Silloin kuumotti

[Uleåborgir]

Onko ollut tilanteita, kun on ajanut paskaa housuun tai veri on kiertänyt aivan erityisen nopeasti, mikä on tuntunut kuumotuksena?

Pistin armeijassa alokaskaudella kiväärin hetkeksi hukkaan. Armeijan käyneet tietävätkin, että se on paha juttu se. Koulutuksessa jaksetaan muistuttaa, että rynkkyä ei saa hukata, sen on oltava aina käden ulottuvilla. Aseen numero on painettava kaaliin ja se on muistettava herätettäessä unen ihanimmastakin siestä.

Oli ensimmäinen yöpymisharjoitus helmikuussa 2004, ja varuskuntasairaalaan autojen lavalla matkustavien määrä ihan saatanan suuri. Pakkasin telttavehkeitä ryhmän kuorma-autoon ja otin aseen selästä siten, että en suoritusta itsekään huomannut. Satoi lunta pyryttämällä. Sukset olivat jääneet teltan pihaan kaivettuun kuoppaan, temmellys ja tohina olivat melkoisia. Otin "sairastuneen" kaverini repun ja lähdin kantamaan sitä muutaman sadan metrin päässä olevaan kuorma-autoon. Kaveri kysyi että "mihinä sun rynkkyys on?". Rupesi kuumottamaan! Muille vehkeille oli siinä vaiheessa aivan sama, ryntäsin kohti tulosuuntaa, en muistanut tarkasti missä torrakko on, ja lunta satoi koko ajan. Muistelin, että pyssy on jossakin tienhaarassa, mutta niitä oli paljon siellä, kaikki saman näköisiä. Olin laskea ilokuset housuun, kun rynkky löytyi kymmenen minuutin panikoinnin jälkeen parin sentin lumikinostuman alta. Vältin esitutkinnan ja varman kiinniolon. Niitä olisi voinut olla saatavissa jo siitä, jos joku vittupääkappari olisi hoksannut syyn vereksen viestimies Uleåborgirin syöksyilyyn. Onneksi oli pimeä aamu.

 

[Evil]

14-vuotiaana vastasin puhelimeen, olin yksin kotona. Soittaja sanoi olevansa sejase senjasen paikkakunnan poliisista. Kysyi onko äitini kotona, ei ollut. Antoi numeron ja pyysi että mutsini soittaisi kunhan saapuu.

Tiesin heti, että faija on kuollut, sitä se soittaa. Kuten olikin. Silloin kyllä kroppa reagoi.

 

[Pavlovin Koira]

Yhtenä talvena oltiin muksujen kanssa pulkkamäessä ja annoin mäen päältä pojalleni (silloin taisi olla 3- tai 4-vuotias) vauhdit. Makasi pulkassa selällään ja näin että lopussa pulkka kääntyikin ja meni pidemmälle kuin olin odottanut. Edessä oli sellainen puinen aita jonka alimman laudat olivat noin reilun puolen metrin korkeudella. Jos poika ei olisi ollut laskua loppuun asti selällään vaan olisi nostanut päänsä, olis tullut pahaa jälkeä. Silloin kyllä jalat tärisi ja alkaa ahdistaa vieläkin kun tapausta muistelee.

 

[Pavlovin Koira]

Tiesin heti, että faija on kuollut, sitä se soittaa. Kuten olikin. Silloin kyllä kroppa reagoi.

Tuo oli kyllä paha. Pakko kysyä että oliko jotain syytä olettaa tuollaista?

 

[Vanha Len]

Aikoinaan kuumotti suht messevästi kun meikäläistä ammuttiin ilmapistoolilla naamaan metrin päästä ja olin tuolloin 9-vuotias. Isäni oli ostanut kyseisen vehkeen ja ja jemmasi sen mutta pieni Vanha Len näki tuon paikan. Kävin sen sieltä noutamassa ja purkki panoksia matkaan eikä muuta kuin aseen kanssa Raision yöhön. No, kaverit tietty messiin ja siinähän ammuskeltiin pitkin ja poikin kunnes kaverin hanskoissa ase laukesi vahingossa ja suoraa meitsiä poskipäähän.

Itkien kotiin pyssy kourassa. Pieni Len sai kaiken päälle suht rajut nuhteet ja iskä oli ilman pimppiä viikkotolkulla. Kyllä kuumotti lampsia kotiin kaiken tapahtuneen jälkeen.

 

[Evil]

Tuo oli kyllä paha. Pakko kysyä että oliko jotain syytä olettaa tuollaista?

Vuosia jatkunut itsetuhoinen alkoholinkäyttö. Avioero, työpaikasta "sairaslomalle" siirto, masennus, rauhoittavat... You name it.

 

[Evil]

Kyllä kuumotti lampsia kotiin kaiken tapahtuneen jälkeen.

Vaan saitpa tarinan jota kertoilla. Ei kai ihan joka jätkää ole ammuttu naamaan kuitenkaan.

 

[Uleåborgir]

Vaan saitpa tarinan jota kertoilla. Ei kai ihan joka jätkää ole ammuttu naamaan kuitenkaan.

Minua on ammuttu ilotulitusraketilla silmäkulmaan kolmesta metristä. Raketti osui noin 5 milliä silmämunasta yläviistoon. Saman verran alaviistoon niin raketti olisi uponnut mitä todennäköisimmin silmän sisälle ja räjähtänyt siellä, raketti kun räjähti pari sekuntia osuman jälkeen. Sillä kertaa tuli vain hemmetisti verta ja mahtava musta silmä. Jälkeenpäin on kuumottanut, kun olen miettinyt tapahtumaa.

 

[powerplaymaker]

Ei varmasti kuumottavinta mitä on käynyt, mutta ekana tulee mieleen:

Joskus seiskaluokkalaisena heiteltiin busseja lumipalloilla ihan vain tylsistyksissämme, kun äkkiä, bussin juuri liikkeelle lähdettyä, kaveri osuikin bussin takana olleeseen poliisiautoon. Jäimme kavereiden kanssa naureskelemaan, kunnes tajuttiin, että poliisit lähtivät tulemaan kohti. Sillä hetkellä muut kaverit lähtivät juoksemaan ja itse jäin kuin nalli kalliolle. Onneksi noin parin sekuntin päästä tajusin itsekkin lähteä pakoon. Tässä vaiheesa poliisit olivat jalakautuneet ja juoksivat perässämme ja huusivat jotain, että pysähtykää jne...

Porukassa juostiin sitten karkuun viereiseen metsään ja siellä juostessamme yksi kaveri alkoi yht' äkkiä laulamaan Haaveet kaatuu-biisiä (vrt. pahat pojat elokuva). Rupesi naurattamaan niin paljon, ettei voinut enää juosta ja oli pakko piiloutua. Hetken piilossa kykittyäni poliisit kävelivät kohdalle ja toinen totesi melko kovaan ääneen: "NONIIN..." Olin aivan varma, että jäin kiinni, kunnes poliisi jatkoi: "Saivat penskat vähän hyötyliikuntaa". Molemmat lähtivät naureskellen pois ja pelastuin lähes varmalta vankilatuomiolta... Ihmettelen edelleen, miten kytät eivät tajunneet lumisten jalanjäkien johtavan suoraan piilopaikkaani...

 

[BattleHymn]

Itseltä katos armeijassa yksi kolmesta rynnäkkökiväärin lippaasta metsäleirin jälkeen. Ja tietenkin pidettiin varustetarkastus suoraan metsästä tultua. Silloin todellakin kuumotti, kun luutnantti astu sisälle tupaan ja mun punkka oli ekana oikealla, ajattelin jo et mitähän tästä nyt seuraa kun lipas on kadonnut, ja jos aloittaa tarkistuksen mun puolelta.

Onneks luti alotti tarkistuksen vasemmalta puolelta ja kun oli pari ekaa tarkistanu, heitti tämä mua vastapäätä ollu kaveri yhden lippaistaan mulle.´

Lopulta asia selvis onnekkaasti niin, että lipas löyty yhden tupakaverin kaapista. Oli epähuomiossa ottanut sen leirillä itelleen.

Näin siis herran vuonna 1994 vekaralla.

 

[Evil]

Minultakin oli mennä silmä kerran, himmeällä 90-luvulla. Silminnäkijän mukaan (en muista tilannetta) olin keskustellut jonkun kanssa kapakassa, seisaallani. Ilmeisesti vessaan olin menossa tai jotain. Sitten olin yksinkertaisesti sammunut seisaalleni ja kaatunut kuin mahtava honkapuu, silmäkulma edellä suoraan terävään pöydänkulmaan. Verta oli tullut desitolkulla.

Puoliväkisin kaverit sitten olivat käyttäneet pari tikkiä ottamassa, ja ehdin vielä (toiseen) kapakkaan mukavasti, verta valuvassa paidassa. Aamulla kun heräsin eteisen lattialta niin kuumotti.

 

[powerplaymaker]

tekstiä

EI JUMALAUTA! Mulle kävi sanasta sanaan sama tarina! Punkkani oli myös ekana ovesta oikealle, alapunkka muuten, jne. Tarkastuksen tehnyt skappari oli tosin yliluutnantti, mutta muuten aivan täysin sama tarina!!! Tämä Isosaaressa...

 

[pot67]

Olin käymässä Balilla 2007 ja siinä sitten tietenkni harjoiteltiin surffaamista. Parin viikon jälkeen osas jo aaltoja ottaa, ja jompaan kumpaan suuntaan laskettiin aina. No reissun loppupuolella oltiin taas meressä, kun alko taivas tummumaan ja isoa aaltoa tulemaan. Jäätiin tietenki kokemattomina metsästää suurta aaltoa, vaikka toivoakaa ei olisi ollut sitä saada. Kohta tulikin ihan julmettu aalto, tipuin sen harjalta veteen ja "rumpu" alkoi pyörimään. Eli surffilaudasta tulee naur jalkaa, jotta se ei karkaa. Kun olet aallon alla vedessä, olet niin sanotusti "rummussa", kun lauta sinkoilee ylempänä aallon mainingeissa. Sitten kun "rumpu" loppuu, on aalto mennyt ohi. Tämä iso aalto pyöritti minua todella kauan veden alla, mutta vihdoinkin se loppui ja aloin nousemaan pintaan haukkaamaan happea. Sattuipa olemaanki ns. tupla-aalto, eli perässä tuli toinen iso aalto. Luulin jo päässeeni ekan aallon jälkeen pintaan, mutta nielaisinkin vettä keuhkot täyteen ja uudelleen "rumpuun". Tässä vaiheessa rupesi kuumottamaan, että näinkö tässä kävisi. Veden alla tovin aikaa ilman happea ja juuri nielaisti urakalla vettä keuhkoihin. Viimein pääsin kuitenkin tuosta "rummusta" pois, ja hengissä pysyttiin. Kaveri sanoi rannalla, että isoin aalto minkä hän reissulla näki, ja meikäläinen tietenkin kynti pohjaa sen alla.

Muutama päivä tuosta tapauksesta paikallinen surffiopettaja otti osumaa salamasta ollessaan opettamassa jotain muijaa surffaamaan ukonilmalla. Jäi se kerta paikallisen surffiopettajan viimeiseksi opetukseksi.

 

[Buffalo_1988]

Ajelin mönkijällä lumista mökkitietä aika reipasta vauhtia, ehkä 50-70 km/h. Nooh päätin mutkaisella osuudella sitten kokeilla, että meneekö se hyvin sladissa ja kyllähän se meni.... Mönkijä pyörähti ja perä tökkäsi penkkaan, mutta minä jatkoi samaa vauhtia kohti ojan pohjaa ja vielä selkä edellä. Kävi aivan uskomaton Joulu, koska oli aika paljon lunta, noin metri ojan pohjalla ja helvetin iso kivi oikealla noin 40cm päässä kyljestä. Jos olisin kiven kohdalle osunut niin tuskin tässä kirjottaisin, onneksi lumi ja ojan valli muodosti todella pehmeän patjan joten nousin vain ylös hyppäsin takas mönkijän selkään. Siinä oli aika nöyränä loppu päivän

 

[Schadowan]

Minä 14-15vuotiaana vs kolme mannea paikallisella juna-asemalla talvi-illan hämärtyessä. Röökiä ja rahaa tietenkin kyselivät, ja kun ei löytynyt niin allekirjoittanut olikin aika nopesti altavastaajan asemassa selkä seinää vasten. Eikä ollut ristinsielua lähelläkään. Klassisesti vilauttivat puukkoakin, mutta taisivat olla sen verran mukavassa nousuhumalassa, kun eivät mua pahemmin satuttaneet. Mutta joo, lievästi sanottuna kuumotti silloin.

Sanomattakin selvää, mitä olen ajatellut kyseisistä ihmisjätteistä sen jälkeen.

Tähän voisi myös lisätä lähes viikottaiset "Missä mun lompakko,avaimet,kännykkä"-kuumotukset darra-päivän sarastaessa. Vittu sitä fiilistä, kun kädet täristen etsit näitä hyvin piilotettuja arvokkaita esineitä kämpästä. Viimeksi lompakko löytyi 2pv etsimisen jälkeen vaatekaapista kaikkien mahdollisten paitojen/housujen/sukkien alta. Onneksi en ollut kortteja kuolettanut.

 

[Laitapuolen Hyökkääjä]

14-vuotiaana vastasin puhelimeen, olin yksin kotona. Soittaja sanoi olevansa sejase senjasen paikkakunnan poliisista. Kysyi onko äitini kotona, ei ollut. Antoi numeron ja pyysi että mutsini soittaisi kunhan saapuu.

Tiesin heti, että faija on kuollut, sitä se soittaa. Kuten olikin. Silloin kyllä kroppa reagoi.

Hieman samanlainen tapahtuma itsellä viime syksyltä.

Istuin luennolla, kun yht äkkiä rupesi puhelin taskussa värisemään. No, tuo oli äänettömällä, enkä siinä tilanteessa siihen kyennyt vastaamaan. Ihmettelin, kun soittaja ei suostunut lopettamaan sitten millään, vaan puhelin värisi useamman minuutin verran. Katsoessani soittajan olevan siskoni, tajusin että nyt on jotain tapahtunut.

Äitini oli päivää aiemmin mennyt sairaalaan, jonkinlaisten rauhasvaivojen takia. Hänellä oli ollut aikaisemmin ko. tulehdus, ja oli siitä kerran ollut leikkauksessa. Tulehdus ei ollut mikään erikoisen vakava asia, ja leikkauskin täysin "normaali toimenpide", mistään kuolemanvakavasta ei ollut kysymys. Hän oli soittanut minulle illalla, ja kertoili viettävänsä yön sairaalassa, ja että leikkaus olisi aamupäivällä.

Noh, luonnollisesti ensin tuli mieleen, että leikkauksessa olisi sattunut jotain komplikaatioita. Odotin kuitenkin luennon loppuun (jota oli jotain 5 minuuttia jäljellä). Tämän jälkeen kävelin ulos ja tupakkapaikalle. Ennen kuin ehdein soittamaan siskolleni takaisin, soitti emäntä. No, vastasin siihen, ja hän pyysi värisevällä äänellä istumaan alas. Tiesin saman tien mistä oli kyse. Tähän totesin välittömästi, ja vielä yllättävän rauhallisella äänellä, että meidän äiti on kuollut, eikö vain? Ja valitettavasti osuin oikeaan.

Tuolloin luokassa istuessa kuumotti kyllä melko lailla, kun kävi päässään kaikkia mahdollisia sattumuksia, vaikka kyseessä ei kuitenkaan ollut kuin yksi puhelu, jonka soittaja ei tahtonut luovuttaa helpolla.

Vielä voisi tarinan jatkoksi todeta, mikäli se jotain kiinnostaa, että kyse ei ollut mistään komplikaatiosta, tai muustakaan tuohon tulehdukseen viittaavasta syystä. Kyse oli aivovaltimon pullistuman (josta kenelläkään ei ollut mitään tietoa, vaikka ko. henkilö oli käynyt aivoskannauksessa pari vuotta aiemmin) repeämisestä aiheutuneesta aivoverenvuodosta. Täysin terve ihminen, 56-vuotias, ilman mitään oireita. Pisti hieman kliseiseti vähän miettimään, ettei sitä koskaan tiedä, milloin kilometrit loppuu kesken.

 

[Uleåborgir]

Minä 14-15vuotiaana vs kolme mannea paikallisella juna-asemalla talvi-illan hämärtyessä. Röökiä ja rahaa tietenkin kyselivät, ja kun ei löytynyt niin allekirjoittanut olikin aika nopesti altavastaajan asemassa selkä seinää vasten. Eikä ollut ristinsielua lähelläkään. Klassisesti vilauttivat puukkoakin, mutta taisivat olla sen verran mukavassa nousuhumalassa, kun eivät mua pahemmin satuttaneet. Mutta joo, lievästi sanottuna kuumotti silloin.

Odotin Tornion linja-autoasemalla linja-autoa. Ei ollut muita siinä. Mutta sitten oli, kun parikymppinen manne ilmestyi varjoista ja totesi että "sie tarjootki mulle kyydin." Vastasin, ettei minulla ole rahoja, on vain tämä kortti. Vastaus ei oikein kelvannut, ei varsinkaan se, että kortti on henkilökohtainen ja sillä voi maksaa vain yhden matkan per kyyti. Alkoikohan se manne räplätä puhelintaan sen oloisena, että sukulaiset. Minä siinä vaiheessa ääneti veks gehen. Menin vasta illemmalla takaisin asemalle.

Toisaalta eräs vanhempi mustalaisherra oli turvallisuuteni takuumiehenä muudannessa perkeleen kuumottavassa tilanteessa. Sairaalahuoneeseen ryntäsi keskellä yötä palavin silmin yksi henkinen kanttuveipotilas, joka vaati tupakkaa. Mustalainen konahti, että "mee helevettiin, me nukutaan". Uskoi perkele.

 

[mestari]

Onko ollut tilanteita, kun on ajanut paskaa housuun tai veri on kiertänyt aivan erityisen nopeasti, mikä on tuntunut kuumotuksena?

Pistin armeijassa alokaskaudella kiväärin hetkeksi hukkaan. Armeijan käyneet tietävätkin, että se on paha juttu se. Koulutuksessa jaksetaan muistuttaa, että rynkkyä ei saa hukata, sen on oltava aina käden ulottuvilla. Aseen numero on painettava kaaliin ja se on muistettava herätettäessä unen ihanimmastakin siestä.

Oli ensimmäinen yöpymisharjoitus helmikuussa 2004, ja varuskuntasairaalaan autojen lavalla matkustavien määrä ihan saatanan suuri. Pakkasin telttavehkeitä ryhmän kuorma-autoon ja otin aseen selästä siten, että en suoritusta itsekään huomannut. Satoi lunta pyryttämällä. Sukset olivat jääneet teltan pihaan kaivettuun kuoppaan, temmellys ja tohina olivat melkoisia. Otin "sairastuneen" kaverini repun ja lähdin kantamaan sitä muutaman sadan metrin päässä olevaan kuorma-autoon. Kaveri kysyi että "mihinä sun rynkkyys on?". Rupesi kuumottamaan! Muille vehkeille oli siinä vaiheessa aivan sama, ryntäsin kohti tulosuuntaa, en muistanut tarkasti missä torrakko on, ja lunta satoi koko ajan. Muistelin, että pyssy on jossakin tienhaarassa, mutta niitä oli paljon siellä, kaikki saman näköisiä. Olin laskea ilokuset housuun, kun rynkky löytyi kymmenen minuutin panikoinnin jälkeen parin sentin lumikinostuman alta. Vältin esitutkinnan ja varman kiinniolon. Niitä olisi voinut olla saatavissa jo siitä, jos joku vittupääkappari olisi hoksannut syyn vereksen viestimies Uleåborgirin syöksyilyyn. Onneksi oli pimeä aamu.

Tuokin hieman tapauskohtaista. Komppaniamme mp-lähetti oli kaatunut pyörällään pimeässä metsässä eikä huomannut, että rytäkässä taittoperäinen rk tippui maastoon. Tästä noin puoli tuntia eteenpäin joukkueemme kokoontui, jolloin mp-lähetti tuli hieman nöyränä kertomaan yliluutnantille, että nyt kävi näin. Luti vain totesi, että kukaan ei lähde tältä leiriltä ennen kuin ase on löydetty. Mp-lähetti näytti kartalta paikan missä oli suunnilleen kaatunut, jonka jälkeen haravoimme koko komppanian voimin aluetta kunnes löysimme rynkyn. Jälkiseuraamuksia tästä ei tullut. Mikäli kyseessä olisi ollut kovapanosammunta leiri olisi tapaukseen luultavasti suhtauduttu hieman rankemmalla kädellä.

 

[Evil]

Mikäli kyseessä olisi ollut kovapanosammunta leiri olisi tapaukseen luultavasti suhtauduttu hieman rankemmalla kädellä.

Minä en ole käynyt armeijaa, mutta kovapano-sammuntaa olen harjoittanut paljon. Usein on kuumottanut.

 

[BattleHymn]

meillehän meinas käydä kovapanos-ammunnoissa ohraset, kun nuoremman saapumiserän jääkäri yritti tunkea raskaan krh:n kranaattia väärinpäin putkeen.

 

[powerplaymaker]

Alokasleirin viimeisenä päivänä sotilaspastori piti ihan jäätävän puheen. En osaa edes kuvailla puhetta tai asioita, joita se sisälsi, mutta kaikilla tuli outo ja jäätävä kuumottuneisuuden tunne sen jälkeen.. "Me kuollaan kaikki" tyyppisiä kommentteja kuuli illalla viereisestä kuopasta... :D

Ehkä rankka väsymys, kylmyys jne vaikuttivat asiaan, mutta oli se jäätävin puhe, jonka olen kuullut.

E: Tapahtui muuten Kiikalassa... Tähänastisen elämänkokemukseni perusteella se muistuttaa lähinnä sitä paikkaa, jota raamatussa kutsutaan helvetiksi. "Kiikalassa linnut lentää väärinpäin ja vesisade menee maasta kohti taivasta..."

 

[Murmeli]

Joskus 13-14 -kesäisenä oltiin harrastuksen parissa bussilla kilpailumatkalla jonnekin hevon kuuseen. Paikan päällä sitten minä vastakkaisesta sukupuolesta varsin kiinnostuneena ja taikurimaiset näpit omanneena pihistin läheiseltä R-kioskilta aikuisviihdelehden.

Koska olin myös erittäin etevä ja kekseliäs rikollisenalku, piilotin saaliin matkalla mukana olleen tyynyni sisään, eli tyynyliinan sisään. Paluumatkalla sitten joku lainasi tyynyäni ja eikös koko bussin takaosa kuhissut yhtäkkiä, kun teinilauma teki mainion löydön tyynystäni. Kaikki varmasti uskoivat selitykseni, että löysin kyseisen aviisin läheisestä metsästä...

Olin varmasti punaisempi kuin HIFK:n pelipaita ja sain käyttää kaikki alkeelliset sosiaaliset taitoni, jotta asia ei levinnyt bussin etuosaan, jossa myös äitini matkusti muiden huoltajien tapaan.

Hieman kyllä kropassakin tuntui.

 

[Konnamuori]

Viitisen vuotta sitten oltiin parin kaverin kanssa ajelemassa viikonlopun jälkeen takaisin opiskelijapaikkakunnalle. Oli syksy ja keli sateinen ja hämärä. Nukuin takapenkillä ilman turvavyötä kun yhtä-äkkiä edestä kuuluu: JARRUTA.
Avaan silmäni ja näen edessäni pusikosta tielle rynnivän suuren hirven. Välittömästi täydellinen lamaantumisen tunne ja silmät kiinni. Voin kertoa että sen pienen hetken luulin kuolevani. Pari sekunttia ja silmät auki, auto on poikittain tiellä ja hirvi juossut jonnekkin pimeyteen. Ei osunut.
Oltiin aika hiljaisia poikia kun vedettiin tupakkia urakalla auton vieressä. Sen jälkeen en ole pystynyt nukkumaan auton kyydissä, ja olen käyttänyt aina turvavyötä.

 

[Tifosi]

Vaan saitpa tarinan jota kertoilla. Ei kai ihan joka jätkää ole ammuttu naamaan kuitenkaan.

Oli heinäkuinen helle/kuivakausi menossa n. 6 vuotta sitten ja meikä intissä ja vkloppugines valmiusosastossa. No niitä metsäpaloja oli tietenkin pitkin viikkoa ja me joka helvetin palossa jälkisammutustöissä. Lauantai-iltana oltiin iloisella tuulella kun tiedettiin että sunnuntaina ei ole mikään tappo-aikainen herätys kun ei ole aamiaista. Iltavahvarin jälkeen tuvan ikkunan ollessa auki, aikamoinen savun haju kantautui sisään, ja joku siinä tokaisikin että "ettei vain kasarmin mettä palaisi ja meille taas hommia" No siinä vähän naurettiin ja totta kyrvässä kahdelta yöllä hälytys että metsäpalo kasarmin lähialueella joten taas mentiin.

Koska oltiin kasarmin lähimaastossa niin meitä varoitettiin että alue on tietenkin kovassa harjoituskäytössä, joten maastossa saattaa olla räkäpäitä. Muutama tunti siinä käännettiin pesäkkeitä kunnes kuulin laukauksen alta metrin päästä. Korvat lukkoon ja jokin napsahti ohimoon niin perkeleesti ja niska ihan juntturaan ja meikä polvilleen. En pystynyt kääntämään päätä katsoakseni kuka minua ampui, joten rintamasuuntaa kääntämällä ei näkynyt ketään. Mutta maassa oli savuava pesäke jonka vieressä hylsy. Kokeilin kädellä ohimoani ja sieltä putosi jotain silppua. Katsoin kättäni joka oli täysin punainen verestä ja nyt sitä alkoi tulla vanana leukaa pitkin maahan. Silloin vähän kuumotti. Paljon toimintaelokuvia katsoneena tiesin että minulla on muutama sekunti elinaikaa joten kokeilin pään toiselta puolelta että tuliko läpi. No ei tullut joten tässä vaiheessa tiesin että kyseessä oli paukkupatruuna. Siinä vaiheessa luokseni oli jo tullut muutama kokelastoverini jotka olivat verisestä päästäni ihan kauhuissaan ja tivasivat wadahell?

Tarinan hauskin osa tuli tämän jälkeen. Joku varusmiehistä oli soittanut ambulanssin paikalle jotka saapuivat paikkaamaan minua. Kun side oli päässä niin oltiin lähdössä sairaalaan tikattavaksi, jolloin koko touhua vetävä sotilaspoliisivääpeli saapuu paikalle ja kieltää moiset aikeet toteamalla "varusmiehiä ei viedä varuskunnan ulkopuolisiin sairaaloihin." Tähän joku noteva taistelija huomauttaa että kello on 5 sunnuntai aamuna, ja että varuskuntasairaalassa ei ole kuin lääkintämiehiä. Tämä ei kelvannut vääpelille sairaalareissun syyksi joten meikä veksiin ja siellä ohimoon laitettiin jonkin sortin liimaa ja buranaa käteen ja tervemenoa. Pää särki viikon.
Alikersantti kun olin niin sikalistaan ilmestyi mitä mainiompia kommentteja.
mm. "Headshot, ja hengissä? Cheat!!"

 

[-Kantor-]

Avaan silmäni ja näen edessäni pusikosta tielle rynnivän suuren hirven.

Tästä tulikin mieleeni kerta, jolloin olin ajelemassa nelostietä iltahämärässä kohti pohjoista, mittarissa nopeutta ehkä rapeat sata; jostain pientareiden pimeydestä juoksi yhtäkkiä hirvi aivan auton keulan edestä ohi. Se meni julmetun läheltä, perskarvansa varmasti hipoivat sivupeilejä kun sen ohitin. Paljon kertoo, että jalka oli vasta tilanteen jälkeen jarrupolkimella, eli kaikki kävi kuin silmänräpäyksessä. Sekunnin murto-osaa aikaisemmin jos olisi juossut, niin henkihän siinä olisi todennäköisesti mennyt. Jatkoin ajamista ja ajattelin aluksi vain, että "ookoo, menipäs se elukka läheltä", mutta hetkeä myöhemmin alkoi järjetön vapina ja tämän jälkeen olikin pakko pysähtyä lähimmälle P-paikalle vetämään tupakkia ketjussa. Silloin kyllä kuumotti tietyllä tavalla.