Meikäläisellä on reilu puoli vuotta mennyt Smile -operaatiosta ja ajattelin tulla tänne jakamaan kokemukseni, jos jotakuta laserleikkaus kiinnostaa.
Olin jo monta vuotta miettinyt laserleikkausta, mutta itseäni huolettivat jälkiseuraamukset, etenkin silmien kuivuus ja hämäränäön heikkeneminen joista olin niin paljon lukenut. Tiesin että olen valmis ottamaan sen riskin että rahani menevät kaivoon ja näkö heikkenee uudestaan leikkauksen jälkeen, mutta en ollut varma olinko valmis ottamaan sitä riskiä että saan laittaa tippoja useita kertoja päivässä, kuten eräälle femtolasikissa käyneelle tutulleni oli käynyt. Googlettelin asiaa ja totesin että Smile-leikkaus on silmälle hellävaraisempi. Kerran sitten silmäni osuivat mainokseen jossa Helsingin Silmäsairaala mainosti tuota Smile -leikkausta hintaan 2750e, eli reilusti normihinnan alle. Silloin päätin mennä ainakin ilmaiseen hoitoarvioon katsomaan mitä sanovat.
Hoitoarviossa tarkistettiin näön tarkkuus ja mitattiin sarveiskalvon paksuus, joka määrittää kuinka suuren vahvuuden leikkauksella voi korjata. Tutkimukset olivat sellaisia että tuijotettiin masiinassa näkyvää kuvaa ja samalla laite teki mittaukset, eli mitään epämukavaa ei joutunut kokemaan. Käynnin antoisin puoli oli keskustelu leikkaavan lääkärin kanssa. Oma lääkärini sanoi operoineensa yli 11 000 silmää ja vastasi kysymykseeni ettei kukaan ole valittanut leikkauksen jälkeen kuivista silmistä. Tuo keskustelu lääkärin kanssa oli sikälikin antoisa, että siinä muuttui moni käsitys siitä mitä olin nettiä tutkimalla saanut. Lääkäri myös kertoi että he eivät paineista silmää leikkausta varten yhtä kovalla paineella kuin monissa muissa paikoissa, tuo paineistus tuntuu ilmeisesti erittäin epämiellyttävältä, ja että suurin osa hänen potilaistaan sanoo operaation jälkeen että "ai oliko se jo siinä", eli leikkaus on hyvin kevyt potilaalle.
Hoitoarviossa todettu sarveiskalvon paksuuteni riitti hyvin miinukseni korjaukseen (minulla oli -2,75 ja mahdollista olisi ollut leikata jopa -10), niinpä varasin ajan esitutkimukseen ja samalla myös leikkaukseen, koska lääkäri oli luottavainen ettei vastaan tule syytä miksei silmiäni voisi operoida.
Esitutkimus oli hyvin samankaltainen mutta perusteellisempi kun hoitoarvio, useampi vastaava laitteisiin tuijottelutesti ja yhdessä testissä myös niitä pupilleja suurentavia tippoja, jotka ovat varmasti kaikille silmälääkärissä käyneille tuttuja, ei mitään ihmeellisempää.
Sitten koitti leikkauspäivä. Aamulla paikalle ja jutuille hoitajan kanssa, joka antoi rauhoittavan lääkkeen ja kertoi hoito-ohjeet ja leikkauksen kulun. Siitä hetkeksi käytävälle odottamaan ja lääkärin puheille, josta näin jälkikäteen ajatellen en muista mitään, sen verran jännittynyt olin. Sitten leikkaushuoneeseen ja makaamaan vuoteelle. Ensin sain Buranaa, sitten puudutustippoja reilusti molempiin silmiin. Seuraavaksi putsattiin naama ja tehtiin muut valmistelut, luomenlevitin oikeaan silmään ja vasen peitettiin. Luomenlevittimen läpi laitettiin vielä reilusti lisää tippoja, sitten laser tuotiin silmän päälle. Käskettiin tuijottaa vihreää valoa liikuttamatta silmää, valo näkyi alle kymmenen sekuntia ja sitten sumeni. Sen jälkeen otettiin luomenlevitin pois ja onneksi olivat varoittaneet tästä vaiheesta, sillä muuten olisin varmasti säikähtänyt, en nähnyt oikealla silmälläni enää muuta kuin harmaata, ikäänkuin olisi katsonut paksun savun läpi. Sitten levitin vaihdettiin vasempaan silmään ja sama homma. Kun toinenkin silmä oli laseroitu, oli melkein kuin olisi ollut sokea, niin huonosti näki.
Seuraava vaihe oli että lääkäri haki leikatun palan silmästä jollain instrumentilla, joka kuulostaa todella epämiellyttävältä, muttei tuntunut miltään. Lääri käski pitää katsetta yhdessä pisteessä niin ettei silmä liikkuisi, kun hän haki sitä leikattua osaa. Tuo vaihe kesti ehkä minuutin/silmä, eikä tuntunut miltään. Kun siinä paniikissa oikein keskittyi siihen mitä tapahtuu, niin toisessa silmässä tunsi ehkä ihan aavistuksen verran painetta ja toisessa vähän kylmää, mutta todella vähän.
Sitten operaatio olikin ohi ja lääkäri kysyi minulta miltä tuntuu, ja vastasin että "kai se on itsekin pakko sanoa että tässäkö se jo oli". Sitten puoleksi tunniksi pimeään huoneeseen makoilemaan sohvalla ja kuuntelemaan musiikkia. Sen jälkeen lääkäri vielä tarkasti pikaisesti silmät ja päästi lähtemään kotiin.
Siinä lähtiessä kassalla alkoi tuntua vähän roskan tunne silmissä. Vaimo oli lähtenyt meikäläisen seuraksi operaatioon ja talutti minut kotiin niin että sain pidettyä silmiä kiinni oikeastaan koko matkan. Mitään kipuja ei ollut missään vaiheessa ja räpytellesäkin tuntui vain pieni roskan tunne silmissä, mutta oli mielestäni hyvä että sai pidettyä silmät kiinni operaation jälkeen. Sitten kotiin ja sohvalle makoilemaan. Joku nelisen tuntia jaksoin lepuuttaa silmiä, sitten oli pakko testata. Näin jo erinomaisesti katsoa telkkaria, räpytellessä tuntui roskan tunne mutta sekin loppui iltaan mennessä. Ainoa oire mikä kesti useamman päivän oli se että kaikkien valojen ympärille muodostui valtava kehä, ts. halo-ilmiö. Sekin loppui n. viikko leikkauksesta.
Ensimmäinen jälkitarkastus oli viikko leikkauksesta, ja lääkärin suorastaan ihmetteli miten nopeasti näkö oli terävöitynyt etenkin toisessa silmässä. Nyt puoli vuotta leikkauksesta tilanne on se että näen paremmin kuin yksikään kavereistani, ja paljon paremmin kuin koskaan laseilla. Ei ole kuivuutta, ei hämäränäköongelmia, ei mitään ongelmia.
Vihasin aina silmälaseja ja olen erittäin, erittäin onnellinen että hankkiuduin niistä eroon, ja varsinkin tuolla Silmäsairaalassa. Yksi hieno esimerkki tuon paikan toimintatavoista on se, että kun minua operoitiin, hoitaja piti minua kädestä kiinni ja rapsutteli. Voin sanoa että se rauhoitti paljon enemmän kuin Diapam. Muutenkin tuossa paikassa oli erinomainen asiakaspalvelu. Leikkauksesta itsestään sanoisin että sen epämiellyttävin hetki oli se kun lääkäri piteli luomia auki ja tiputti puudutusainetta silmiin. Sen jälkeen ei tuntenut mitään epämiellyttävää.
Puoli vuotta haukankatseella ilman laseja joita aina vihasin. Tuntuu niin hyvälle että suosittelen kaikille!
