Mainos

Simo Häyhä vs. Arndt Pekurinen

  • 53 848
  • 514

Daespoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hameenlinna Moderators
Koska elämme moniarvoisessa maassa.

T:Sergei (reservin vänrikki)

Ansaitseeko henkilö joka ei ollut valmis puolustamaan moniarvoista maata sen kummempia kunnianosoituksia? Jos olisi ollut enemmän Pekurisia ja vähemmän Häyhiä niin nykyään tuskin olisi moniarvoista Suomea.

Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä, monessakin asiassa. Häyhä uhrasi oman terveytensä puolustaakseen moniarvoista yhteiskuntaa.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
"Pekurinen joutui vankilaan kieltäydyttyään eettisistä syistä varusmiespalvelusta. Hänen puolestaan vedottiin kansainvälisestikin, yksi vetoajista oli muun muassa Albert Einstein. Osin tämän painostuksen ansiosta Suomeen säädettiin ensimmäinen siviilipalveluslaki, Lex Pekurinen vuonna 1931."

Ihan niinkuin itsekin kirjoitat: "OSIN tämän painostuksen tuloksena.."

Odottelen edelleen jonkun asiantuntijan (historioitsija, juristi tms.) selvitystä siitä, missä kansainvälisessä tilanteessa siviilipalveluslaki Lex Pekurinen säädettiin. Mikä oli tilanne esim. muissa Pohjoismaissa, joita usein olemme lainsäädännössämme mukailleet?
Siviilipalvelukseen omantunnon syistä ovat päässeet mm. Jehovan todistajat, joiden määrä lienee merkittävä, kun lasketaan ne Yläpesän kymmenet tuhannet siviilipalveluksen jo suorittaneet miehet. Kunnioitan tässäkin Suomen lakia ja siilipalveluslakia osana suomalaista yhteiskuntajärjestelmää.

Sitä mieltä olen, että Suomen lakeja on noudatettava jokaisen Suomen kansalaisen kaikkina aikoina. Lain rikkomisesta on säädetty rangaistukset, jotka on pantava toimeen. Yläpesälle: kukaan ei saa Suomessa yllyttää väkivaltaisuuteen, ei saa uhkailla toista väkivallalla eikä kohdistaa väkivaltaa toiseen henkilöön. Mikäli ja kun näin tapahtuu, on lain rikkojat saatettava poliisitutkintaan. Myönnän, että mielisairaihin ja väkivaltaisiin psykopaatteihin ei lain kirjain yllä pelotteena ehkäisevästi, mutta nämä marginaaliryhmät ovat ihmiskunnassa olemassa riippumatta siitä, ovatko isät tai isoisät tai isoisoisät olleet Suomen talvi- ja jatkosotien vastuullisia veteraaneja. Veteraanit ovat minun kokemukseni mukaan parhaita pasifisteja jälkipolville.
 

Daespoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hameenlinna Moderators
Niin, kyse taisi olla tämän sijaan kuitenkin tuon listan Pekuris-kohdassa esitetystä kuvauksesta eikä mistään top100-listan uskottavuudesta. Halos-kortti tässä täysin Hitler-korttiin verrattava.

Korjaa jos olen väärässä mutta sinähän vastasit henkilölle joka kyseenalaisti ko. listan järkevyyden noin yleisesti?
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Pekurisen toiminta kieltämättä vaikutti ilmeisesti osittain vuoden 1931 siviilipalveluslain syntymiseen. Lainsäädäntövaihe olisi tunnettava tarkemmin, mutta kyllä lain säätämiseen on tarvittu mielestäni pääosin muut perusteet kuin Pekurisen lain vastainen niskurointi ennen vuotta 1931.

Minäkin ihmettelen keveitä eväitäsi aiheen suhteen kun tietoakin on kuitenkin saatavilla. Pekurisen toiminta oli aivan keskeistä vuoden 1931 siviilipalveluslain toteuttamisessa. Hänen osuutensa ei siis ollut "vain" vankilassa istumista ja niskuroimista vaikkakin lain tullessa voimaan hän juuri istui kolmivuotista tuomiota. Pekurisen tapauksesta käytiin laajaa kansainvälistä kirjeenvaihtoa. Albert Einstein kirjoitti Suomen puolustusministerille kirjeen, jonka allekirjoitti muun muassa kuusikymmentä Iso-Britanian parlamentin jäsentä sekä H. G. Wells ja Henri Barbusse.

Suomen Rauhanliitto perustettiin vuonna 1921. Järjestön perustajat kuuluivat liberaaliin sivistyneistöön, joista useimmilla oli uskonnolliset perusteet vakaumukselleen. 1923 taas perustettiin astetta radikaalimpi rauhanjärjestö Suomen Antimilitaristinen Liitto (myöhemmin Sodanvastustajien Liitto). Liitto vaati kaikilta jäseniltään mm. seuraavanlaista kirjallista sitoumusta: “Sota on rikos ihmiskuntaa vastaan. Sen tähden olemme päättäneet olla tukematta minkäänlaista sotaa, sekä toimia sodan syiden poistamiseksi kaikkialla.” Järjestö ei hyväksynyt edes puolustussotia, heidän mielestään ainoa keino rauhan saavuttamiseksi oli yleinen ja täydellinen aseistariisunta. Pekurinen oli liitossa aktiivinen ja toimi myös puheenjohtajana.

Pekurisen väkivallattoman vastustamisen ideologisella taustalla oli jo vuosisadan alun kutsuntalakot, joissa vastustettiin Suomen armeijan lakkauttamista ja yhdistämistä Venäjän armeijaan. Uusi asevelvollisuuslaki oli suomalaisten mielestä perustuslain vastainen, mistä seurasi kutsuntalakkoja. Papit kieltäytyivät lukemasta kutsuntalistoja kirkossa, lääkärit tarkastamasta miehiä ja miehet kieltäytyivät tulemasta kutsuntoihin. Tämä toimintamalli on toiminut vahvana innokkeena Pekuriselle.
 

Daespoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hameenlinna Moderators
Syytätkö siis YLE:ä siitä, että Matti Nykänen on korkeammalla kuin Paasikivi?

En, syytän siitä Suomen Kollektiivisesti Tyhmää Kansaa joka myös äänesti Halosen presidentiksi.
 

SergeiK

Jäsen
Suosikkijoukkue
pelaajamarkkinoiden varteenotettava vaihtoehto
En, syytän siitä Suomen Kollektiivisesti Tyhmää Kansaa joka myös äänesti Halosen presidentiksi.
Mutta kirjoitit
"Ei sinänsä yllätä että tuo Brezneviläinen instituutio, joka myös YLEnä tunnetaan, julkaisee moisen listan."

Vikaa oli siis kansassa, joka listan äänestyksellään muodosti, mutta osa syyllisyydestä kuuluu myös YLE:lle jolta Daespoo olisi toivonut sensuuria. Vai täsmentäisitkö miten YLE:n brezneviläisyys näkyi YLE:n julkaisutoiminnassa tämän listan suhteen?
 

ilman sukkia

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Jostain Kuopion perämettistä tulee tapakonsultti ilman sukkia ja suoltaa itse tällaista....
Neljä lausetta ja jokainen päättyy huutomerkkiin (tai useampaan). Onko se hienokäytöksistä suu vaahdossa huutamista kahden sentin etäisyydellä kuulijan naamasta?
Onnea ja menestystä. (piste) Jos luet palstalla olevat huutomerkit 2 sentin etäisyydeltä, lupaan kirjoittaa ne suu vaahdossa.(taas piste) En mene kuitenkaan henkilökohtaisuuksiin suosikkijoukkueestasi ja nimimerkkistäsi keksien mukahauskuuksia. Huutomerkeillä halusin korostaa asiaa jota et ole vieläkään sisäistänyt. Ilman itsenäistä isäinmaata ei olisi Suomen lakeja, ei olisi siviilipalveluslakia siinä muodossa kun lex Pekurinen on alunperin kirjoitettu. Edelleen rautalankaa, ilman Häyhän kaltaisia ei kukaan tuntisi Pekurisia
Pekurisen ansiosta meillä on siviilipalveluslaki joka on mahdollistanut kymmenien tuhansien miesten asevelvollisuuden toteuttamisen ilman väistämättömiä konflikteja ja niistä seuranneita inhimillisiä tragedioita. Toki on varmaa, että ellei olisi ollut Pekurista, olisi myöhemmin 60-luvulla ollut joku Linkola, jonka nimiin muutos olisi ankkuroitu. Mutta nyt mennään näillä nimillä.

Häyhä oli vain yksi sotilas. Hän ei yksin sotaa ratkaissut, joten hänen kunniakseen ei voi omia saavutuksiaan enempää laskea. Lex Pekurinen oli suoraan henkilö Pekurisen toiminnan seurausta. Onko tässä mitään epäselvää?
Ei Pekurinenkaan yksin yhtään lakia säätänyt. (olisi tehnyt mieli lisätä huutomerkki, hillitsin itseni)
Ei yhden ihmisen takia lakeja säädetä, nimi niille kyllä voidaan antaa. Kieltäytyjiä oli muitakin. Muita aivan yhtä paljon lain syntyyn vaikuttaneita kieltäytyjiä teloitettiin myös. Lain nimeäminen Lex Pekuriseksi oli suoraa Pekurisen toiminnan seurausta, ei ole tässä lauseessa mitään epäselvää.
 

Vakio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Man City
En siis koe, että pitäisi olla automaatio että maan lakeja rikkoneille ei tulisi pystyttää patsaita. Jäisi aika moni kansalaisoikeustaistelijan patsas pystyttämättä.

Tässä olet tietysti oikeassa. Pekurisen kriisinajan toiminta kuitenkin oli sen kaltaista, että siitä ei maallemme ollut mitään hyötyä, pikemminkin päinvastoin. Jos hänenlaisiaan olisi ollut runsaasti enemmän, tätä maata tuskin edes olisi enää. Tuollaisille en haluaisi puistoja nimettävän, mutta ehkä en ole riittävän moniarvoinen.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Korjaa jos olen väärässä mutta sinähän vastasit henkilölle joka kyseenalaisti ko. listan järkevyyden noin yleisesti?

Olet väärässä. Kyseinen henkilö veti listan ns. Halos-kortilla keskusteluun ilman, että keskustelulla oli ko. listan kanssa _yhtään mitään_ tekemistä (mikä sinullekin on yllä jo moneen kertaan selvitetty). Tämän osalta muistutin lähinnä netiketistä, mikä ei kyllä näille nykyboardikeskustelijoille tunnu olevan tuttu edes vähän alusta.
 

obi-wan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hammarby IF, HC Andersen, HC Jatkoaika
Ansaitseeko henkilö joka ei ollut valmis puolustamaan moniarvoista maata sen kummempia kunnianosoituksia? Jos olisi ollut enemmän Pekurisia ja vähemmän Häyhiä niin nykyään tuskin olisi moniarvoista Suomea.

Niin, jos vastaavan ajattelun omaavia olisi enemmän, niitä löytyisi varmaan muualtakin kuin Suomesta. Eikö tällä voisi olla vaikutusta siis kokonaistasolal. Tiedän että tämä on mahdotonta ihmisluonnon suurien ongelmien vuoksi mutta ajatustasollahan tässä on pelattu.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
(olisi tehnyt mieli lisätä huutomerkki, hillitsin itseni)

Opit kerrasta, maailmassa on siis valoa.

Edelleen rautalankaa, ilman Häyhän kaltaisia ei kukaan tuntisi Pekurisia

Sinulle on myyty paperinarua rautalankana. Ei ollut kyse Häyhän kaltaisista vaan kahdesta henkilöstä Häyhä ja Pekurinen. Yksilöistä ja heidän kovuudestaan, kuten alkuperäisessä viestissä mainittiin. Ei heidän osaamisestaan, lihasvoimastaan, silmän ja käden yhteistyöstä, ei hyödyllisyydestään kriisitilanteessa, tai millaisilla miehillä voitaisiin torjua kuviteltu hyökkäys kuvitellussa jos-jos-todellisuudessa vaan kahden miehen kovuudesta itse valitsemallaan tiellä.
 

Taito-Ojanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim Ducks, Kärpät
Pari kysymystä tähän kiihkeän keskustelun lomaan. Jos ajatellaan, että rajan toisella puolella olisi ollut toveri Pekurskaja, joka olisi henkeen ja vereen kieltäytynyt puolustamasta Neuvostoliiton kunniaa ja olisi teloitettu pasifistina, olisiko hän Pekurisen tuomitsevien mielestä edelleen samalla viivalla kuin Pekurinen?

Entä sitten kuvitteellinen toveri Hayhakov, joka olisi napsinut suomalaisia kiväärillään mennen tullen. Olisiko hänkin sankari?

Ja vielä yleinen kysymys: jos aatteen puolesta kuoleminen on sinänsä arvokasta, arvostatko natsia (jee, natsikorttia voi käyttää ihan perustellusti!), joka antaa henkensä aatteensa puolesta?
 

Erkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Turkulaiset
Siviilipalvelukseen omantunnon syistä ovat päässeet mm. Jehovan todistajat, joiden määrä lienee merkittävä, kun lasketaan ne Yläpesän kymmenet tuhannet siviilipalveluksen jo suorittaneet miehet. Kunnioitan tässäkin Suomen lakia ja siilipalveluslakia osana suomalaista yhteiskuntajärjestelmää.

Puurot ja vellit sekaisin? Jehovan todistajilla on viimeiset 20 vuotta ollut mahdollisuus saada vapautus asevelvollisuudesta rauhan aikana, eli eivät he mitään sivaria joudu käymään sen enempää kuin inttiäkään. Ennen vuotta 1987 Jehovat istuivat linnassa totaalikieltäytyjinä, koska he nimenomaan kieltäytyivät myös siviilipalveluksen suorittamisesta.

Mutuilusta kun oli puhetta sinun kohdalla jo aiemminkin, niin todettakoon, että nämäkin tiedot löytyvät alta kahden minuutin Wikipediasta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jehova...a_ja_siviilipalveluksesta_kielt.C3.A4ytyminen

Kuriositeettina mainittakoon, että Jehovien kohdalla mainitaan WWII:n aikana rangaistuksen totaalikieltäytymisestä olleen esim. 3,5v kuritushuonetta. Melkoisen tarkoitushakuiselta ja ikävältä vaikuttaa tuo Pekurisen tapaus kaikkinensa jos mietitään asiaa ihmisten yhdenvertaisen kohtelun kannalta, mikä kai pitäisi olla oikeusvaltion johtavia periaatteita. Mies lähetettiin rintamalle tasan tarkkaan sitä varten, että saataisiin syy päästää hänet päiviltä. Kysyisinkin niiltä, jotka tuota tapausta pitävät menettelyn ja seuraamuksen osalta oikeudenmukaisena, että olisiko kaikille Suomen Jehovan todistajille ja muille aseistakieltäytyjille pitänyt tehdä täsmälleen samoin?
 

Vakio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Man City
Pari kysymystä tähän kiihkeän keskustelun lomaan. Jos ajatellaan, että rajan toisella puolella olisi ollut toveri Pekurskaja, joka olisi henkeen ja vereen kieltäytynyt puolustamasta Neuvostoliiton kunniaa ja olisi teloitettu pasifistina, olisiko hän Pekurisen tuomitsevien mielestä edelleen samalla viivalla kuin Pekurinen?

Entä sitten kuvitteellinen toveri Hayhakov, joka olisi napsinut suomalaisia kiväärillään mennen tullen. Olisiko hänkin sankari?

Ja vielä yleinen kysymys: jos aatteen puolesta kuoleminen on sinänsä arvokasta, arvostatko natsia (jee, natsikorttia voi käyttää ihan perustellusti!), joka antaa henkensä aatteensa puolesta?

Eiköhän jokainen maa huolehdi omista pekurisistaan ja häyhistään. Miksi meitä pitäisi kiinnostaa, miten Hayhakov palkitaan siellä puolen rajaa tai ammutaanko Pekurskaja?

Aatteen puolesta kuoleminen? Minä ainakin olen puhunut isänmaan puolustamisesta sillloin kun vihollinen alkaa vyöryä rajan yli. Kannatan sitä, että yritetään puolustaa omaa maata eikä tehdä kunniakujaa Mannerheimintietä vyöryville vihollispanssareille.
 

Rodion

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kakun kasvattajat. Sympatiat kakun jakajille.
Suomessa patsasperinne on paljon pienempää kuin maailmalla, mutta esim. Eugen Schaumannille on muistolaattansa senaatintalon rappusissa jossa hän Bobrikovin murhasi.

Lisätään vielä knoppitietoa, että Kulosaaresta (Helsingistä) löytyy Eugen Schaumanin puisto, joka tunnetaan paremmin Kluuvin puistona.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Pari kysymystä tähän kiihkeän keskustelun lomaan. Jos ajatellaan, että rajan toisella puolella olisi ollut toveri Pekurskaja,


Entä sitten kuvitteellinen toveri Hayhakov,

Ja vielä yleinen kysymys: jos aatteen puolesta kuoleminen on sinänsä arvokasta, arvostatko natsia

Hyviä kysymyksiä ja vastaan vaikka olen ilmeisesti "väärällä puolella". Pekurskaja olisi minulle täsmälleen yhtä kunnioitettava hahmo kuin Pekurinen. Puiston arvoinen.

Hayhakov olisi minulle täsmälleen yhtä "kova" sotilas kuin Häyhäkin, mutta jonkinlaisella pelon ja inhon sekaisella sävyllä väritetty. Arvostaisin ehkä samalla - joskin vähäisellä - tavalla kuin Häyhää.

Uskon, että tälläkin palstalla esiintyvien SS-henkisten hahmojen mielestä aatteensa puolesta kaatunut natsi on erittäin arvostettu. Itselläni on tässä vamma, en pysty arvostamaan. Sama homma kuin jonkun lapsenraiskaajan kohdalla: voin ymmärtää, mikä saa ihmisen eksymään elämässään niin pahasti, mutta en voi hyväksyä. Arvostamisen edellytyksenä on mielestäni toiminnan hyväksyminen.
 

krobbe

Jäsen
Entäpä jos väitän, että puhut soopaa ja asia onkin aivan päinvastainen. Pekurisen puolustajilla uskon valtaosalla olevan aivan muut vaikuttimet kuin vasemmistolaisuus.

Kuvitellaanpa, että keskustelun aiheena olisikin mielipiteiden muodostaminen päinvastaisesta tilanteesta. Kumpi on kovempi neuvostoliittolainen, Sergei (sori sergei) Hayhanov, tarkka-ampuja, joka tappoi talvisodan aikana n. 500 suomalaista, vai Andrei Pekurorov, joka kieltäytyi taistelemassa Stalinin joukoissa vakaumuksensa vuoksi ja teloitettiin.

Taitaisi mielipiteet kääntyä useammalla Häyhän kannattajalla veli Pekurovin hyväksi ryssä Hayhanovia vastaan, se siitä politiikasta.

Pari kysymystä tähän kiihkeän keskustelun lomaan. Jos ajatellaan, että rajan toisella puolella olisi ollut toveri Pekurskaja, joka olisi henkeen ja vereen kieltäytynyt puolustamasta Neuvostoliiton kunniaa ja olisi teloitettu pasifistina, olisiko hän Pekurisen tuomitsevien mielestä edelleen samalla viivalla kuin Pekurinen?

Entä sitten kuvitteellinen toveri Hayhakov, joka olisi napsinut suomalaisia kiväärillään mennen tullen. Olisiko hänkin sankari?

Ja vielä yleinen kysymys: jos aatteen puolesta kuoleminen on sinänsä arvokasta, arvostatko natsia (jee, natsikorttia voi käyttää ihan perustellusti!), joka antaa henkensä aatteensa puolesta?

Hyvä kysymys, sulla on mun luonto!
 

ilman sukkia

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Sinulle on myyty paperinarua rautalankana. Ei ollut kyse Häyhän kaltaisista vaan kahdesta henkilöstä Häyhä ja Pekurinen. Yksilöistä ja heidän kovuudestaan, kuten alkuperäisessä viestissä mainittiin. Ei heidän osaamisestaan, lihasvoimastaan, silmän ja käden yhteistyöstä, ei hyödyllisyydestään kriisitilanteessa, tai millaisilla miehillä voitaisiin torjua kuviteltu hyökkäys kuvitellussa jos-jos-todellisuudessa vaan kahden miehen kovuudesta itse valitsemallaan tiellä.

"Pekurinen oli ihminen, joka kykeni katsomaan oman itsensä, jopa perheensäkin yli, epäinhimillisen epäitsekkäästi. Hänen ansiostaan meille säädettiin siviilipalveluslaki, joka on vaikuttanut merkittävällä tavalla kymmenien tuhansien miesten elämänkohtaloon jo nyt ja jatkossakin."

Kovempi mies hylkää perheensä, voi olla perhe hieman toista mieltä, epäilisin.
Kannattaa varmaan miettiä itsensä perheen asemaan, no kuka ajattelee mitenkin. Parempia kelejä viikonlopuksi, itsekullekkin.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Kovempi mies hylkää perheensä, voi olla perhe hieman toista mieltä, epäilisin.
Kannattaa varmaan miettiä itsensä perheen asemaan, no kuka ajattelee mitenkin.

Perheensä edun ajatteleminen voi olla hyvin itsekästä pehmoilua.

Erno Paasilinnan teos 'Rohkeus: Arndt Pekurisen elämä ja teloitus' valottaa varsin pätevästi ketjun päähenkilön elämää. Tuosta versosi useita sanomalehtiartikkeleita ja yksi näytelmä (plus luultavasti Pekurisen kunniaksi perustettu puisto Helsinkiin). Mielestäni Pekurisen elämä on kaikessa karmaisevuudessaan sellainen että siitä saisi hyvän elokuvan, joka voisi kiinnostaa kansainvälistäkin yleisöä. Jospa Harlin tulisi järkiinsä ja unohtaisi sen Mannerheim-hankkeensa.
 

Suomi-Salama

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Suomi-Salama:
En kyllä ihan ymmärrä pointtiasi, en käsittääkseni ole kenenkään tappamisia täällä eriarvoiseksi määritellyt, vaan päinvastoin. Ennemmin olen tuonut esiin sitä, että samoin perustein millä täällä on lakkia revitty päästä kunnioituksesta, touhuttiin siellä neuvostoliitossakin ja kun kerta saivat hengiltä enemmän niin omia kuin vieraitakin isänmaansa nimissä, ovat tämän kumartelija jengin filosofian mukaisesti kunnioitettavampia pappa stalin etunenässä. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei suomi lopultakaan mikään ajopuu tapahtumissa ollut, vaan aktiivinen toimija, mutta pienestä määrästään johtuen eivät niin kauheita lukuja saaneet aikaiseksi, pienelle maalle toki tarpeeksi.

Nämä isänmaat ja uskonnot on kyllä loppujen lopuksi kokolailla pelkkää aivopesua, jotta valtakoneisto saisi halukasta tykinruokaa tarpeisiinsa. Toki uskokoon niihin ken tahtoo ja kuten täälläkin on näkyvissä, näitä ajattelemattomia uskojia kyllä riittää, että aseteollisuus tuottaa ja voi hyvin, mutta onneksi on aina muutama kaltaiseni houkka muistuttamassa kuinka asiat todella on, jospa se kannustaisi joitakuita käyttämään aivojaan sulkijalihaksen sijasta.

Pointtini oli se, että mikäli talvisodassa suomalaiset eivät olisi asettuneet vastarintaan, kohtalo olisi ollut sama kuin balteilla. Ei siis ole mielestäni ollenkaan yhdentekevää sen aikaisten ihmisten ja sieltä kumpuavien heijastusten (esim. maiden tämän päivän yleinen "kunto") kannalta, sodittiinko puolustussota vai ei, vaikka ihmisrodun säilymisen kannalta asialla ei suurta merkitystä olekaan.

Ajopuuteoriasta olen myös osittain eri mieltä kanssasi. Siitä samaa mieltä, että aktiivinen toimija Suomi kyllä yritti talvisodan jälkeen olla, mutta on huomioitava aktiivisuuden taustalla olleet syyt: Neuvostoliiton jatkuva painostus ja uhka. Typerää valtiomiestaitoa sen aikainen johto olisi osoittanut, mikäli olisi vain katsonut, mitä tuleman pitää. Toisaalta vaihtoehtoja ei liiemmälti ollut.

Tuo argumentointisi aivopesuista oli toivottavasti pelkkä huono provokaatio.

Ps. Yläpesän RUK-salaliittoteoriat ne jaksaa hymyilyttää edelleen. :)
 

OldTimeHockey

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK, Bayern München, Deutschland
Tässä olet tietysti oikeassa. Pekurisen kriisinajan toiminta kuitenkin oli sen kaltaista, että siitä ei maallemme ollut mitään hyötyä, pikemminkin päinvastoin. Jos hänenlaisiaan olisi ollut runsaasti enemmän, tätä maata tuskin edes olisi enää.
Tämä ajatusleikki se vaan toistuu ja toistuu.

Pasifismin ydin on juuri siinä, että mitä useampi henkilö kieltäytyy tarttumasta aseisiin, sitä hankalampaa on sotien aloittaminen. Idealismiahan tämä on, mutta en jaksaisi aina olla muistuttamassa monista muista historiallisista saavutuksista, jotka nekin ovat olleet idealismia ennen arkipäiväistymistään (orjuuden lakkauttaminen, yleinen äänioikeus jne.).

Aidossa pasifismissa ei myöskään ole "mutku noi alotti" -alaviitettä puolustussotien varalle. Tässä maailmassa jokainen sota on takuuvarmasti selitetty omille joukoille siten, että se vaikuttaa jonkin puolustamiselta, joko rajojen tai sitten uskonnon, elämäntavan, vapauden tms. - ja on siksi oikeutettu. Jotain se USA:kin tällä hetkellä puolustaa parin valtameren päässä omasta maaperästään. En siis usko, että kovin moni sotilas on tietoisesti "pahan asialla", vaikka sivusta katsoen tai jälkiviisaasti asia olisikin kovin ilmeinen. Siksi kategorisessa sodanvastustuksessa ei voi olla poikkeuksia.

Kerrattakoon väärinkäsitysten välttämiseksi, että en itse suhtaudu asiaan aivan yhtä suurella ehdottomuudella kuin Pekurinen, mutten missään olosuhteissa voi olla kunnioittamatta hänen vakaumustaan ja toivoaan.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
täähän ketju o

En kyllä usko että edes lain kirjainta käytännössä noudatettiin tuossa irvokkaassa prosessissa - toki sellainen moraalinen arvolataus itselläni on, että pidän, ehkä jopa anakronistisesti, vakaumuksen takia teloittamista murhana, tapahtuu se sitten missä olosuhteissa hyvänsä. Tässä mielessä meistä kukaan, Kremlin lailla, ei kai ole mikään raastuvanoikeus: moraali ja laki eivät ole sama asia.

murha on ja murhana pysyy.


60 vuotta jälkeenpäin on vaikea tehdä moraalisia tuomiota asiasta joka oli tuolloin demokraattisen valtion laissa. Kyllähän jälkikäteen on helppoa tuomita orjuus tai naisten äänioikeudettomuus moraalittomana, mutta ajankohdan arvojen mukaan se ei sitä välttämättä ollut. Ja jos demokraattisessa valtiossa oli määrätty tuolloin kuolemantuomio tietyistä teoista, oli se tuon ajan mielipideilmaston moraalin mukainen. Sitä on helppo arvostella jälkikäteen, mutta niin kauan kun se oli tosiaan lain mukainen tuomio, ei siihen oikein voi ottaa moraalista kantaa halventamatta tuon ajan äänestäjiä ja heidän valitsemaansa eduskuntaa.

Onko sinulla raamattu minkä olet lukenut, enkä nyt tarkoita uutta testamenttia...

Kuten tuossa aiemmin sanoin, vanhasta testamentista näitä juttuja löytyy, ja ne kaivetaan tarpeen tullen esiin oikeuttamaan erilasia tekoja, mutta kun kristityn pitäisi seurata sitä Kristuksen oppia joka sano, että ”ei noin ku vanhassa testamentissa, vaan niinku mää sanon”. Vanha testamentti otettiin raamattuun vain ja ainoataan siksi, että uskonnolle saatiin pitkä historia ja oli näin helpommin ”myytävissä” jälkiroomalaiselle rahvaalle. Sama aikalaismoraali ja poliittinen tilanne vaikutti suorana siihen mitkä evankeliumit uuteen testamenttiin valittiin niistä satojen joukoista.

Lähimmäksi pääsi ystäväni joka vaihtoi muutaman vuoden sotilasuran jälkeen poliisin tehtäviin, koska ei kestänyt sitä "vainoharhaista tarpeetonta jossittelua ja leikittelyä." Hän halusi toimintaa aseen kanssa ja sai sitä.

Yhteiskunta sisältää järjestyneitä väkivaltaorganisaatioita, kuten poliisin ja armeijan. Ne on luotu meidän omasta tahdosta valtaväestön turvallisuuden suojaksi. Ne käyttävät väkivaltaa meidän hyväksymällä tavalla (eduskukunta päättää näistä ja sitä kautta me, paitsi ne jotka eivät äänestä)

Itse pitäisin kummallisena että väkivaltaorganisaation hakeutuisi ihmisiä, jotka eivät ole halukkaita väkivaltaa käyttämään. Sitä vartenhan organisaatiot on pysytetty.

Samoin ihmettelen sotilaiden rasistisuudesta ja simputuksista nousseeseen kohuun (esim AL tänään), sillä kyllähän ”upseeri ja herrasmies” on myytti, joka syntyy julkisesta korrektista käytöksestä edustustilaisuuksissa, mutta tosiasiassa sotilas on ihminen joka on koulutettu tappamaan (tai poistaman jollakin muulla keinolla toiminnasta) toisia ihmisiä mahdollisimman tehokkaasti. On täysin kummalista että jopa sotilaat itse yrittävät kieltää tämän ja puhuvat ”herrasmies käytöksestä” jne. Se että asevelvollisuusarmeija tuottaa sivistyneempiä sotilaita kun palkka-armeja on toki totta (YK joukoissa eron näkee, pohjoismainen sotilas on koulutettu, jenkki on joku katujen luuseri, joka ei muuta työtä saanut <karrikoidusti>), mutta sotilaita yhtä kaikki. Kyllä mullekkin opetettiin vatsaan ampumaan, jotta vihollistaistelija sitoisi mahdollisimman paljon resursseja vastapuolella.

. Mitään oikeaa ja väärää ei ole. Paitsi tietysti ne mitä jotkut uskonnot määrittelevät oikeaksi ja vääräksi, mutta niillä on paha mitään perustella. Ihan mutulla tässä mennään puolin ja toisin.

Arvot eivät ole mitään uskontojen tuomaa moraalikäsitystä tms. Ne muodostuvat yhteisöissä itsestään, kun yhteisö järjestäytyy ja pyrkii hyödyntämään yhteistyötä elinolojensa edistämiseksi. Säännöt muodostuvat siis automaattisesti kun pieni ryhmä ihmisiä alkaa elämään yhdessä. Millaisiksi moraaliarvot muodostuvat johtuu aluksi tietysti maantieteestä, mutta nykyaikaa tarkasteltaessa luonnollisesti ihmisten koulutustasosta ja tiedon määrästä.

Olet itsekin täysin näiden moraalisääntöjen alainen toimissasi. Jos et ole, olisit luokiteltu psykopaatiksi ja olisit hoidossa.

Se että mitkä näistä moraalikäsityksistä päätyvät lainsäädäntöön asti on tietysti hieman eri asia, sillä prosessi yleisen mielipiteen siirtymisestä lainsäädäntöön on hidas. Kuten on myös lainsäädännöstä pois, kun yleinen mielipide jonkin asian suhteen muuttuu.

Eli ei tässä millään mutulla mennä. .


Ei sinänsä yllätä että tuo Brezneviläinen instituutio, joka myös YLEnä tunnetaan, julkaisee moisen listan.

Julkaisee?

No hemmetti, sehän oli äänestys. Eli sehän on suomalaisten mielipide (niiden jotka vaivautuivat). Määkin osallistuin ja äänestin suurimmaksi suomalaiseksi sitä ainoata ja oikeata

******
VÄINÖ MYLLYRINNE

Väinö Myllyrinne oli aikanaan Suomen ja Euroopan pisin mies. Myöhemmällä iällään Myllyrinteestä tuli myös maailman pisin, kun titteliä hallussaan pitänyt yhdysvaltalainen Robert Wadlow kuoli 1940. Varma tieto Myllyrinteen pituudesta puuttuu: Guinnesin Suuri Ennätyskirja ilmoittaa Myllyrinteen olleen jopa yli kaksi ja puolimetrinen, vaikka yleisimmin oikeana pidetty mitta on 248 cm.
******

kiistatta suurin suomalainen
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Ps. Yläpesän RUK-salaliittoteoriat ne jaksaa hymyilyttää edelleen. :)

Hymyilyttääkö yhtä paljon kuin "marginaalisesta" simputuksesta, yksittäistapauksista vouhkaaminen? (Viittaan tämänaamuiseen uutiseen, jonka mukaan Varusmiesliitto moittii armeijaa simputuksen vähättelystä, joissa tapaukset leimataan yksittäistapauksiksi. Jatkot niin tästä kuin RUK-akselin asevelihengestä mielellään ao. ketjuihin.)
 

Buccaneer

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Tuomo Ruutu, Sean Bergenheim
Uskon, että tälläkin palstalla esiintyvien SS-henkisten hahmojen mielestä aatteensa puolesta kaatunut natsi on erittäin arvostettu. Itselläni on tässä vamma, en pysty arvostamaan. Sama homma kuin jonkun lapsenraiskaajan kohdalla: voin ymmärtää, mikä saa ihmisen eksymään elämässään niin pahasti, mutta en voi hyväksyä. Arvostamisen edellytyksenä on mielestäni toiminnan hyväksyminen.
Tässä osut asian ytimeen. Arvostamisen edellytyksenä on toiminnan hyväksyminen. Eiköhän juuri tässä ole syy siihen, että niin moni ei pahemmin Pekurista arvosta. Hänen toimintansa (aseista kieltäytyminen sota-aikana) ei ollut hyväksyttävää meidän useiden mielestä. Rauhanaikanahan tuollainen rauhantyö on ihan jees, mutta Pekurisen olisi pitänyt kyetä sota-aikana siirtämään ideologia hetkeksi hyllylle ja puolustaa maata ryssältä. Tuolloin myös hänen rauhan aikana tekemäänsä pasifistista työtä voisi arvostaa paljon paremmin. Kieltäytymällä sotimasta, kun vihollinen tulee niskaan, hän vesitti aika totaalisesti oman arvostuksensa ja vaikuttaa lähinnä joltain lapselliselta possyttelijähipin esimuodolta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös