Olin parikymppisenä saumailemassa betonielementtejä rakennustyömailla, betonipumppumme siirtyi holvilta maahan ja takaisin tietysti nosturilla. Erään päivän päätteeksi työkaverin kanssa odottelimme nosturin viimeistä siirtoa, pumppu alas.
Radiopuhelinmies pyysi nosturin raksit pumpulle, ja nepä tulivatkin ja lähtivät laskeutumaan yllämme. Jostain syystä radiopuhelinta käyttävän asennusporukan jampan tietämättä nosturin ketjuihin oli laitettu jo työmaakoppi, eikä se nosturikuskikaan tajunnut, että on lyömässä meitä työmaakopilla.
Jäädyimme kaverin kanssa, lamaannuimme jotenkin vain paikoillemme, ja viime hetkellä se elementin asentaja karjaisi radiopuhelimeen, että nyt seis ja sivuun se kontti. Sivuliike teki sen, että kolhaisi jo asennetun elementin kulmaa, pieni pala siitä lohkesikin. Tilanne oli käsittämätön, vasta jälkeenpäin tajusimme, mitä meinasi käydä. Myönnän, että joskus kypäräkin oli sivussa pumpulla, mutta eipä olisi isosti auttanutkaan. Tupakkaa en polta, mutta oli niitä tilanteita, missä toteutui yhden tuttavani sanonta; sielu vaatisi tupakkaa, mutta mies ei polta.
Auton ratissa on tullut pari lähitilannetta hirven kanssa, Nokialla niitä liikkuu paljon sekä Porintien että Huittistentien varrella. Tuoreempi juttu autoillessa tapahtui, kun kävin töissä Helsingissä (siis viikot majoituin Etelä-Suomessa ja perjantaisin ajoin kotiin Tampereelle). Moottoritietä Tampereelle ajelin yhtenä perjantaina vähän uupuneena, ja Turuntien liittymän tuntumassa olin nukahtanut. Kaasulta jalka oli irronnut ja sen 9-tien rampilta havahduin, vauhtia ei ollut kuin 20 km/h enää. Jouduin käymään melko pitkällä, ennen kuin pääsin heittämään U-käännöksen, ensimmäinen risteys on liki vankilan tienoilla Kylmäkoskella. Tärisin aika paljon kotimatkan aikana ja vielä kotonakin. Ei nukuttanut enää.
Radiopuhelinmies pyysi nosturin raksit pumpulle, ja nepä tulivatkin ja lähtivät laskeutumaan yllämme. Jostain syystä radiopuhelinta käyttävän asennusporukan jampan tietämättä nosturin ketjuihin oli laitettu jo työmaakoppi, eikä se nosturikuskikaan tajunnut, että on lyömässä meitä työmaakopilla.
Jäädyimme kaverin kanssa, lamaannuimme jotenkin vain paikoillemme, ja viime hetkellä se elementin asentaja karjaisi radiopuhelimeen, että nyt seis ja sivuun se kontti. Sivuliike teki sen, että kolhaisi jo asennetun elementin kulmaa, pieni pala siitä lohkesikin. Tilanne oli käsittämätön, vasta jälkeenpäin tajusimme, mitä meinasi käydä. Myönnän, että joskus kypäräkin oli sivussa pumpulla, mutta eipä olisi isosti auttanutkaan. Tupakkaa en polta, mutta oli niitä tilanteita, missä toteutui yhden tuttavani sanonta; sielu vaatisi tupakkaa, mutta mies ei polta.
Auton ratissa on tullut pari lähitilannetta hirven kanssa, Nokialla niitä liikkuu paljon sekä Porintien että Huittistentien varrella. Tuoreempi juttu autoillessa tapahtui, kun kävin töissä Helsingissä (siis viikot majoituin Etelä-Suomessa ja perjantaisin ajoin kotiin Tampereelle). Moottoritietä Tampereelle ajelin yhtenä perjantaina vähän uupuneena, ja Turuntien liittymän tuntumassa olin nukahtanut. Kaasulta jalka oli irronnut ja sen 9-tien rampilta havahduin, vauhtia ei ollut kuin 20 km/h enää. Jouduin käymään melko pitkällä, ennen kuin pääsin heittämään U-käännöksen, ensimmäinen risteys on liki vankilan tienoilla Kylmäkoskella. Tärisin aika paljon kotimatkan aikana ja vielä kotonakin. Ei nukuttanut enää.
Viimeksi muokattu: