Muistatko oliko setelit euroja vai markkoja? Jos euroja niin vuosi oli 2002 ja jos taas markkoja niin luonnollisesti 2001.
Tässä se ehkä suurin ongelma on, mulla ei ole mitään muistikuvaa tuosta. Joskus matka on päämäärää tärkeämpi ja joskus paska reissu on jees jos päämäärä on sen arvoinen, kummassakaan skenaariossa kulkuväline ei haittaa. Muistan hautaan asti kenen kanssa (sittemmin tulevan kummipoikani faijan) menin, muistan minne mentiin ja levyt ovat vielä olemassa, mutta mitään muistikuvaa ei ole siitä, oliko tiskin takana mies vai nainen, maksoinko millä valuutalla tai kumman levyn valitsin ensin.
Sentencedillä oli kyllä poikkeuksellinen kyky tehdä kovan luokan hittejä. Esim. The Cold White Light on aikalailla täydellinen "radiometalli" -albumi ja tosiaan suuremmalla viitseliäisyydellä bändi olisi oikeasti voinut nousta sinne suomalaisten rock- ja metallibändien kärkiluokkaan myös taloudellisesti. Toki toisaalta ehkä se kolikon toinen puoli on se että Sentencedistä teki niin mainion juurikin tuo että eivät koskaan täysin altistaneet itseään markkinatalouden ehdoille, vaikka siis loppupeleissä hyvinkin radioystävällistä ja kaupallista musiikkia tekivät.
Mulle "the thing" on tuossa hyvin pitkälti siinä, että tekivät mitä tahtoivat, eivät mitä sinänsä muut tahtoivat. Ehkä teininä juuri tuo "radiometalli" saattoi olla se erottava tekijä "kunnon aitojen kanssa", mutta toisaalta kun nyt vanhempana asiaa tarkastelee, niin sinänsä tuota en vetäisi ihan pelkkään "poppi-hauskanpito-hyvämenojeejee-porukkaan". Hyppy Shadowsista Northiin oli sellainen, että tuskin tuossa vedettiin ne dollarit mielessä, ero oli huomattava ja ei kauhean "seksikäs". Northista Amokiin ero oli merkittävä, taas samat sanat. Enemmän tuo näyttää sellaiselta "normikehitykseltä": opitaan soittamaan paremmin, ymmärretään tuottaminen (mikä siis oli tasoa "ei ole" aiemmin) ja revitään se "oma juttu" ulos parhaalla mahdollisella tavalla ilman silti liikoja kompromisseja. Toki Northin ja Coldin välillä on vaikea uskoa bändejä samaksi, mutta tuo tuntuu jotenkin luontevalta kehitykseltä. Kun samaa aikakautta miettii, niin esimerkiksi Impaled Nazarene näyttää menneen vähän samaa polkua, toki yhden vertaaminen yhteen ei näiden bändien kanssa ole ehkä validia.
Nojoo, mutta toki kyllähän Sentencedkin lievästi sanottuna muuttui aika reilusti vuosien aikana. 14 vuotta debyytin jälkeen laulajan postilla on ollut kaksikin eri tekijää ja kun miettii sitä alkuaikojen nuoruuden aggressiivista runttausta niin ero on suorastaan valtava. Toki hyvällä tavalla, ei siinä mitään.
Tuota on turha kiistää, tokihan tuolla nyt vaikka Jarva päätyi tatskoja vääntämään sen sijaan, että olisi joku sukupolvelta toiselle kestävä legenda. Mutta toisaalta mä olen henkilökohtaisesti jotenkin ollut poikkeuksellisen "välinpitämätön" laulajan suhteen mitä tulee Sentencediin. Jotenkin nuo laulajien vaihdokset tuntuvat olevan osa "normaalia kehityskulkua" ja "jatkoa seuraavalle" sen sijaan, että olisivat joku "täysin kaiken muuttava" juttu. Mulle toi juttu on se, että esimerkiksi Iron Maidenin kohdalla Blaze Baylein aikakautta kuvaisin "hyviä kappaleita ja heikko kokonaisuus", siinä missä Dickinsonin kohdalla "hyviä kappaleita ja kokonaisuuksia". Vastaavaa eroa ei mulla Sentencedin kohdalla tule. Eri jätkä, vähän eri tyyli, mutta mulle vokalistit eivät ole olleet tuossa pumpussa se suurin tekijä: kaikki ovat vokaalien osalta hoitaneet hommat ilman droppia tasossa tai fiilistä siitä, että ei tässä enää samasta ole kyse.
Ja nyt kun teikäläinen liittyi keskusteluun, niin en enää pysty olemaan asiasta hiljaa. Kärpät on mulle yksi niistä joukkueista, jotka aiheuttavat tiettyä "vihaa". Viha on terminä väärä ja siksi lainausmerkit, helvetin hyvää duunia on Oulussa tehty, tuntemani oululaiset ovat mahtavaa sakkia ja Kärpät on helvetin vahvasti läsnä Jokerienkin historiassa, mutta tiedät mitä tarkoitan. Vaikea se on sympatiseerata kun menneet tietää, mutta mahdotonta se on olla arvostamatta. Mun Kärppä-suhteesta huolimatta Routasydän oli silloin ja on vieläkin ihan huikea veto. Ja piti ihan heittää taas Kärppien mestaruuspippaloista (
Youtube) videota soimaan. Laadultaan ei paras video, mutta mä diggaan tosta. Kappale on sellainen, että tuota kuuntelee muutenkin. Mestaruusjuhlat ovat aina mestaruusjuhlat, siitä ilosta tulee hyvä fiilis katsoessa voittajasta riippumatta ja tuossa on ihan suoraan sanoen kateellisuutta mun äänessä. Jos mä saisin mun elinaikana kokea Jokerien mestaruusjuhlat tuollaisen kappaleen saattelemana, niin voisin kuolla onnellisena. Jos siihen saataisiin se Ässien viimeisen mestaruuden "hulluus" mukaan, niin ikionnellisena. Ja tiedän, että tuon kappaleen kohdalla asiat eivät menneet ihan niin kuin olisi pitänyt, johtuen eri syistä.
www.soundi.fi
