Bakaun Imaami
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ei merkittävän kaupungin Lukko
Zagudilun, zagidilin, zaga, Zagiduliin
Zagudilun, zagidilin, zaga, ZagiduliinSaukkonen selostamassa...
Kyllä, ottaa täälläkin todella lujille nyt henkisesti. Vähän semmoinen olo, että luoti osunut rintaan ja kohta pamahtaa vielä toinen ”niskalaukaus”.Pakko myöntää, että nyt kauden suurin vitutus päällä. Sitä oli jo luovuttanut itse kauden, sellaista kuraa jengi tarjoili kuukausi.
Sitten kun vähän fiilis ja usko alkaa hiipiä esiin niin aivan vitun järkyttävä sulaminen.
Toivottavasti hoitavat tästä voiton.
Häviö ei enää tätä vitutusta kasvata.
Pakko myöntää, että nyt kauden suurin vitutus päällä. Sitä oli jo luovuttanut itse kauden, sellaista kuraa jengi tarjoili kuukausi.
Sitten kun vähän fiilis ja usko alkaa hiipiä esiin niin aivan vitun järkyttävä sulaminen.
Toivottavasti hoitavat tästä voiton.
Häviö ei enää tätä vitutusta kasvata.
Ei mulla muuta kun että jos nykyinen työura ei nappaa niin kirjoittajana ainakin on lahjoja, huikeaa tarinankerrontaa, viihdyin, vaikka vitutuksesta kertoikin.Vituttaa kyllä niin suunnattomasti kun sitä oli jo mielessään siirtänyt sarjan vielä Raumalle... Siinä vaiheessa kun HIFK teki sen kavennusmaalin niin totesin kaverille että mun on pakko mennä ulos kun ei kestä pää eikä sydän kun jännittää niin saatanasti... Pääsin pihalle ja pistin tupakan palamaan ja avasin livetulokset sovelluksen ja eikös siellä näy "huikea paikka" HIFK:n kohdalla ja peli on tasoissa... Siinä kohtaa syvä henkäys ja totesin mielessäni että ei voi jumalauta käydä näin!
Siirryin takaisin sisälle ja näin kun kaverini nojasi sohvalla kämmenet kasvoillaan... Itse siirryin toiseen huoneeseen ja seurasin kolmannen erän loppuun livetulokset sovelluksen kautta toivoen että sinne vielä Lukon kohdalle ilmestyisi se "huikea paikka" mutta sitä ei tullut...
Siirryin sitten olohuoneen puolelle ja edelleen kaverini nojasi kasvot kämmenissä kunnes ponnahti ylös ja huusi että "ei voi vittu olla todellista" ja mitä sitä siihen muutakaan sanomaan kuin että äläs kuule muuta sano mutta yritin tsempata että ei tämä vielä ole ohi... Mitään muuta ei siinä erätauon aikana puhuttu kun vitutus oli molemmilla niin valtaisa...
Jatkoerä kun alkoi niin ei kumpikaan ollut vieläkään puhunut sanaakaan edellisestä kun seurattiin sitä peliä ja itse kun en juurikaan uskaltanut töllöön päin katsoa niin aina silloin tällöin vilkuilin livetuloksista että josko siellä Lukon kohdalla se "huikea paikka" lukisi... No vittu ei lukenut kun kolmannen vilkaisun aikana se luki siellä HIFK:n kohdalla ja siinä kohtaa laitoin puhelimen näytön kiinni ja otin kaukosäätimen käteen ja sitten kun se maali syntyi niin sammutin television välittömästi... Vitutuskäyrä oli ylittänyt jo kaikki mittasuhteet enkä tiennyt että mitä tehdä... Kaverini ampaisi samantein sohvalta ylös ja painui ovesta ulos sanaakaan sanomatta...
Hetken mietittyäni että pistänkö kämppäni uuteen uskoon vai mitä minä teen niin päätin mennä ulos tupakalle viileentymään ja siellähän se kaverini seisoi ulkona katse kohti maata...
Sytytin tupakan ja hetken hiljaisuuden jälkeen kaverini totesi että "nyt vituttaa aivan järjettömästi ja toivottavasti se saatanan Virtanen potkitaan ensimmäisenä pois" johon minä sitten tokaisin perään että ei sitä mihinkään potkita ellei Virtanen itse lähde... Kaverilta kiukkuinen katse perään ja sellanen hampaat irvessä sanottu muraisu "saatana"
Eipä siinä sitten muuta enää kaverin kanssa juteltu kun poltin sen tupakkani loppuun ja lyötiin vielä nyrkit yhteen ja todettiin että "no katotaan miten käy" ja kaveri lähti kotiinsa ja siirryin itse takas sisälle kämppään ja aloin miettimään että ihan oikeesti mitä siinä pelin loppua kohden tapahtui kun hyvä fiilis ja kauhea jännitys vaihtui niin nopeasti järjettömään vitutukseen...
Sama täällä, uni ei tule vaikka väsyttää, koska vituttaa. Tämän pelin lopun sulamisen olisi hyväksynyt ja käsitellyt pois sata kertaa paremmin, jos tämä ei olisi ollut kauden päättymiseen johtava ottelu. Runkosarjassa tästäkin tappiosta olisi saanut yhden pisteen.Viiden tunnin päästä pitäisi lähteä töihin eikä puhettakaan, että vielä pystyisi edes yrittämään nukkumaan menemistä. Kyllä toi loppu oli sellainen ettei vieläkään oikein pysty hyväksymään tuota sulamista. Näissä hetkissä sitä miettii miten yksi jääkiekkojoukkue voi olla niin iso osa elämää ja läheiset/ystävätkin sitä monesti kyselevät. Mutta tähän on synnytty eikä valinnanvaraa ollut. Ja kyllähän tämä kuitenkin paljon enemmän iloa kuin surua tuo elämään, siitä ei ole kahta sanaa. Ikuisesti Lukko!
Nyt ei auta kuin syödä se paska ja mennä eteenpäin. Pitsissä uudella ilmeellä.