R.I.P. Miika Tenkula!
Hiljaiseksi todellakin vetää, todella hiljaiseksi! Yksi Suomen parhaimmista kitaristeista ja lauluntekijöistä on poissa. Liian aikaisin lähti ja mahdolliset uudet biisit jollekin toiselle bändille saattavat olla ikuisiksi ajoiksi unholassa. Nyt nupit kaakkoon ja End of the road...
Jotenkin tämänsuuntaisia uutisia on ko. bändiin ja ensimmäisenä juurikin Tenkulaan liittyen osannut pelätä jo pidemmän aikaa ja ihan helvetin ikävää, että ihan metsään ei ne aavistukset menneet. Jo Frozenin jälkeen tuli vaikutelma, että alkoholi vei osaa bändin jäsenistä eivätkä he alkoholia, ja valitettavasti kiertue-elämän loppuminenkaan ei auttanut asiaa ainakaan Miikan kohdalla - ehkä jopa päinvastoin..
Silloin joskus se tuntui hauskalta, mutta tänään kun lienee selvää, että joillakin jäi levy lopullisesti päälle, niin kenelläkään ei ole enää hauskaa.
Tai vitustako minä tiedän, kunhan mutuilen, kun haluaisin jonkun luonnollisen selityksen miksi tämmöistä paskaa tapahtuu ja tiedän etten sitä koskaan saa.
Todella surullista ja aivan saatanan turhauttavaa. Omanikäinen jätkä ja todella lahjakas muusikko, jonka sävellyksiä on tullut fanitettua pitkälle toistakymmentä vuotta, ja jota on tullut nähtyä keikoilla niistä alkuaikojen vähäväkisistä Helsinki-vierailuista nanosekunnissa loppuunmyytyyn Teatrian hautajaiskeikkaan. Nyt se on pois, ja se osa elämää on meiltä kaikilta kaveriin perehtyneiltä takanapäin. Noin vaan puskista - ja turhan takia. Tää on välillä aika ikävä peli. Onneksi se mennyt musiikki ei häviä.
It has now spread itself all over inside me
all the way to the brain and down to my knees
My time comes closer with each day it lets me see
- with each night the pain keeps me from sleep
Life has given me much - maybe taken more
but those good times were always worth waiting for
When it's time for goodbyes I will leave grieving and yet so relieved
with bitterness and joy
Pleasure and pain; Heaven and Hell - my memories
What a long and strange trip this has been for me
What a short and strange life this has been
It has given me much - maybe taken more
but those good times were always worth waiting for
When it's time to take leave of this world
I will leave with bitterness and joy
What a long and strange trip this has been for me
What a short and strange life this has been
It has given me much - maybe taken more
but those good times were always worth waiting for
When it's time for goodbyes I will leave grieving and yet so relieved
with bitterness and joy
Life has given me much - maybe taken more
but those good times were always worth waiting for
When it's time to take leave of this world
I will leave with bitterness and joy
Lepää rauhassa Miikka Tenkula.