Kiitos tästä, huppari lähti itelle tilaukseen!Sentenced-paidat ovat olleet kiven alla viime vuosina. Nyt tilanne on korjattu. Levykauppa Äx tarjoaa muutamaakin eri paitamallia. Itse pistin heti pari paitaa ennakkotilaukseen. Toimitukset alkavat näköjään 3.7.
Alkaa nuo n. 12-15 vuotta vanhat omat Senaripaidat olla jo melko huonossa hapessa.
Sentenced CD ja LP - Levykauppa Äx
Levykauppa Äx: Sentenced tuotteet (Vetoketjullinen huppari)www.levykauppax.fi
Sentenced CD ja LP - Levykauppa Äx
Levykauppa Äx: Sentenced tuotteet (Girlie-T-paita)
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Sarjapisteet tasan: TUTO ja Hokki voittivat toinen toisensa peräkkäisissä peleissäLue lisää »
-
Kasper Kulonummi pelaa läpimurtokautta ja voittaa kamppailuja kovalla prosentillaLue lisää »
-
MTV: Miroslav Svobodan loukkaantuminen uhkaa ykkösmaalivahdin koko loppukauttaLue lisää »
-
Taponen nollasi Sportin Liigan juhlapelissäLue lisää »
-
Liiga-kierros: Jukurit yllätti Ilveksen, HPK otti aikalisän reilun minuutin jälkeen ja voittiLue lisää »
-
Maalivahdit loistivat TPS:n ja KalPan kohtaamisessa: Emma Hall vastasi ottelun ainokaisestaLue lisää »
Sentenced
- Viestiketjun aloittaja Apassi
- Alkaa
- 150 079
- 625
T-Paita lähti tilaukseen, tattista @CuJo#31 !
Oli kyllä jännä fiilis, melkein pelottava. Sentencedin Amok soi kuulokkeissa matkalla kotia, ja tuli siinä mietiskeltyä juuri tätä bändiä ja omaa suhdetta siihen. Reppu selästä, ostokset jääkaappiin ja koneelle, niin eikös täällä ole Sentencedin ketju ylhäällä ja paitaa tarjolla.
On toi kyllä huikea pumppu. Bändin aktiiviaikoina (tai sen ollessa hengissä) tuli diggailtua ja nähtyä pari kertaa livenä, mutta ihan sinne korkeimmalle huipulle se ei ikinä tuolloin noussut. Se oli vähän sellainen nippu, että esimerkiksi levyjen osalta ei ollut tuolloin mitää pakottavaa tarvetta hankkia jokaista julkaisua tai edes wa... sosialisoida omaan käyttöön internetin ihmeellisen maailman eri kanavia pitkin. Lopetus oli mulle tuolloin sellainen juttu, että olisi ollut mukava nähdä vielä, mutta ei siinä nyt yöunia menettänyt.
Kului vuosia ja bändi alkoi vähän jo unohtuakin. Jotain kautta tai jostain syystä tuli sitten taas kuunneltua joitain vuosia takaperin, ja sitten vasta iski se tietty nerokkuus musiikin takana. Varmaan silloin vihaisena teininä tuli vedettyä liian mustavalkoisesti tai jotain, en tiedä. Sen tunnustan, että tuolloin musiikki oli mulle ensinnäkin helvetin tärkeää ja suhtautuminen oli ajoittain hyvinkin irrationalista. Oikeastaan tuon "uudelleenlöytämisen" jälkeen tämä pumppu on ollut varmaan se luukutetuin bändi.
Mulla on muuten vielä mielessä se, miten hommasin ensimmäisen levyn noilta. Oli joko 2001 tai 2002, haluaisin taipua ensimmäiseen. Lämmin kesäpäivä, taskussa oli muutama seteli ja tuli oltua pyöräilemässä kaverin kanssa. Vielä tuolloin ei "meidän piireissä" pahemmin metallista muut diganneetkaan kuin me kaksi. Päätettiin lähteä pyöräilemään vähän kauemmas kauppakeskukseen levyostoksille. Mulle tarttui mukaan Finntrollin Jaktens Tid ja Sentencedin Greatest Kills. En muista mitä kaveri hommasi vai hommasiko mitään, mutta mitäpä väliä sillä. Mitään muistikuvaa mulla ei ole siitä, miten päädyin noihin levyihin tai bändeihin. Mutta kumpikin tuli hinkattua läpi uskomattoman monta kertaa. Ovat vieläkin vanhemmilla ja kannet sen näköiset, että ihan vain hyllyssä eivät ole maanneet.
Musiikillisten ansioiden lisäksi on tullut diggailtua tuon bändin asenteesta. Noi vetivät tuota sillä menolla, että se oli rakkaudesta lajiin, ei dollarin kuvat silmissä. Vähän sellaisia, että olisi mukavampi kalastaa pohjoisessa samalla juoden yksin tai lähimpien ystävien kanssa viinaa ja poltella siinä ketjussa röökiä sen sijasta, että paistattelisivat otsikoissa ja hakeutuisivat jatkuvasti isompiin ympyröihin kiskomaan aina vain puhtaampaa kokkelia aina vain kauniimpien silikoniblondien rinnoilta. Sen verran tuolla oli talenttia, että jos haluja olisi ollut, oikeissa käsissä nuo olisivat tehneet miljoonia, kiertelisivät vieläkin (tosin ainakin yksi mies korvattuna toisella) ja voisivat heittää keikan jokaisella mantereella samana vuotena. Toinen mulle tärkeä bändi oli ja on Metallica. Ja se tarina alkoi samalla tavalla, mutta muuttui toisin. Alussa molemmat olivat vihaisia nuoria miehiä. Metallica muutti suuntaansa, tuotteisti homman genrelle ehkä tuolloin epätyypilliseen tapaan ja vetää vieläkin ympäri maailmaa. Senarit vetivät homman toisin ja homma on nyt jäissä. Ero tulee siinä, että 14 vuotta debyyttialbuminsa jälkeen Sentenced teki vielä sellaista kamaa, että hattu nousee multa ja lopetuskeikka pyörii säännöllisesti taustalla, välillä vähän kyy... hikeä pukaten. 14 vuotta debyyttialbuminsa jälkeen Metallica lauleskeli (sinänsä kaunista) Nothing Else Mattersia ja hioi Loadia. Kauas olivat tulleet Kill 'em Allisa, Ride the Lightningista ja Master of Puppetsista.
Oli kyllä jännä fiilis, melkein pelottava. Sentencedin Amok soi kuulokkeissa matkalla kotia, ja tuli siinä mietiskeltyä juuri tätä bändiä ja omaa suhdetta siihen. Reppu selästä, ostokset jääkaappiin ja koneelle, niin eikös täällä ole Sentencedin ketju ylhäällä ja paitaa tarjolla.
On toi kyllä huikea pumppu. Bändin aktiiviaikoina (tai sen ollessa hengissä) tuli diggailtua ja nähtyä pari kertaa livenä, mutta ihan sinne korkeimmalle huipulle se ei ikinä tuolloin noussut. Se oli vähän sellainen nippu, että esimerkiksi levyjen osalta ei ollut tuolloin mitää pakottavaa tarvetta hankkia jokaista julkaisua tai edes wa... sosialisoida omaan käyttöön internetin ihmeellisen maailman eri kanavia pitkin. Lopetus oli mulle tuolloin sellainen juttu, että olisi ollut mukava nähdä vielä, mutta ei siinä nyt yöunia menettänyt.
Kului vuosia ja bändi alkoi vähän jo unohtuakin. Jotain kautta tai jostain syystä tuli sitten taas kuunneltua joitain vuosia takaperin, ja sitten vasta iski se tietty nerokkuus musiikin takana. Varmaan silloin vihaisena teininä tuli vedettyä liian mustavalkoisesti tai jotain, en tiedä. Sen tunnustan, että tuolloin musiikki oli mulle ensinnäkin helvetin tärkeää ja suhtautuminen oli ajoittain hyvinkin irrationalista. Oikeastaan tuon "uudelleenlöytämisen" jälkeen tämä pumppu on ollut varmaan se luukutetuin bändi.
Mulla on muuten vielä mielessä se, miten hommasin ensimmäisen levyn noilta. Oli joko 2001 tai 2002, haluaisin taipua ensimmäiseen. Lämmin kesäpäivä, taskussa oli muutama seteli ja tuli oltua pyöräilemässä kaverin kanssa. Vielä tuolloin ei "meidän piireissä" pahemmin metallista muut diganneetkaan kuin me kaksi. Päätettiin lähteä pyöräilemään vähän kauemmas kauppakeskukseen levyostoksille. Mulle tarttui mukaan Finntrollin Jaktens Tid ja Sentencedin Greatest Kills. En muista mitä kaveri hommasi vai hommasiko mitään, mutta mitäpä väliä sillä. Mitään muistikuvaa mulla ei ole siitä, miten päädyin noihin levyihin tai bändeihin. Mutta kumpikin tuli hinkattua läpi uskomattoman monta kertaa. Ovat vieläkin vanhemmilla ja kannet sen näköiset, että ihan vain hyllyssä eivät ole maanneet.
Musiikillisten ansioiden lisäksi on tullut diggailtua tuon bändin asenteesta. Noi vetivät tuota sillä menolla, että se oli rakkaudesta lajiin, ei dollarin kuvat silmissä. Vähän sellaisia, että olisi mukavampi kalastaa pohjoisessa samalla juoden yksin tai lähimpien ystävien kanssa viinaa ja poltella siinä ketjussa röökiä sen sijasta, että paistattelisivat otsikoissa ja hakeutuisivat jatkuvasti isompiin ympyröihin kiskomaan aina vain puhtaampaa kokkelia aina vain kauniimpien silikoniblondien rinnoilta. Sen verran tuolla oli talenttia, että jos haluja olisi ollut, oikeissa käsissä nuo olisivat tehneet miljoonia, kiertelisivät vieläkin (tosin ainakin yksi mies korvattuna toisella) ja voisivat heittää keikan jokaisella mantereella samana vuotena. Toinen mulle tärkeä bändi oli ja on Metallica. Ja se tarina alkoi samalla tavalla, mutta muuttui toisin. Alussa molemmat olivat vihaisia nuoria miehiä. Metallica muutti suuntaansa, tuotteisti homman genrelle ehkä tuolloin epätyypilliseen tapaan ja vetää vieläkin ympäri maailmaa. Senarit vetivät homman toisin ja homma on nyt jäissä. Ero tulee siinä, että 14 vuotta debyyttialbuminsa jälkeen Sentenced teki vielä sellaista kamaa, että hattu nousee multa ja lopetuskeikka pyörii säännöllisesti taustalla, välillä vähän kyy... hikeä pukaten. 14 vuotta debyyttialbuminsa jälkeen Metallica lauleskeli (sinänsä kaunista) Nothing Else Mattersia ja hioi Loadia. Kauas olivat tulleet Kill 'em Allisa, Ride the Lightningista ja Master of Puppetsista.
Tämä. Pois lukien etten ollut vihainen teini silloin 2006 talvella kun ekaa kertaa kuulin "The Cold White Light"in , olin vain teini joka mietti, että mitähän helvettiä se tämä on? No, Rovaniemen kaupunginkirjastoon lainaamaan kaikki levyt ja öh tallentamaan koneelle. Ja tuli ensimmäinen kerta Norttiin ja Shadows of the pastiin, ja mietin, että onko tämä saatana sama bändikään? Vuosia kului etten kuunnellu, mutta onneksi jotenkin eksyin senarien pariin uudestaan joskus 2014/15. Tällä tiellä ollaan edelleen, ja Nortti aukeaa myös paremmin nykyään.
Roger Moore
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Upeeta Ville upeeta, KuPS
Muistatko oliko setelit euroja vai markkoja? Jos euroja niin vuosi oli 2002 ja jos taas markkoja niin luonnollisesti 2001.
Sentencedillä oli kyllä poikkeuksellinen kyky tehdä kovan luokan hittejä. Esim. The Cold White Light on aikalailla täydellinen "radiometalli" -albumi ja tosiaan suuremmalla viitseliäisyydellä bändi olisi oikeasti voinut nousta sinne suomalaisten rock- ja metallibändien kärkiluokkaan myös taloudellisesti. Toki toisaalta ehkä se kolikon toinen puoli on se että Sentencedistä teki niin mainion juurikin tuo että eivät koskaan täysin altistaneet itseään markkinatalouden ehdoille, vaikka siis loppupeleissä hyvinkin radioystävällistä ja kaupallista musiikkia tekivät.
Nojoo, mutta toki kyllähän Sentencedkin lievästi sanottuna muuttui aika reilusti vuosien aikana. 14 vuotta debyytin jälkeen laulajan postilla on ollut kaksikin eri tekijää ja kun miettii sitä alkuaikojen nuoruuden aggressiivista runttausta niin ero on suorastaan valtava. Toki hyvällä tavalla, ei siinä mitään.
Tässä se ehkä suurin ongelma on, mulla ei ole mitään muistikuvaa tuosta. Joskus matka on päämäärää tärkeämpi ja joskus paska reissu on jees jos päämäärä on sen arvoinen, kummassakaan skenaariossa kulkuväline ei haittaa. Muistan hautaan asti kenen kanssa (sittemmin tulevan kummipoikani faijan) menin, muistan minne mentiin ja levyt ovat vielä olemassa, mutta mitään muistikuvaa ei ole siitä, oliko tiskin takana mies vai nainen, maksoinko millä valuutalla tai kumman levyn valitsin ensin.
Mulle "the thing" on tuossa hyvin pitkälti siinä, että tekivät mitä tahtoivat, eivät mitä sinänsä muut tahtoivat. Ehkä teininä juuri tuo "radiometalli" saattoi olla se erottava tekijä "kunnon aitojen kanssa", mutta toisaalta kun nyt vanhempana asiaa tarkastelee, niin sinänsä tuota en vetäisi ihan pelkkään "poppi-hauskanpito-hyvämenojeejee-porukkaan". Hyppy Shadowsista Northiin oli sellainen, että tuskin tuossa vedettiin ne dollarit mielessä, ero oli huomattava ja ei kauhean "seksikäs". Northista Amokiin ero oli merkittävä, taas samat sanat. Enemmän tuo näyttää sellaiselta "normikehitykseltä": opitaan soittamaan paremmin, ymmärretään tuottaminen (mikä siis oli tasoa "ei ole" aiemmin) ja revitään se "oma juttu" ulos parhaalla mahdollisella tavalla ilman silti liikoja kompromisseja. Toki Northin ja Coldin välillä on vaikea uskoa bändejä samaksi, mutta tuo tuntuu jotenkin luontevalta kehitykseltä. Kun samaa aikakautta miettii, niin esimerkiksi Impaled Nazarene näyttää menneen vähän samaa polkua, toki yhden vertaaminen yhteen ei näiden bändien kanssa ole ehkä validia.
Tuota on turha kiistää, tokihan tuolla nyt vaikka Jarva päätyi tatskoja vääntämään sen sijaan, että olisi joku sukupolvelta toiselle kestävä legenda. Mutta toisaalta mä olen henkilökohtaisesti jotenkin ollut poikkeuksellisen "välinpitämätön" laulajan suhteen mitä tulee Sentencediin. Jotenkin nuo laulajien vaihdokset tuntuvat olevan osa "normaalia kehityskulkua" ja "jatkoa seuraavalle" sen sijaan, että olisivat joku "täysin kaiken muuttava" juttu. Mulle toi juttu on se, että esimerkiksi Iron Maidenin kohdalla Blaze Baylein aikakautta kuvaisin "hyviä kappaleita ja heikko kokonaisuus", siinä missä Dickinsonin kohdalla "hyviä kappaleita ja kokonaisuuksia". Vastaavaa eroa ei mulla Sentencedin kohdalla tule. Eri jätkä, vähän eri tyyli, mutta mulle vokalistit eivät ole olleet tuossa pumpussa se suurin tekijä: kaikki ovat vokaalien osalta hoitaneet hommat ilman droppia tasossa tai fiilistä siitä, että ei tässä enää samasta ole kyse.
Ja nyt kun teikäläinen liittyi keskusteluun, niin en enää pysty olemaan asiasta hiljaa. Kärpät on mulle yksi niistä joukkueista, jotka aiheuttavat tiettyä "vihaa". Viha on terminä väärä ja siksi lainausmerkit, helvetin hyvää duunia on Oulussa tehty, tuntemani oululaiset ovat mahtavaa sakkia ja Kärpät on helvetin vahvasti läsnä Jokerienkin historiassa, mutta tiedät mitä tarkoitan. Vaikea se on sympatiseerata kun menneet tietää, mutta mahdotonta se on olla arvostamatta. Mun Kärppä-suhteesta huolimatta Routasydän oli silloin ja on vieläkin ihan huikea veto. Ja piti ihan heittää taas Kärppien mestaruuspippaloista (Youtube) videota soimaan. Laadultaan ei paras video, mutta mä diggaan tosta. Kappale on sellainen, että tuota kuuntelee muutenkin. Mestaruusjuhlat ovat aina mestaruusjuhlat, siitä ilosta tulee hyvä fiilis katsoessa voittajasta riippumatta ja tuossa on ihan suoraan sanoen kateellisuutta mun äänessä. Jos mä saisin mun elinaikana kokea Jokerien mestaruusjuhlat tuollaisen kappaleen saattelemana, niin voisin kuolla onnellisena. Jos siihen saataisiin se Ässien viimeisen mestaruuden "hulluus" mukaan, niin ikionnellisena. Ja tiedän, että tuon kappaleen kohdalla asiat eivät menneet ihan niin kuin olisi pitänyt, johtuen eri syistä.
Tässä kun pisti tämän ketjun innoittamana Senareita soimaan, niin onhan esim. joku Her Last 5 Minutes aika kaukana Shadowsista, jos tuota Metallica vertausta miettii. Mutta mitäpä näistä, todella kovia ja tärkeitä bändejä itselle molemmat lähestulkoon koko tuotantonsa osalta.
Routasydän keissihän meni lopulta ihan täydellisesti, kun eikös Ever-Frost syntynyt pitkälti sen seurauksena?
Routasydän keissihän meni lopulta ihan täydellisesti, kun eikös Ever-Frost syntynyt pitkälti sen seurauksena?
jake styles
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Pelicans
Sentenced-paidat ovat olleet kiven alla viime vuosina. Nyt tilanne on korjattu. Levykauppa Äx tarjoaa muutamaakin eri paitamallia. Itse pistin heti pari paitaa ennakkotilaukseen. Toimitukset alkavat näköjään 3.7.
Alkaa nuo n. 12-15 vuotta vanhat omat Senaripaidat olla jo melko huonossa hapessa.
Sentenced CD ja LP - Levykauppa Äx
Levykauppa Äx: Sentenced tuotteet (Vetoketjullinen huppari)Sentenced CD ja LP - Levykauppa Äx
Levykauppa Äx: Sentenced tuotteet (Girlie-T-paita)
Tämä oli hyvä uutinen. Huppari lähti tilaukseen. Olisin halunnut kyllä myös Amok-paidan, mutta tuo uusi design on mielestäni vähän kökkö vanhaan verrattuna. Enkä oikein diggaa noista takateksteistä. Huppari oli muuten sen verran hieno että takatekstin ehkä kestää.
Samalla tuli tilattua tuo Vesa Rannan Agony Walk -kuvateos.
Trenchtown
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS
Tämä oli kyllä tervetullut uutinen, joka osui silmiini jostain Sami Lopakan somepäivityksestä. Pakkohan se oli itellekin yksi huppari ja yksi t-paita tilata, tällä hetkellä senaripaidoistani käyttökunnossa on enää se "Täältä pohjoiseen" -kirjan kylkiäisenä tullut t-paita, joka asiallisesta "Not here to make friends" -selkätekstistään huolimatta on melko tylsä. Uusi huppari ja Amok-paita puolestaan vaikuttivat kuvien perusteellä pirun särmiltä vermeiltä.
En huomannu linkkiä aiemmin, Soundissa tuore Lopakan haastattelu
www.soundi.fi
Sentencedin tyly tarina – Sami Lopakka kertoo suomimetallin suuruuden noususta ja tuhosta - Soundi.fi
Teksti: Timo Isoaho Miten Sentencedin rivit alkoivat kasautua? – Tutustuin Rannan Veskuun, josta tuli sittemmin Sentencedin rumpali. Vesku oli skenetyyppi, ja sillä oli death metal -bändien nauhoja ja pienlehtiä. Olin huuli pyöreänä, että mitä helevettiä, tässä zinessähän on Autopsyn haastis...
www.soundi.fi
Yhdellä tutulla ollut monesti tapana sanoa että Sentencedissä oli kaikki palikat kohdallaan. Hyvä lauluja, hyvät sanoitukset, hyviä sävellyksiä... ja eittämättä tämä pitää kyllä paikkaansa. Taiteellisesti. Mikä sitten ei osunut kohdalleen oli business puolella. Vaikuttaa että bändin jäsenten luonteet oli sellaiset että menestystä pyrittiin paremminkin välttämään mitä tavoittelemaan. Hieman sosiaalisemmat luonteet ja "ironmaidenin" manageri kun olisi vielä osuneet kohdalle niin olisivat lyöneet isosti läpi myös maailmanlaajuisesti.
Kirjasta jäi mieleen muutama sattuma. Ensiksikin ristiriita siitä kuinka laadukkailta levyt kuulostaa ja sitten ainakin "Täältä pohjoiseen" mukaan vaikutti että ne tehtiin vähän sinnepäin. Jossain autoillessa Saksassa oli ollut passi hukassa ja poliisi pysäytti, niin joku bändistä oli sen verran jo maistellut keittoa matkalla, että oli unohtanut oman nimensä. Joskus Impaled Nazarene oli esiintynyt samassa tapahtumassa jossain Kokkolassa, niin Luttinen oli pukeutunut verellä valeltuihin sukkahousuihin. Yleisö hämmästyi täysin.
Kirjasta jäi mieleen muutama sattuma. Ensiksikin ristiriita siitä kuinka laadukkailta levyt kuulostaa ja sitten ainakin "Täältä pohjoiseen" mukaan vaikutti että ne tehtiin vähän sinnepäin. Jossain autoillessa Saksassa oli ollut passi hukassa ja poliisi pysäytti, niin joku bändistä oli sen verran jo maistellut keittoa matkalla, että oli unohtanut oman nimensä. Joskus Impaled Nazarene oli esiintynyt samassa tapahtumassa jossain Kokkolassa, niin Luttinen oli pukeutunut verellä valeltuihin sukkahousuihin. Yleisö hämmästyi täysin.
Iloinen yllätys odotti postilaatikossa. Toinen ennakkoon tilaamistani t-paidoista saapui jo tänään! Tällaiselle peruskokoiselle (181/81) XL sopii oikein passelisti. Toinen paita saapunee sitten ensi viikolla.
Onkos muille jo tullut paitoja?
Onkos muille jo tullut paitoja?
Justiinsa tuli sähköpostiin ilmotus, että paita ei ole ehtinyt ajoissa painosta ja ilmeisesti ensi viikolla saapuu. No, onneksi tuon kanssa ei ole mikään kiire, joten eipä tästä isoa harmia koitunut.
Ja nyt on paita haettu postin automaatista. Paidan koko on passeli ja tuntuu mukavalta päällä, näin ensifiilikset.
Trenchtown
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS
T-paita tuli jo joskus viime viikolla, kuten tuli myös sähköposti jossa ilmoitettiin jotenkin, että hupparin toimitus myöhästyy, luvattiin toimittaa tällä viikolla ja näin myös tapahtui.
Hieman arvelutti tuliko kuitenkin tilattua liian pienet paidat kun tyypillisen XL:n sijaan otin L-koon paidat, mutta mitä vielä. Oikeinkin passelit olivat molemmat paidat, XL olisi melko varmasti ollut liian iso. Paidat tuntuvat miellyttävältä päällä, taitaa olla keskivertoa laadukkaampaa kangasta. Hupparin vetoketju kyllä vaikutti siltä, että se hajoaa ennemmin kuin myöhemmin. Siitä huolimatta olen kokonaisuutena tilaukseen tyytyväinen.
Hieman arvelutti tuliko kuitenkin tilattua liian pienet paidat kun tyypillisen XL:n sijaan otin L-koon paidat, mutta mitä vielä. Oikeinkin passelit olivat molemmat paidat, XL olisi melko varmasti ollut liian iso. Paidat tuntuvat miellyttävältä päällä, taitaa olla keskivertoa laadukkaampaa kangasta. Hupparin vetoketju kyllä vaikutti siltä, että se hajoaa ennemmin kuin myöhemmin. Siitä huolimatta olen kokonaisuutena tilaukseen tyytyväinen.
Ihan hyvä orkesteri oli parhaimmillaan. Polkumme kohtasivat Lieksassa, kun bändi oli vielä nuori. Tämä tapahtui noin vuonna 1991.
Olin sopinut ystäväni Hannun kanssa, että minulla on hänen luonaan sohvalla yöpaikka. Oli viikonloppu, ja minulla oli tarkoitus vetää ns. perse olalle, enkä viitsinyt rymytä mutsin luo herättämään tätä kun Hannun vanhemmat olivat out of town. Hannu muistutti, että Kulttuurikeskukselle tulisi joku hevibändi Muhokselta vetämään, ja niillekin oli luvattu nukkumatila hänen kotoaan. Vakuutin, ettei asia haittaa.
Rymysin sitten baareissa, otin kolmannellekin jalalle. Aamulla heräsin. Raotin varovasti silmiäni. Olin sohvalla Hannun kodin olohuoneessa. Kaikki siis hyvin. Sohvan vieressä kuorsasi nuori mies lattialla. Hän näytti minun ja Hannun yhteiseltä ystävältä, Kaitsulta, mutta koska olin vielä niin päissäni niin en voinut olla varma. Nousin sohvalta ja potkin nukkujaa kylkeen. Huusin hunterthompsonmaisesti, että ylös sinä sika ja soluttautuja, oletko Kaitsu vai muhoslainen hevimuusikko?!? Raato önähti olevansa Kaitsu. Tyydyin vastaukseen.
Konttasin keittiöön. Tai ehkä kävelin, en muista. Jääkaapissa oli olutta ja viinaa. Ilahduin, join. Pian keittiön pöydän ääreen saapui myös isäntä Hannu sekä kolme hiljaista, pahoinvoivan näköistä, pitkätukkaista nuorta miestä. Jälkikäteen olen kuvien avustuksella päätellyt, että nuoret miehet olivat Lopakka, Ranta ja Jarva. Joku heistä mainitsi krapulan olevan kova, olihan illalla mennyt alas koko pullollinen Liebfraumilch-valkoviiniä. Olin tukehtua kaljaryyppyyni.
Päätimme Hannun kanssa ottaa perinteisen aamiaisen. Siihen kuului jääkaappikylmää HK:n sinistä suoraan paketista sekä jääkaappikylmää Koskenkorvaa suoraan pullosta. Nuorista miehistä vaalein, muistaakseni Ranta, katseli hetken aamupalasteluamme ja ryntäsi vessaan. Käsi suun edessä, pitkän kalsarin lahje vain vilahti ovella. Muutkin hevimiehet vaikuttivat vaisuilta. Kaitsu kuorsasi olohuoneen lattialla.
Muusikot sitten aamupäivän mittaan tormistautuivat ja tekivät lähtöä. Kiittelivät Hannua yöpaikasta. Hannu kysyi vielä, että ottaisitteko sittenkin aamupalaa ennen lähtöä. Eivät ottaneet. Menivät, ovi kolahti. Kaitsu nosti päänsä lattialta. ”Joko Tinatähti on auki?”
Että sellaisia juomaveikkoja ne olivat uransa alkutaipaleella, nuo itsemurhaajat. Mukavia ja ystävällisiä, mutta täysiä amatöörejä viinan suhteen. Myöhemmin olikin hauskaa lukea Soundista niitä kiertueraportteja, joissa ukot uhosivat suunnilleen että heidät on vieroitettu äitien tisseistä kaljapulloilla. Ehkä se ei mennyt ihan niin. Mutta muunneltu totuushan on showbisneksen yksi tärkeimmistä polttoaineista.
Olin sopinut ystäväni Hannun kanssa, että minulla on hänen luonaan sohvalla yöpaikka. Oli viikonloppu, ja minulla oli tarkoitus vetää ns. perse olalle, enkä viitsinyt rymytä mutsin luo herättämään tätä kun Hannun vanhemmat olivat out of town. Hannu muistutti, että Kulttuurikeskukselle tulisi joku hevibändi Muhokselta vetämään, ja niillekin oli luvattu nukkumatila hänen kotoaan. Vakuutin, ettei asia haittaa.
Rymysin sitten baareissa, otin kolmannellekin jalalle. Aamulla heräsin. Raotin varovasti silmiäni. Olin sohvalla Hannun kodin olohuoneessa. Kaikki siis hyvin. Sohvan vieressä kuorsasi nuori mies lattialla. Hän näytti minun ja Hannun yhteiseltä ystävältä, Kaitsulta, mutta koska olin vielä niin päissäni niin en voinut olla varma. Nousin sohvalta ja potkin nukkujaa kylkeen. Huusin hunterthompsonmaisesti, että ylös sinä sika ja soluttautuja, oletko Kaitsu vai muhoslainen hevimuusikko?!? Raato önähti olevansa Kaitsu. Tyydyin vastaukseen.
Konttasin keittiöön. Tai ehkä kävelin, en muista. Jääkaapissa oli olutta ja viinaa. Ilahduin, join. Pian keittiön pöydän ääreen saapui myös isäntä Hannu sekä kolme hiljaista, pahoinvoivan näköistä, pitkätukkaista nuorta miestä. Jälkikäteen olen kuvien avustuksella päätellyt, että nuoret miehet olivat Lopakka, Ranta ja Jarva. Joku heistä mainitsi krapulan olevan kova, olihan illalla mennyt alas koko pullollinen Liebfraumilch-valkoviiniä. Olin tukehtua kaljaryyppyyni.
Päätimme Hannun kanssa ottaa perinteisen aamiaisen. Siihen kuului jääkaappikylmää HK:n sinistä suoraan paketista sekä jääkaappikylmää Koskenkorvaa suoraan pullosta. Nuorista miehistä vaalein, muistaakseni Ranta, katseli hetken aamupalasteluamme ja ryntäsi vessaan. Käsi suun edessä, pitkän kalsarin lahje vain vilahti ovella. Muutkin hevimiehet vaikuttivat vaisuilta. Kaitsu kuorsasi olohuoneen lattialla.
Muusikot sitten aamupäivän mittaan tormistautuivat ja tekivät lähtöä. Kiittelivät Hannua yöpaikasta. Hannu kysyi vielä, että ottaisitteko sittenkin aamupalaa ennen lähtöä. Eivät ottaneet. Menivät, ovi kolahti. Kaitsu nosti päänsä lattialta. ”Joko Tinatähti on auki?”
Että sellaisia juomaveikkoja ne olivat uransa alkutaipaleella, nuo itsemurhaajat. Mukavia ja ystävällisiä, mutta täysiä amatöörejä viinan suhteen. Myöhemmin olikin hauskaa lukea Soundista niitä kiertueraportteja, joissa ukot uhosivat suunnilleen että heidät on vieroitettu äitien tisseistä kaljapulloilla. Ehkä se ei mennyt ihan niin. Mutta muunneltu totuushan on showbisneksen yksi tärkeimmistä polttoaineista.
En kyllä ole kirjoista enkä muualtakaan lukenut uhoa, että olisivat olleet ammattilaisia teini-iässä. Myöhemmin kiertueilla kyllä kuppi maistui, lähinnä ahdistukseen.
Kuva: Sentencedistä tuttu laulaja ajoi 2,49 promillen humalassa – törmäili autolla
Ehkä herrat ovat äityneet juomaan, jopa surullisen paljon kun tällaista tapahtuu. Ja juomisella tai juomattomuudella nyt ei ole mitään tekoa musiikin laadun kanssa
Ehkä herrat ovat äityneet juomaan, jopa surullisen paljon kun tällaista tapahtuu. Ja juomisella tai juomattomuudella nyt ei ole mitään tekoa musiikin laadun kanssa
No mutta kuten veli Evil tuossa totesi, muunneltu totuus lienee tärkeä osa hänenkin identiteettiään.
Piikkiperse
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jokerit
Sun Won't Shine oli oma eka kovin ikinä koskaan kuulemani kappale ja on hyvin lähellä sitä edelleen.
Hyvin heikosti tuttu bändi itselle, mutta tuossa kuuntelin sattumalta muutamia biisejä ja voi hyvänen aika kun tämä herra Tenkula oli aivan mahtava kitaristi. Tekniikkaa ja nopeutta piisasi, mutta kylläpä käytti niitä tyylikkäästi. Harmi että lähti aivan liian aikaisin, ihan näiden muutamien näytteiden pohjalta ei tule Albertin lisäksi omaan korvaan yhtä miellyttävää kitaristia kotimaasta mieleen. Kerrassaan mahtavaa.
Uutta t-paitaa pukkaa heinäkuussa!
www.levykauppax.fi
Sentenced : Not here to make friends - Levykauppa Äx
Levykauppa Äx: Sentenced: Not here to make friends: T-paita
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy