Silloin kuumotti

[Mälkiä]

Kuumotusta herättänyt takaa-ajo tapahtui 7. tai 8. luokan keväänä pääsiäisen tienoilla.

Olin kaveriporukalla istuskelemassa välituntia koulun pihan laidalla, jonne olimme raahanneet penkin. Edestä kulki pyörätie, ja päätimme viksuina poikina huudella ohikulkijoille kaikenlaista. Yhdessä kohtaa sitten päätimme yhteistuumin huutaa seuraavalle ohikulkijalle "PAHAA PÄÄSIÄISTÄ" niin kovaa kuin ikinä lähtee. Ohikulkija tuli kohdalle, mutta kaikki muut jäätyivät, ja pelkästään Rimpula huusi PAHAA PÄÄSIÄISTÄ. Pyörällä kulkenut kaljupäinen, nyt varsin vihainen ukko heitti (!) välittömästi pyörän ojaan ja lähti tulemaan kohti karjuen uhkaavasti. Tässä kohtaa kuumotti aika kympillä. Lähdin toisen kaverin kanssa karkuun paskat housuissa, ja noin puolet porukasta jäi tämän ukon uhreiksi. Raivosi kuulemma aika kovin ja tenttasi, että "KUKA TEIJÄN OPETTAJA ON JUMALAUTA PERKELE".

Pelastava kello soi juuri sopivasti, ja pääsimme sisälle turvaan. Ennen tunnin alkua katseltiin ikkunasta kun se berserk-moden päälle saanut ukkeli juoksi ympäri koulun aluetta etsien opettajainhuonetta. Eksyi toisessa rakennuksessa sijaitsevaan ruokalaankin, mistä irtosi makeat naurut, varsinkin kun pääkeittäjä tuli häätämään ukkelin vihaisena ulos. Jotenkin on parhaiten jäänyt mieleen se vihainen elekieli ja ovien aukominen pää punaisena, ja se miten kuumottavalta tuntui kun tämä hirviö liikuskeli ympäri koulua.

Lopulta raivopää löysi opettajainhuoneen ja oli kuulemma matkallaan sinne raivonnut kaikille vastaantulleille varsin sekavana. Jouduimme luokanvalvojan puhutteluun, mutta onnistuin vakuuttelemaan rouva luokanvalvojalle olevani lähes syytön, ja että toivottelin vain ohikulkijalle pääsiäiset.

Myöhemmin kävi ilmi, että kyseinen berserkki on kuulemma jopa suhteellisen tunnettu lappeenrantalainen raivoaja, joka tykkää raivota yleisillä paikoilla.

 

[Kaiuni Alen]

Myöhemmin kävi ilmi, että kyseinen berserkki on kuulemma jopa suhteellisen tunnettu lappeenrantalainen raivoaja, joka tykkää raivota yleisillä paikoilla.

No on varmasti, lienee aika tylsä elämä kun keskellä kaunista(?) ja aurinkoista(?) päivää lähtee jahtaamaan lapsia monen tunnin(?) ajaksi. Kuvittelen sitä vitutuksen määrää, kun joku olisi pöllinyt hänen pyöränsä sillä välin kun heilui ympäri koulua.

 

[Domi28]

Vuodenvaihteessa sattui yksi tapaus, joka kuuluu tähän ketjuun.
Piti matkustaa koko perheen voimin Aasiaan joulu-tammikuussa.
Vaimo kuitenkin perui lähtönsä rahapulaan ja vauvan keskenkasvuisuuteen vedoten. Pitkällisten neuvotteluiden jälkeen sain luvan lähteä yksin matkaan (tosin osan matkasta seurana oli pari kaveria).

Olin jo ehtinyt vuokraamaan viikoksi kerrostalokämpän Manilasta, Filippiineiltä, jotta vaimo saisi tavata ystäviään.
Eihän maksettua kämppää voinut tyhjilleen jättää, joten majoituin sinne yksin (kaverit olivat jo eri teillä). Uudenvuoden aatonaattona päätin vähän juopotella ja lähdin slummailemaan, eli suuntasin kämpältä pari korttelia "väärään" suuntaan, jossa sijaitsee Pasay City. Ei mikään hehkein kaupunginosa edes Manilan mittapuulla.

Pistäydyin oluelle ensimmäiseen näkemääni karaokebaariin. Siellä oli todella hauskaa paikallisten kanssa jutellessa ja juopotellessa. Siinä vierähti useampi tunti ja kotiinlähtö alkoi houkuttaa. Tiesin pääseväni kotikadulle, jos käännyn kahdesti vasemmalle. Tosin se vaatisi jatkamista ensin syvemmälle slummiin. Käännyin siis ensimmäisestä risteyksestä vasemmalle ja totesin sen kadun umpikujaksi. Palasin isommalle kadulle ja jatkoin seuraavaan risteykseen. Käännyin taas vasemmalle. Sillä kadulla oli täydet bileet käynnissä. Kaikki olivat kännissä, paitsi lapset. Tunnelma oli kyllä jälkikäteen ajatellen jotenkin painostava. Todella harva moikkasi tai edes hymyili jauhonaamalle. Harvinaista tuossa maassa.

Lisäksi tämäkin katu oli umpikuja. Jouduin siis palaamaan taas samalle isommalle kadulle. Risteyksessä joku nuori tyttö istui rappusilla tupakoimassa. Hän totesi yllättyneenä, ettei uskonut minun pääsevän rahojen ja/tai terveyden kanssa takaisin siltä kujalta.
Siinä vaiheessa viisastuin ja pyysin tyttöä saattamaan minut takaisin aiemmin mainittuun karaokebaariin, sillä siellä tiesin olevani turvassa.
Baarissa tarjosin tytölle juotavat ja ruoat, jonka jälkeen jatkoin polkupyörätaksilla kämpille.
Jälkikäteen ajatellen: ei välttämättä kannata lähteä kännissä Manilan slummeihin. Etenkin, jos paikallisetkin ovat kännissä.
Tosin alkuilta karaokebaarissa oli yksi elämäni parhaita.

 

[Daywalker-75]

Hieno ketju!

Oma kuumotus tuli joku kolmisen vuotta sitten Thaikuissa...

Oltiin ylittämässä sellaista semivilkasta katua, eli kaksisuuntainen, mutta ilman liikennevaloja. Kaikki Thaimaassa käyneet tietää millaista normaali kadun ylittäminen on.
Meitä oli minä, vaimo ja lapsi (9kk) rattaissa. Nyt kadun ylittämiseen tuli todella hyvä väli, eli ei näkynyt mitään kulkupelejä lähelläkään liikkumassa. Siinä katua ylittäessä naureskelin vaimolle, kun kolme suht punakkaa turistia siinä olivat juuri vuokraamassa skoottereita ja kyselivät omaankin korvaa hölmöjä kysymyksiä. Skootterit näyttivät sellaisilta 100-200 kuutioisilta.

Jotenkin vaistokin sanoi, että seuraahan noita kavereita sivusilmällä.

Juuri kun ylitettiin katu, niin nuo kolme turistia käynnistivät skootterit. Kaksi hanskasi homman ihan hyvin, mutta kolmas laittoi lämän tiskiin suoraan startin jälkeen. Skootteri lähti holtittomaan voplaavaan menoon ja kaveri roikkui perässä, tietenkin kaasua kääntäen. Skode meni sen 15-20 metriä eteenpäin ja törmäsi saman puolen tiellä parkissa olevan taksin perseeseen. Vuokraava Thaikku juoksi perässä ja teki tietenkin sen, minkä jokainen mopoilija tekee, tsekkaa tuliko skootteriin jälkiä. En muista sattuiko kaveriin pahemmin, mutta vuokraajan sormen heristyksestä päätellen se kolmas ei ajanut enää skootterilla, ainakaan sen äijän skootereilla.

Itse olin tuon skootterin kulkureitillä noin 2 sekunttia aiemmin. Tilanne hetken lähinnä nauratti, mutta sitten sitä rupesi miettimään, jos se äijä olisi jyrännyt lastenrattaat...

EDIT: Tuo Haastattelijan juttu (#54), meikäläisen vanhemmat taisi olla silloin siellä alhaalla, kun se tuhkis putosi. Tosin luulivat sen olleen vesipullo, kun joku oli osunut vesipulloon, joka oli räjähtänyt.
Olivat ekaksi luulleet, että pommi oli räjähtänyt, kun oli ollut niin kova pamaus.

Varaan oikeuden olla väärässä tapahtumasta, mutta paljon asioita täsmää.
Kellekkään ei sattunut mitään.

 

[ernestipotsi]

Silloin olisi voinut kuumottaa...


Viitisen vuotta sitten olimme ajelulla Alppimaisemissa ja jossainpäin Sveitsin ja Italian rajaa ajoimme solaan laskevaa vuoristotietä. Ja olin tuolloin itse kuskivuorossa. Autona alla Volkswagen Passat.

Ajelimme kaikessa rauhassa kun kohdalle tuli vaarallisennäköinen risteys. Ajosuunnastamme katsoen vasemmalla puolella virtasi joki, johon oli syvähkö arviolta parin-kolmenkymmenen metrin pudotus. Oikealla puolella oli kallionseinämä. Samassa kohtaa oli myös Y-risteys, joka jatkui meistä katsoen taakse oikealle "kuolleeseen kulmaan". Ja jottei olisi liian turvallista, niin eteenpäin jatkunut tie teki loivan, mutta näkyvyyttä peittävän mutkan oikealle melkein heti (vastaantulijoista katsoen) ennen Y-risteystä.

Huomioin risteyksen ja sen, että sieltä saattaa tulla oikealta joku eteen, mutta varsinainen yllätys tulikin edestäpäin. Sieltä nimittäin saapui kaksi autoa rinnakkain, joista toinen jatkoi Y-risteyksessä päätietä oikealle ja toinen otti hieman ennakkoa kääntyessään vasemmalle. Ja sanotaan vielä se, että vastaantulevilla autoilla oli vauhtia ihan kiitettävästi.

Oikealla kallionseinämä, vasemmalla joki jonne on syvä pudotus. Tie on kapea ja kaksi autoa tulee rinnakkain vastaan. Apumiehen puolella istunut alkoi huutamaan ja herätti takapenkin (joka heräsi vasta kun tilanne oli ohi). Ohjasin automme tarkasti vastaantulevien autojen välistä, eikä taustapeilien väliin jäänyt liikaa tilaa. Tämän tilanteen muistan vieläkin varsin terävästi ja onneksi olen hyvin rauhallinen ihminen ratin takana. Jonkun panikoivamman kuskin tapauksessa lopputulos olisi voinut olla ikävämpi.

 

[Tuplahuuru]

Sattuu ja tapahtuu

Muutat tilanteet on jääneet elävästi mieleen. Itse tilanteesta on oikeastaan aina se mielikuva, että aika hidastuu ja tilanne etenee kuin hidastetussa filmissä. Johtunee adrenaliinista. Jälkeenpäin on sitten sellainen "huppista saatana" -olo - ja röökiä palaisi, jos polttaisin.

Autolla
- Lappiin painettiin yöllä kohti Yllästä. Tiet poikkeuksellisesti aivan törkeän liukkaat. Ja aivan yhtä-äkkiä keskella tietä seisoo poikittain hirvi! Kapea tie, eikä kummaltakaan puolelta mahdu ohi. Muistin, että torvea ei pidä soittaa, joten kokeilin valoja väläyttää. Sehän perkule lähti juokemaan kohti! No ei se mitään - Chickeniä siinä vedettiin hirven kanssa. Viime hetkellä väistö oikeaan penkkaan ja näin hirven väistävän eri suuntaan. Kabiini täyteen käsiä ja ainoastaan auton perä napsahti penkkaan. Siitä sitten autoa parkkiin ja vahinkoja katsomaan. Ei mitään! Ei kyllä pystynyt tekemään mitään vähään aikaan kun tärisi niin perkuleesti.

- Oltiin tulossa Norjasta jossain Pohjois-Ruotsissa ja juuri lähdin painamaan rekasta ohi, kun vihdoin tuli soveltuva ohituspaikka. Oli jo melkein rekasta ohi, kun huomasin hirven seisoskelemassa edessäpäin noin 20 metrin päässä tiestä. Vastaantuleva auto lähestyi ja päätin nopeuseron turvin painaa vielä rekasta ohi. No tottakai hirvi päätti rynnätä tien yli. Rekan kanssa siinä rinta rinnan lukkojarrutusta. Vastaantulijakin ilmeisesti huomasi hirven ja himmaili. Silloinkin joutui vetämään sivuun hetkeksi, kun ei pystynyt ajamaan.

- Ohitustilanne jossain päin Suomea oli juuri ohitettavan rinnalla kun pikkutieltä (ei ohituskieltoa, joku mökkitie tms.) kääntyy auto vastaan. Ei jäänyt paljon väliä ohitettavaan kun käänsin rattia oikealle. Ohitettava ilmeisesti tajusi myös tilanteen, eikä osuttu. Ja parkkiin taas toipumaan.

- Olin Ruotsissa Anderstorpissa ajamassa F-3000:sta. Alkoi sataa, ja niinhän se lähti takaveto lapasesta. Ei kun kädet irti ratista ja toivomaan parasta. Sinne se suohon pysähtyi - ehjänä onneksi. Oli muistaakseni omavastuu jotain 20000kr. Johan Rajamäki, autojen omistaja, tuli hinurilla autoa hakemaan ja totesi vaan että uutta autoa alle ja radalle.

Pyörällä
- Sählyvuorolta palatessa ajoin oikopolulla noin 20km/h vauhtia kantoon keskellä polkua - matka tangon yli oli taattu. Siinä sitten semmonen 15 metriä nurmikkoa pyörittiin. Ilmat totaalipihalla ja sattui aikalailla. Bussikuski läheiseltä päätetysäkiltä tuli kysymään, että miten kävi. Oli kuulemma näyttänyt tilanne aika hurjalta. Totesin olevani ehjä pikkuruhjeita lukuunottamatta - ja, ihme kyllä, pyöräkin vielä ajokuntoinen. Kanto johon törmäsin oli tasan renkaan levyinen, enkä sitä toiseen suuntaan ajaessa aikaisemmin ollut edes huomannut. Keuhkoihin koski vielä seuraavanakin päivänä.

Rullaluistimilla
- Taidettiin olla Norjassa, kun rullaluistellessa eräässä alamäessä tuli eläkeläisryhmä vastaan ja kuinka ollakaan olin lähes kohdalla kun yksi mummo päättää hypätä suoraan eteen. Nopea väistö ojaan ja kunnon keräilyt ruohikolle. Norjalais-eläkeläiset tulivat siihen tilannetta kauhistelemaan - mutta taas sieltä Tuplahuuru nousi, ainoana vahinkona hieman vihertyneet vaatteet. Kuumotti lähinnä, että mitenkähän olisi käynyt, jos en olisi ehtinyt väistää?

Suksilla
- Muutama vuosi sitten Verbierissä laskettiin traversepolkua (traverse = laskeminen poikittain vuorenseinämää, mahdollisimman paljon korkeutta säilyttäen) eräälle offarireitille. Laskin ryhmästä ensimmäisenä. Vauhtia ei ollut mitenkään kohtuuttomasti kun eteen sattui täysjäinen kohta. Ja silloin mentiin - selällään ja pää edellä alas. Tiesin laskeneeni jyrkänteen yläpuolella, mutta sen korkeudesta ja siitä, mitä alla on, ei ollut tietoa. Mietin että oliko tää nyt sitten tässä. Mutta vielä mitä! Sain tiputtua jotenkin ihmeen kaupalla jaloilleen ja matka pysähtyi siihen. Totesin, että nyrjähtänyt peukalo taisi olla ainut vamma ja toisesta suksesta ei ollut havaintoa. Kaverit ilmestyvät alapuolelle ja näytän peukkua. Huomaan toisen suksen törröttämässä noin 10m päässä alapuolella. Tetsailin hangessa sinne ja laskut lähimpään rinnebaariin tärisemään. Kavereitten mukaan näytti aika pahalta kun mies menee pää edella jyrkanteeltä alas. Niin tuntui itsestäkin.

- Viime talvena Zermattissa offarilla laskin lumen alla piikossa olleeseen kiveen - täysillä. Mahallaan kynnetty kaatumisura oli yli 10 m pitkä. Ei edes sattunut. Suksia hakiessa huomasin sitten sen mikä alkoi vähän kuumottaa: noin puoli metriä sivuun kytöuran alusta oli myös kivi, johon jos olisin osunut, olisin Schumacherin kanssa todennäköisesti samassa tallissa :(

Pudotus
- Kebnekaisella ilman suksia kävellessä eräässä rinteessä tipahdin vanhaan lumiluolaan. Onneksi oli sen verran matalaksi sulanut, että sieltä pääsi helposti pois. Silloin kun lumi alkoi pettää jalkojen alla oli kyllä vähän wtf-olo.

Puukko
- Lahden Pelikaanissa joskus teininä tuli nisti vaatimaan rahaa. Kädessä minulla oli 10 mk kolikko - kaikki rahat jotka oli mukana. Totesin että en anna, jolloin nisti kaivoi puukon esiin. Mietin jo, että ok kymppi ei oo paljon - vieköön. Samalla hetkellä paikalla tulikin vartija, joka väänsi nistin maahan.

Näin meillä, mites teillä?

 

[Bacon]

Tässä nopeasti mietittynä tuli kaksi tapausta mieleen.

Ensimmäinen oli se, kun oltiin pari vuotta takaperin kavereiden kanssa frisbeegolfaamassa. Ensimmäinen väylä ja avausheitto. Se oli niin lyhyt väylä, että frisbeen sai kevyesti reiälle asti. Reiän takana meni polku, jossa välillä sattui ihmisiä kävelemään. Tällä kertaa sitä polkua pitkin käveli nainen kahden pienen koiran kanssa ja lähestyi tätä reikää. Normaalisti heitän sille reiälle vähän vajaan heiton, ettei se vaan lipsahda heittoalueen ulkopuolelle. En siis vahingossakaan uskonut osuvani heihin. Noh, edellisenä päivänä oli satanut vettä ja nurmikko oli hieman kostea sen jäljiltä. Nainen koirien kanssa oli juuri reiän takana, kun linkosin frisbeen ja se ottikin nurmikosta mainion kimmokkeen ja suuntautui suoraan niitä koiria päin. Sillä sekunnilla jätti sydän muutaman lyönnin välistä ja säikähdin, että tuliko minusta nyt frisbeemurhaaja. Se lyhyt matka sinne reiälle tuntui helvetin pitkältä. Rupesin etsimään kiekkoani ja se löytyi polun vierestä. Sen jälkeen katsoin, että missä se nainen koirineen on ja siellä ne käveli onnellisena eteenpäin ilmeisesti tietämättä mitään, että frisbee oli suhteelisen lähellä osua. En kyllä enää ikinä heitä frisbeetä, jos joku on vähääkään tulilinjalla. Säikäytti aivan saatanasti.

Toinen episodi tapahtuikin tässä noin puolitoista viikkoa taaksepäin. Oltiin kaverin kanssa menossa satamaan terassille nauttimaan arskasta ja ottamaan yhdet juomiset. Hain kaverin autolla. Sillä samalla kadulla on 90 asteen mutka, jonka sisäkurvissa on iso rinne, joka peittää taidokkaasti kaiken näkyvyyden mutkan toiselle puolelle. Ajoin hiukan irti tien reunasta ja lähestyin sitä mutkaa, kun huomasin mopotytön oikeisevan sen kurvin suoraan kaistaltani. Jouduin äkkiä kääntämään autoni hänen kaistalleen ja mopotyttökin säikähtäessään otti käden vain irti kaasulta ja odotti kolaria. Noh tuuri oli puolella ja nopea väistöliike pelasti varmalta kolarilta ja osuma oli valehtelematta muutaman sentin päässä. Kyllä sen jälkeen hieman tärisytti, mutta veikkaan, että sitä mopotyttöä tärisytti hieman enemmän. Ei olisi ollut kovin siistiä saada nuorta tyttöä etulasin läpi syliin.

 

[Bacon]

Noh noh! Jotain rotia kuinka naisista on soveliasta kirjoittaa!

No eihän sitä nyt kuitenkaan suoraan ensimmäisellä heitetä sisään. Mitä se nainenkin siihen sanoisi, että pamautat ykkösellä etkä edes varoita yhtään. Säihkähtää taatusti. Varma lähestyminen niin, että pääset hyvään tilanteeseen. Sen jälkeen sellainen viimeistely, ettei mitään jää sattuman varaan. Kaikki tyytyväisiä, frisbee, heittäjä ja nainen.

 

[Hanhi]

No eihän sitä nyt kuitenkaan suoraan ensimmäisellä heitetä sisään. Mitä se nainenkin siihen sanoisi, että pamautat ykkösellä etkä edes varoita yhtään. Säihkähtää taatusti. Varma lähestyminen niin, että pääset hyvään tilanteeseen. Sen jälkeen sellainen viimeistely, ettei mitään jää sattuman varaan. Kaikki tyytyväisiä, frisbee, heittäjä ja nainen.

Aivan. Pornoleffoissa nämä holarit.

 

[JJT]

Yläasteella liikuntatunnilla kerran tuli salibandypallo silmään ja verkkokalvon repeämä jäi puolen millimetrin päähän tarkan näön keskuksesta. Silmälääkärillä käydessä tämä muistaakseni sanoi viisi kertaa vartin sisään, että näin hyvä tuuri ei käy kahdesti elämässä. Silloin siis selvittiin säikähdyksellä, mutta tuossa muutama vuosi sitten tuli pallo taas silmään, mutta tällä kertaa aikuisten tasolla. Vaikka kipu ei ollut mitenkään mahdottoman suuri, niin silmä tuntui todella kummalliselta. Vaihtopenkillä istuessani peitin toisen silmäni ja kun katsoi maailmaa pelkällä osuman saaneella, niin juuri ja juuri erotti sinisen kentän ja valkoisen seinän. Silloin oli aika kova kuumotus, että näinkö sitä mennään loppuelämä silmäpuolena. Eivätkä ne silmäleikkauksetkaan nyt ihan kaikista houkuttelevimmalta kuulosta. Joko osuma vain tuntui pahemmalta mitä olikaan, tai sitten se hyvä tuuri kävi kuin kävikin vielä toisen kerran, mutta nopeasti tarkka näkö palautui ja jokin aika sitten silmälaseja hankkiessa silmänpohjakuvauksissa yms. ei näkynyt mitään poikkeavaa (oletettavasti lasien hankkimisella ja em. tällillä ei ole yhteyttä keskenään...)

Toinen tapaus sattui - yllätys yllätys - armeijassa. Eräänä maanantaiaamuna oli lähtö leirille, mutta minulla ja yhdellä tupakaverilla samalle päivälle varattu hammaslääkäriaika. Lähdimme leirille vasta tiistaiaamuna, ja kun me kaksi olimme komppaniassamme ainoat paikalla olevat jääkärit, ei muutaman päivystämään jääneiden alikersanttien tarvinnut hirveästi miettiä, ketkä ovat yön apupäivystäjinä. Itse sain ensimmäisen vuoron, eli klo 23-02. Vähän aikaa ihmeteltyäni päätin laskea aseet (niitä oli yllättävän paljon, koska porukkaa oli lomilla ja vissiinkin joissain komennuksilla, mihin ei otettu aseita mukaan). Reilut toistakymmentä laskin, mutta kun olin merkkaamassa tätä päiväkirjaan ylös, huomasin, että niitä olisi pitänyt olla yksi enemmän. Ei muuta kun uudelleen laskemaan, mutta edelleen yksi uupui. Pläräsin läpi kaikki päivystäjän pöydältä löytyneet paperit läpi ja kävin mielessäni kaikki mahdolliset skenaariot, mutta mitään viitteitä puuttuvaan pyssyyn ei löytynyt. Kello oli siis vähän yli puoltayötä. Päätin käydä herättämässä tupakaverini, mutta vastassa olikin tyhjä punkka! Päiväpeite oli kyllä otettu pois ja lakanat olivat rypyssä, mutta ketään ei näkynyt. Ryntäsin puolijuoksua alakertaan, jossa oli mm. tv-luokka, mutta eipä ollut sielläkään ketään. Hädissäni en keksinyt muutakaan, kuin laskea aseet vielä kerran. Yksi puuttui edelleen. Aloin miettiä, että tällä kaverilla oli kyllä toisinaan vähän kummallisia tempauksia ja puheenaiheita, ja juuri siksi häntä oli jonkin verran kiusattu armeija-aikana. Mutta silti, ei hän tekisi mitään sellaista, eikä ainakaan silloin, kun muut olivat leirillä. Vai tekisikö...?

Silloin muuten ihan oikeasti kuumotti, aika paljonkin. Tarinaan saatiin kuitenkin onnellinen, suorastaan antiklimaattinen loppu, kun "kadonnut" rynnäkkökivääri löytyikin kaatuneena yhden muutoin tyhjästä asekaapista (ei meinannut pimeässä näkyä millään) ja tupakaveri, kun ei ollut saanut nukuttua, oli mennyt (syystä tai toisesta) viereiseen tupaan puhumaan kännykällä yövuorossa olleen kaverinsa kanssa.

 

[Hawk #22]

Yksi tapaus tulee mieleen, jossa autoa ajaessa alkoi vähän kuumottamaan. Autossani oli ollut jo jonkin aikaa pientä sähkövikaa ja ironisesti olin juuri ajamassa autoa korjaamolle. Oli keskitalvi ja ajelin pientä alamäkeä alas kohti vilkasliikenteistä risteystä. Tässä vaiheessa auton ajotietokone alkaa välkkyä kuin hedelmäpeli ja taululla lukee teksti: "Breaks don't work", tai jotain sen suuntaista.

Vauhtia oli tässä vaiheessa suunnilleen 40 km/h ja risteysalue lähestyi uhkaavasti. Koitin painaa jarrun pohjaan, mutta auton vauhti ei hidastunut ollenkaan. Auto oli kuitenkin pakko saada pysähtymään, joten vedin käsijarrun pohjaan ja toivoin parasta. Vauhti alkoi hidastumaan, mutta risteykseen oli enää matkaa vain muutamia metrejä, joten minun oli pakko välttää risteys ja ohjata auto viereiseen lumipenkkaan. Nopeus oli onneksi ehtinyt hidastua jo sen verran, että auto pysähtyi juuri ennen törmäystä, eli ilman mitään vahinkoja selvittiin.

Siinä sitten hetken aikaa keräilin itseäni, laitoin hätävilkut päälle ja ajoin kävelyvauhtia viereisen huoltoaseman pihaan. Oli muuten vaikea kääntyä, kun ohjaustehostinkin oli poissa pelistä. Tämän jälkeen pikainen soitto isälle, jossa ilmoitin, että isä saa hakea auton jollain nosturilla helvettiin täältä, sillä minä en aja enää metriäkään. Lopullinen vika autossa oli akun laturi, joka oli jostain syystä hajonnut.

 

[Beagle Boy]

...

Miten ihmeessä akun laturin laukeaminen voi vaikuttaa jarrujen toimintaan?

Oliko ranskalainen auto?

 

[Wiljami]

Miten ihmeessä akun laturin laukeaminen voi vaikuttaa jarrujen toimintaan?

Oliko ranskalainen auto?

Jotkut sähköiset tehostimet pois pelistä? Aika mystiseltä kyllä kuulostaa.

 

[Hawk #22]

Miten ihmeessä akun laturin laukeaminen voi vaikuttaa jarrujen toimintaan?

Oliko ranskalainen auto?

Jotkut sähköiset tehostimet pois pelistä? Aika mystiseltä kyllä kuulostaa.

Sitä itsekin mietin, mutta ainoa järkevä minkä keksin oli tuo tehostimien "hajoaminen" samalla. Tätä sitten vielä pahensi talven liukkaus ja alamäki, jolloin auto ei kovasta yrityksestä huolimatta pysähtynyt ilman käsijarrua.

Ja kyllä, oli ranskalainen auto, tarkemmin sanottuna Peugeot 207.

 

[Worrell]

Tämä tapaus tapahtui joskus vuonna 2006-2007, kun vielä asuin vanhempien nurkissa.

Itse, kun olen koulutukseltani datanomi ja pienestä pitäen hyvinkin paljon kiinnostunut tietotekniikasta ja muusta. Luonnollisesti omia koneita on tullut kasailtua jostain 12-13 vuotiaasta lähtien.

Kun taas kerran tuli tarvetta kasailla konetta ja päivittää rautaa, sattui seuraavaa. Olin ostanut uuden emolevyn ja prosessorin (muitakin osia taisi olla mukana, en muista) ja vaihdoin samalla tietokoneen kopan isompaan. Jokainen, joka tietokoneiden kasailujen parissa on askarrellut tietää, että koteloissa on pci-korttipaikat suojattu sellaisilla rautasuojilla, jotka irtoaa, kun vähän käyttää ruuvimeisseliä tms. asiaan sopivaa työkalua. Voimaa tuohon ei yleensä tarvitse.

Koteloa vaihtaessa piti sitten availla noita pci-korttipaikkoja. Mullahan luonnollisesti oli tuossa kohtaa pää kumartunut alemmas, jotta näkee kunnolla, mitä tekee. Aloitin suojaraudan irroittamista ja huomasin, että onpas tiukassa. Käytin vähän ronskimmin voimaa ja *bang* suojarauta irtosi. Se lensi komeassa kaaressa suoraan oikeaan silmään. Kyllä, silmään.

Hetken aikaa näin ns. tähtiä ja pistin kättä silmään, kun sattui niin saatanasti. Menin sitten kylppäriin katsomaan peilistä, että mitä kävi. Otin käden pois silmän päältä ja näin kuinka verisuoni tai pari katkesi silmän valkuaisesta. Samantien rupesi tekemään huonoa ja silmissä musteni. Mutsi, joka sattui olemaan paikalla sanoikin, että olen ihan valkoinen ja itsekin sen peilistä huomasin. Sanoin, että nyt mustenee silmissä ja opasti mut sitten sängylle makaamaan.

Hetken siinä makailin ja keräilin voimia. Lopputulemana mulla kävi helvetinmoinen tuuri. Kyseinen rautakappale osui vain silmäni valkuaiseen. Mitään vaurioita ei näköön tuosta tullut. Se tosin oli ihan milleistä kiinni, että olisin puolisokea. Silmä parani ihan itsekseen, vaikka olihan se muutaman päivän ajan todella punainen ja pahan näköinen osuman puolelta.

Tässä vielä havannoiva kuva tuosta raudasta, jotta asiaan vihkimättömätkin ehkä ymmärtävät.

 

[MikGo]

Omistamme kaveriporukalla 12 metrin pituisen bussin. Tarkalleen ottaen vuoden 1982 Wiiman.

Olimme menossa viime vuonna suopotkupallon mm-kisoihin kun Kauhavan lentokentän jälkeen bussista räjähti täydestä vauhdista vasen eturengas. Vauhdikkaat keskustelut olivat meneillään kun yhtäkkiä kuului jumalaton pamaus ja samalla kuminpaloja lensi matkustamon puolelle ja bussi tärisi hullun lailla. Sitten rupesi vastapuolen penkka lähestymään ja olin ihan varma, että nyt mennään pajukon puolelle. Onneksi kuljettaja malttoi mielensä ja ohjasi kylmän rauhallisesti ensin bussin ojan puolelta pois ja sai vielä ohjattu tielle ja omalle kaistalle. Rekkakin tuli vastaan, mutta onneksi oli sen verta kaukana, että ehti jarruttaa ennen yhteentörmäystä. Oli kyllä kaikki tähdet kohdillaan tässä tapauksessa, ettei käynyt pahasti.

Palokunta kutsuttiin paikalle koska räjähtänyt rengas oli repinyt öljynlauhduttimen letkuja irti ja öljyä levisi tielle. Innokkaat vaapapalokuntalaiset vaihtoivat meille viellä renkaan ja saimme viellä Kauhavalta raskaskonehuoltajan kiinni, joka vaihtoi meille tien päällä rikkoutuneet letkut ja lisäsi öljyä. Ja näin pääsimme jatkamaan matkaa parin tunnin viivytyksen jälkeen.

 

[Barnes]

Autoihin tuntuu moni tarina liittyvän, niin minullakin. Inssiajot olivat tietysti oma lukunsa, mutta pahin kuumotus toistaiseksi on ilman muuta ollut se, kun pikkaisen kolhin kotipihassa isän Peugeot'ia peruuttamalla sen päin puutarhavajaa! Mitenkään arvokas Voittaja ei enää aikoihin ole ollut, mutta kyllä hirvitti odottaa isän reaktiota. Yllättävää kyllä, isä ei ollut edes vihainen takakontin seudulle tulleesta lommosta, vaan kuittasi tilanteen yksinkertaisesti: "virheitä sattuu".

Sen jälkeen olen kyllä ollut hypervarovainen esimerkiksi parkkipaikoilla. Ylinopeuttakaan en käytännössä koskaan aja. Mitä sitten, jos vähän jonoa kertyy, koska ajan 80 alueella tasan sitä kahdeksaa kymppiä tai jopa pari km/h alle. En minä ole siinä se joka tekee väärin, päinvastoin.

 

[Malkkinen]

Mitä sitten, jos vähän jonoa kertyy, koska ajan 80 alueella tasan sitä kahdeksaa kymppiä tai jopa pari km/h alle.

Eikö yhtään kuumota se takana oleva kilometrin pituinen jono?

 

[Johnny B. Goode]

Kyllähän tossa nakkina noiden brothien välissä vähän kuumotti kun pikkusen urheiltiin porukalla.

 

[vetti]

Kyllähän tossa nakkina noiden brothien välissä vähän kuumotti kun pikkusen urheiltiin porukalla.

Jolly good. Mut sä taisit olla enemmänkin Jolly Jumper.

 

[MacRef]

Kyllähän tossa nakkina noiden brothien välissä vähän kuumotti kun pikkusen urheiltiin porukalla.

Oot sitten Rogerin (ja Dickin) kanssa käyny pelailemassa.

 

[hiitti]

Muutama viikko sitten villisika juoksi tielle ja meillä oli vauhtia 80 km/h. Tein väistöliikkeen ja meinasin ajaa suolajärveen. Noh onneksi selvittiin ilman vahinkoja +myös sika selvisi.

Vihaan pimeässä ajamista ja tuon tapahtuman jälkeen ajellut vain valoisaan aikaan.