Asia on tietysti moninainen, mutta minulle on täysin vieras ilmiö on varsinkin se, että kesken playoff-sarjan aletaan niin sanotusti kusta omaan pesään. Kaikki tietävät että esim mitään päävalmentajaa ei kesken playoffien kengitä, niin mikä järki tällaisen perään huudella. Joukkue (johon kuuluu päävalmentajakin, olipa mieleinen tai ei) yhteistön osana tarvitsee tukea, ei vittuilua. Ja tämä ei tietenkään tarkoita etteikö kritiikkiä voi antaa, mutta sen muodot ylittävät oman ymmärrykseni.
Yleinen negailu menee ehkä enemmän kunkin omiin luonteenpiirteisiin, joten en lähde nyt sinne sen enempää. Ja varmasti esim se, että kirjoittaa lukuisia kertoja, ettei pelit kiinnosta eikä aio katsoa, on myös jonkin sortin terapiakeino, ymmärrän tämän. Ymmärrän senkin, että jos on huutanut sutta aina ja sen kerran kun se susi tulee, niin siitä tulee mielihyvää ja tarvetta kertoa asiasta, vaikka itse asia harmittava olisikin.
Yleisesti ottaen tietysti negatiivisuus ruokkii itseään niin tällä palstalla niikuin missä tahansa muuallakin. Esim maanantain pelin aikana nähtiin viestejä, joiden mukaan meneillään oli about pahin perseraiskaus ikinä. Kun peli oli about tasaista, vieraskaukalossa, tilanteessa 0-0. Tietysti tähän liittyy sekin, että Lukko on pelannut viimeiset neljä kautta aivan "liian hyvin" ja kannattajat tottuneet siihen.