Kyllähän
@BOL tuossa minun mielestäni ihan oikealla asialla nyt on. Samalla tavalla voi ajatella monesta muustakin asiasta. Esimerkiksi koulukiusatuksi tuleminen voi olla hyvin traumatisoivaa, ja kiusatulle voi olla jopa ihan mahdotonta toipua niistä kokemuksistaan, jos niitä ei oteta vastaan.
Ympäristöstä tulevalla viestillä on kauhean suuri merkitys siinä, että lähteekö se ihmisen sisin eheytymään niistä kokemuksista, vai vetääkö se vain entistä pahemmin lukkoon. Silloin se voi herkästi johtaa siihen vääristyneeseen tilanteeseen, että kohde rupeaa syyttämään itseään, eikä saa sitä kokemusta, että hän itse on oikeasti tullut väärin kohdelluksi. Tapahtumista voi olla kulunut vuosikausia tai jopa vuosikymmeniäkin, mutta se kokemus ei häviä tuolta sisimmästä mihinkään.
Tietenkään en tiedä mitä raiskatuksi tuleminen on, enkä voi naisten puolesta tässä puhua, mutta muita vaikeuksia oli lapsuudessa siinä mitassa, että jossain määrin pystyn ehkä ymmärtämään ainakin sitä häpeää ja salailua, sekä puhumisen vaikeutta.
Näen tämän #metoo liikkeen asian nyt paremmin. Toki joukossa on ollut myös ylilyöntejä, mutta ne ovat saaneet ehkä suhteettomankin paljon huomiota siihen nähden, että kuinka monelle tästä liikkeestä on uskoakseni ollut suurta apua noista omista kokemuksistaan toipumisessa.
Överiksikin tämä on toki joillakin myös mennyt. Minä olen miettinyt asiaa niin, että tuolla varsinkin somessa koohottaa myös monia sellaisia naisia oikein näitä syvän päädyn feministiksi julistautuvia, jotka vaikuttavat siltä, että he eivät edes halua toipua kokemuksistaan. Viesti on suurin piirtein se, että koko miessukupuoli on paha, ja se uhrin viitta on juntattu päälle niin kohtuuttoman tiukasti, että siinä todellisuudentaju on monella ruvennut jo flippaamaan. Silloin kun nainen oikein kivettää ja kovettaa itsensä, niin hän ei enää anna mahdollisuutta miehelle siihen, joka kuitenkin on lopulta sitä meidän miehuutemme ydintä, eli halu ja tarve suojella.
