Kirjassa aukaistaan aika vähän biisien tai levyjen nimien taustoista. Tekijöitä itseään hapettaa kysymykset biisien taustoista ja niiden syntyvaikutuksista. Miksi kappale tehtiin, mille porukalle, millä lailla jne. Mutta kyllä siellä kirjasessa Routasydän saatetaan jollakin tasolla mainita.En ole tuota kirjaa vielä lukenut, joten minkä verran siinä avataan kappaleiden taustoja?
En ole tuota kirjaa vielä lukenut, joten minkä verran siinä avataan kappaleiden taustoja?
Päivän Hesarissa, tosin maksumuurin takana, mielenkiintoinen juttu Tenkulasta: 10 vuotta sitten maailma menetti musiikillisen neron, kun Miika Tenkula löytyi kotoaan kuolleena – Vain 34-vuotiaana kuollut hevikitaristi eli ristiriitaa, johon moni taiteilija on kaatunut
Päivän Hesarissa, tosin maksumuurin takana, mielenkiintoinen juttu Tenkulasta: 10 vuotta sitten maailma menetti musiikillisen neron, kun Miika Tenkula löytyi kotoaan kuolleena – Vain 34-vuotiaana kuollut hevikitaristi eli ristiriitaa, johon moni taiteilija on kaatunut
Suosittelen hommaamaan lehden ja/tai tunnukset tuon lukemiseen. Otsikko vähän itseänikin epäilytti, mutta ei siinä pelkkään viinaan keskityttä ja avattiin sitä Tenkulan erittäin sosiaalisesti rajoittunutta henkilöä kiitetyn taiteilijan sisällä. Lähestymiskulma ehkä hieman fanipoikamainen, kun kirjoittaja tunnustaa heti alkuun että kiersi kaikki mahdolliset esiintymiset jne, mutta ei tuo häiritsevää idolinpalvontaa ollut kuitenkaan likikään.Mitä tuossa jutussa sitten oli? Maksumuuri pysäytti minut kuin aikoinaan berliiniläisten matkan muurin toiselle puolelle.
Otsikosta päätellen tuossa viitatttiin Tenkulan alkoholinkäyttöön, joten ehkä tuossa ei mitään uutta ollut. Toivottavasti olisi ollut.
Erittäin kova kitaristi oli kyseessä ja Sentencedin alkupään tuotanto oli esimerkillisen hyvää. En nyt ehkä Tenkulaa musiikilliseksi neroksi kuitenkaan tituleeraisi, neron määritelmään vaaditaan ainakin minun kirjoissani jotain muutakin kuin pari albumillista hyviä biisejä. Ei Tenkula kuitenkaan yksinään mullistanut koko metallimusiikin maailmaa, ja Sentenced oli muutakin kuin Tenkula.
En huomannut kyseistä juttua lainkaan paperiversiossa eilen, ainoastaan tuo nettijuttu julkaistu kenties?Suosittelen hommaamaan lehden ja/tai tunnukset tuon lukemiseen.
Mitä tuossa jutussa sitten oli?
Tosiaan, mietin tulisiko printtijuttu sitten sunnuntaina tai mahdollisesti maaliskuun kuukausiliitteessä, kun on saman tyylinen henkilöjuttu mitä kuukausiliitteestä saa lukea (ja olihan tuossa viitattukin (sekä linkitetty) Petri Laurilan aka. Nygårdin kuukausiliitejuttuun esimerkkinä syrjään vetäytyvästä taiteilijasta kuka käyttää erikseen lavahahmoa piiloutuakseen henkilönä yleisöltä.En huomannut kyseistä juttua lainkaan paperiversiossa eilen, ainoastaan tuo nettijuttu julkaistu kenties?
Lopakka tavallaan tehnyt kirjan yhtyeestä ja Matti Riekki tehnyt kirjan yhtyeestä. Ei tuo lehtijuttu tosiaan tarjonnut mitään uutta Tenkulan elämästä tai kuolemasta. Itselleni Senarit ja kitaran soittoa harrastavana nimenomaan Tenkula on ollut suomi hevissä aina se kovin juttu. Joku niissä kitaramelodioissa on vaan niin uskomattoman upeaa, enkä edes osaa selittää mikä.Ei niin mitään uutta varsinaisille faneille, mutta muille kylläkin. Tenkulan taiteellisuus ja sosiaalinen rajoittuneisuus lienee bändiä seuranneille jo tuttu juttu. Tuo Wiljamin mainitsema fanipoikamainen lähestymiskulma jutussa vie sitten aika paljon uskottavuutta. Mutta aina on hyvä että tämä loistava yhtye saa näkyvyyttä mediassa, on ainakin itselle ollut juuri se suomiyhtye. Lopakkahan on jo kirjoittanut tavallaan kirjan yhtyeestä, kyllähän tästä saisi elokuvankin aikaan, on niitä paskemmistakin bändeistä tehty. Ohjaajaksi sopisi Jouni Hymynen.
Näinkin, mutta kyllähän Tenkula kuitenkin säveltäjänä oli tietyllä tavalla se yhtyeen sielu. Mutta kyllähän tuon yhtyeen dynamic duo oli säveltäjä Tenkula ja sanoittaja Sami Lopakka, jotka sitten yhdessä saivat nuo biisit sellaisiksi kuin olivat. Tokihan myös aikakaudelle sopivat laulajat auttoivat asiaa, mutta näkisin kuitenkin nämä kaksi tekijää tärkeimpänä kun bändin kokonaisuutta mietitään.Sentenced oli muutakin kuin Tenkula.
Näinkin, mutta kyllähän Tenkula kuitenkin säveltäjänä oli tietyllä tavalla se yhtyeen sielu. Mutta kyllähän tuon yhtyeen dynamic duo oli säveltäjä Tenkula ja sanoittaja Sami Lopakka, jotka sitten yhdessä saivat nuo biisit sellaisiksi kuin olivat. Tokihan myös aikakaudelle sopivat laulajat auttoivat asiaa, mutta näkisin kuitenkin nämä kaksi tekijää tärkeimpänä kun bändin kokonaisuutta mietitään.
Mitä itse yhtyeeseen tulee niin se kaikkien aikojen yhtye minulle. Tuotannossa ei ole yhtään varsinaista hutia, ainoastaan Crimson on levynä sellainen joka kärsii pahasta epätasaisuudesta mutta sekin on ihan kelvollinen tuotos.
Riekin kirja on siinä mielessä erittäin hyvä että se ei ole mikään fanipoika-teos, vaan siinä tosiaan käsitellään asioita kriittisesti ja nostetaan vähintäänkin rivien välistä vähän sellaista "mitä jos" ajatusta esiin...Yksi tärkeimmistä suomalaisyhtyeistä toki minullekin. En silti suhtaudu Sentencediin kuten en muihinkaan bändeihin ilman ajoittain kovaakin kritiikkiä. Ja kritiikki oli ja on tietyiltä osin paikallaan. Näitä teemoja on muuallakin käsitelty kuten Riekin bändihistoriikissä että fiktion muodossa Lopakan Marras-kirjassakin.
... ja tässä nostatkin tämän saman pointin esiin. Sentenced periaatteessa lopetti hyvinkin lähellä kansainvälisen suosionsa huippua, myytynä oli kuitenkin joku puoli miljoonaa levyä ja ainakin musiikkipiireissä oli arvostusta. Mutta juurikin se vastahakoisuus kiertueiden tekemiseen ja tosiaan ryyppääminen estivät sen että bändi olisi voinut breikata isomminkin.Omasta mielestäni Sentencedillä olisi ollut mahdollisuuksia huomattavasti isommaksi ja ansiokkaammaksi bändiksi, mutta se suurin potentiaali jäi täyttämättä erittäin hyvän alkuvaiheen jälkeen. Bändin kehitys alkoi polkemaan paikallaan samalla kun vastahakoisuudet kiertueiden tekemiseen ynnä muut ongelmat (=alkoholi) rasittivat.
Tavallaan näinkin, mutta toisaalta itse ajattelen että Sentenced olisi voinut olla sellainen HIMin tapainen suurta suosiota nauttiva yhtye jos vaan bändin jäsenet olisivat halunneet tehdä asioita vähän toisin. Olihan bändillä kuitenkin aika valtavan kova taito tehdä sellaista ystävällistä radioheviä ja sillä olisi voinut menestyä kansainvälisesti erittäin isostikin. The Cold White Light -levyllä on kuitenkin paljon biisejä jotka on aika hyvin valettu tällaiseen "radiohevi" -muottiin ja ainakin itse pidän levystä.Jos vähän kärjistän, niin jos bändi olisi hajonnut Downin jälkeen niin siitä olisi jäänyt muisto todella kovana bändinä jonka jokainen siihen asti julkaistu levy oli mennyt todella rajusti eteenpäin musiikillisesti. Kehitys jokaisen senastisen levyn välillä on valtava. Downin jälkeen alkoi selvä tasaantuminen ja paikoin jopa taantuminen epätasaisuuden ja parin tasapaksumman albumin myötä (Crimsonin jo mainitsitkin). Vasta viimeinen The Funeral Album nosti taas profiilia ja oli selvästi terävämpi tuotos kun loppu oli lähellä.
Tämä on totta, ainakin jos peilaa bändin siihen astisen taipaleen. Toki ikinä ei voi tietää mitä tarina olisi tuonut tullessaan, mutta The Funeral Album sulki ympyrän hienosti ja onhan se hyvä metallilevy. Ei toki mene edes Sentencedin parhaimmistoon mutta silti hyvä levy ja jos joku uusi metallibändi tuollaisen tekisi niin kyllähän sitä kusisi hunajaa.The Funeral Album oli myös sikäli hyvä, että bändi oli tajunnut, ettei sillä ollut nykymuodossaan enää paljoakaan uutta annettavaa ja että oli parempi lopettaa ns. huipulla ja omaehtoisesti kuin taantua jukebox-bändiksi joka julkaisee parin vuoden välein jonkun yhdentekevän lätyn ja soittaa sitten keikoilla vanhoja hittejä. Tätä itsekriittisyyttä toivoisin monelta muultakin bändiltä, parempi lopettaa ihan itse ja siirtyä muihin juttuihin kuin tehdä rutiinivaihteella musiikkia ja lopulta leipääntyä siihen tyystin.
Laihialan biiseistä oikeastaan Aika multaa muistot on hieno, muut aika mitään sanomattomia omaan makuun. Drain me sanoituksiltaan ihan hauska, mutta sinänsä olen ihan iloinen että Laihiala pääsi toteuttamaan visioitaan Poisonblackissa ja nykyisessä yhtyeessään jonka nimeä en jaksa tarkistaa.Tenkula teki käsittämättömän määrän biisejä, mutta ei hän onneksi yksin joutunut kaikkea tekemään. Myös muut tekivät avainbiisejä. Capture Of Fire on Lopakan käsialaa kokonaan, Amokilla on mm. Funeral Spring (Jarvan kappale) ja Laihialakin teki jotain. Tenkulan panos säveltäjänä on tietysti korvaamaton, se on selvä.
Samaa mieltä. Minulle The Cold White Light on yksi parhaista koskaan tehdyistä albumeista.The Cold White Light on sitten itselleni se The Albumi. Todella kovaa alusta loppuun, ei yhtään heikkoa biisiä. Tästä olisi voinut irroittaa vaikka 5-6 sinkkujulkaisua. Funeral jatkoi osin samoilla linjoilla.
Siinä Hesarin jutussa, jonka muutama kuukausi sitten tähän ketjuun linkitin, oli mukana muutamia noita Vesa Rannan kuvia. Oli virkistävän erilaisia tavallisiin bändikuviin verraten.Vesa Ranta julkaisee 2.syyskuuta kuvakirjan missä ollaan Sentencedin kiertueilla mukana vuosina 1995-2003.
Lähteenä Inferno: Pieni pala suomalaista rock-historiaa: Sentenced-rumpali julkaisee kuvakirjan, jossa seurataan yhtyeen arkea kiertueilla - Inferno.fi
Siinä Hesarin jutussa, jonka muutama kuukausi sitten tähän ketjuun linkitin, oli mukana muutamia noita Vesa Rannan kuvia. Oli virkistävän erilaisia tavallisiin bändikuviin verraten.
