Uleåborgir
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Onko ollut tilanteita, kun on ajanut paskaa housuun tai veri on kiertänyt aivan erityisen nopeasti, mikä on tuntunut kuumotuksena?
Pistin armeijassa alokaskaudella kiväärin hetkeksi hukkaan. Armeijan käyneet tietävätkin, että se on paha juttu se. Koulutuksessa jaksetaan muistuttaa, että rynkkyä ei saa hukata, sen on oltava aina käden ulottuvilla. Aseen numero on painettava kaaliin ja se on muistettava herätettäessä unen ihanimmastakin siestä.
Oli ensimmäinen yöpymisharjoitus helmikuussa 2004, ja varuskuntasairaalaan autojen lavalla matkustavien määrä ihan saatanan suuri. Pakkasin telttavehkeitä ryhmän kuorma-autoon ja otin aseen selästä siten, että en suoritusta itsekään huomannut. Satoi lunta pyryttämällä. Sukset olivat jääneet teltan pihaan kaivettuun kuoppaan, temmellys ja tohina olivat melkoisia. Otin "sairastuneen" kaverini repun ja lähdin kantamaan sitä muutaman sadan metrin päässä olevaan kuorma-autoon. Kaveri kysyi että "mihinä sun rynkkyys on?". Rupesi kuumottamaan! Muille vehkeille oli siinä vaiheessa aivan sama, ryntäsin kohti tulosuuntaa, en muistanut tarkasti missä torrakko on, ja lunta satoi koko ajan. Muistelin, että pyssy on jossakin tienhaarassa, mutta niitä oli paljon siellä, kaikki saman näköisiä. Olin laskea ilokuset housuun, kun rynkky löytyi kymmenen minuutin panikoinnin jälkeen parin sentin lumikinostuman alta. Vältin esitutkinnan ja varman kiinniolon. Niitä olisi voinut olla saatavissa jo siitä, jos joku vittupääkappari olisi hoksannut syyn vereksen viestimies Uleåborgirin syöksyilyyn. Onneksi oli pimeä aamu.
Pistin armeijassa alokaskaudella kiväärin hetkeksi hukkaan. Armeijan käyneet tietävätkin, että se on paha juttu se. Koulutuksessa jaksetaan muistuttaa, että rynkkyä ei saa hukata, sen on oltava aina käden ulottuvilla. Aseen numero on painettava kaaliin ja se on muistettava herätettäessä unen ihanimmastakin siestä.
Oli ensimmäinen yöpymisharjoitus helmikuussa 2004, ja varuskuntasairaalaan autojen lavalla matkustavien määrä ihan saatanan suuri. Pakkasin telttavehkeitä ryhmän kuorma-autoon ja otin aseen selästä siten, että en suoritusta itsekään huomannut. Satoi lunta pyryttämällä. Sukset olivat jääneet teltan pihaan kaivettuun kuoppaan, temmellys ja tohina olivat melkoisia. Otin "sairastuneen" kaverini repun ja lähdin kantamaan sitä muutaman sadan metrin päässä olevaan kuorma-autoon. Kaveri kysyi että "mihinä sun rynkkyys on?". Rupesi kuumottamaan! Muille vehkeille oli siinä vaiheessa aivan sama, ryntäsin kohti tulosuuntaa, en muistanut tarkasti missä torrakko on, ja lunta satoi koko ajan. Muistelin, että pyssy on jossakin tienhaarassa, mutta niitä oli paljon siellä, kaikki saman näköisiä. Olin laskea ilokuset housuun, kun rynkky löytyi kymmenen minuutin panikoinnin jälkeen parin sentin lumikinostuman alta. Vältin esitutkinnan ja varman kiinniolon. Niitä olisi voinut olla saatavissa jo siitä, jos joku vittupääkappari olisi hoksannut syyn vereksen viestimies Uleåborgirin syöksyilyyn. Onneksi oli pimeä aamu.