Seksuaalinen häirintä ja ahdistelu

[Fiftie]

Ois kiva tietää, että keitä nuo raiskaavat räppärit on taas, joista on uusimmat jutut. Mitään arvailua asiasta en harrasta tietenkään ja toivottavasti ei muutkaan.

 

[El Gordo]

Puskaraiskaukset ovat hyvin harvinaisia. Melkein aina raiskaus tapahtuu jonkun kotona. Siksi valistuksella päästäisiin pitkälle. Ei viinaa eikä vieraiden matkaan. Myös tuttuihin kannattaa suhtautua varovaisesti, kunnes varmasti tuntee heidät.

Nämä helpoimmat keinot eivät kuitenkaan kelpaa, koska niiden koetaan rajoittavan ihmisten itsemääräämisoikeutta.

Rattijuoppojen aiheuttamia liikennekuolemia voitaisiin vähentää välttämällä autoilua viikonloppuöisin.

 

[hulkster19]

Nyt yksi kuudesta tutkinnasta johtaa tuomioon. Pitäisikö mielestäsi kaikkien johtaa, jos nainen vain väittää, että hänet on raiskattu?

Tosiasiat ja kokemukset on pidettävä erillään. Oikeusvaltiossa ei voida hyväksyä tuomion lähtökohdaksi väitettä ja kokemusta. Täytyy olla myös objektiivisia perusteita.

Kun lisäksi tiedetään, että keksityt väitteet ovat ihan yleisiä, niin asian kanssa täytyy olla erittäin varovainen.

Tässähän se ongelman ydin juuri on. Väitätkö, että viisi kuudesosaa noista tapauksista on valheellisia? Oikeuslaitos on varmasti idean tasolla ideaali paikka käsitellä näitä asioita, mutta todellisuudessa aivan paska foorumi seksuaalirikoksille. Somea parempaa nyt ei satu olemaan käsillä, valitettavasti.

Raiskaus on tätä nykyä laissa määriteltynä aika tarkalleen. Se, että työnnät edes sormesi (tai minkä tahansa esineen) paikkoihin luvatta on raiskaus. Se, että uhri ei esimerkiksi pelkotilaltaan estele tapahtunutta mitenkään, ei tarkoita, että kyseessä ei olisi raiskaus. Ei, vaikka itse raiskaava osapuoli ei kokisikaan raiskaavansa. Piste. Ja näin sanoo Suomen laki. Nämä eivät jumalauta ole mitään kokemusasioita.

Edit/ Korjataan nyt tähänkin, ennen kuin joku muukin ehtii tarttua: some on tällä erää oikeuslaitosta parempi foorumi kokemusten kertomiselle, käsittelylle ja keskustelulle (ja nimenomaan nimettöminä), ei rikoksista tuomitsemiseen. Se on tietenkin oikeuslaitoksen tehtävä.

 

[Byvajet]

Rattijuoppojen aiheuttamia liikennekuolemia voitaisiin vähentää välttämällä autoilua viikonloppuöisin.

Totta. Omilla valinnoilla voi pienentää merkittävästi riskejä. Kaikkia itseensä kohdistuvia uhkia ei voi poistaa, mutta niille altistumiseen voi vaikuttaa.

Nykymaailma näyttää kulkevan suuntaan, jossa poistetaan yleiset aina auki olevat uimarannat, koska ihmisten mielestä joku muu on vastuussa siitä, ettei porukka hyppää laiturilta liian matalaan tai uppotukkiin.

Vain neljännes yli 30-vuotiaista suomalaisista on normaalipainoisia. Kielletäänkö kaupoista korkeaenergiset tuotteet ja alkoholi vai hyväksytäänkö, että yksilö tekee omat valintansa, joista hinnan maksaa hän itse huonompana terveytenä ja lisäksi yhteiskunta kasvaneina terveydenhuoltokuluina?

Aina kun ruvetaan kieltämään syyt ja seuraukset ja yritetään korvata ne ideologialla, tullaan tilanteeseen, jossa todelliset ratkaisut jäävät syyttelyn ja vaatimusten alle.

Kun ratkaisu olisi opettaa ihmisiä olemaan juomatta ja lähtemättä vieraiden matkaan, sen sijaan huudetaan kurkku suorana, miten kauheaa ja väärin ja moraalitonta. Huutamisen vaikutus on vähäinen, koska se vaikuttaa eniten jo valmiiksi vastuullisiin ihmisiin. Päistään vinksahtaneisiin valistus tehoaa rajallisesti.

Nykyinen moraalipuhe on keskiluokan pikkukivaa, jolla vahvistetaan identiteettiä. Se ei kohdistu ongelmien vähentämiseen vaan identiteetin ylläpitämiseen. Voimme raivota, että on väärin lyödä naista, mutta parhaillaan syrjäytyvissä pojissa naisten hakkaajia tulee riittämään. Emme tahdo sijoittaa resursseja poikien syrjäytymisen ehkäisemiseen, vaan sen sijaan huudamme, kuinka lyöminen on väärin, se on niin väärin.

Mitä elämässään ahdinkoon ajautunut ja itsehallintansa menettänyt mies moraalisaarnoista hyötyy? Ei mitään. Hän ei pelaa keskiluokan säännöillä ja moraalilla.

 

[Byvajet]

Tässähän se ongelman ydin juuri on. Väitätkö, että viisi kuudesosaa noista tapauksista on valheellisia?

Osa on ja osa ei. Suurimmat tulkintaongelmat liittyvät alkoholiin.

Jos yliopistossa opiskelevat tyttö ja poika lähtevät pojan kämpille tekemään yhdessä ryhmätyötä luentojen jälkeen ja poika rupeaa tunkemaan väkisin kättään tytön haaraväliin, tilanne on selvä. Se on todennäköisesti selvä myös oikeuslaitoksen mielestä, koska perusfiksulla selvänä olevalla tytöllä ei ole järkevää motiivia keksiä raiskaussyytöksiä.

Tilanne on eri, kun mukaan tulee alkoholi. Silloin tulkinnat ovat vinhat, eikä kummallakaan ole selvää kuvaa siitä, mitä on tapahtunut. On vain kokemus, että minut on raiskattu. Humalaisen kokemuksen arvo sitten on mikä on. Ilta saattaa aamun muistoissa olla hyvin pätkittäinen, mutta silti on kokemus, että minut on raiskattu. Kokemus voi olla aito tai se voi olla psykologista torjuntaa, jonka avulla yritetään selvitä esimerkiksi syyllisyydestä.

Jos lääkäri ei löydä väkivallan merkkejä ja mies esittää uskottavan kertomuksen tapahtumien kulusta, pitäisikö mies tuomita?

Mitäpä jos vanhemmat opettaisivat lapsilleen, että viina on pirullinen aine ja että vieraisiin ihmisiin ei kannata luottaa ja että vieraille kämpille ei etenkään kahdestaan kenenkään kanssa mennä?

 

[Tadu]

Vain neljännes yli 30-vuotiaista suomalaisista on normaalipainoisia. Kielletäänkö kaupoista korkeaenergiset tuotteet ja alkoholi vai hyväksytäänkö, että yksilö tekee omat valintansa, joista hinnan maksaa hän itse huonompana terveytenä ja lisäksi yhteiskunta kasvaneina terveydenhuoltokuluina?

Ylipainoisen riski joutua raiskatuksi tai ahdistelluksi on varmasti pienempi kuin normaalipainoisen.

 

[Byvajet]

Ylipainoisen riski joutua raiskatuksi tai ahdistelluksi on varmasti pienempi kuin normaalipainoisen.

Kuten ymmärsit, kysymys on rinnastuksesta, joka pohtii yksilön vastuuta.

Ihmiset suhtautuvat yksilönvastuuseen hyvin ristiriitaisesti. Joissain tapauksissa sitä pidetään ehdottomana vaatimuksena, välillä sillä ei ole mitään merkitystä, vaan syy on ulkopuolisissa.

Rattijuopot tappavat varsin vähän täysin ulkopuolisia, vain muutaman vuodessa. Sen sijaan rattijuopon kyytiin lähteneitä kuolee enemmän. Saako tilanteessa vedota yksilönvastuuseen? Kun kuolee rattijuopon kyydissä, onko syyllinen rattijuoppo vai kyytiin lähtenyt?

Jos nuorilleen saa opettaa, että rattijuopon kyytiin ei kannata lähteä, koska päihtynyt kuljettaja on riski, miksi ei saa opettaa, että humala altistaa väkivallalle ja raiskauksille?

Näyttää olevan ihan tapauskohtaista, saako alkoholin nimetä riskiksi vai ei. Nykykulttuurille on kuvaavaa, että alkoholin vaikutus raiskauksiin nousee Google-tuloksissa hyvin heikosti näkyviin, vaikka asiaa gradussaan selvitellyt poliisi tuli tulokseen, että yli puolet raiskauksista jäisi tapahtumatta, jos uhri ei olisi tukevassa humalassa.

Raiskausten taustalla olevia syitä ei ole nykyisessä ilmapiirissä sopivaa myöntää. Tosiasioista ei sovi puhua.

Mihin kulkee yleinen moraalikäsitys? Kun nuori laski pimeässä vaijeriin, vaijerin virittäjät tuomittiin. Oikeuden viesti siis oli, että pimeässä saa laskea, vaikka ei näkisi, mitä edessä on. Kuollutta nuorta se ei tuo takaisin.

16-vuotias kuoli laskettuaan teräsvaijeriin – turmasta tuomittu mäkihyppyveteraani liikuttui oikeudessa

Herttoniemen traagista hyppyriturmaa alettiin käsitellä alkuviikosta Helsingin hovioikeudessa. Kaksi helsinkiläisen mäkihyppyseuran vastuuhenkilöä valitti käräjäoikeudesta saamastaan tuomiosta.

www.is.fi

Kuten totesin, yleiset uimarannat tullaan poistamaan, ainakin niiltä hävitetään laiturit, koska kun yksilön vastuuseen ei voi vedota, julkisilla toimijoilla ei ole muutakaan mahdollisuutta.

 

[Tadu]

Mihin kulkee yleinen moraalikäsitys? Kun nuori laski pimeässä vaijeriin, vaijerin virittäjät tuomittiin. Oikeuden viesti siis oli, että pimeässä saa laskea, vaikka ei näkisi, mitä edessä on. Kuollutta nuorta se ei tuo takaisin.

Ei oikeuden viesti ollut, että mäkeä sai laskea yöllä. Oikeuden viesti oli, että mäkeen ei saa tehdä hengenvaarallista ansaa.

 

[Mojo]

Oikeuslaitos on varmasti idean tasolla ideaali paikka käsitellä näitä asioita, mutta todellisuudessa aivan paska foorumi seksuaalirikoksille. Somea parempaa nyt ei satu olemaan käsillä, valitettavasti.

Tämä mielipide kertoo aika paljon kirjoittajan ajatusmaailmasta, jos some on oikeuslaitosta parempi foorumi syyttää ja tuomita rikoksista. En kyllä itse haluaisi elää maassa, jossa näin toimitaan.

 

[El Gordo]

Osa on ja osa ei. Suurimmat tulkintaongelmat liittyvät alkoholiin.

Jos yliopistossa opiskelevat tyttö ja poika lähtevät pojan kämpille tekemään yhdessä ryhmätyötä luentojen jälkeen ja poika rupeaa tunkemaan väkisin kättään tytön haaraväliin, tilanne on selvä. Se on todennäköisesti selvä myös oikeuslaitoksen mielestä, koska perusfiksulla selvänä olevalla tytöllä ei ole järkevää motiivia keksiä raiskaussyytöksiä.

Tilanne on eri, kun mukaan tulee alkoholi. Silloin tulkinnat ovat vinhat, eikä kummallakaan ole selvää kuvaa siitä, mitä on tapahtunut. On vain kokemus, että minut on raiskattu. Humalaisen kokemuksen arvo sitten on mikä on. Ilta saattaa aamun muistoissa olla hyvin pätkittäinen, mutta silti on kokemus, että minut on raiskattu. Kokemus voi olla aito tai se voi olla psykologista torjuntaa, jonka avulla yritetään selvitä esimerkiksi syyllisyydestä.

Jos lääkäri ei löydä väkivallan merkkejä ja mies esittää uskottavan kertomuksen tapahtumien kulusta, pitäisikö mies tuomita?

Eikö siinä ole sana sanaa vastaan molemmissa tilanteissa. Kyllähän selvänä ollut tyttökin voi valehdella samoista syistä.

Kai se raiskaus on todennäköisemmin totta jos on oltu juovuksissa ja nainen sammunut ensin. Jos naisella oli selvä mielikuva, ettei ollut aikeissa seksiin ryhtyä, mutta herättyään toteaa että häntä on käytetty hyväksi, niin sehän on raiskaus ja täysin uskottava tarina - uhri on helpompi raiskaa kun tämä ei vastustele. Tietysti toisella osapuolella on toisenlainen tarina, ja jompikumpi ei puhu totta.

 

[Gostisbehere]

Punkstoo-kohussa ryvettynyt Teemu Bergman on jättänyt rikosilmoituksen törkeästä kunnianloukkauksesta

Teemu Bergmanin asianajajan Hannu Kaitaluoman mukaan tekeillä on vielä ainakin toinen rikosilmoitus samalla rikosnimikkeellä.

www.is.fi

 

[Byvajet]

Eikö siinä ole sana sanaa vastaan molemmissa tilanteissa.

On, mutta alkoholi on aine, joka luo harhaisuutta ja epätarkkuutta. Humalassa ihmisen todellisuudentaju vääristyy.

Siksi humalaisen kokemuksen todistusarvo on pienempi kuin selväpäisen. Poliisin on vaikea selvittää kahden harhoissa olleen kertomuksista totuutta. Voi olla, että on raiskattu, voi olla, ettei miehellä ollut mitään käsitystä siitä, että hän raiskaa. Voi olla, ettei naisellakaan vielä yöllä ollut mitään käsitystä siitä, että mies raiskaa, vaan kokemus syntyi pään selvitessä vasta aamulla.

Siksi viisas ei harrasta irtosuhteita ollessaan itse humalassa tai seksikumppanin ollessa humalassa. Sama koskee tietenkin muitakin huumeita. Itsensä huumaaminen ja satunnainen seksi eivät kuulu yhteen.

 

[hulkster19]

Tämä mielipide kertoo aika paljon kirjoittajan ajatusmaailmasta, jos some on oikeuslaitosta parempi foorumi syyttää ja tuomita rikoksista. En kyllä itse haluaisi elää maassa, jossa näin toimitaan.

Korjataan nyt sen verran, että parempi foorumi keskustelulle ja kokemusten esiin nostamiselle. Ei varsinaisesti rikoksista tuomitsemiselle, se on ehdottomasti oikeuslaitoksen tehtävä. Valitettavasti seksuaalirikoksten kohdalla se tehtävä nyt vain jää usein täyttämättä.

Homma toimii molempiin suuntiin: valheellisista ja jopa todellisista tarinoista on helppo saada kunnianloukkaustuomio. Ja se on muuten helvetisti helpompaa, kuin seksuaalirikoksista tuomion antaminen.

 

[Vanha Len]

Miksi edes harkitset, että pitäisikö ruveta tarinoimaan seksuaalisesta häirinnästä ja ahdistelusta, kun myönnät itsekin, ettet ole sellaista kokenut? Miten joillekin voi olla vielä epäselvää, että eri ihmiset kokevat eri tilanteet eri tavalla? Jos sinä menet puristelemaan 16-vuotiaan Jasminin pyllyä, niin hän voi ottaa asian aika eri tavalla kuin jos roolit olisivat toisin päin. Jos joku nainen tulisi puristelemaan minua tai supisemaan rivoja korvaani, en todennäköisesti tuntisi oloani ahdistelluksi enkä tulisi tänne vaahtoamaan, että ”kattokaa nyt kun valkoista heteromiestäkin ahdistellaan”. Silti ymmärrän, että jos tekisin saman jollekin naiselle, hän saattaisi kokea tilanteen täysin eri tavalla ja siksi en tee niin. Eihän tää nyt oikeasti ole erityisen vaikea konsepti?

Ensinnäkin tämä voi olla oikeesti vaikea konsepti. Se, että kyseenalaistan käpälöinnin ja jätän asian ilmoittamatta, ei pois sulje sitä ettenkö voisi asiasta nostaa mellakan vaikkapa muutaman vuoden kuluttua jos tämä alkaisi ahdistamaan tai vaivaamaan. Näin on tapahtunut juurikin monen naisen kohdalla jostain syystä. Otit esimerkiksi 16 vuotiaan Jasminin. Miksi? Onko sulla sellainen käsitys, että puristeltavat ja puristelijat ovat alaikäisiä tyttöjä? Kuten sanoit, niin eri ihmiset ottavat asian erilaisesti. Enkä ole vaahdonnut täällä mitenkään. Nämä ovat omiasi fantasioitasi.

 

[Ollakseni]

Tämä mielipide kertoo aika paljon kirjoittajan ajatusmaailmasta, jos some on oikeuslaitosta parempi foorumi syyttää ja tuomita rikoksista. En kyllä itse haluaisi elää maassa, jossa näin toimitaan.

Niin. Eihän some ole ideaali paikka syyttää ja tuomita rikoksista (mikä tämä somen asettama tuomio edes on?). Mutta Suomessa jää esimerkiksi omaisuusrikoksista selvittämättä miltei 60%. Eikö täten voisi sanoa, että poliisin on turha odottaa selvittävän jotain pieniä näpistyksiä tai vaikkapa jotain pyörävarkautta. Joku voisi sanoa jopa että paska foorumi hoitaa mitään. Samoin kun tehdään uhritutkimuksia niin prosentti vastaajista on kokenut seksuaalista väkivaltaa viimeisen vuoden aikana. Jos tuo skaalautuu väestötasolle niin vuosittain 55 000 ihmistä kokisi Suomessa seksuaalista väkivaltaa. Kuulostaa aika suurelta määrältä, eikö? Vaikka kyse olisikin vain promillesta ihmisiä niin Suomessa tapahtuisi 5 500 tuollaista tapausta vuodessa. Monestako annetaan tuomio? Niitä annetaan noin 550 vuodessa sisältäen kaikki. Nämä numerot eivät ihan täsmää, ainakaan minusta. Joku voisi jopa sanoa, että poliisille on turha mennä, kun tuomiota ei kuitenkaan tule.

 

[rinne]

Korjataan nyt sen verran, että parempi foorumi keskustelulle ja kokemusten esiin nostamiselle. Ei varsinaisesti rikoksista tuomitsemiselle, se on ehdottomasti oikeuslaitoksen tehtävä. Valitettavasti seksuaalirikoksten kohdalla se tehtävä nyt vain jää usein täyttämättä.

Tässä on nähdäkseni olennainen pointti. Pointti, joka koskee nimenomaan seksuaalisen häirinnän tapauksia. Raiskaukset ja vastaavat on tässä syytä pitää erillään. Aika usein näkee keskusteluissa, tässäkin, kuinka ulostulot tahdotaan vaientaa. Että ei aiheesta sopisi puhua, ei varsinkaan somessa. Hiljaa pitäisi olla tai lähteä oikeusteitse oikeutta hakemaan. En ymmärrä sitä näkemystä.

Viime aikoina esille tulleissakin "paljastuksissa" näillä IG-tileillä kuten Punkstoo on monessa tapauksessa puhuttu tapauksista, jotka eivät täytä rikoksen tunnusmerkistöä. Osa tapauksista on oikeuden näkökulmasta vanhentuneita. Tietenkin selkeimmät tapaukset kuuluisivat poliisille ja sitä kautta kohti oikeuden tuomioita, ei se somelle kuulu. Mutta nähdäkseni seksuaalisesta häirinnästä ja ahdistelusta puhuttaessa siinä rikoksen ja "oikean" välissä voisi nähdä jonkinlaisen harmaan alueen. Sanotaan vaikka "moraalisesti vääriksi / arveluttaviksi teoiksi". Ne eivät kuulu poliisille tai oikeuslaitokselle. Valitettavan usein taitavat sana sanaa -vastaan olevat seksuaalisen häirinnän tapaukset jäädä vaille vastakaikua viranomaisilta. Ei se uhreja ainakaan helpottanen eteenpäin kokemuksineen astumaan, jos kokevat pelkoa sivuutetuksi tai vähätellyksi joutumisesta.

Pidän uhrien näkökulmasta ongelmallisena, että keskustelua tahdotaan rajata tai kieltää. Se on ongelma sananvapauden näkökulmasta, mutta nähdäkseni siinä on toinenkin ongelma. Aiheesta ja kokemuksistaan pitäisi päästä puhumaan matalalla kynnyksellä, vailla pelkoa ongelmien tai kokemusten vähättelystä. Some on siinä varsin toimiva alusta. Kun julkiselle keskustelulle herää tilaa, ehkä se kynnys aiheesta keskusteluun lopulta madaltuu. Jos aiheesta keskustellaan, niin yhteisöllä on ehkä joku mahdollisuus päästä samalle sivulle siitä, minkälaisen toiminnan ihmiset kokevat olevan ok, mitä pidetään tuomittavana. Realismia kuitenkin on, että sosiaalisessakaan mediassa ei voi hatusta heittää mitä tahansa syytöksiä, vastuuseen niistä joutuu. Ei keskustelu ongelmista tai mahdollisista ongelmakohdista ongelmien hyssyttelyä huonompi vaihtoehto ole. Äärimmäisen todennäköistä on, että ongelmakohtien korjaantuminen sen julkisen keskustelun vaatii. Sen myötä ne tavat ja kulttuuri ehkä lähtee muokkaantumaan toivottuun suuntaan.

 

[Mojo]

Eihän some ole ideaali paikka syyttää ja tuomita rikoksista (mikä tämä somen asettama tuomio edes on?)

Esimerkiksi maineen tai työtilaisuuksien menettäminen.

Omaisuusrikoksien, esim. pyörävarkauksien selvittämiseen somesta voi olla huomattavaakin apua kuten kirjoitatkin.

 

[Byvajet]

Ei keskustelu ongelmista tai mahdollisista ongelmakohdista ongelmien hyssyttelyä huonompi vaihtoehto ole.

Riippuu siitä, millä tavalla keskustelua käydään. Jos sitä käydään tunteilla, keskustelu menettää arvonsa.

Kuuntelin Ylen radio-ohjelman, jossa käsiteltiin synnytysväkivaltaa. Synnytysväkivaltakohu alkoi maailmalla ja levisi ymmärrettävästi Suomeenkin. Ohjelmassa mukana ollut kätilö koki loukkaavaksi, että hänen työtään nimitetään väkivallaksi.

Väkivallan määritelmään tuntui riittävän se, että nainen synnyttäjänä koki olonsa epämukavaksi, tunsi, ettei hänen tarpeisiinsa vastata, ja joutui kokemaan toimenpiteitä, joista ei varoitettu etukäteen. Jotkut toimenpiteistä vaativat nopeutta.

On varmasti totta, että synnytyskokemusta voidaan parantaa. Mutta kun liikkeelle lähdetään tunneperäisesti ja kerrotaan, että hoitohenkilökunta tekee synnyttäjille väkivaltaa, keskustelu menettää arvonsa.

Sama vaivaa seksuaaliseen häirintään liittyvää keskustelua. Itse asia hukkuu yleistämisen ja tunnepauhaamisen alle. Samaan aikaan todelliset ratkaisut ongelmien vähentämiseksi eivät kelpaa, vaan ratkaisukeskustelu liikkuu ideologisella tasolla. Esimerkiksi poliisi tietää, miten ikäviä kokemuksia voisi estää, mutta poliisilla ei ole nykykulttuurissa oikeutta valistaa. Äänekkäimmät naisten oikeuksien ajajat ovat myös äänekkäimpiä käytännön ratkaisujen vastustajia*.

Rikollisuus ei lopu kertomalla kansalaisille, että rikosten tekeminen on väärin. Rikollisuus jatkuu silti. Ei auta tiedollistaminen, eivät julkisesti puidut tilastot, eivätkä sydäntä riipivät kokemukselliset kauhukertomukset. Rikollisuus ei lopu valistamalla.

Myöskään seksuaalinen häirintä ja väkivalta eivät lopu tunneperäisesti jauhamalla. Jokin osa kansasta käyttäytyy huonosti riippumatta siitä, mitä tehdään. Keskiluokan identiteettiuskonnollisuus ei asiaan vaikuta.

Asioiden parantamiseksi pitäisi myöntää tilanne ja antaa neuvoja, kuinka ikävät kokemukset voidaan välttää sen sijaan että vaaditaan, ettei ikäviä asioita saa tehdä, koska vaikka kuinka vaadittaisiin, silti väärät teot jatkuvat aivan niin kuin jatkuu muukin rikollisuus. Vankilat eivät tyhjene sosiaalisella kuohunnalla ja paheksunnalla.

*Tämä sama vaiva on pyöräilykulttuurissa. Olen aktiivisena pyöräilijänä yrittänyt kirjoitella pyöräilypalstoilla turvallisemman pyöräilyn puolesta ja saanut runsaasti niskaani vihaa, koska monille pyöräilijöille turvallisuutta tärkeämpää on oikeassa oleminen. He mieluummin osuvat autoon kuin estävät törmäyksen omilla valinnoillaan.

Olenkin alkanut ajatella, että nämä sosiaaliset näytelmät ovat jonkinlaisia sijaistoimintoja. Keskusteltava asia on vain väylä purkaa tunteita, joiden motiivit ovat ties missä.

 

[Ötökkä]

No miten kävi #metoo liikkeen kanssa? Ensin oli todella kammottavia tekoja, mutta sieltäkin alkoi tulla kaikkea muuta kuin hyväksikäyttötapauksia. Suomessa suurimpana tapauksena varmaan Aku Louhimies. Eli itse näitä juttuja julkaisevat vievät myös keskustelua pois itse ahdistelusta.



Paljon karmivia tarinoita(mm. Toi Porin keissi) noissa #metaltoo #punktoo, mutta sinnekin sekaan ja twitteriin on alkanut ilmestyä myös sellaisia juttuja, että ihmetellään miksi nelikymppinen rokkari on alle 20 vuotiaiden naisten kanssa samassa pöydässä ryyppäämässä ja flirttailemassa

Eikö Louhimiehen toimintatavat mielestäsi olleet kuvottava?

 

[Ötökkä]

Mielestäni tulee kuitenkin myös tiedostaa se, että lopullisesti toisen pään sisälle ei voi päästä eikä toisen ulkonäöstä tai käyttäytymisestä voi tehdä päätelmiä toisen tarkoitusperistä tai olemuksesta.

Mielestäni kuvaamasi ajattelu, jossa on ''miehen'' vastuulla taata ettei naiselle tule ''outoja viboja'' on esimerkiksi autistien tai vaikka fyysisesti poikkeavien kannalta todella julma.

Ja en tietenkään sano, etteikö mitään varotoimia tulisi tehdä, mutta ainakin pitäisi olla avoin sille että se aluksi negatiivinen vaikutelma toisesta menee väärin ja olla ilmaisematta ''viboja'' toiselle.

Lisäksi ehkä aavistuksen mielestäni korostat nimenomaan naisten väkivallan uhkaa. Naisen kohdalla uhkaa toki syventää se, että pelätään nimenomaan seksuaalista väkivaltaa, mutta kuten kirjoitit, niin väkivallan kohdalla miehet joutuvat sen kohteeksi yleisemmin. Kohdallani kävi niin, että yöllä kolme miestä piiritti ja kävi kimppuun (kännissä, huviksi, tekosyyn varjolla). Monesti miehet ovat toki isompia kuin naiset, mutta toisaalta jo puukko vie tämän edun pois.

Muistaakseni siitä on ihan tutkimustakin, että miehet vaikka joutuvat väkivallan kohteeksi useammin, niin eivät sitä kuitenkaan pelkää samalla tavalla kuin naiset. Tähän syynä paitsi todellinen väkivalta, niin myös esim. populaarikulttuuri (vaikka en sano, että sinun kohdalla näin on).

Väittäisin silti, että miehet myös enemmän joutuvat tappeluihin ja provosoivat toisiaan, ja tuo on suurinsyy siihen että miehet ovat useammin väkivallan uhrina. Lienee äärimmäisen harvinaista, että esim juoksulenkillä olevan miehen kimppuun joku kävisi.

 

[Ötökkä]

Mites tämä tilanne, kun henkilö on luonut itse feikkitilin tinderiin ja mätsäillyt sieltä 40-60 vuotiaita. Miten tämä on groomingia, kuten osa tuolla sanoo?

Ongelmalliseksi tämän tekee se, että juuri nämä alle 20 vuotiaat tekee tiliä sugardaddy/ onlyfans toiminnalla. Tulisiko tässä nyt paheksua heidän toimintaa myös? Ovatko he henkisesti sillä tasolla, että saavat harrastaa tuota omasta tahdosta?

Edelleen pidän omituisena, että alle 20 vuotias on yli 50 vuotiaan kanssa. Moraalisesti arvelluttaa molempiin suuntiin. Käyttääkö mies hyväksi naista, kun ei ole vielä aikuinen henkisesti. Mitä jos se 18 vuotias käyttää hyväksi miehen sinisilmäisyyttä ja on golddigger?

Tässäpä näitä ongelmia, mitä aiemmin myös ketjussa toin esille.

E: ig sivulla julkaissut materiaalia ja myös yksityisten henkilöiden viestejä ja kuvia. Jonkinlaisia Damage control on tulilla tarinoissa.

Tinderissähän käyttäjä itse määrittelee ikähaarukan, joten jos sinne joku 18v laittaa että on kiinnostunut 50-vuotiaista niin aika jeesustelua siitä pahastua.

 

[Fiftie]

Tinderissähän käyttäjä itse määrittelee ikähaarukan, joten jos sinne joku 18v laittaa että on kiinnostunut 50-vuotiaista niin aika jeesustelua siitä pahastua.

Tämä on kyllä vieläkin omituinen juttu. Pitäisköhän tinderin ja kumppaneiden asettaa joku raja mistä ikäluokista esim 18 v voi tykätä? En edelleenkään koskis 18-vuotiaaseen, mutta silti ihmeellinen homma.

 

[Ötökkä]

Tuskinpa kovin moni vähättelee raiskauksia tai sellaisen kokeneen kärsimyksiä. Jokainen tapaus on liikaa ja tekijät on saatava vastuuseen.

Sen sijaan paljon ongelmallisempia ovat somekirjoittelut, joissa tekijän henkilöllisyys paljastetaan tai siitä vihjaillaan.

Vastaus kysymykseesi on, että varmasti omakohtaiset kokemukset muuttaisivat suhtautumista entistäkin tuomitsevimmiksi.

Minusta ihan validisti voidaan kuitenkin kääntää kysymyksesi myös niin päin, että miten mielipiteet somessa kerrottuihin ahdistelukokemuksiin muuttuisivat, jos itse tai joku läheinen saisi täysin syyttömänä sometuomion vuoksi ahdistelija tai jopa raiskaajan leiman? Vieläkö silloin oltaisiin sitä mieltä, että "voi kuule, kato kun on tärkeää, että somessa voidaan puhua ahdistelusta suoraan ja nimillä”, kun omien silmien edessä näkee hyväntahtoisen ja syyttömän isänsä, veljensä tai poikansa saavan julkisesti liikkuessaan ”raiskaajana” osakseen tuomitsevia katseita, inhoa ja jopa väkivaltaa?

Kyseessä ei tarvitse olla tahallinen mustamaalaus vaan esimerkkisi ihan tahaton henkilön tai nimen sekoittaminen tai vilpitön valemuisto, joista tässä ketjussa kirjoitin aiemmin.

Varmasti ylivoimaisesti suurin osa syytöksistä on todellisia ja tekijät oikeita mutta samoin kuin jokainen raiskaus on liikaa, myös jokainen syyttömän leimaaminen on liikaa. Siksi syyllisyys pitäisi aina todeta tuomioistuimissa ei somessa.

Harvalla täällä on varmaan TikTok, mutta tämä kuvaa ehkä monen miehen asenteen asiaan.

Explore - Find your favourite videos on TikTok

Discover the latest TikTok videos on our Explore page. Stay up-to-date on the latest trends and explore your interests here!

vm.tiktok.com

Eli jos miehet pelkää tulevansa syytetyksi ilman syytä, niin ei pitäisi antaa mahdollisuutta. Älkää juoko. Älkää käykö baareissa. Älkää lähtekö vieraiden matkaan. Älkää pukeutuko provosoivasti.

Noita neuvojahan me naiset aina saadaan.

 

[BOL]

Nyt yksi kuudesta tutkinnasta johtaa tuomioon. Pitäisikö mielestäsi kaikkien johtaa, jos nainen vain väittää, että hänet on raiskattu?

Tosiasiat ja kokemukset on pidettävä erillään. Oikeusvaltiossa ei voida hyväksyä tuomion lähtökohdaksi väitettä ja kokemusta. Täytyy olla myös objektiivisia perusteita.

Kun lisäksi tiedetään, että keksityt väitteet ovat ihan yleisiä, niin asian kanssa täytyy olla erittäin varovainen.

Tämä on juuri sitä vaarallisena pitämääni ajatusmaailmaa. Se, että todistusaineisto ei riitä aina tuomioon, ei todellakaan tarkoita joka kerta sitä, että raiskausta ei olisi tapahtunut. Lain silmissä voit olla syytön, vaikka oikeasti olisit syyllinenkin ja jopa myöntänytkin jollekin todistettavasti teon. OJ Simpson says hello. Kuinka monessa tuomiossa naisen pukeutuminen on ollut lieventävä asianhaara ja jopa vapauttanut koko syytteestä? Mitä pitäisi ajatella ihmisestä, joka raiskaa 10v. tytön, mutta vapautuu syytteistä, koska tytön ei katsottu vastustelleen tekoa? Juu, lain mukaan hän on syytön, mutta onko sittenkään? Ei helvetissä ole. Kuinka moni ihminen ei puhu totta suojellakseen ystäväänsä, vaikka oikeasti voisi toimia oikein ja todistaa kuulleensa avunhuutoja keskellä yötä tai muuten huomannut, että kaikki ei ole ok? Tai jopa nähnyt omin silmin, mitä tapahtuu. Kuinka moni on tuhonnut todisteita joko tietämättään tai tiedostaen? Kuinka moni valehtelee, koska pelkää seurauksia itselleen, jos puhuu totta? Kuinka suuret vaikutukset em. asioilla on siinä, että vain 1/6 tutkinnoista johtaa tuomioon? Oikeuslaitoksen pitäisi olla objektiivinen ja oikeudenmukainen, mutta kaikkihan me tiedämme, ettei se aina toteudu. Tuomiothan perustuvat todistusaineistoon ja kuten moneen kertaan mainittu, esim. raiskauksissa ei aina todisteita ole. Se ei silti tee teosta tekemätöntä. Ei edes jonkun fantasioissa tai miten itselleen asiaa selittäisi. Todisteita ja lakia myös tulkitaan eri tavalla eri henkilöiden toimesta ja siitä kertoo nämä käräjä-, hovi- ja korkeimman oikeuden välillä erikoinen soutaminen ja huopaaminen. Entä, jos uhrin asianajaja sanoo, ettei kannata valittaa, koska tuomio ei todennäköisesti tule muuttumaan ja prosessi syö vain henkisiä ja taloudellisia resursseja? Se, että vain 1/6 tutkinnoista johtaa tuomioon, kertoo enemmänkin siitä, että jossain muualla mättää kuin että 5/6 haluaisi vain huvin ja urheilun vuoksi läpikäydä todella raskaan prosessin.

Nämä ovat, edelleenkin, todella vaikeita asioita. Ymmärrän myös oikeusvaltion periaatteet. Mielestäni on pienempi paha päästää yksi syyllinen tuomiotta kuin tuomita yksi syytön. Näissä väkivaltatapauksissa vain usein tuppaa olemaan niin, että ne toistuvat tiettyjen henkilöiden kohdalla ja tällöin riittämättömän näytön vuoksi vapautetun seuraava uhri on täysin "turha". Ja se ei ole reilua. Mutta sellaista se on. Kaikkein pelottavimpia ja vaarallisempia ovat ihmiset, joista ei ikinä etukäteen uskoisi, että voivat syyllistyä seksuaaliseen tai muuhun väkivaltaan. Avoimesti väkivaltaiset idiootit tai tunnetut perseelle kävijät ovat siinä mielessä helpompia, että heidän seuransa voi itse usein välttää, koska heillä on usein tietynlainen maine ja heistä myös varoitellaan. Harvan maine perustuu kuitenkaan yhteen huhupuheeseen, vaan kyllä taustalla yleensä aina on muutakin kuin vain yksi "erehdys tai töppäys". Usein tietyiltä tyypeiltä hyväksytään enemmän paskaa käytöstä, koska kaikki tietää, että "se nyt on sellainen".

@Lucius , omaan ajatusmaailmaani ei kuulu asioiden julkinen käsittely, eikä mulle itselleni tulisi mieleenkään kirjoittaa julkisesti kenestäkään someen tai levittää huhuja, joita en pysty aukottomasti todistamaan. Tällaisen toiminnan tuomitsen, enkä oikein ymmärrä, missä vaiheessa siitä tuli ihan ok tapa toimia. Tietysti ymmärrän, että harvoin kaikki asiat pysyvät ainoastaan vain uhrin ja syytetyn välisinä ja mitä enemmän jengiä sekaantuu asioihin, sitä laajemmalle huhut leviävät ja usein myös muuttuvat levottomammiksi, ollen joskus aivan jotain muuta kuin mitä alunperin on kerrottu . Omista kokemuksistaan pitää saada puhua julkisesti, mutta niistä voi kyllä puhua nimeämättä tekijääkin. Suosittelenkin ihmisiä pesemään likapyykkinsä ja muutenkin toipumaan traumoistaan jossain muualla kuin somessa tai muuten julkisuudessa. Julkisuudesta ei ole mitään muuta kuin haittaa, mutta nämäkin asiat opitaan usein vasta kantapään kautta.

 

[rinne]

Asioiden parantamiseksi pitäisi myöntää tilanne ja antaa neuvoja, kuinka ikävät kokemukset voidaan välttää sen sijaan että vaaditaan, ettei ikäviä asioita saa tehdä, koska vaikka kuinka vaadittaisiin, silti väärät teot jatkuvat aivan niin kuin jatkuu muukin rikollisuus. Vankilat eivät tyhjene sosiaalisella kuohunnalla ja paheksunnalla.

Keksitkö äkkiseltään montakin sosiaalista mediaa parempaa alustaa tätä silmällä pitäen? Ihmiset kertovat kokemuksistaan tietyssä viiteryhmässä, niin todennäköisesti muut osaavat hieman varovaisemmiksi käydä sen jälkeen. Jos vaihtoehtoina ovat vaikeneminen tai poliisille puhuminen, niin ongelma jää edelleen maton alle. Julkinen keskustelu, vaikka vain omien kokemusten pohjalta, tarjoaa aina lukijoille mahdollisuuden ottaa siitä opiksi. Kun katselee nytkin heränneen keskustelun määrää, niin onhan niitä viestejä luettu. ...ja aivan epäilemättä somessa näkyy kommentoimassa vain pieni osa niistä lukijoista. Merkittävä osa jää pohtimaan asioita itsekseen.

Ei sosiaalisen median keskustelujen tarkoitus ole tuomita. Ei edes suoraan lopettaa vääriä tekoja, vaikka toivottavaa toki on edes jonkun opikseen ottavan. Ne keskustelut ovat vain tapa tunnistaa ja tavallaan myöntää ongelman olemassaolo. Kun puhutaan seksuaalisen häirinnän tai ahdistelun kaltaisista asioista, niin luonnollisesti keskustelu pyörii ensisijaisesti tunteiden kautta. Fyysinen väkivalta tai raiskaukset ovat vain jäävuoren huippu tässä. Ei kaikki seksuaalinen ahdistelu ole millään tasolla fyysistä, vaan paljon siitä on henkistä. Siksi ne ihmisten kokemukset merkitsevät. Siksi niitä ei pitäisi vähätellä tai pyrkiä vaientamaan, vaan antaa ihmisille mahdollisuus purkaa tunteitaan. Kukaan ei hyödy siitä, jos kynnys kokemistaan vääryyksistä puhumiseen nostetaan liian korkeaksi. Ei yhteiskunta, ei yksilöt.