Kuten aikaisemmin täällä todettiin, niin omistajavaihdoksessa ei ole yhtä totuutta, eikä myöskään yhtä vaikuttavaa tekijää vaan muutos (toivottavasti toteutuu onnistuneesti) on ollut monien asioiden summa. Vaikuttavina tekijöinä ovat olleet lähes kaikki Ilveksen sidosryhmät. Näkyvimmin esillä ovat olleet luonnollisesti Vinnie, Jalo kera rahoittajien, Meskanen ja Share Ilves. Mutta kauppaan ovat vaikuttaneet myös Media, Liiga, sponsorit (erityisesti heidän puute), Ilves ry, muut osakkeenomistajat, kannattajat, boikotoijat ja konkurssimieliset.
Oman näkemykseni mukaan suurin vaikuttava tekijä omistajuuden muutoksen oli se, että Vinnie ajautui umpikujaan Ilveksen kanssa. Vinniellä ja hänen valitsemallaan johdolla ei ollut enää toimintaedellytyksiä jatkaa Ilveksen kanssa Liigassa. Oli varmaan jonkinlainen Liigan ennätys se, että tämä ryhmä ajautui hankaluuksiin niin monen sidosryhmän kanssa samanaikaisesti. Merkittävä osa katsojista oli jäänyt pois ja jatkaessaan kato olisi lisääntynyt. Merkittävä määrä yhteistyökumppaneita oli vetäynyt ja vetäytyminen olisi lisääntynyt. IH kävi erittäin typerää sotaa mediaa vastaan vaikeuttaen toimintaansa. IH oli myös pidempään ollut Liigan tarkkailulistalla mm. velkojensa suhteen. Ja velkojien joukossa oli myös Verottaja, jota IH oli kerennyt syyttämään. Välit olivat tulehtuneet myös Ilves ry:n suuntaan. Miten voikin onnistua polttamaan sillat näin moneen suuntaan?
Toimintaa olisi voitu jatkaa vain sillä, että Vinnie olisi avannut lompakkonsa kunnolla, mutta sekään ei olisi tuonut yritykseen ammattimaisuutta ja poltettujen siltojen rakentaminen olisi kestänyt vuosia. Vinnie tuskin olisi luopunut omistuksestaan, mikäli IH Oy olisi ollut menestyvä yritys, niin kentällä kuin taloudessa. Hän oli kesän 2016 jälkeen ilmoittanut, että hän ei enää rahoita toimintaa. Aikaisemmilla myyntikerroilla (mm. 2010) Vinnie oli ylihinnoitellut Ilveksen Liigan kalleimpien seurojen joukkoon. Hänellä ei ollut tuolloin käsitystä IH Oy:n arvosta. Nyt tällä kertaa Vinniellä oli jo näkemystä yrityksen arvosta ja tämän vuoksi hän halusi yhden voitollisen tilikauden alle, jotta hän saisi yritykselle lisää arvoa ja tätä kautta itselleenkin jotain takaisin. Avainsanana oli Ulkojäät. Itse näen, että kaupat vauhdittuivat lopuksi sillä, että Vinnielle selvisi karulla tavalla kuinka huonoon tilanteeseen Esa ja Vesa olivat lopulta vienyt yrityksen. Kuluva tilikausi ei ollutkaan tuottamassa voittoa, vaan edettiin kohti ties kuinka monetta katastrofia. Kassa oli tyhjä, edessä palkanmaksut ja Ulkojäistä aiheutuneet ALV-maksut. Vinnien oli joko avattava lompakko vasten periaatepäätöstään tai hakea vaihtoehtoinen ratkaisu. Vinnien silmiä aukaisi lopulta Jouni Jääskeläinen, joka vuoden vaihteen jälkeen ojensi Honkalehtoa talouden pidosta. Kansaa oli viilattu silmään ja yrityksen tilanne ilmoitettua paljon huonompi. Tästä kiitoksia siis Jääskeläisen suuntaan. Ehkä Vinniekään ei enää pidä Honkalehtoa parhaana toimarinaan.
Ist0 tuossa mainitsee, että Vinnien omaisuus on sata/satoja miljoonia. Jos näin, niin tämä laittaa ihmettelemään vielä enemmän hänen toimiaan ja moraaliaan. Miten kehtaa olla pääomistajana yrityksessä, joka on vuositolkulla velkaa moneen suuntaan. Miksi olla velkaa verottajan suuntaan? Miksi antaa maineensa mennä siinä, että yritys, jonka kasvona hän on toiminut, on riitaantunut niin moneen suuntaan? Miksi suvaita omassa yrityksessään eturistiriitoja ja amatöörejä? Plus kymmeniä muita kysymyksiä. Ei voi ymmärtää. Tosin Vinnien omaisuudesta liikkuu niin monta juttua. Itselläni ei ole satoja miljoonia, mutta yrittäjänä minua otti pattiin viikkotolkulla, jos yrityksemme oli unohtanut maksaa laskun ja vastaanotimme karhukirjeen.
Share Ilveksen panoksesta on paljon puhuttukin ja itse toistan, että heidän suuntaan nousee hattu korkealle. HeGe on saanut paljon kuraa niskaansa muutoksen aikoihin ja suuri osa tästä on tullut tietämättömyydestä. Muutoksissa ihmisillä on rooleja/tehtäviä, jotka pitää vastoinkäymisistä huolimatta hoitaa, jotta lopputuloksesta tulee myönteinen. Hänen panoksestaan homma ei ainakaan jäänyt kiinni. Sharen puolelta oli mukana erittäin aktiivisesti muitakin ja te itse tiedätte, kenestä puhun. Kiitos teille.
Yksittäisistä ihmisistä pitää nostaa esiin myös Hannu Meskanen. Omistussuhteessa mitattuna Meskanen aikoinaan rahoitti Ilveksen toimintaa moninkertaisesti Vinnieen nähden. Tuossa kohtaan kiitokset hänen suuntaan olivat Ilveksen pääomistajan suunnalta karut. Hän voi täällä itse oikaista, mutta käsitykseni mukaan Vinnien myötämielinen suhtautuminen velkojen anteeksiantamiseen kumpusi Hannun vastaavasta teosta. Tai ainakin epäilen, että Vinnien olisi ollut huomattavasti vaikeampaa tehdä omaa liikettään ilman Hannun vastaavaa. Toivottavasti "uuden" Ilveksen myötä Hannukin saa arvostusta.
Kiittää pitää myös muita osakkeenomistajia. He kantoivat firman kassaan rahaa vaikeina hetkinä. Heidän osansa oli pitkälti melko karu. Toivottavasti he jaksavat vielä palata ja toimia uuden Ilveksen kanssa. Ja erityisen suuri kiitos pitkämielisille velkojille.
Käymättä on myös Ilves ry:n rooli. Oman käsitykseni mukaan Ilves ry ei heltynyt sopimukseen IH Oyn kanssa tuotemerkistä. Jatkaessaan IH Oy olisi ollut pakotettu isoihin muutoksiin, jotka olisivat edelleen karkoittaneet yleisöä ja yhteistyökumppaneita.
Luonnollisesti kiitosta saavat matkan varrella ja taukoamatta mukana kulkeneet kannattajat. Mutta valehtelisin, jos vähättelisin konkurssimielisten, boikotoijien tai poisjääneiden merkitystä. Tietenkin nimitykset antavat liiankin negatiivisen kuvan. Konkurssimieliset näkivät tilanteen mieluummin niin, että on parempi, että Ilves menee konkurssiin kuin toiminnan jatkuminen entisellä mallilla. Hyvin harva varmaan ajatteli asian niin, että konkurssi olisi ollut parempi vaihtoehto kuin tällä hetkellä toteutuva malli. Sanottakoon vielä, että uuden Ilveksen takana on henkilöitä, jotka olivat näitä konkurssimielisiä. Mikä on sitten boikotoijan ja poisjääneen ero? Tiedän kymmeniä, jotka ovat kantaneet todella merkittäviä rahasummia Ilveksen kassaan vuosikymmenien ajan, mutta jäivät viime vuosina pois. Joillekin mitta tuli täyteen häviöistä ja siitä, että pelit aiheuttivat vain huonoa fiilistä. Iso osa jäi pois siinä vaiheessa, kun Vinnie toi Honkalehdon takaisin. Se oli usean mielestä moraaliton siirto. Joka tapauksessa mikäli boikotoijia tai kelkasta hypänneitä ei olisi ollut niin runsaasti katsojien tai yhteistyökumppaneiden suunnalta, niin eiköhän homma olisi jatkunut vanhaan malliin.
Konkurssi ei ollut Vinnielle vaihtoehtona. Konkurssissa velkojat olisivat penkoneet kirjanpidon ylösalaisin ja tällöin eturistiriidat (mm. Sponsvisionin asiat) oltaisiin revitty auki. Jossakin vaiheessa oli ajatuksia, että Vinnie saisi konkassa enemmän euroja itselleen. Itse en tuohon usko, sillä Esan ja Vesan jäljiltä talous oli todella huonossa jamassa ja konkurssissa myös Vinnie olisi joutunut seuraamaan lakituvan toimia liian läheltä, vaikka olikin hallitusvastuussa vasta lopussa.
Vinnie olisi siis omaisuutensa ansiosta (mikä sitten onkin totuus) pystynyt välttämään konkurssin, mutta miten toimintaa oltaisiin enää voitu jatkaa, kun välit joka suuntaan alkoivat olemaan poikki? Vinnie varmasti tunnisti useammasta suunnasta paineen hakea vaihtoehtoisen ratkaisun. Tammikuun yhtiökokouksen jälkeen hän totesikin, että hän on väsynyt mies ja, että hänen olisi pitänyt tehdä tämä jo vuosia aikaisemmin. Ehkä hän tarkoittikin tällä kertaa mitä sanoi suustaan.
Myös toimivalle johdolle vapautus oli helpottava, sillä heille tulonlähteenä erittäin tärkeä Ulkojäät oli jo takanapäin. Sponsorimyynnistä johdetut palkkiot olisivat jatkossa pienentyneet huomattavasti.
Itselleni tämä toteutuva muutos on helpottava. Vuosia sitten kirjoitin, että Vinnie saisi luopua omistuksestaan eurolla ja toivoin tuolloin, että uuden Ilveksen takana olisi Risto Jalo. Tuossa yhteydessä kirjoitin, että ensimmäinen tehtävä on Ilvesläisten yhdistäminen. Se ei ole aivan helppoa, mutta haluan uskoa, että se onnistuu. Hallissa on näkynyt henkilöitä, jotka ovat sieltä pitkään pysyneet poissa. Heistä ei voi missään nimessä käyttää nimitystä gloryhunter, sillä he kantoivat läpi surkeiden vuosikymmenten rahaa Ilveksen kassaan. Syystä tai toisesta he jäivät matkan varrella pois.
Olen kirjoittanut kriittisesti vuosien ajan. En luovu tuosta tavasta nytkään, vaikka olen äärimmäisen tyytyväinen siitä kuinka palaset loksahtelevat nyt paikalleen. Työ on vasta alussa. Mikään tapahtunut ei vielä itsessään takaa menestystä. Nyt tarvitaan paljon työtä, ammattimaisuutta ja rahaa.
