Joo-o, olihan se kova bändi. Meikäläiselle luultavasti se kaikkien aikojen paras ja tärkein yhtye (toki Metallica ja Nightwish ovat aika lähellä kanssa), sillä tämä oli kuitenkin niitä ensimmäisiä todellisia metallibändejä mitä tuli kuunneltua. Ja voi jumaliste että tulikin kuunneltua. Sanotaanko että joskus vuosina 16-20 ei mitään muuta bändiä tullut kuunneltua näin helvetisti kuin tätä, ja senkin jälkeen on toki ollut varmasti yksi eniten soitetuimpia. Muistan kun vähän aikaa käytin last.fm -sovellusta jolla pystyi seuraamaan omaa musiikinkuuntelua, niin muita bändejä ei tullut varmaan yhteensäkään kuunneltua niin paljon kuin Sentencediä.
Joku tässä bändissä vaan on aina kolahtanut, ja ainakaan minä en ole vielä koskaan törmännyt samantapaiseen tai millään tavalla verrattavissa olevaan yhtyeeseen. Teknisesti sopivan taidokasta, mutta kuitenkin riittävän suoraviivaista ja hienostelematonta, rehellistä metallimusiikkia. Tähän kun sitten suomalaisittain yhdistetään vielä ne sopivat teemat eli itsetuhoisuus, masennus, epäonnistuneet ihmissuhteet, kuolema ja alkoholismi, niin suomalaista sielunmaisemaa kyllä kosketetaan todella syvältä. Toki paljonhan näissä kappaleissa on silkkaa itseironiaa ja tahallaan tiettyä "överiksi vetämistä", joten näitä pitää osata käsitellä myös sarkastisen mustan huumorin kannalta.
En ole tuota kirjaa vielä lukenut, joten minkä verran siinä avataan kappaleiden taustoja? Ever-Frostin tarina nyt toki on tuttu, mutta olen kuullut erilaista juttua että esim. Noose saisi vaikutteita siitä kun Lopakka olisi löytänyt serkkunsa(?) hirttäytyneenä, ja taas Excuse me while I kill Myself oli eräänlainen vastalause kun bändin kohdalla ihmeteltiin että miten jaksetaan tästä itsemurhasta niin paljon laulaa, niin lopulta sitten ammuttiin se kuula kalloon ihan kunnolla ja vedettiin itsari-teema kunnolla överiksi.
Mutjoo, mahtava bändi jonka parissa on kyllä vietetty tunti jos toinenkin, ja varmaan myös jokunen olut on kaatunut kitusiin kun tätä on kuunneltu. Lisääksi kyseessä on ainoa bändi, jonka tuotannon omistan aitona kokonaisuudessaan.
Loppuun voisi yrittää vielä laittaa levyjä järjestykseen:
1. The Cold White Light
-Jakaa aika vahvasti mielipiteet, mutta omalla kohdalla mitä ilmeisemmin se tärkein ja paras ley. Koskettaa tietyiltä osin äärimmäisen paljon. No one there on varmaan suosikkibiisi koko bändiltä, ja muutenkin yksi kaunempia biisejä jota olen kuullut. Muutenkin hyvää settiä koko levy täynnä.
2. Amok
-Voisi oikeastaan olla jaettu ykköspaikka. Rosoisempaa menoa, ja sanotaanko että viimeisiä jäänteitä ns. vanhasta Sentencedistä kun Jarva on vielä äänessä. Sinänsä olisi ollut mielenkiintoista nähdä että mihin suuntaan tyyli olisi kehittynyt jos Jarva olisi vielä jatkanut.
3. Down
-Hieman kevennetty versio Amokista, ja eka jossa Laihiala äänessä. Kenties bändin puhtain heavy-albumi, ja melko vangitsevaa poljentoa on kyllä tämäkin.
4. North from Here
-Täältä pohjoiseen... On kyllä tykki levy. Hirvittävästi en ihan puhdasta death metallia kuuntele, mutta Nortti kyllä iskee kuin miljoona volttia. Teknistä ja aggressiivista tykitystä, ja levy oikein huokuu pohjoisen pimeyden ja kylmyyden ylistämistä. Hurja levy, joka meikäläisellä on yleensä tammi-helmikuun pakkasilla helvetinmoisessa kuuntelussa.
5. The Funeral Album
-Hautajaislevy. Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna aikalailla oiva levytys viimeiseksi tekeleeksi, pistää yhtyeen hyvin nippuun. Lower the Flags tuli henkilökohtaisesti aika rakkaaksi biisiksi pari vuotta sitten kun oma pappani kuoli.
6. Frozen
-Eipä juurikaan jää jälkeen tasoltaan muutaman edellä mainitun kohdalla. Kova levy tämäkin, olkoonkin että Amokin ja Downin jälkeen onkin vähän kevyempää kuunneltavaa. Toki muutama ihan jäätävän kaunis biisi mukana, eli Drown Together, The Rain comes falling down ja instrumentaali Mourn.
7. Shadows of the Past
-Nuoruuden raivolla mennään eteenpäin, tyypillinen eka levy bändin jäsenille. Noussut kyllä jälkikäteen suorastaan kulttiasemaan, ihan mielenkiintoista kuunneltavaa kyllä sinänsä, ja onhan siellä ne tutut Sentenced-vaikutteet jo olemassa.
8. Crimson
-Ainoa levy jota en oikeasti jaksa kuunnella. Tekisi mieli jopa sanoa että sysipaska, mutta ei se ihan niin huono levy ole. Lähinnä mitäänsanomaton ja tylsä, ja skippaan kyllä lähes joka kerta tämän levyn kun bändin tuotantoa kahlaan läpi. Voisi olla jonkun muun metallibändin tekeleenä ihan hyväkin levy, mutta kärsii vähän sellaisesta Load-ilmiöstä, eli kun kyseessä on Sentenced, niin tuntuu muuhun tuotantoon nähden surkealta. Lisäksi levyllä olevat "rakkaus satuttaa" teemat eivät nyt sellaisenaan ihan suoraan Sentencedille sovi.
Tällaista. Oli se vaan hieno yhtye.
EDIT:
Ai niin, tietääkö kukaan että onko Poisonblackin Buried Alive -kappale tehty Tenkulan muistolle? Mainitaanko kirjassa mitään tästä? Sanoitustensa ja jopa biisin nimen perusteella ei mitenkään hirvittävän kaukana nimittäin ole se että josko tuo biisi kertoisi Tenkulasta, ja muutenkin tuo kappale on Poisonblackilta sellainen että se kuulostaa hyvinkin paljon Sentencediltä itseltään.