Kerrottakoon nyt vaikka tällainen tarina toissa syksyltä.
Olin päättänyt toteuttaa yhden haaveeni ja mennä paikan päälle Buffaloon katsomaan Billsin NFL-ottelua. Reissun suunnittelu ja valmistelut oli aloitettu hyvissä ajoin jo kai juhannuksen tienoilla. Netistä olin onnistunut hankkimaan lipun suhteellisen hyvälle paikalle kauden (muistaakseni) toiseen kotiotteluun, jossa vastaan oli asettumassa ei enempää eikä vähempää kuin arkkivihollinen New England Patriots. Lennot New Yorkiin varattu, samoin matkat New Yorkin ja Buffalon välillä. Päätin mennä menomatkan junalla, jotta näen samalla hieman syksyistä New Yorkin osavaltiota. Takaisin sitten lentäen, Buffalossa liikkuisin vuokra-autolla. Kaikkinensa puhutaan siis rahallisestikin ihan kohtalaisen hintavasta paketista näin keskituloiselle. Reissun urheilullis-kulttuurilliset odotukset olivatkin sitten jo hinnoittelun tavoittamattomissa.
Kesä meni mataen, lopulta koitti syyskuu ja matkakuume jatkoi nousuaan. Kuten monesti ennen pitkään odotettua reissua, nytkin alkoi kasvaa pelko siitä, että jospa sairastun juuri reissun alla ja homma menee puihin. En sairastunut. Saapuu syyskuun viimeinen viikko ja minä lennän Nykiin. Hieman helpotusta matkajärjestelyihin ja -budjettiin tarjosi se, että minulla on NYC:ssä sukulaisia, joten saatoin punkata tädin nurkissa ennen muutaman päivän pistokeikkaani Buffaloon. Juna lähti Penn Stationilta perjantaina aamulla, matsipäivä oli tavalliseen tapaan sunnuntai. Junamatka kesti pitkään ja olinkin hotellillani Buffalon keskustan liepeillä vasta illan hämärryttyä. Seuraavana aamuna menin taksilla lentokentälle noutamaan vuokraamani Dodge Chargerin. Taksikuski oli vaikuttunut, kun kehaisin tulleeni Suomesta asti Billsin otteluun. Halusi jopa paiskata kättä.
Auton saatuani vietin lauantain kuuliaisen turistin tapaan tutustuen Niagaran putouksiin ja alkuperäisiin kanansiipiin. Kävin myös jo lauantaina pistäytymässä Ralph Wilson Stadiumilla Orchard Parkissa varmistuakseni, että osaisin ajaa sinne. En halunnut jättää asiaa sattuman varaan, vaikka minulla olikin navigaattori. Sitten tuli sunnuntai. Ottelun alkamisajankohta oli standardin mukainen klo 13. Olin hotellin aamiaispöydässä jo melko varhain aamulla, samalla aamiaisella oli monia muitakin kaupungin ulkopuolelta tulleita faneja, useimmilla Patriotsin kamat päällä. Moni porukka lastaili noihin aikoihin jo tail gating -tarvikkeita autoon ja tekivät lähtöä. Tuossa vaiheessa satoi kaatamalla, mutta sade onneksi taukosi ennen ottelua.
Kuten odottaa sopi, stadionia lähestyttäessä ruuhka alkaa pahentua. En ollut kuitenkaan huolissani, sillä olin lähtenyt matkaan hyvissä ajoin. Stadionin pysäköintialueen pysäköimisohjeet olivat olleet hieman sekavat, mutta stadionia lähestyttäessä periamerikkalainen yrittäjähenki nosti päätään. Useiden yksityiskotien pihoissa heiluteltiin plakaatteja ja lippuja, joissa houkuteltiin tuomaan auto heidän pihaansa parkkiin. Tartuin mieluusti tähän tilaisuuteen ja maksoin eräälle paikalliselle 15 dollaria tästä palvelusta. Näin vältyin viemästä vuokra-Chargeriani keskelle kymmenien tuhansien enemmän ja vähemmän päihtyneiden Bills-fanien joukkoa, joka oli valmistautumassa otteluun (ehkä vielä tappioon) New Englandia vastaan, ja minun autossani oli kirsikkana iin päällä Massachusettsin kilvet.
Saavun stadionin alueelle ehkä noin tuntia ennen porttien avaamista. Katselen sivusta tail gating -pippaloita ja kiertelen alueella muutenkin. Sitten menen stadionin viralliseen fanikauppaan hommaamaan itselleni fanipaidan (Stevie Johnson #13) ja vähän muuta krääsää. Kaupassa tapahtuu sitten jotain, joka tuottaa ne tämän ketjun aihepiiriin kuuluvat tykytykset.
En tiedä mihin olen jättänyt matsilipun.
Minulla oli ollut printattu lippu mukanani ja olin hypistellyt sitä tämän tästä, joten tiedän että se ei voi olla kaukana, mutta onko mahdollisesti joku ehtinyt nyysiä sen. Säikähdys oli kova, mutta se jäi lyhytkestoiseksi. Pystyin nopeasti jäljittämään reittini fanikaupassa ja lähes arvaamaan, minkä paitaräkin vierellä olin todennäköisesti laskenut lipun käsistäni. Siellä se odotti hyllyn kulmalla.
Jälkikäteen ajateltuna tuntuu uskomattomalta että noin alkeellinen ja fataali virhe voi tapahtua, mutta sellainen se ihmismieli on kun sen päästää vaeltelemaan. Loput ottelutapahtumasta sujui kommelluksitta. Kentän ulkopuolella siis, kentällä tuli pataan niin että tukan mukana lähti jo päälaen nahatkin, mutta sellainen nyt ei Bills-fania kuumota. Vituttaa kyllä.