Mainos

Sentenced

  • 155 123
  • 641

X-Hearted

Jäsen
En ole tuota kirjaa vielä lukenut, joten minkä verran siinä avataan kappaleiden taustoja?
Kirjassa aukaistaan aika vähän biisien tai levyjen nimien taustoista. Tekijöitä itseään hapettaa kysymykset biisien taustoista ja niiden syntyvaikutuksista. Miksi kappale tehtiin, mille porukalle, millä lailla jne. Mutta kyllä siellä kirjasessa Routasydän saatetaan jollakin tasolla mainita.

Varmastikin YLE X3M:lle antama haastattelu saattaa auttaa: http://arenan.yle.fi/radio/2600504
 

Trenchtown

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
En ole tuota kirjaa vielä lukenut, joten minkä verran siinä avataan kappaleiden taustoja?

Ei siinä ihan älyttömästi kappaleiden taustoihin ja vaikuttimiin paneuduttu. Routasydän ja sen aiheuttama natsikohu kyllä käsiteltiin. Kirjassa käytiin läpi biisien syntyprosesseja aika hyvinkin, mutta varsinaisesti tarinoihin niiden takana ei pureuduttu, tai ne ohitettiin sivulauseessa. En ainakaan muista tuollaisia juttuja ollenkaan, mitä maalailit Noosen ja Excuse me while i kill myselfin suhteen. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö niissä totuutta taustalla olisi. Mulle ainakin jäi kirjasta sellainen kuva, että biisien tekijöitä ei suuremmin kiinnostanut noita asioita avata.
 

DarkTower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pool, NHL, MMA, Kärpät
Bändin elossa olevat jäsenet tietävät asioista enemmän kuin me muut yhteensä eli kirja on aika lailla tarkka uskoisin. Mutta tosiaan, hienoimpia suomalaisia metallibändejä ikinä. Itse seisoin Teatrialla bändin kuoppajaisissa miksauskopin edessä aikoinaan. Onneksi se keikka kuitenkin tallennettiin eli jotain hyvää niistä hautajaisista kuitenkin.
 
Viimeksi muokattu:

mice

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Flames, Juventus, Parma
Täällä on selvästi kovempia asiantuntijoita kuin allekirjoittanut, mutta täytyy silti sen verran tulla huutelemaan, että on kyllä yksi kaikkien aikojen bändeistä. Onneksi tuli kuitenkin nähtyä aikanaan muutaman kerran livenä ja Tavastian hautajaiskiertueen keikallakin olin toki paikalla.

Vanhempaan materiaaliin ei ole oikein tullut tutustuttuakaan, mutta Laihialan aikainen matsku toimii ja lujaa!
 

Apassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Sentencedin Down albumin ilmestymisestä kulunut tänä viikonloppuna 20-vuotta. Niin ne vuodet vierii. Tykkäsin tästä levystä aivan helvetisti ja tykkään edelleen.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK

CuJo#31

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins | HIFK | Leijonat | Les Bleus

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.

Mitä tuossa jutussa sitten oli? Maksumuuri pysäytti minut kuin aikoinaan berliiniläisten matkan muurin toiselle puolelle.

Otsikosta päätellen tuossa viitatttiin Tenkulan alkoholinkäyttöön, joten ehkä tuossa ei mitään uutta ollut. Toivottavasti olisi ollut.

Erittäin kova kitaristi oli kyseessä ja Sentencedin alkupään tuotanto oli esimerkillisen hyvää. En nyt ehkä Tenkulaa musiikilliseksi neroksi kuitenkaan tituleeraisi, neron määritelmään vaaditaan ainakin minun kirjoissani jotain muutakin kuin pari albumillista hyviä biisejä. Ei Tenkula kuitenkaan yksinään mullistanut koko metallimusiikin maailmaa, ja Sentenced oli muutakin kuin Tenkula.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Mitä tuossa jutussa sitten oli? Maksumuuri pysäytti minut kuin aikoinaan berliiniläisten matkan muurin toiselle puolelle.

Otsikosta päätellen tuossa viitatttiin Tenkulan alkoholinkäyttöön, joten ehkä tuossa ei mitään uutta ollut. Toivottavasti olisi ollut.

Erittäin kova kitaristi oli kyseessä ja Sentencedin alkupään tuotanto oli esimerkillisen hyvää. En nyt ehkä Tenkulaa musiikilliseksi neroksi kuitenkaan tituleeraisi, neron määritelmään vaaditaan ainakin minun kirjoissani jotain muutakin kuin pari albumillista hyviä biisejä. Ei Tenkula kuitenkaan yksinään mullistanut koko metallimusiikin maailmaa, ja Sentenced oli muutakin kuin Tenkula.
Suosittelen hommaamaan lehden ja/tai tunnukset tuon lukemiseen. Otsikko vähän itseänikin epäilytti, mutta ei siinä pelkkään viinaan keskityttä ja avattiin sitä Tenkulan erittäin sosiaalisesti rajoittunutta henkilöä kiitetyn taiteilijan sisällä. Lähestymiskulma ehkä hieman fanipoikamainen, kun kirjoittaja tunnustaa heti alkuun että kiersi kaikki mahdolliset esiintymiset jne, mutta ei tuo häiritsevää idolinpalvontaa ollut kuitenkaan likikään.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Suosittelen hommaamaan lehden ja/tai tunnukset tuon lukemiseen.
En huomannut kyseistä juttua lainkaan paperiversiossa eilen, ainoastaan tuo nettijuttu julkaistu kenties?
 

Kopari

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Jokipojat, Mikkelin Kittaajat
Mitä tuossa jutussa sitten oli?

Ei niin mitään uutta varsinaisille faneille, mutta muille kylläkin. Tenkulan taiteellisuus ja sosiaalinen rajoittuneisuus lienee bändiä seuranneille jo tuttu juttu. Tuo Wiljamin mainitsema fanipoikamainen lähestymiskulma jutussa vie sitten aika paljon uskottavuutta. Mutta aina on hyvä että tämä loistava yhtye saa näkyvyyttä mediassa, on ainakin itselle ollut juuri se suomiyhtye. Lopakkahan on jo kirjoittanut tavallaan kirjan yhtyeestä, kyllähän tästä saisi elokuvankin aikaan, on niitä paskemmistakin bändeistä tehty. Ohjaajaksi sopisi Jouni Hymynen.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
En huomannut kyseistä juttua lainkaan paperiversiossa eilen, ainoastaan tuo nettijuttu julkaistu kenties?
Tosiaan, mietin tulisiko printtijuttu sitten sunnuntaina tai mahdollisesti maaliskuun kuukausiliitteessä, kun on saman tyylinen henkilöjuttu mitä kuukausiliitteestä saa lukea (ja olihan tuossa viitattukin (sekä linkitetty) Petri Laurilan aka. Nygårdin kuukausiliitejuttuun esimerkkinä syrjään vetäytyvästä taiteilijasta kuka käyttää erikseen lavahahmoa piiloutuakseen henkilönä yleisöltä.
 

Stolk-2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Tänään oli Hesarin b-osassa yhden sivun juttu Sentecedistä.
 

Lynyrd

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hyvä jääkiekko.
Ei niin mitään uutta varsinaisille faneille, mutta muille kylläkin. Tenkulan taiteellisuus ja sosiaalinen rajoittuneisuus lienee bändiä seuranneille jo tuttu juttu. Tuo Wiljamin mainitsema fanipoikamainen lähestymiskulma jutussa vie sitten aika paljon uskottavuutta. Mutta aina on hyvä että tämä loistava yhtye saa näkyvyyttä mediassa, on ainakin itselle ollut juuri se suomiyhtye. Lopakkahan on jo kirjoittanut tavallaan kirjan yhtyeestä, kyllähän tästä saisi elokuvankin aikaan, on niitä paskemmistakin bändeistä tehty. Ohjaajaksi sopisi Jouni Hymynen.
Lopakka tavallaan tehnyt kirjan yhtyeestä ja Matti Riekki tehnyt kirjan yhtyeestä. Ei tuo lehtijuttu tosiaan tarjonnut mitään uutta Tenkulan elämästä tai kuolemasta. Itselleni Senarit ja kitaran soittoa harrastavana nimenomaan Tenkula on ollut suomi hevissä aina se kovin juttu. Joku niissä kitaramelodioissa on vaan niin uskomattoman upeaa, enkä edes osaa selittää mikä.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Upeeta Ville upeeta, KuPS
Sentenced oli muutakin kuin Tenkula.
Näinkin, mutta kyllähän Tenkula kuitenkin säveltäjänä oli tietyllä tavalla se yhtyeen sielu. Mutta kyllähän tuon yhtyeen dynamic duo oli säveltäjä Tenkula ja sanoittaja Sami Lopakka, jotka sitten yhdessä saivat nuo biisit sellaisiksi kuin olivat. Tokihan myös aikakaudelle sopivat laulajat auttoivat asiaa, mutta näkisin kuitenkin nämä kaksi tekijää tärkeimpänä kun bändin kokonaisuutta mietitään.

Mitä itse yhtyeeseen tulee niin se kaikkien aikojen yhtye minulle. Tuotannossa ei ole yhtään varsinaista hutia, ainoastaan Crimson on levynä sellainen joka kärsii pahasta epätasaisuudesta mutta sekin on ihan kelvollinen tuotos.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Näinkin, mutta kyllähän Tenkula kuitenkin säveltäjänä oli tietyllä tavalla se yhtyeen sielu. Mutta kyllähän tuon yhtyeen dynamic duo oli säveltäjä Tenkula ja sanoittaja Sami Lopakka, jotka sitten yhdessä saivat nuo biisit sellaisiksi kuin olivat. Tokihan myös aikakaudelle sopivat laulajat auttoivat asiaa, mutta näkisin kuitenkin nämä kaksi tekijää tärkeimpänä kun bändin kokonaisuutta mietitään.

Mitä itse yhtyeeseen tulee niin se kaikkien aikojen yhtye minulle. Tuotannossa ei ole yhtään varsinaista hutia, ainoastaan Crimson on levynä sellainen joka kärsii pahasta epätasaisuudesta mutta sekin on ihan kelvollinen tuotos.

Yksi tärkeimmistä suomalaisyhtyeistä toki minullekin. En silti suhtaudu Sentencediin kuten en muihinkaan bändeihin ilman ajoittain kovaakin kritiikkiä. Ja kritiikki oli ja on tietyiltä osin paikallaan. Näitä teemoja on muuallakin käsitelty kuten Riekin bändihistoriikissä että fiktion muodossa Lopakan Marras-kirjassakin.

Omasta mielestäni Sentencedillä olisi ollut mahdollisuuksia huomattavasti isommaksi ja ansiokkaammaksi bändiksi, mutta se suurin potentiaali jäi täyttämättä erittäin hyvän alkuvaiheen jälkeen. Bändin kehitys alkoi polkemaan paikallaan samalla kun vastahakoisuudet kiertueiden tekemiseen ynnä muut ongelmat (=alkoholi) rasittivat.

Jos vähän kärjistän, niin jos bändi olisi hajonnut Downin jälkeen niin siitä olisi jäänyt muisto todella kovana bändinä jonka jokainen siihen asti julkaistu levy oli mennyt todella rajusti eteenpäin musiikillisesti. Kehitys jokaisen senastisen levyn välillä on valtava. Downin jälkeen alkoi selvä tasaantuminen ja paikoin jopa taantuminen epätasaisuuden ja parin tasapaksumman albumin myötä (Crimsonin jo mainitsitkin). Vasta viimeinen The Funeral Album nosti taas profiilia ja oli selvästi terävämpi tuotos kun loppu oli lähellä.

The Funeral Album oli myös sikäli hyvä, että bändi oli tajunnut, ettei sillä ollut nykymuodossaan enää paljoakaan uutta annettavaa ja että oli parempi lopettaa ns. huipulla ja omaehtoisesti kuin taantua jukebox-bändiksi joka julkaisee parin vuoden välein jonkun yhdentekevän lätyn ja soittaa sitten keikoilla vanhoja hittejä. Tätä itsekriittisyyttä toivoisin monelta muultakin bändiltä, parempi lopettaa ihan itse ja siirtyä muihin juttuihin kuin tehdä rutiinivaihteella musiikkia ja lopulta leipääntyä siihen tyystin.

Tenkula teki käsittämättömän määrän biisejä, mutta ei hän onneksi yksin joutunut kaikkea tekemään. Myös muut tekivät avainbiisejä. Capture Of Fire on Lopakan käsialaa kokonaan, Amokilla on mm. Funeral Spring (Jarvan kappale) ja Laihialakin teki jotain. Tenkulan panos säveltäjänä on tietysti korvaamaton, se on selvä.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Upeeta Ville upeeta, KuPS
Yksi tärkeimmistä suomalaisyhtyeistä toki minullekin. En silti suhtaudu Sentencediin kuten en muihinkaan bändeihin ilman ajoittain kovaakin kritiikkiä. Ja kritiikki oli ja on tietyiltä osin paikallaan. Näitä teemoja on muuallakin käsitelty kuten Riekin bändihistoriikissä että fiktion muodossa Lopakan Marras-kirjassakin.
Riekin kirja on siinä mielessä erittäin hyvä että se ei ole mikään fanipoika-teos, vaan siinä tosiaan käsitellään asioita kriittisesti ja nostetaan vähintäänkin rivien välistä vähän sellaista "mitä jos" ajatusta esiin...

Omasta mielestäni Sentencedillä olisi ollut mahdollisuuksia huomattavasti isommaksi ja ansiokkaammaksi bändiksi, mutta se suurin potentiaali jäi täyttämättä erittäin hyvän alkuvaiheen jälkeen. Bändin kehitys alkoi polkemaan paikallaan samalla kun vastahakoisuudet kiertueiden tekemiseen ynnä muut ongelmat (=alkoholi) rasittivat.
... ja tässä nostatkin tämän saman pointin esiin. Sentenced periaatteessa lopetti hyvinkin lähellä kansainvälisen suosionsa huippua, myytynä oli kuitenkin joku puoli miljoonaa levyä ja ainakin musiikkipiireissä oli arvostusta. Mutta juurikin se vastahakoisuus kiertueiden tekemiseen ja tosiaan ryyppääminen estivät sen että bändi olisi voinut breikata isomminkin.

Jos vähän kärjistän, niin jos bändi olisi hajonnut Downin jälkeen niin siitä olisi jäänyt muisto todella kovana bändinä jonka jokainen siihen asti julkaistu levy oli mennyt todella rajusti eteenpäin musiikillisesti. Kehitys jokaisen senastisen levyn välillä on valtava. Downin jälkeen alkoi selvä tasaantuminen ja paikoin jopa taantuminen epätasaisuuden ja parin tasapaksumman albumin myötä (Crimsonin jo mainitsitkin). Vasta viimeinen The Funeral Album nosti taas profiilia ja oli selvästi terävämpi tuotos kun loppu oli lähellä.
Tavallaan näinkin, mutta toisaalta itse ajattelen että Sentenced olisi voinut olla sellainen HIMin tapainen suurta suosiota nauttiva yhtye jos vaan bändin jäsenet olisivat halunneet tehdä asioita vähän toisin. Olihan bändillä kuitenkin aika valtavan kova taito tehdä sellaista ystävällistä radioheviä ja sillä olisi voinut menestyä kansainvälisesti erittäin isostikin. The Cold White Light -levyllä on kuitenkin paljon biisejä jotka on aika hyvin valettu tällaiseen "radiohevi" -muottiin ja ainakin itse pidän levystä.

The Funeral Album oli myös sikäli hyvä, että bändi oli tajunnut, ettei sillä ollut nykymuodossaan enää paljoakaan uutta annettavaa ja että oli parempi lopettaa ns. huipulla ja omaehtoisesti kuin taantua jukebox-bändiksi joka julkaisee parin vuoden välein jonkun yhdentekevän lätyn ja soittaa sitten keikoilla vanhoja hittejä. Tätä itsekriittisyyttä toivoisin monelta muultakin bändiltä, parempi lopettaa ihan itse ja siirtyä muihin juttuihin kuin tehdä rutiinivaihteella musiikkia ja lopulta leipääntyä siihen tyystin.
Tämä on totta, ainakin jos peilaa bändin siihen astisen taipaleen. Toki ikinä ei voi tietää mitä tarina olisi tuonut tullessaan, mutta The Funeral Album sulki ympyrän hienosti ja onhan se hyvä metallilevy. Ei toki mene edes Sentencedin parhaimmistoon mutta silti hyvä levy ja jos joku uusi metallibändi tuollaisen tekisi niin kyllähän sitä kusisi hunajaa.

Tenkula teki käsittämättömän määrän biisejä, mutta ei hän onneksi yksin joutunut kaikkea tekemään. Myös muut tekivät avainbiisejä. Capture Of Fire on Lopakan käsialaa kokonaan, Amokilla on mm. Funeral Spring (Jarvan kappale) ja Laihialakin teki jotain. Tenkulan panos säveltäjänä on tietysti korvaamaton, se on selvä.
Laihialan biiseistä oikeastaan Aika multaa muistot on hieno, muut aika mitään sanomattomia omaan makuun. Drain me sanoituksiltaan ihan hauska, mutta sinänsä olen ihan iloinen että Laihiala pääsi toteuttamaan visioitaan Poisonblackissa ja nykyisessä yhtyeessään jonka nimeä en jaksa tarkistaa.

Pidättäydyn kannassani sen suhteen että Tenkula oli yhtyeen merkittävin jäsen. Alkuaikoina oli ehkä eniten kolmikko Tenkula-Lopakka-Jarva ja Jarvan lähdettyä Tenkula-Lopakka oli se dynamic duo. Ja Tenkula kuitenkin oli se joka sävelsi ne biisit, niin kai sen isoimman krediitin voi sinne antaa. Toki tämä on vähän tällainen "maalintekijä vs. pelintekijä" asettelu, en minä väheksy Lopakan panostakaan. Tai Jarvan panosta ennen lähtöään.

Mutta lähtökohtaisesti näkisin Sentencedin ennenkaikkea kokonaisuutena joka täydensi toisiaan.
 

Eddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & kaikki karsintasarjat
Itsekin suhtaudun bändiin enemmän Mooren näkökulman kautta. Jos bändi olisi lopettanut Downiin, ei olisi mitään sellaista Sentencediä, mitä tunnemme. En kyllä pysty allekirjoittamaan Mustan Nuolen näkemystä. Toki se voi hänen kohdallaan pitää paikkansa. Frozen oli erinomainen albumi ja nosti bändin suurempaan suosioon Downin ja Amokin tekemillä pohjilla. Sitä aikaisempi tuotanto oli enemmän undergroundia. Vaikka Sentenced on minulle kovin kotimainen ikinä, niin ei minua Amokia aikaisempi materiaali innosta muussa kuin nostalgia mielessä. Sillä on toki kova kulttimaine jne..

Crimson on minulle todella kova albumi. Siinä synkistely ja surusävelmät vietiin äärirajoille. Tenkula sävelsi tuolle levylle kuitenkin ehkä kauneimmat kaihomieliset sävelmät. Ehkä siitä tulee se tasapaksuus, mikä ei minulle ole tasapaksua. Ja onhan levyllä hitti Killing me Killing you, joka vei bändiä eteenpäin edelleen, toisin kuin olisi polkenut paikallaan.

The Cold White Light on sitten itselleni se The Albumi. Todella kovaa alusta loppuun, ei yhtään heikkoa biisiä. Tästä olisi voinut irroittaa vaikka 5-6 sinkkujulkaisua. Funeral jatkoi osin samoilla linjoilla.

Bändillä olisi ollut vielä paljon annettavaa. Tavallaan se ei kerinnyt aikuistua ja ei se varmaan ollut mahdollistakaan. Kenties se olisi kuitenkin 10-luvulla uskaltautunut avautumaan isommaksi bändiksi, mihin sillä oli jo biisit olemassa. Enkä nyt tarkoita, että olisi best of kiertueita pitänyt tehdä. Sillä oli vahva perusta ja tie kohti suuruutta pedattu. Biiseihin olisi takuulla ollut vielä luomisvoimaa jäljellä. Tenkulalle Sentenced taisi olla elämä, ei vain bändi. Jäi kuva, ettei Tenkula koskaan oikein pitänyt bändin hautaamisesta.

Itselleni Sentenced on Tenkulan ja Lopakan lisäksi myös Laihiala. Laihiala toi biisintekotaitoa ja äänen, joka nosti sen pari napsua ylöspäin. Onhan Laihiala tehnyt mm. Farewellin, josta tuli Radio Mafian viimeinen juonnettu biisi. Tiedän, että Jarvalla on faninsa, mutta Amokilla siitä äänestä otettiin kaikki mahdollinen irti. En varmaan koskaan olisi tullut Sentenced faniksi, jos Jarva olisi jatkanut.

Bändiä ei kiinnostanut levyjen promoaminenkaan, eikä musabisneksen perseennuoleminen, eikä Helsinkiin muutto, mikä vielä tuohon maailman aikaan olisi ollut nykyistä tärkeämpää. Bändi teki levyt ja olisi muuten halunnut haistattaa paskat kaikille. Oulun keikkojahan nuo taisivat arvostaa. Koti oli lähellä ja muutenkin. On aika selvää, että jos äijiä olisi edes vähän kiinnostanut, olisi tämä bändi voinut helpostikin olla jonkun In Flamesin suosioissa. Muistankohan väärin, mutta bändi taisi esiintyä ilmaiseksi 1. Qstockissa auttaakseen kavereiden prokkista eteenpäin. Silloinhan tuo oli hevipainotteinen festari. Nykyään Kärppienkin myötä ihan jotain muuta. No rahaa on taottava. Asia johon Sentenced ei koskaan lähtenyt.

Laihialan Poisonblackilla on levyt Lust Stained Despair ja A Dead Heavy Day, jotka mielestäni ovat lähellä Sentenced standardia. Erinomaisia levyjä. Se nykyinen on S-Tool. Aika raskasta tavaraa. Pidän ihan ookoona.
 
Viimeksi muokattu:

costi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues, #33 Timo Hirvonen
The Cold White Light on sitten itselleni se The Albumi. Todella kovaa alusta loppuun, ei yhtään heikkoa biisiä. Tästä olisi voinut irroittaa vaikka 5-6 sinkkujulkaisua. Funeral jatkoi osin samoilla linjoilla.
Samaa mieltä. Minulle The Cold White Light on yksi parhaista koskaan tehdyistä albumeista.

Sentencedin kohdalla arvostan myös tapaa kuinka bändin ura lopulta paketoitiin Funeral albumin jälkeen. Homma tyylikkäästi maaliin kotikentällä ja sen jälkeen ei lähdetty häröilemään comeback-kiertueilla tai pistokeikoilla. Moni bändi voisi ottaa tästä mallia. Joko lopetetaan tai jatketaan, mutta ei rampata.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Minullekin Laihialan aikainen Sentenced on se tärkein ja rakkain kokoonpano. Down, Frozen, Crimson ja The Cold White Light on sellainen suora, mitä ei kovin monelta kotimaiselta (ja ulkomaiseltakaan) metallibändiltä löydy. Laihialan näin jokunen vuosi sitten myös livenä, kun Poisonblack oli Raahe Festivaleilla soittamassa. Tuolta keikalta jäi mieleen yksi Laihialan välispiikki, kun joku toivoi encorea "me ei soiteta lissää, kun me lähetään vittuun täältä". Minulle Laihiala nimenomaan on se Sentencedin ääni, mitään Jarvalta pois ottamatta.

Minulle Crimson on ehdottomasti SE Sentenced-albumi. Alusta loppuun todella kovatasoista materiaalia. The Fragile, Killing Me, Killing You ja Dead Moon Rising ovat suosikkejani tuolta levyltä. Routasydän on sitten hieno esimerkki siitä, että bändi olisi halutessaan pystynyt tekemään kovatasoisia biisejä myös suomen kielellä.
 
Viimeksi muokattu:

Red Machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
@oiler99 Komppaan 100%. Laihiala oli itselleni täsmälleen samassa asemassa ottamatta Jarvalta mitään pois.

Sentencedin lopetus iski aikoinaan todella kovaa, sieltä olisi vielä voinut tulla vaikka mitä. Vanhempana on sitten tajunnut kelata asiaa vähän monipuolisemmista näkökulmista ja ymmärtää paremmin

Perkele, laitanpa soimaan heti.
 

Turkoosisalpa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Täältä kimmokkeen saaneena luin viime viikolla Riekin kirjan ja nyt olen kuunnellut levyn päivässä ja muistellut bändiä. Aivan helvetin kovia levyjä kaikki nuo Laihialan ajan levyt. Aiemmat eivät oikein minulle iskeneet, ehkä siitä syystä, että Down oli ensimmäinen levy, jonka kuulin 20+ vuotta sitten.

Tenkula oli kyllä aivan huima tyyppi. Heittämällä menee Suomen kaikkien aikojen top5 lahjakkaimman biisintekijän joukkoon.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK

Skruf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Kärpät
Siinä Hesarin jutussa, jonka muutama kuukausi sitten tähän ketjuun linkitin, oli mukana muutamia noita Vesa Rannan kuvia. Oli virkistävän erilaisia tavallisiin bändikuviin verraten.

Noniin kuulostaa hyvältä. Syksyllä tulee vielä Lopakan uus romaani, niin onpahan selattavaa ja luettavaa edes vähäksi aikaa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös