitä tämä Häyhäjengi täällä ihailee ja ylistää, eli kehukaapa sitä staliniannekin, täydellisempi se on teidän arvomaailmaanne tulkitsemaan, kun joku onneton maajussi, joka joutu pahaan aikaan sotaväkeen ja sitäpaitsi stalinin lahtausluvut on valovuoden edellä jopa itsensä Gretskyn koko uran tehoista ja jos siltä meette kysyyn, niin varmaan pani jokaisen kylmäks isänmaan nimissä kansan parhaaksi.

Reaalinen ero Stalinin Neuvostoliiton ja Rytin Suomen välillä oli se että vain toisessa järjestelmässä teurastettiin kokonaisia ihmisryhmiä ja harjoitettiin ylipäänsä systemaattista, summittaista ja hysteeristä valtioterroria. Nyt voi sitten miettiä, joille historia on vähän oudompaa, että kummassa maassa näin oli.

 

[Vakio]

Lainaten vanhan edesmenneen vaarini (rintamaveteraani, sotainvalidi)sanoja: "Pelkureita me kaikki olimme. Toisen ihmisen tappaminen on sitä suurinta pelkuruutta"

Eiköhän siellä tosiaan suurin osa pelännyt. Minä ainakin olisin pelännyt. Tapa tai tule tapetuksi.

Kuka toisaalta voi väittää, etteikö myös Arndt Pekurinen pelännyt teloituskomppaniaa tuijottaessaan. Mies oli tiensä valinnut eikä voinut enää perääntyä. Samoin varmasti ajattelivat ne, jotka pelostaan huolimatta jatkoivat taistelua eivätkä juosseet karkuun. Omalla tavallaan "kovia jätkiä" kaikki.

 

[Suomi-Salama]

Kyllä kai henkilökohtainen moraalinen rohkeus on arvokkaampaa - ja paljon harvinaisempaa - kuin mikään fyysinen rohkeus tai taito.

Samaa mieltä muutoin kirjoituksesi kanssa, mutta tuo pisti silmään.

Nyt kukaan ei tunnu pohtivan sitä, millaista moraalista rohkeutta ja itsenäistä vakaumuksensa mukaista päätöksentekoa Häyhä osoitti. Ei se tee yksilöä välttämättä yhtään sen heikommaksi tai vähemmän rohkeaksi, jos ei olekaan se poikkeuksellinen vastarannan kiiski, kuten Pekurinen, vaan tekee sen, mitä useimmat muutkin eli lähtee sotaan.

En tuntenut henkilökohtaisesti kumpaakaan, joten en voi varmaksi sanoa yhtään mitään herrojen henkilökohtaisesta moraalisesta rohkeudesta. Mutta ei niinkään voi automaattisesti olettaa, että Häyhä olisi ollut pelkkä laumasielu, joka vain teki sitä mitä käskettiin ja meni sinne minne käskettiin. Toki kunnioitettavaa sekin sotilasvalan vannoneelta henkilöltä totella nurisematta laillista esivaltaa sotatilanteessa, missä nyt Suomen ei voi katsoa edustaneen kovinkaan pahan akselia.

Mitä kirjoista olen lukenut, Häyhä oli vakaumuksellinen isänmaan mies ja varmasti mielessään pohtinut myös käsitystä oikeasta ja väärästä.

 

[Solomon]

Tuskin kuitenkaan kansan identiteetissä oli haituvaakaan tuota "suomikansakuntaisuutta".

Ei tietenkään kansan identiteetissä, aivan kuin ei vielä pitkälle 1800-luvullakaan. Mutta silti on väärin väittää, ettei käsitystä olisi ollut olemassa, kun siemen orasti ennen kuin sitä sivistynein käsin ruvettiin kylvemään 1800-luvulla.

Tarkemmin ajatellen Oivan kyllä soisi tässä tukevan erästä historian professoria, jonka luentoja lienee kuunnellut.

Onhan nyt Fennit mainittu jo Roomalaisten toimesta ekalla vuosisadalla ja mm. 700 luvulla Paulus Diaconus kirjoitti alkukantaista suomalaisista, mutta tämä oli ulkopuolelta annettu yhtenäinen nimitys suomessa asuville kansoille. Itse suomalaiset eivät käsittäneet olevansa suomalaisia ennen suomalaisuuden aaltoa, oli vain karjalaisia, hämäläisiä jne.

Ei tarvitse puhua puiselle intiaanille tässä. 1700-luvulla suomalainen kansakunta oli jo olemassa joidenkin suomalaisten mielissä. Katajainen kansa ei tietenkään suomalaiseksi itseään kokenut, mutta esimerkiksi jotkut Turun akatemian professorit 1700-luvulla kyllä suosivat sananmukaisesti suomalaisia miehiä, kun uusista nimityksistä kiisteltiin.

Eivät hämäläisiä, eivät karjalaisia, eivät turkulaisia vaan suomalaisia.

 

[oukka]

Kummaa sakkia tässä mielessä ovat uskovaiset, sillä en viimeksi ainakaan huomannut Raamatussa ranskalaisia viivoja kohdan "älä tapa" alla, kuten
- paitsi sodassa
- paitsi puolustaessasi maatasi

Kyllähän Raamattu useassa yhteydessä nimenomaan kehottaa tappamaan, eli poikkeuksia kymmeneen käskyyn siinä kirjassa on esitetty vaikkakaan ei ranskalaisin viivoin.

 

[ipa rules]

Tosin Pekurinen ammuttiin jatkosodan aikana, jolloin NL ja Saksa olivat eri puolilla lentopalloverkkoa.

Näin wannabe-turenkilaisena jeesusteluna/pilkunnussintana.

Heh.

Luetaan niitä kirjoituksia ajatuksella. Tuolla kun ei noiden lainaamieni pätkien osalta ollut mitään merkitystä.

 

[Tarinankertoja]

Pekurisen kohtalo jää ikuiseksi häpeätahraksi Suomen historiaan. Ilmeisesti näitä murhia ei sentään enemmän sotavuosina esiintynyt?

Teloituksen kutsuminen murhaksi sisältää moraalisen arvolatauksen, johon ei pitäisi olla syytä, sillä teloitus kuitenkin tehtiin Suomen lakien mukaisesti. Lakien, jotka olivat demokraatisten vapaissa vaaleissa valittujen eduskuntien säätämiä. Murhahan se olisi ollut vasta, jos se olisi tehty laista poiketen.

Se että lait olivat sellaiset, kuvastaa aikakauden arvoja. Nythän ei kulemantuomiota taida olla edes poikkustilalaissa.

jätän ääneni edelleen antamatta.

Muuten: Miksi pasifismi nähdään täällä vasemmistolaisena piirteenä, kun tuonhan pitäisi olla nimenomaan oikeistolaisen ideologian mukaista? Siis koti, USKONTO ja isänmaa. Vai onko teillä hyllyssä joku eri versio raamatusta kun mun vahempien hyllyssä ollut vihkiraamattu? Älä tapa, käännä toinen poski jne. .

 

[lihaani]

Urheus ja rohkeus ovat määritelmiä, jotka tahtovat paeta määrittelijäänsä.

Esimerkkejä on pilvin pimein:

-Häyhällä oli synnyinlajana käsittämätön ampumataito, jota hän käytti Suomen hyväksi ja haavoittui tätä lahjaa toteuttaessaan vakavasti. Ei epäilystäkään, etteikö hän olisi ollut hyvin urhea mies.

-Pekurinen täysin tietoisena "niskuroinnistaan" meni telotettavaksi. Mies, joka uhmaa aatteen vuoksi oman henkensä ei ole vellihousu hänkään.

-Tuntemattomasta sotilaasta otetaan esimerkiksi vaikka Rokka, Hietanen ja Lahtinen. Yksi synnynnäinen taistelija, joka halusi vaan oman maatilansa itselleen. Toinen hyvin herkkä turkulaispoika, johon raakuudet sattuivat syvästi. Kolmas itseoppinut "korpikommunisti".

Mutta Linnan mukaan kaikki olivat huipputaistelijoita. Suomen armeijan eliittiä.

Urheutta 2000-luvulla minun mielestäni edustaa tämä oikeushammaslääkäri Helena Ranta: Vuodesta toiseen tämä pyöreä täti menee massateurastuksien joukkohaudoille ja yrittää viileän analyyttysesti selvittää, kuka on uhri ja kuka voisi olla syyllinen. Minulta jäisi tekemättä.