Nyt yksi kuudesta tutkinnasta johtaa tuomioon. Pitäisikö mielestäsi kaikkien johtaa, jos nainen vain väittää, että hänet on raiskattu?
Tosiasiat ja kokemukset on pidettävä erillään. Oikeusvaltiossa ei voida hyväksyä tuomion lähtökohdaksi väitettä ja kokemusta. Täytyy olla myös objektiivisia perusteita.
Kun lisäksi tiedetään, että keksityt väitteet ovat ihan yleisiä, niin asian kanssa täytyy olla erittäin varovainen.
Tämä on juuri sitä vaarallisena pitämääni ajatusmaailmaa. Se, että todistusaineisto ei riitä aina tuomioon, ei todellakaan tarkoita joka kerta sitä, että raiskausta ei olisi tapahtunut. Lain silmissä voit olla syytön, vaikka oikeasti olisit syyllinenkin ja jopa myöntänytkin jollekin todistettavasti teon. OJ Simpson says hello. Kuinka monessa tuomiossa naisen pukeutuminen on ollut lieventävä asianhaara ja jopa vapauttanut koko syytteestä? Mitä pitäisi ajatella ihmisestä, joka raiskaa 10v. tytön, mutta vapautuu syytteistä, koska tytön ei katsottu vastustelleen tekoa? Juu, lain mukaan hän on syytön, mutta onko sittenkään? Ei helvetissä ole. Kuinka moni ihminen ei puhu totta suojellakseen ystäväänsä, vaikka oikeasti voisi toimia oikein ja todistaa kuulleensa avunhuutoja keskellä yötä tai muuten huomannut, että kaikki ei ole ok? Tai jopa nähnyt omin silmin, mitä tapahtuu. Kuinka moni on tuhonnut todisteita joko tietämättään tai tiedostaen? Kuinka moni valehtelee, koska pelkää seurauksia itselleen, jos puhuu totta? Kuinka suuret vaikutukset em. asioilla on siinä, että vain 1/6 tutkinnoista johtaa tuomioon? Oikeuslaitoksen pitäisi olla objektiivinen ja oikeudenmukainen, mutta kaikkihan me tiedämme, ettei se aina toteudu. Tuomiothan perustuvat todistusaineistoon ja kuten moneen kertaan mainittu, esim. raiskauksissa ei aina todisteita ole. Se ei silti tee teosta tekemätöntä. Ei edes jonkun fantasioissa tai miten itselleen asiaa selittäisi. Todisteita ja lakia myös tulkitaan eri tavalla eri henkilöiden toimesta ja siitä kertoo nämä käräjä-, hovi- ja korkeimman oikeuden välillä erikoinen soutaminen ja huopaaminen. Entä, jos uhrin asianajaja sanoo, ettei kannata valittaa, koska tuomio ei todennäköisesti tule muuttumaan ja prosessi syö vain henkisiä ja taloudellisia resursseja? Se, että vain 1/6 tutkinnoista johtaa tuomioon, kertoo enemmänkin siitä, että jossain muualla mättää kuin että 5/6 haluaisi vain huvin ja urheilun vuoksi läpikäydä todella raskaan prosessin.
Nämä ovat, edelleenkin, todella vaikeita asioita. Ymmärrän myös oikeusvaltion periaatteet. Mielestäni on pienempi paha päästää yksi syyllinen tuomiotta kuin tuomita yksi syytön. Näissä väkivaltatapauksissa vain usein tuppaa olemaan niin, että ne toistuvat tiettyjen henkilöiden kohdalla ja tällöin riittämättömän näytön vuoksi vapautetun seuraava uhri on täysin "turha". Ja se ei ole reilua. Mutta sellaista se on. Kaikkein pelottavimpia ja vaarallisempia ovat ihmiset, joista ei ikinä etukäteen uskoisi, että voivat syyllistyä seksuaaliseen tai muuhun väkivaltaan. Avoimesti väkivaltaiset idiootit tai tunnetut perseelle kävijät ovat siinä mielessä helpompia, että heidän seuransa voi itse usein välttää, koska heillä on usein tietynlainen maine ja heistä myös varoitellaan. Harvan maine perustuu kuitenkaan yhteen huhupuheeseen, vaan kyllä taustalla yleensä aina on muutakin kuin vain yksi "erehdys tai töppäys". Usein tietyiltä tyypeiltä hyväksytään enemmän paskaa käytöstä, koska kaikki tietää, että "se nyt on sellainen".
@Lucius , omaan ajatusmaailmaani ei kuulu asioiden julkinen käsittely, eikä mulle itselleni tulisi mieleenkään kirjoittaa julkisesti kenestäkään someen tai levittää huhuja, joita en pysty aukottomasti todistamaan. Tällaisen toiminnan tuomitsen, enkä oikein ymmärrä, missä vaiheessa siitä tuli ihan ok tapa toimia. Tietysti ymmärrän, että harvoin kaikki asiat pysyvät ainoastaan vain uhrin ja syytetyn välisinä ja mitä enemmän jengiä sekaantuu asioihin, sitä laajemmalle huhut leviävät ja usein myös muuttuvat levottomammiksi, ollen joskus aivan jotain muuta kuin mitä alunperin on kerrottu . Omista kokemuksistaan pitää saada puhua julkisesti, mutta niistä voi kyllä puhua nimeämättä tekijääkin. Suosittelenkin ihmisiä pesemään likapyykkinsä ja muutenkin toipumaan traumoistaan jossain muualla kuin somessa tai muuten julkisuudessa. Julkisuudesta ei ole mitään muuta kuin haittaa, mutta nämäkin asiat opitaan usein vasta kantapään kautta.
