Simo Häyhä vs. Arndt Pekurinen

[Suomi-Salama]

Tuuriin viittaan lähinnä siinä mielessä, että jos sodan strategispoliittiset lopputulemat olisivat olleet toiset, olisimme joka tapauksessa olleet osa neuvostotasavaltoja, huolimatta siitä vaikka jokainen olisi ollut kuin Häyhä sylilapsesta raihnaisimpaan mummeroon. Tosiasioiden ymmärtäminen sen poliittisen historian tuntemuksen lisäksi ei myöskään ole pahitteeksi kenellekään.

Kiitän asiallisesta vastauksesta! Tarkennuksesi olivat paikallaan, koska tuskin olen ainoa, joka saattoi käsittää viestisi toisella tavalla. Joka tapauksessa minulle pointtisi selveni kummasti.

Tuohon lainaamaani kohtaan haluan vielä puuttua. En pidä tuurina lähtökohtaisesti mitään strategisia seikkoja, mitä sodassakaan tapahtuu. Esimerkiksi Stalingrad ei ollut tuuria vaan Saksan sodanjohdon (tai lähinnä A.Hitlerin) kyvyttömyyttä nähdä tosiasioita (vetää linjoja ajoissa hieman taaksepäin, eikä jääräpäisesti hakata päätä seinään Stalinin mukaan nimetyn kivikasan takia, vaikka symboliarvo olisikin ollut mahtava) ja tietenkin toisaalta myös puna-armeijan kyvykkyyttä taistella saksalaisia vastaan.

Näin ollen silläkään, mikä nyt oli sotien lopputulos Suomen kannalta, ei ole merkitystä tuurilla vaan aivan jo sillä, että talvi- ja jatkosodan -44 torjuntataisteluissa puna-armeija pysäytettiin. Laajemmin merkitystä oli toki myös sillä, että kesällä -44 Neuvostoliitto joutui keskittämään niin paljon joukkoja Saksaa vastaan, ettei silläkään riitänyt enää resursseja pienen Suomen tuhoamiseen. Mutta joka tapauksessa pointtini on se, ettei suinkaan ole sama, minkä verran simohäyhiä tai arndtpekurisia Suomella noina kohtalon vuosina oli. Häyhiä oli juuri sen verran, että rauhalle syntyi mahdollisuus, koska NL tajusi tosiasiat. Pekurisia niin vähän, ettei se käytännössä vaikuttanut puolustusvoimien kykyyn torjua suurhyökkäyksiä (tässä en laske paniikkiin joutuneita käpykaartilaisia pekurislaisiksi).

On ihan selvää toki, ettei Suomi olisi yksin pystynyt torjuntavoittoon -44, mikäli NL olisi voinut vyöryä kaikella voimallaan Suomea vastaan. Vaan kun maailmanpolitiikka eri klikeistä johtuen on hyvin harvoin niin, että yksi voi tehdä mitä tahtoo välittämättä mistään muusta.

"Tuurilla ne laivatkin seilaa". Huono sanonta.

 

[toxteth_terror]

Taaskaan en viitannut termillä sotahaukka aikaan Häyhä/Pekurinen, vaan siihen tänne kirjoittavaan joukkoon, joille sota on: ilman muuta selviö/pasifistit torrakko kouraan ja sotimaan siitä/ erilaisin kielellisin vivahtein ilmaisten, että tottahan se Pekurinen oli syytä lahdata, venäjä on mörkö, jonka vuoksi paatuneimmankin pasifistin pitää tarttumaan liekinheittimeen jne. so. henkilöistä, jotka mieltävät sodan olevan itsestään selvä valinta ja eritavoin ajattelevat on syytäkin teloittaa ja tätä perustellaan milloin isänmaalla, milloin vaimojen raiskaamisella tai lasten silpomisella.

Tuskin täällä kukaan sotaa pelkän sodan ja tappamisen takia ihannoi. Ne meistä, joilla on Neuvostoliitosta ja Suomen kohtalosta miehitettynä vähemmän romantisoitu kuva ymmärtävät, että se oli ainoa vaihtoehto.

Tuuriin viittaan lähinnä siinä mielessä, että jos sodan strategispoliittiset lopputulemat olisivat olleet toiset, olisimme joka tapauksessa olleet osa neuvostotasavaltoja, huolimatta siitä vaikka jokainen olisi ollut kuin Häyhä sylilapsesta raihnaisimpaan mummeroon. Tosiasioiden ymmärtäminen sen poliittisen historian tuntemuksen lisäksi ei myöskään ole pahitteeksi kenellekään.

Mutta miehittäjälle olisi saattanut käydä rankaksi, jos Helsingin mummelit järjestään olisivat kerran pari päivässä kahviveden kiehumista odotellessaan laittaneet kutimensa sivuun ja napsineet pystykorvalla ullakkoikkunasta muutaman miehitysarmeijan upseerin. Heh...

 

[JypFabu]

Hienoa että, asiat selveni, taidan kyllä olla jonkunverran koukeroinen ajatusteni kirjaaja, eli hyvä että takerruit kohtiin jotka ei selvenny (hymiökasa).

Olet näkemykseni mukaan varsin oikeassa noissa stragesissa pohdinnoissasi, sen verran vielä jatkaisin, että toki aikanaan sillä suomen miehellä oli asiaan osuutensa, mutta jos valtapoliittinen ilmasto olisi suosinut neuvostoliiton kannalta katsottuna suomen ottamista, olisi ne varmaankin palanneet asiaa jatkamaan natsiryminän ja tärkeämpien kysymysten jälkeen, mutta onneksemme se tiimalasi kääntyi niinpäin, että meistä tuli hyödyllinen pelinappula molemmille puolille, joten mikään osapuoli ei nähdyt tarpeelliseksi pikkuvaltion likvidointia.

Mutta tämäiset pohtimisethan kuuluisi kyllä ihan jonkun muun topikin alle pohdiskeltavaksi, kuin tämän kieltämättä hyvin epäsuhtaisen parin rohkeusmittarin värähtelyn mittaamisketjuun. Perustelemiseen pyrkiminen vie näemmä joskus suotakin syvemmälle, mutta saa aikaan hetkittäin kiintoisaa ajatustenvaihtoa muun mesoamisen keskellä.

 

[JypFabu]

Tuskin täällä kukaan sotaa pelkän sodan ja tappamisen takia ihannoi. Ne meistä, joilla on Neuvostoliitosta ja Suomen kohtalosta miehitettynä vähemmän romantisoitu kuva ymmärtävät, että se oli ainoa vaihtoehto.


Mutta miehittäjälle olisi saattanut käydä rankaksi, jos Helsingin mummelit järjestään olisivat kerran pari päivässä kahviveden kiehumista odotellessaan laittaneet kutimensa sivuun ja napsineet pystykorvalla ullakkoikkunasta muutaman miehitysarmeijan upseerin. Heh...

Näihin mä en voi vastata, kun että lueppa tämä ketju uudelleen, on tainnu tulla hypittyä hiukan tai ajatus ollu lomilla.

Ja näytä mulle mies, joka sanoo "ainoa vaihtoehto" ja mä näytän sulle miehen, joka valehtelee.

Tuohon viimeiseen kappaleeseen hymähdyksen kanssa, että varmaan joo, ja talvisotaakin SA olisi voinut jatkaa vaikka maailman tappiin, mutta ottivat hyvyyttään paskemman sopimuksen, kun naapuri näytti jo niin vähäveriseltä, minustakin asterixit on hauskoja, mutta onko ne relevantteja tähän sotkea?

 

[toxteth_terror]

Ja näytä mulle mies, joka sanoo "ainoa vaihtoehto" ja mä näytän sulle miehen, joka valehtelee.

No sanottakoon nyt sitten että neuvostomiehityksestä ja sotimisesta se hyväksyttävä vaihtoehto.

 

[Koljat Candlelight]

Ja minä sanon, että niin kauan kuin ihmiset ovat ahneita ja toisilla on enemmän asioita kuin toisilla, Pekurisen ajattelutapa ei ikinä toimi suuressa mittakaavassa.

Eli ainakin oman elinikäni saatte odottaa pasifistista yhteiskuntaa, koska sinä päivänä kun koko muu maailma heittää aseensa jorpakkoon, niin tämä poika kaivaa sissipuukon rinkan ylätaskusta ja valloittaa maailman.

Ihmiset luovuttavat liian helposti nykyisin, tuollainen "en mä viitsi, kun ei kuitenkaan mitään tapahdu" ajatusmaailma johtaa siihen, että mitään ei tapahdu.

Yksilöiden ja kansalaisjärjestöjen toimet voivat vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin tänäkin päivänä, ja vaikuttavatkin, jolloin lumipalloefekti syntyy.
Minä en ainakaan usko näkeväni aseetonta, tai maailmaa täysin vailla konflikteja tai sotatilanteita, mutta jokainen yhteiskunnalle hyödyllinen sivari, jokainen omaa moraalikäsitystään vaaliva totaali, ja jokainen sodasta hengissä kotiin palaava sotilas ovat pieni askel eteenpäin.

Jenkeissäkin on helvetisti rasismia, mutta ei siellä enää orjuus kukoista, niin ne ajat muuttuu.
Ehkä joskus on isoja asearsenaaleja, mutta ei ydinohjuksia, ja katumellakoita ilman moskeijaiskuja tai autopommeja.
Ehkä raja/aluekiistat saadaan joskus ratkaistuiksi, ja äärifundamentalistien osuus lähi-idässä, vaikkapa lisääntyvän monikulttuurisuuden kautta vähenemään, tämän hetken arvot ja tilanteet eivät ole stabiileja missään.

Monta epävarmuustekijää, mutta kannattavaa omalta osaltaan on jollain tapaa pyrkiä muutokseen, olisihan se kiva jos tulevilla lapsenlapsenlapsilla olisi edes hieman mukavampi paikka elää ja kasvaa, kuin tällä hetkellä.

Eli absoluuttisen asevapaaseen ja harmoniseen maailmaan en usko.

 

[Ted Raikas]

Rauhanomainen maailma koittaa, jos koittaa, vasta kun senlaatuinen tuho pyyhkii ihmiskunnan ylitse, että suurin osa meistä menehtyy. Jäljelle jäävät pienempänä yhteisönä kenties voivat yrittää rakentaa yhdenmielisempää yhteiskuntaa, yksilöllisyyttä unohtamatta tietenkään. Konflikteilta ei voidä tietysti täysin välttyä, ei niin kauan kuin ihminen on itsekäs olento, eikä itsekkyydessä sinänsä ole välttämättä mitään pahaa noin itsessään. Ehkä järisyttävä komemus yhdessä saisi ihmiset kuitenkin ymmärtämään, että olemme samassa veneessä ja ilman yhteisestä köydestä vetämistä emme ainakaan selviä. Kantapään kautta.

Olen samaa mieltä siitä mitä esim. Koliath viisaasti puhuu, että jokainen yksilö, joka pyrkii rauhanomaisuuteen ja ongelmien selvittämiseen puhumalla ja ymmärtämällä, on tärkeä tekijä kohti uutta parempaa maailmaa. Se voi tuntua nyt etäiseltä ja loputtomalta saavutettavalta, mutta mielestäni se, että yksikin yksilö ymmärtää sen, antaa suunnattomasti toivoa.

Vaikka yhteiskunta ei toivoa enää herätäkään, voi yksilö saada paljon aikaan ja on aina pelastettavissa.

 

[Raksilan Pleksi]

Sitä en vaan ymmärrä että kenen mielestä Suomi olisi nyt parempi paikka elellä, jos veli venäläisen olisi annettu rauhassa ajella Raatteen tien kautta läpi Suomen? Jotenkin voin ymmärtää jatkosodasta valituksen, ainakin vanhan rajan ylityksen, mutta mitä vittua talvisodan aikaan olisi pitänyt tehdä? Toivottaa naapuri tervetulleeksi? Oli se vaan hyvä että oli Häyhä ja kumppanit pistämässä kampoihin.

 

[TosiFani]

Rauhanomainen maailma koittaa, jos koittaa, vasta kun senlaatuinen tuho pyyhkii ihmiskunnan ylitse, että suurin osa meistä menehtyy. Jäljelle jäävät pienempänä yhteisönä kenties voivat yrittää rakentaa yhdenmielisempää yhteiskuntaa, yksilöllisyyttä unohtamatta tietenkään. Konflikteilta ei voidä tietysti täysin välttyä, ei niin kauan kuin ihminen on itsekäs olento, eikä itsekkyydessä sinänsä ole välttämättä mitään pahaa noin itsessään. Ehkä järisyttävä komemus yhdessä saisi ihmiset kuitenkin ymmärtämään, että olemme samassa veneessä ja ilman yhteisestä köydestä vetämistä emme ainakaan selviä. Kantapään kautta...

Aika idealismia... Kun ihmisen elinolosuhteet heikentyvät ja pitää taistella enemmän, niin rauha tulee?? Mielestäni tuossa käy juuri päinvastoin.

 

[varjo]

Olen samaa mieltä siitä mitä esim. Koliath viisaasti puhuu, että jokainen yksilö, joka pyrkii rauhanomaisuuteen ja ongelmien selvittämiseen puhumalla ja ymmärtämällä, on tärkeä tekijä kohti uutta parempaa maailmaa. Se voi tuntua nyt etäiseltä ja loputtomalta saavutettavalta, mutta mielestäni se, että yksikin yksilö ymmärtää sen, antaa suunnattomasti toivoa.

Väärin, kyse ei ole niitten yksilöitten määrästä, jotka tahtovat elää rauhassa vaan niistä, jotka näkevät tämän mahdollisuutena käyttää voimaa omien saavutusperiensä saavuttamiseen.
Ja tämä lukema ei tule olemaan 0 ennenkuin maailmassa on niin yllinkyllin resursseja ja hyvinvointia, ettei kenelläkään ole puute mistään.
Niinno, sitten on toki vielä tunneasiat, jotka nekin jo omalta osaltaan riittävät lietsomaan väkivaltaa.

Jos taas tapahtuu suuri katastrofi ja primääriresursseista tulee pulaa, silloin myös entistä varmemmin syntyy taistelua niistä. Aseet ovatkin ihmiskunnan paras keksintö, jolla geneettisen arpapelin vaikutus fenotyyppiin
voidaan vaimentaa tasa-arvoisemmaksi maailmaksi, jossa fyysinen vahvuus ei ole itsestäänselvä status-arvo vaan heikkokin voi puolustaa itseään ilman alistumisen tarvetta vain siksi, että joku toinen sattui perimään vanhemmiltaan paremmat geenit.

Eli pasifistinen idealismi on kivaa käsienheiluttelua, millä ei ole mitään korrelaatiota todellisuuden kanssa, ikinä koskaan. Toki se sopii varmaan todella kivasti illanistujaiskeskusteluun samanhenkisten kanssa, mutta on kokonaisvaltaisessa hyödyllisyydessään lähes yhtä hyödyllistä kuin spekuloida nuppineulan päähän mahtuvien enkelien määrää.

Yhä, luopukaa te vain aseista ja visioikaa autuasta maailmaa, kyllä meitä aina löytyy, jotka ovat valmiit käyttämään tämän valtatyhjiön hyväkseen.

 

[Ted Raikas]

Aika idealismia... Kun ihmisen elinolosuhteet heikentyvät ja pitää taistella enemmän, niin rauha tulee?? Mielestäni tuossa käy juuri päinvastoin.

Voi olla, mutta jos nyt oletetaan, että ihmiskunnasta vaikka reilusti yli puolet menehtyisi jossain katastrofissa tai jonkun tapahtumaketjun seurauksena, olisi asuintilaa, olettaen, että ympäristöt olisi edelleen suhteellisen elinkelpoisia, huomattavasti enemmän. Se kaikessa karuudessaan voisi ratkaista joitakin ongelmia.

ON tietysti vaikeaa ennustaa, miten ihminen käyttäytyisi siinä tilanteessa. Kaaos ja suuri suru ja epätietoisuus vallitsisi varmasti jonkun aikaa, mutta ihminen on luotu myös selviytymään ja ongelmat ja niistä selviäminen kasvattaa henkisesti ainakin paljon. Uskon itse, että ns. yhteen hiileen puhaltaminen vaikeina aikoina lisääntyisi huomattavasti ja ymmärrettäisiin mitä ollaan kenties tehty väärin.

 

[Koljat Candlelight]

Väärin, kyse ei ole niitten yksilöitten määrästä, jotka tahtovat elää rauhassa vaan niistä, jotka näkevät tämän mahdollisuutena käyttää voimaa omien saavutusperiensä saavuttamiseen.
Ja tämä lukema ei tule olemaan 0 ennenkuin maailmassa on niin yllinkyllin resursseja ja hyvinvointia, ettei kenelläkään ole puute mistään.
Niinno, sitten on toki vielä tunneasiat, jotka nekin jo omalta osaltaan riittävät lietsomaan väkivaltaa.

Onko kukaan tässä ketjussa puhunut että tuo lukema tulisi joskus olemaan 0?
Minä en ainakaan sellaista ole havainnut.

Ihmisellä voi olla syöpäpesäkkeitä, jotka saadaan onnellisesti leikattua, mutta helmikuussa iskee jälleen flunssa kimppuun.
Onko kyseinen leikkausoperaatio täysin turha, koska ihminen ei koskaan ole täysin terve?

 

[TosiFani]

...ON tietysti vaikeaa ennustaa, miten ihminen käyttäytyisi siinä tilanteessa. Kaaos ja suuri suru ja epätietoisuus vallitsisi varmasti jonkun aikaa, mutta ihminen on luotu myös selviytymään ja ongelmat ja niistä selviäminen kasvattaa henkisesti ainakin paljon. Uskon itse, että ns. yhteen hiileen puhaltaminen vaikeina aikoina lisääntyisi huomattavasti ja ymmärrettäisiin mitä ollaan kenties tehty väärin.

Ennustaminen ei ole vaikeaa, kun katsoo historiaa. Kun yhteiskunnan rakenteet hajoavat ja kaaos alkaa, väkivalta ja itsekkyys nousee välittömästi pinnalle, ihmishengen arvo häviää.

 

[Ted Raikas]

Ennustaminen ei ole vaikeaa, kun katsoo historiaa. Kun yhteiskunnan rakenteet hajoavat ja kaaos alkaa, väkivalta ja itsekkyys nousee välittömästi pinnalle, ihmishengen arvo häviää.

Voi olla näinkin.

Kunhan spekuloin yhtä vaihtoehtoa, myönnän, että seassa oli hieman reippaanlaisestikin idealismia - tarkoituksella. Historia toki siis toistaa usein itseään, mutta poikkeus vahvistaa myös säännön.

 

[dali]

Aika idealismia... Kun ihmisen elinolosuhteet heikentyvät ja pitää taistella enemmän, niin rauha tulee?? Mielestäni tuossa käy juuri päinvastoin.

Niin, Mielestäni Raikas tuossa yritti nähdä asiaa niin, että kun kriisi on kaikille yhteinen, niin silloin alettaisiin vetämään yhtä köyttä. Vähän niin kuin silloin talvisodassa, kun suomalaisten asia oli yhteinen ja jossain määrin myös toisen maailmansodan jälkeen, kun maata jälleenrakennettiin.

Idealistisena ja haihattelevana viherpunikkihippinä toivoisin näkeväni enemmän sitä, että rauhan aikana olisimme enemmän samanmielisiä ja yhteiseksi hyväksi hoitamassa asioita. Niin kenties meidän ei sitten tarvitsisi niin usein sodassa olla yksimielisiä.

Ketjun avauksen kysymykseen en ota sen kummemmin kantaa, koska vastakkainasettelu ei toimi. Ennemmin vastaparina pitäisi olla joku suurisuu sodanlietsoja ja Pekurinen. Ainakin sellaisen kuvan olen Häyhästä saanut, ettei hän suurta melua pitänyt tekemisistään.

Sekä Pekurinen että Häyhä kumpainenkin rakastivat rauhaa, mutta valitsivat eri tiet sen puolustamiseksi. Häyhä teki sodassa sen, mikä oli tehtävä ja Pekurinen taas valitsi toisen tien, jonka vuoksi häntä vihataan näköjään edelleen.