Tämä hämmentää itseäni myös eniten tässä casessa. Jutuista päätellen punk-skenessä on enemmänkin noita kolme-nelikymppisiä alkkiksia, jotka haluavat panna teinityttöjä.
Samaa mieltä, että skenessä vaikuttaisi olevan enemmänkin häiriintyneitä persoonia kuin mr. T.
Ihminen on laumaeläin ja se on meillä vahvasti perimässämme. Laumoilla on myös vahvoja johtajia, jotka näyttävät mallia, ja joiden uhmaamisen moni kokee vaikeaksi, koska eivät halua joutua laumasta erotetuksi.
Uskoisin tässä tapauksessa ja punk-skenessä olevan tietyllä tapaa tästä samasta asiasta kyse. Lauman johtajina ja vahvoina persoonina toimivat muutamat häiriintyneet yksilöt, joiden läheisyydessä pyörivät heitä ihailevat ja heidän toimintansa hyväksyvät. Tämän lisäksi laumaan kuuluu iso joukko hiljaisia hyväksyjiä, jotka eivät ole häiriintyneitä eivätkä samaa mieltä lauman johtajien kanssa, mutta eivät myöskään uskalla äänekkäästi vastustaa heidän käytöstään, koska eivät halua tulla ryhmästä poissuljetuksi ja hyljityiksi.
Samanlaista Jaakobin painia voi kuka tahansa kokea elämässään. Esim. jollain työpaikalla voi kuulla tietyssä porukassa rasistista tai misogyynistä puhetta, jota itse ei allekirjoita, mutta ei helposti uskalla tuomitakaan, koska ei halua jäädä ulkopuolelle ja joutua itse kohteeksi. Vaatii suurta rohkeutta nousta tällaista toimintaa vastaan, ja nostan hattua kaikille, jotka niin tekevät. Uskoakseni uskaltaisin itsekin vastustaa tällaisessa tilanteessa porukan toimintaa, mutta vaikea sanoa varmuudella, kun tällaista tilannetta ei ole vastaan tullut. Kaveripiirini on onneksi niin laaja, etten ns. putoaisi täysin tyhjän päälle, vaikka jostain ryhmästä minut suljettaisiinkin ulos. Enkä toki tällaiseen ryhmään haluaisi muutenkaan kuulua.
Mutta jos koko elämä ja sosiaalinen elämä pyörii punk-skenessä, voi sen epäkohtiin puuttuminen tuntua todella vaikealta, ja ns. hiljainen hyväksyminen helpolta.