Itsekin suhtaudun bändiin enemmän Mooren näkökulman kautta. Jos bändi olisi lopettanut Downiin, ei olisi mitään sellaista Sentencediä, mitä tunnemme. En kyllä pysty allekirjoittamaan Mustan Nuolen näkemystä. Toki se voi hänen kohdallaan pitää paikkansa. Frozen oli erinomainen albumi ja nosti bändin suurempaan suosioon Downin ja Amokin tekemillä pohjilla. Sitä aikaisempi tuotanto oli enemmän undergroundia. Vaikka Sentenced on minulle kovin kotimainen ikinä, niin ei minua Amokia aikaisempi materiaali innosta muussa kuin nostalgia mielessä. Sillä on toki kova kulttimaine jne..
Crimson on minulle todella kova albumi. Siinä synkistely ja surusävelmät vietiin äärirajoille. Tenkula sävelsi tuolle levylle kuitenkin ehkä kauneimmat kaihomieliset sävelmät. Ehkä siitä tulee se tasapaksuus, mikä ei minulle ole tasapaksua. Ja onhan levyllä hitti Killing me Killing you, joka vei bändiä eteenpäin edelleen, toisin kuin olisi polkenut paikallaan.
The Cold White Light on sitten itselleni se The Albumi. Todella kovaa alusta loppuun, ei yhtään heikkoa biisiä. Tästä olisi voinut irroittaa vaikka 5-6 sinkkujulkaisua. Funeral jatkoi osin samoilla linjoilla.
Bändillä olisi ollut vielä paljon annettavaa. Tavallaan se ei kerinnyt aikuistua ja ei se varmaan ollut mahdollistakaan. Kenties se olisi kuitenkin 10-luvulla uskaltautunut avautumaan isommaksi bändiksi, mihin sillä oli jo biisit olemassa. Enkä nyt tarkoita, että olisi best of kiertueita pitänyt tehdä. Sillä oli vahva perusta ja tie kohti suuruutta pedattu. Biiseihin olisi takuulla ollut vielä luomisvoimaa jäljellä. Tenkulalle Sentenced taisi olla elämä, ei vain bändi. Jäi kuva, ettei Tenkula koskaan oikein pitänyt bändin hautaamisesta.
Itselleni Sentenced on Tenkulan ja Lopakan lisäksi myös Laihiala. Laihiala toi biisintekotaitoa ja äänen, joka nosti sen pari napsua ylöspäin. Onhan Laihiala tehnyt mm. Farewellin, josta tuli Radio Mafian viimeinen juonnettu biisi. Tiedän, että Jarvalla on faninsa, mutta Amokilla siitä äänestä otettiin kaikki mahdollinen irti. En varmaan koskaan olisi tullut Sentenced faniksi, jos Jarva olisi jatkanut.
Bändiä ei kiinnostanut levyjen promoaminenkaan, eikä musabisneksen perseennuoleminen, eikä Helsinkiin muutto, mikä vielä tuohon maailman aikaan olisi ollut nykyistä tärkeämpää. Bändi teki levyt ja olisi muuten halunnut haistattaa paskat kaikille. Oulun keikkojahan nuo taisivat arvostaa. Koti oli lähellä ja muutenkin. On aika selvää, että jos äijiä olisi edes vähän kiinnostanut, olisi tämä bändi voinut helpostikin olla jonkun In Flamesin suosioissa. Muistankohan väärin, mutta bändi taisi esiintyä ilmaiseksi 1. Qstockissa auttaakseen kavereiden prokkista eteenpäin. Silloinhan tuo oli hevipainotteinen festari. Nykyään Kärppienkin myötä ihan jotain muuta. No rahaa on taottava. Asia johon Sentenced ei koskaan lähtenyt.
Laihialan Poisonblackilla on levyt Lust Stained Despair ja A Dead Heavy Day, jotka mielestäni ovat lähellä Sentenced standardia. Erinomaisia levyjä. Se nykyinen on S-Tool. Aika raskasta tavaraa. Pidän ihan ookoona.