Seksuaalinen häirintä ja ahdistelu

[Vanha Len]

@BOL, ei tuosta paistanut läpi mitenkään femakkomainen julistus. Ainoastaan rakastavan äidin ja järkevän ihmisen pohdintoja. Kumpa me ihmiset osaisimme ajatella juuri noin. Hieno kirjoitus kertakaikkineen.

 

[Uncle Leo]

Olisi suotavaa että jokainen "kyllä miehiäkin voidaan lähennellä ja miksei keski-ikäinen mies saa sitäjatätä" -vänkääjä lukisi tuon BOLin tekstin pariin kertaan ja miettisi että miksi siinä saattaa olla pienoinen ero onko ehdottelun/lähentelyn kohteena nainen vai mies.

 

[Metukka]

No, selkeästi ollaan löydetty ne todelliset uhrit tässä keskustelussa - eli me keski-ikäiset miehet. Miten edes kehdataan meitä syrjittyjä parkoja vainota ja ahdistella.

Ensinnäkin täällä käydään keskustelua jossa jotkut tuovat hyvin esiin tuplastandardeja ja some-lynkkaamista. Niistä ei tietenkään tarvitse olla samaa mieltä, mutta tapasi tulla paikalle palokunnan lailla sammuttamaan keskustelua tai viemään sitä sivuraiteelle, kun siinä tuodaan esiin jotain ideologiaasi vastaista alkaa olemaan niin nähtyä näissä vapaan puolen ketjuissa. Täällä kun kukaan ei ole sanonut, että todelliset uhrit ovat keski-ikäisiä miehiä vaan tuotu esiin sitä kun seksuaalista ahdistelua tapahtuu "molemminpuolin".

 

[Domi28]

@BOL
Hieno viesti.
Itse olen setämies, mutta samalla ujo introvertti, joten en ole naisia pystynyt koskaan edes puhuttelemaan, saati kähmimään.
Siksi minulle tuli suurena yllätyksenä tämän ilmiön yleisyys (jota en siis kiistä), sillä ainakin minua opetettiin kotona kunnioittamaan muita ihmisiä. Jopa naisia (kevennys).
Olen kotoisin maaseudulta ja siksi kaveripiirin pienuus (ja tiiviys) saattoi hillitä menovuosina porukan hulluimpien päähänpistoja, vaikkakin yökerhoissa tuli joskus nähtyä sopimatonta käytöstä, johon en häpeäkseni puuttunut.
Puolustuksekseni voin sanoa olevani ruumiinrakenteeltani luokkaa pulkannaru, joten silkka itsesuojeluvaisto esti tilanteisiin puuttumisen, sillä olen tykästynyt nykyiseen vaatimattomaan ulkomuotooni.
En siis pysty mitenkään samaistumaan kokemuksiisi, paitsi hämmästelemällä ihmistyyppiä, joka loukkaa toisen ihmisen fyysistä tai henkistä koskemattomuutta.
Toki voisin pyytää anteeksi kaikkien miesten puolesta, mutta sitä et järkevänä naisena uskoakseni edes halua.
Voin ainoastaan luvata, etten itse syyllisty moiseen toimintaan ja nykyään voin jo puuttuakin ahdisteluun, koska ulkonäkö on jo mennyttä.

 

[Vanha Len]

@BOL
Voin ainoastaan luvata, etten itse syyllisty moiseen toimintaan ja nykyään voin jo puuttuakin ahdisteluun, koska ulkonäkö on jo mennyttä.

Muista kuitenkin se, että olet yhtä tärkeä kuin kuka tahansa. Usko mua bro.

 

[UnenNukkuja]

Olen kauan miettinyt, miten naisena asiaa pohtisin tähän ketjuun, mutta @BOL hoiti tuon niin tyylillä, että luovutan. Omat kokemuksenikin tarjoaisi esimerkkiä, mutten viitsi :)

 

[BOL]

@BOL
Hieno viesti.
Itse olen setämies, mutta samalla ujo introvertti, joten en ole naisia pystynyt koskaan edes puhuttelemaan, saati kähmimään.
Siksi minulle tuli suurena yllätyksenä tämän ilmiön yleisyys (jota en siis kiistä), sillä ainakin minua opetettiin kotona kunnioittamaan muita ihmisiä. Jopa naisia (kevennys).
Olen kotoisin maaseudulta ja siksi kaveripiirin pienuus (ja tiiviys) saattoi hillitä menovuosina porukan hulluimpien päähänpistoja, vaikkakin yökerhoissa tuli joskus nähtyä sopimatonta käytöstä, johon en häpeäkseni puuttunut.
Puolustuksekseni voin sanoa olevani ruumiinrakenteeltani luokkaa pulkannaru, joten silkka itsesuojeluvaisto esti tilanteisiin puuttumisen, sillä olen tykästynyt nykyiseen vaatimattomaan ulkomuotooni.
En siis pysty mitenkään samaistumaan kokemuksiisi, paitsi hämmästelemällä ihmistyyppiä, joka loukkaa toisen ihmisen fyysistä tai henkistä koskemattomuutta.
Toki voisin pyytää anteeksi kaikkien miesten puolesta, mutta sitä et järkevänä naisena uskoakseni edes halua.
Voin ainoastaan luvata, etten itse syyllisty moiseen toimintaan ja nykyään voin jo puuttuakin ahdisteluun, koska ulkonäkö on jo mennyttä.

Kiitos!
Täytyy kuitenkin muistaa, että suurin osa kohtaamisista vaikkapa baaritiskillä on ihan normaaleja, joskin valitettavan usein vähän kömpelöitä tutustumisyrityksiä, eikä niihin oikeasti liity mitään loukkaavaa. Kannustan siis avaamaan pelin kohteliaasti myös jatkossa, sillä kyllähän myös tuntemattomille pitää voida uskaltaa puhua. Jos vaikka kehuu toisen vaatetta tai hiuksia tai mitä muuta tahansa, se ei ole ahdistelua, kunhan se ei ole päällekäyvää tai muuten vain uhkaavaa. Itseäni on lähestynyt usein juuri ne kaikkein ujoimmat tyypit ja tuolloin olen ollut erityisen varovainen siinä, miten torjun henkilön yritykset. Ja on mua lähestytty niinkin, että on sanottu, että "siistit tissit", mihin olen todennut vain, että kiitti, pidän niistä itsekin ja sitten on naurettu ja lähdetty omiin pöytiin. Joku toinen olisi voinut järkyttyä pahastikin, mutta koska tilanteessa ei ollut mitään uhkaavaa, en ollut moksiskaan.

Jälkikäteen on helppo sanoa, että olisi pitänyt puuttua siihen ja tähän tutun huonoon käytökseen, mutta kyllähän moni meistä ymmärtää, ettei se aina ole niin helppoa. Ja se, että sen tekee näkyvästi tapahtumahetkellä, sisältää aina myös pienen riskin, että paska sataa omaan niskaan. Jokainen vastaa omista teoistaan ja toimii, kuten parhaaksi näkee ja kokee. Huomauttaa voi kaverille myös jälkikäteen, mutta ei kukaan ole vastuussa muiden käytöksestä.

Naisissa on myös paljon draamakuningattaria, jotka mielellään suurentelevat asioita ja jos tällainen käytös on heille kovin yleistä, myös ystävillä hämärtyy helposti, mitä on oikeasti tapahtunut. Se nyt vain menee elämässä usein niin, että jos kaikki on kovin dramaattista aina, tosipaikan tullen voi hyvin olla, ettei kukaan uskokaan asioiden menneen juuri niin, kuten on kerrottu. Tämä kannattaa myös ihmisten muistaa, varsinkin niiden, jotka mielellään käyttävät värikynää. Onko se oikein? Ei tietenkään, mutta se on inhimillistä. Kusipäät on kusipäitä, mutta usein nämäkin oppivat kantapään kautta.

Omasta kokemuksestani voin kertoa vielä sen, että en koskaan tehnyt ilmoitusta poliisille, koska en muistanut mitään tuntomerkkejä tekijöistä tapahtumien jälkeen. Muistikuvat toisesta tapauksesta palautuivat itselleni mieleen vasta noin 10 v. päästä, mutta silloin muistinkin kaikki pienetkin yksityiskohdat tekijästä. Muistan ne edelleen. Toisesta en muista vieläkään mitään, sillä en nähnyt häntä kunnolla. En siis tiedä, minkä näköinen ihminen, minuun käsiksi kävi.

Näissä asioissa ulkonäöllä ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, kuka uhriksi joutuu, koska kyse on vallasta. Itse suosittelen naisille, että kasvattavat sen verran paksun nahan, etteivät näkyvästi järkyty kaikesta kuulemastaan, vaan oppivat erottamaan paskan läpän ja todellisen ahdistelun toisistaan. Ja aika usein surkeatkin pokausyritykset kuitenkin jäävät vain yrityksiksi, jotka eivät johda yhtään mihinkään. Aika usein niistä jää kuitenkin vastaanottajalle hyvä mieli, jos vastapuoli on ollut kohtelias eikä tilanne ole ollut mitenkään uhkaava. Itse olen monta kertaa todennut, että onneksi olen jo "vanha" ja naimisissa, eikä tarvitse etsiä tai löytää ketään mistään, sillä moni asia on nykyään niin hankalaa ja monitahoista. En tiedä, oliko kaikki ennen paremmin, mutta jossain määrin ainakin helpompaa. Toki tämä nyt ei sinänsä liity seksuaaliseen ahdisteluun mitenkään.

 

[Fordél]

On muuten jotenkin kummallista, että Seksuaalinen häirintä ja ahdistelu -ketju on sijoitettu Jatkoajan keskustelupalstalla Löylyhuone-osioon, jossa käydään keskustelua politiikasta ja muista ns. kuumista aiheista. En ymmärrä, että miksi tällainen aihe kuuluisi kumpaankaan kategoriaan. Aiheen pitäisi olla ja pitkälti onkin (?) vapaa politiikasta ja kaikesta väännöstä, asia jonka yhdessä tuumin tuomitsemme.

 

[Sanainen arkku]

Olisi suotavaa että jokainen "kyllä miehiäkin voidaan lähennellä ja miksei keski-ikäinen mies saa sitäjatätä" -vänkääjä lukisi tuon BOLin tekstin pariin kertaan ja miettisi että miksi siinä saattaa olla pienoinen ero onko ehdottelun/lähentelyn kohteena nainen vai mies.

Ehdottomasti ero on iso. Mutta... miehiä ahdistelevat ja kähmivät naiset itseasiassa toimivat (paikallisesti) juuri naisten turvallisuutta vastaan, koska luovat ympärilleen käsitystä että sellainen toiminta on hauskaa ja ok.

Ei se ole. Jokaiset ahdistelutavat kuuluu karsia pois.

 

[adolf]

@BOL kirjoitti nyt sen verran väkevästi, että näin illanpäätteeksi voi sanoa oikeasti oppineensa jotain. Olen joitakin kertoja ihmetellyt, että kun joku nainen vaikka jossain tuolla lenkkipolulla säikähtää ohi juostessani ääneen ja hyppää suunnilleen pientareen puolelle,

Noissa hetkissä olen vain omassa päässäni sitä välillä funtsinut, että ei tässä pienessä mielessäkään kävisi tehdä mitään muuta, kuin juosta kyseisestä ihmisestä ohi, niin mitä se tuolla tavalla minua säikkyy? No nyt sain asiaan vastauksen.

 

[BOL]

@BOL kirjoitti nyt sen verran väkevästi, että näin illanpäätteeksi voi sanoa oikeasti oppineensa jotain. Olen joitakin kertoja ihmetellyt, että kun joku nainen vaikka jossain tuolla lenkkipolulla säikähtää ohi juostessani ääneen ja hyppää suunnilleen pientareen puolelle,

Noissa hetkissä olen vain omassa päässäni sitä välillä funtsinut, että ei tässä pienessä mielessäkään kävisi tehdä mitään muuta, kuin juosta kyseisestä ihmisestä ohi, niin mitä se tuolla tavalla minua säikkyy? No nyt sain asiaan vastauksen.

Kaikkein paskinta on se, että olemalla "itsesuojeluantennit pystyssä", sitä ikään kuin kuvittelee, että jokainen vastaantulija on vaarallinen. Ja niinhän ei tietenkään ole, todellakaan. Sen tajuaa myös varmasti ihan kaikki, tai ainakin toivon niin. Suurin ongelma on se, että ihmisen ulkonäöstä et pysty päättelemään yhtään mitään, jolloin kuitenkin käytännössä jatkuvasti pitää olla vähän varovainen. Ja sitäkään ei tiedä, pelästyykö joku siksi, että hänelle on aiemmin tapahtunut jotain ikävää vai varmuuden vuoksi. Miten esim. opetat lapsille ja nuorille, milloin pitää olla erityisen varovainen, kun joku mielenvikainen voi kuitenkin käydä käsiksi sinuun keskellä kirkasta päivää ihan tavallisella kadunpätkällä, kuten itselleni kävi? Mitään ylimääräistä pelkoa ei tietenkään pidä lietsoa eikä elämää pidä pelätä. Se on helppoa kertoa, että älä kulje yksin pimeässä, vältä "huonoja seutuja", älä lähde tuntemattomien matkaan, jne. Tuolla pääsee jo pitkälle. Mutta sitten tulee ne tosiasiat, että moni seksuaalinen ahdistelu tapahtuu jonkun tutun ihmisen toimesta, jne. Siis, että älä jää koskaan kenenkään kanssa kahden, jollet tunne häntä hyvin ja luota häneen täysin? Eihän noin voi elää. Itse olen päätynyt siihen, että puhun lähipiirini nuorille asioista avoimesti ja selitän käytännön esimerkein, miten missäkin tilanteessa kannattaa toimia ja miten valmistautua. Kaikissa perheissä vain ei toimita niin ja silloin lapset ja nuoret jäävät vähän oman onnensa nojaan tai kuulevat asioita kavereilta ja silloin ohjeet voivat olla ihan mitä sattuu.

Varovaisen ja hysteerisesti varovaisen pelkääjän raja on käytännössä todella häilyvä. Itse luotan vaistooni, mutta tiedostan myös, että sekin voi olla väärässä. Olen miettinyt sitäkin, että jos joku tuntematon ihminen on sinulle kohtelias ja vaikkapa tervehtii, kuinka monelle tulee sellaisesta oudot vibat? Ainakin Suomessa, ulkomaillahan sellainen katsotaan ihan normaaliksi käytökseksi. Sanoisin kuitenkin, että ei näiden mun kirjoitusten pohjalta nyt kannata alkaa omaa käytöstään hirveästi muuttamaan, jos aiemmin ei ole ollut ongelmia. Mutta kyllä ne huomioida kannattaa. Ja jos on tuttuja naispuolisia ihmisiä, asiasta kannattaa rohkeasti jutella heidän kanssaan. Kysyä, että mitkä ovat heille ehdottomasti sellaisia asioita, jotka kokevat oudoiksi ja ehkä pelottaviksikin. Mä en kuitenkaan ole mikään kaiken kokenut häirintäekspertti.

Eipä käy kateeksi miehiä tässä asiassa, ei tosin kovin usein muutenkaan. Ja lisättäköön vielä, että naisetkin voivat ahdistella seksuaalisesti ja ahdistelevatkin. Ihan yhtä tuomittavaa.

 

[Jakedeus]

Varovaisen ja hysteerisesti varovaisen pelkääjän raja on käytännössä todella häilyvä. Itse luotan vaistooni, mutta tiedostan myös, että sekin voi olla väärässä. Olen miettinyt sitäkin, että jos joku tuntematon ihminen on sinulle kohtelias ja vaikkapa tervehtii, kuinka monelle tulee sellaisesta oudot vibat? Ainakin Suomessa, ulkomaillahan sellainen katsotaan ihan normaaliksi käytökseksi. Sanoisin kuitenkin, että ei näiden mun kirjoitusten pohjalta nyt kannata alkaa omaa käytöstään hirveästi muuttamaan, jos aiemmin ei ole ollut ongelmia. Mutta kyllä ne huomioida kannattaa. Ja jos on tuttuja naispuolisia ihmisiä, asiasta kannattaa rohkeasti jutella heidän kanssaan. Kysyä, että mitkä ovat heille ehdottomasti sellaisia asioita, jotka kokevat oudoiksi ja ehkä pelottaviksikin. Mä en kuitenkaan ole mikään kaiken kokenut häirintäekspertti.

Eipä käy kateeksi miehiä tässä asiassa, ei tosin kovin usein muutenkaan. Ja lisättäköön vielä, että naisetkin voivat ahdistella seksuaalisesti ja ahdistelevatkin. Ihan yhtä tuomittavaa.

Mielestäni tulee kuitenkin myös tiedostaa se, että lopullisesti toisen pään sisälle ei voi päästä eikä toisen ulkonäöstä tai käyttäytymisestä voi tehdä päätelmiä toisen tarkoitusperistä tai olemuksesta.

Mielestäni kuvaamasi ajattelu, jossa on ''miehen'' vastuulla taata ettei naiselle tule ''outoja viboja'' on esimerkiksi autistien tai vaikka fyysisesti poikkeavien kannalta todella julma.

Ja en tietenkään sano, etteikö mitään varotoimia tulisi tehdä, mutta ainakin pitäisi olla avoin sille että se aluksi negatiivinen vaikutelma toisesta menee väärin ja olla ilmaisematta ''viboja'' toiselle.

Lisäksi ehkä aavistuksen mielestäni korostat nimenomaan naisten väkivallan uhkaa. Naisen kohdalla uhkaa toki syventää se, että pelätään nimenomaan seksuaalista väkivaltaa, mutta kuten kirjoitit, niin väkivallan kohdalla miehet joutuvat sen kohteeksi yleisemmin. Kohdallani kävi niin, että yöllä kolme miestä piiritti ja kävi kimppuun (kännissä, huviksi, tekosyyn varjolla). Monesti miehet ovat toki isompia kuin naiset, mutta toisaalta jo puukko vie tämän edun pois.

Muistaakseni siitä on ihan tutkimustakin, että miehet vaikka joutuvat väkivallan kohteeksi useammin, niin eivät sitä kuitenkaan pelkää samalla tavalla kuin naiset. Tähän syynä paitsi todellinen väkivalta, niin myös esim. populaarikulttuuri (vaikka en sano, että sinun kohdalla näin on).

 

[Snakster]

Varovaisen ja hysteerisesti varovaisen pelkääjän raja on käytännössä todella häilyvä. Itse luotan vaistooni, mutta tiedostan myös, että sekin voi olla väärässä. Olen miettinyt sitäkin, että jos joku tuntematon ihminen on sinulle kohtelias ja vaikkapa tervehtii, kuinka monelle tulee sellaisesta oudot vibat? Ainakin Suomessa, ulkomaillahan sellainen katsotaan ihan normaaliksi käytökseksi. Sanoisin kuitenkin, että ei näiden mun kirjoitusten pohjalta nyt kannata alkaa omaa käytöstään hirveästi muuttamaan, jos aiemmin ei ole ollut ongelmia. Mutta kyllä ne huomioida kannattaa. Ja jos on tuttuja naispuolisia ihmisiä, asiasta kannattaa rohkeasti jutella heidän kanssaan. Kysyä, että mitkä ovat heille ehdottomasti sellaisia asioita, jotka kokevat oudoiksi ja ehkä pelottaviksikin. Mä en kuitenkaan ole mikään kaiken kokenut häirintäekspertti.

Kyllähän näitä asioita tulee huomioitua ja vaikka vaiva on useimmiten minimaalisen pieni, niin välillä kyllä harmittaa, että miesten urpoilun takia on ajauduttu tilanteeseen, jossa jokainen mies on potentiaalinen uhka. Just viime viikolla kävi iltaisella juoksulenkillä niin, että juoksin ulkoilutietä ja edessäni juossut nainen kääntyi juuri samalla pienemmälle polulle, jolle itse olin aikeissa kääntyä. En kuitenkaan viitsinyt sännätä suoraan perään, vaan pakko oli hetkeksi pysähtyä, ettei tulisi sellaista takaa-ajofiilistä. Myös esimerkiksi pimeällä kulkiessa jos olen ohittamassa tai kohtaamassa naispuolista kulkijaa, pyrin valitsemaan reittini niin, että varsin hyvin käy jo kauempaa selväksi, etten pyri mihinkään kontaktiin.

 

[adolf]

Just viime viikolla kävi iltaisella juoksulenkillä niin, että juoksin ulkoilutietä ja edessäni juossut nainen kääntyi juuri samalla pienemmälle polulle, jolle itse olin aikeissa kääntyä. En kuitenkaan viitsinyt sännätä suoraan perään, vaan pakko oli hetkeksi pysähtyä, ettei tulisi sellaista takaa-ajofiilistä. Myös esimerkiksi pimeällä kulkiessa jos olen ohittamassa tai kohtaamassa naispuolista kulkijaa, pyrin valitsemaan reittini niin, että varsin hyvin käy jo kauempaa selväksi, etten pyri mihinkään kontaktiin.

Nämä tilanteet tulee itsekin vältettyä pääsääntöisesti aina jotenkin. Siinä tulee itselle vaan niin kiusallinen olo, kun tiedostaa sen vaikutelman, joka tämän kaltaisessa tilanteessa voi syntyä.

 

[Patarouva]

@BOL ”Mutta sitten tulee ne tosiasiat, että moni seksuaalinen ahdistelu tapahtuu jonkun tutun ihmisen toimesta, jne. Siis, että älä jää koskaan kenenkään kanssa kahden, jollet tunne häntä hyvin ja luota häneen täysin? Eihän noin voi elää.”

Tämä on tärkeä huomio.

Nekin jotka paheksuvat ns. puskaraiskaajia ja naisille tuntemattomia ahdistelijoita liian usein kääntävät tuttujen kesken tapahtuvat ahdistelut ”mitäs läksit” ja ”annoitko ymmärtää” -ajatteluun.

En tiedä, onko ihmisen helpointa uskotella itselleen, että jos on tarpeeksi valpas, reipas ja järkevä niin säästyy aika varmasti pahalta oli kyse sitten mistä tahansa väkivallan tai rikoksen uhriksi joutumisesta. Moneen asiaan ihminen voi itse vaikuttaa, mutta joskus elämä kohtelee silti kaltoin. Sitä koko ajan peläten ei kuitenkaan voi kukaan elää.

 

[heikkik]

Minua on myös ahdisteltu seksuaalisesti pari kertaa ihan kunnolla käymällä yllättäen käsiksi ja niistä kerroista voin kertoa sen, että lamaannuin täysin. Siis aivan totaalisesti, enkä pystynyt tekemään mitään.
...
Itselleni toki kävi niin, kun kimppuuni hyökättiin takaapäin, etten saanut enää ääntä suusta ja lamaannuin aivan täysin, vaikka olin uhonnut, että jos joku ikinä käy käsiksi, potkaisen munille ja alan huutaa. En siis edes kyennyt huutamaan apua. Että ei se elämä aina sitten mene suunnitelmien mukaan kuitenkaan.
...
Miehillä on oikeasti tärkeitä tehtäviä, jotta asiat muuttuvat oikeasti. Teidän tehtävänänne on aidosti puuttua, jos joku toimii väärin. Teidän tehtävänänne on kasvattaa sellaisia poikia, jotka opetetaan kunnioittamaan tyttöjä ja naisia jo pienestä pitäen.

Minusta viimeistään yläasteella tytöille/naisille pitäisi olla itsepuolustuskurssi. En tarkoita mitään parin tunnin näennäisopetusta, missä puhutaan ensin tunti ja sitten harjoitellaan lepsusti puoli tuntia pareittain otteesta irtautumista. Mieluiten kahdenkymmen tunnin kurssi, jossa tilanteiden suullisen läpikäymisen ohella esim. irtautumisharjoitukset tehdään niin, että "hyökkääjää" esittävä tarttuu "uhria" käsistä oikein kunnolla, eikä vain näennäisesti. Ja kurssilla pitäisi tulla fyysisiä toistoja vapautumisista, potkuista, äänen käytöstä (!) jne. sen verran runsaasti, että ratkaisukeinot tilanteissa alkavat tuntua jo vähän luonnollisilta, tulla osin selkäytimestä. Elämän kannalta se olisi hemmetin paljon hyödyllisempää kuin pesäpallokentällä seisoskelu.

Samalla kurssilla voisi joka tunnin alussa sanoa, että jos kumppanisi käy sinuun fyysisesti käsiksi, niin jätä se. Ja koska kertaus on opintojen äiti, niin saman sanoman voisi toistaa joka kerta oppitunnin lopuksi mahdollisimman kovaa yhteen ääneen huutaen.

Tuosta että se olisi miesten tehtävä kasvattaa sellaisia poikia, jotka osaavat kunnioittaa tyttöjä ja naisia jo pienestä pitäen, on minusta kummallisesti sanottu. Minusta se on ihan yhtä paljon äitien ja siskojen tehtävä.

 

[Naurava Kulkuri]

Liittyy kenties vahvasti tähän ketjuun. Mielestäni sähkölamauttimia ja tai pippurisumutteita pitäisi saada nykyistä helpommin. Käsittääkseni tuo on nykyään hyvin lähelle mahdotonta. Mielestäni tästä aiheutuvat ongelmat olisi pieni paha siihen nähden, minkä verran se lisäisi haavoittuvassa asemassa olevien turvallisuuden tunnetta.

 

[BOL]

Mielestäni tulee kuitenkin myös tiedostaa se, että lopullisesti toisen pään sisälle ei voi päästä eikä toisen ulkonäöstä tai käyttäytymisestä voi tehdä päätelmiä toisen tarkoitusperistä tai olemuksesta.

Mielestäni kuvaamasi ajattelu, jossa on ''miehen'' vastuulla taata ettei naiselle tule ''outoja viboja'' on esimerkiksi autistien tai vaikka fyysisesti poikkeavien kannalta todella julma.

Ja en tietenkään sano, etteikö mitään varotoimia tulisi tehdä, mutta ainakin pitäisi olla avoin sille että se aluksi negatiivinen vaikutelma toisesta menee väärin ja olla ilmaisematta ''viboja'' toiselle.

Lisäksi ehkä aavistuksen mielestäni korostat nimenomaan naisten väkivallan uhkaa. Naisen kohdalla uhkaa toki syventää se, että pelätään nimenomaan seksuaalista väkivaltaa, mutta kuten kirjoitit, niin väkivallan kohdalla miehet joutuvat sen kohteeksi yleisemmin. Kohdallani kävi niin, että yöllä kolme miestä piiritti ja kävi kimppuun (kännissä, huviksi, tekosyyn varjolla). Monesti miehet ovat toki isompia kuin naiset, mutta toisaalta jo puukko vie tämän edun pois.

Muistaakseni siitä on ihan tutkimustakin, että miehet vaikka joutuvat väkivallan kohteeksi useammin, niin eivät sitä kuitenkaan pelkää samalla tavalla kuin naiset. Tähän syynä paitsi todellinen väkivalta, niin myös esim. populaarikulttuuri (vaikka en sano, että sinun kohdalla näin on).

Hyvää pohdintaa. Eikä mun kirjoitukseni ole mikään yksi ja ainoa totuus, kunhan kirjoittelen omia kokemuksiani, havaintojani ja yleisiä näkemyksiä. Tarkoitukseni ei todellakaan ole syyllistää kaikkia miehiä ja olen yrittänyt sen myös varsin selvästi tuoda ilmi. Tarkoituksenani on ehkä enemmänkin ollut saada miehet ymmärtämään sekä omaa että myös naisten käytöstä tai vaikka pieniäkin eleitä tietyissä hetkissä, jotta ne eivät aiheuttaisi epämiellyttäviä tuntemuksia ja epäluuloja. "Oudot vibat" voi tulla vaikka siitä, että joku hyvää tarkoittava ihminen tulee juttelemaan "tikusta asiaa" pimeällä bussipysäkillä keskellä ei mitään eikä pysäkillä ole muita. Tarkoitus on hyvä, mutta olosuhteet ovat sellaiset, että näin ei ehkä kannata toimia, jollei keskustelu lähde jotenkin luonnollisesti liikkeelle ja toinen on itse mukana tilanteessa. Sen sijaan keskustelunavaus vaikkapa Mannerheimintiellä bussipysäkillä, missä on muita ihmisiä ympärillä ja liikenne on vilkasta, on aivan erilainen tilanne, vaikka kellonaika olisi molemmissa ihan sama.

Tämä ketju käsittelee seksuaalista häirintää ja ahdistelua ja naiset ovat siinä useammin kuitenkin ottavana kuin antavana osapuolena. Kuten eilen kirjoitin, miesten kohtaama väkivallan uhka on usein suurempaa ja monesti luonteeltaan toisenlaista. Minkäänlainen väkivalta ei todellakaan ole ok, eikä tarkoitukseni ole väheksyä miehiä tai heidän kokemaansa väkivallan uhkaa mitenkään. Valitettavan usein miesten kokemiin uhkatilanteisiin liittyy myös alkoholi. Naisten kokemat uhat arjessa eivät kuitenkaan useinkaan liity alkoholiin mitenkään, jolloin tietynlaisille tilanteille altistuminenkaan ei ole samanlaista.

Naisilla pelko liittyy myös usein ihan olennaisesti fyysiseen habitukseen. Itselläni on jo etukäteen tiedossa, etten pärjää fyysisesti edes vähää alusta kovinkaan monelle miehelle. Mutta en minä aktiivisesti pelkää oikeastaan yhtään mitään, enkä ole ahdistunut. Ajoittain voi tulla esim. pimeällä yksin kulkiessa hetkiä, jolloin syke nousee ja koen epämiellyttävää tunnetta, mutta sitä varten on olemassa luotettavat ihmiset, joille voi soittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Vaikka pyrin toimimaan aina niin, että minimoin erilaiset uhkatekijät, joskus on vain mentävä ja kuljettava pimeässä, tai vaikka hypättävä taksiin ja vain toivottava, että kuski on ihan tavallinen työtään tekevä kansalainen eikä henkilökohtaisia asioita uteleva creepy. En minä elämää elämättä jätä ikävien kokemusteni vuoksi.

Kyllähän näitä asioita tulee huomioitua ja vaikka vaiva on useimmiten minimaalisen pieni, niin välillä kyllä harmittaa, että miesten urpoilun takia on ajauduttu tilanteeseen, jossa jokainen mies on potentiaalinen uhka. Just viime viikolla kävi iltaisella juoksulenkillä niin, että juoksin ulkoilutietä ja edessäni juossut nainen kääntyi juuri samalla pienemmälle polulle, jolle itse olin aikeissa kääntyä. En kuitenkaan viitsinyt sännätä suoraan perään, vaan pakko oli hetkeksi pysähtyä, ettei tulisi sellaista takaa-ajofiilistä. Myös esimerkiksi pimeällä kulkiessa jos olen ohittamassa tai kohtaamassa naispuolista kulkijaa, pyrin valitsemaan reittini niin, että varsin hyvin käy jo kauempaa selväksi, etten pyri mihinkään kontaktiin.

Kiitos, että olet tiedostava ja osaat ajatella asioita myös toisen näkökulmasta. Ja olen pahoillani, että joudut tällaisia toimenpiteitä suorittamaan. Ihan perseestä ja oikeasti epäreilua. Mutta luotan siihen, että mitä enemmän tietoisuus muiden kokemuksista lisääntyy, sitä vähemmän uhkien kokemuksia koetaan ja kaikki voivat elää turvallisesti. Ahdistelijat ja muut hörhöt ovat kuitenkin oikeasti huomattavan pieni joukko. Heidän urpoilunsa vaan iskevät niin syvästi ihmisen turvallisuuden tunteiden kokemiseen, että niiden vaikutukset ulottuvat monelle elämän osa-alueelle. Kun turvallisuus on järkkynyt, se on raskas rasti psyykeelle. Siksikin on tärkeätä, että näistä asioista puhutaan eikä niihin liity turhaa häpeää.

 

[Byvajet]

On muuten jotenkin kummallista, että Seksuaalinen häirintä ja ahdistelu -ketju on sijoitettu Jatkoajan keskustelupalstalla Löylyhuone-osioon, jossa käydään keskustelua politiikasta ja muista ns. kuumista aiheista. En ymmärrä, että miksi tällainen aihe kuuluisi kumpaankaan kategoriaan. Aiheen pitäisi olla ja pitkälti onkin (?) vapaa politiikasta ja kaikesta väännöstä, asia jonka yhdessä tuumin tuomitsemme.

Keskustelun perusta on vahvasti poliittinen. Esimerkiksi käsite valta-asema määritellään hyvin eri tavoin eri tilanteissa, samoin sen satuttavuus. Kun Kela käyttää valta-asemaansa yksinäiseen syrjäytyneeseen tai sairastuneeseen, kohteeksi joutunut saattaa kokea tilanteen henkisesti erittäin ahdistavaksi, pahimmillaan päätyä itsemurhaan. Tällainen kuitenkin katsotaan tavanomaiseksi elämään kuuluvaksi kivuksi.

Vastaavia esimerkkejä voi keksiä loputtomiin. Oleellista niissä on ymmärtää, että tapausten painoarvoa ei määritä niiden todellinen vaikuttavuus, siis se, miten kielteisesti ne ihmistä horjuttavat, vaan niille annettu poliittissosiaaliskulttuurinen arvo.

Tällä hetkellä empatia ei ole muodissa. Meillä ei ole tapana yrittää asettua muiden ihmisten saappaisiin ja yrittää kokea valtasuhteita heidän näkökulmastaan. Sen sijaan menemme mukaan muotiin, joka nostaa tiettyjä valtasuhdeasetelmia tunnekuohujen käyttövoimaksi. Elämme tunnemoraalissa.

Tunnemoraaliin kuuluu, että muodissa olevia paheksunnan aiheita ei saa kyseenalaistaa, jotta säilyttäisi kasvonsa yhteisössä. Esimerkiksi seksuaalinen lähentely on aihe, johon koulutetun liberaalin kaupunkilaisen täytyy valita hyvin varovainen kanta.

Olympialaisten purjehduskilpailussa selostajakaksikko myönsi etukäteen aiheen epäonnistumisen todennäköisyyden ja sen jälkeen varovaisesti yritti puhua siitä, onko järkevää, että joissain luokissa miesten osallistujamäärää rajataan, jotta nais- ja miespurjehtijoita olisi sama kokonaismäärä. Joissain luokissa siis purjehtii enemmän naisia kuin miehiä, koska miehillä on yksi luokka enemmän.

Puheista selvästi kuuli, ettei selostajapari nähnyt ratkaisussa järkeä, mutta sen ääneen sanominen oli vaikeaa, koska nykymuodissa uskottavan ja sivistyneen ihmisen ei kuulu kyseenalaistaa tasa-arvofundamentalismia.

Tähän kuvioon kuuluu se, että meidän tulee nähdä nainen suojeltavana ja epäitsenäisenä uhrina, jolla ei ole subjektiivista oikeutta tehdä vääriä valintoja. Todellisuudessa tällainen asennoituminen on perinteistä patriarkaatin alistamista, naisen pakottamista passiiviseksi suojeltavaksi, jossa hän on miehen määrittelemä kohde eikä itsenäinen toimija.

Hyväksikäyttö on aina väärin, mutta se ei ole väärin, että 16-vuotias ja aikuinen harrastavat seksiä. Se ei ole väärin silloinkaan, kun aikuinen houkuttelee tyttöä seksiin, kunhan tyttö vain on selvinpäin eikä houkutteluun liity uhkaamista.

Jospa vähitellen pääsisimme eroon naisten alistamisesta ja hyväksyisimme, että heillä on oikeus tehdä omat virheensä ja velvollisuus kärsiä niiden seuraukset, aivan niin kuin miehilläkin. Kaksilla korteilla pelaaminen saisi loppua. Joko nainen on täysivaltainen tai sitten ei ole, mutta on turha ruveta leikkimään leikkiä, jossa säännöt muuttuvat tilannekohtaisesti jatkuvasti sillä tavoin, että naisesta saadaan uhri.

 

[Ollakseni]

On muuten jotenkin kummallista, että Seksuaalinen häirintä ja ahdistelu -ketju on sijoitettu Jatkoajan keskustelupalstalla Löylyhuone-osioon, jossa käydään keskustelua politiikasta ja muista ns. kuumista aiheista. En ymmärrä, että miksi tällainen aihe kuuluisi kumpaankaan kategoriaan. Aiheen pitäisi olla ja pitkälti onkin (?) vapaa politiikasta ja kaikesta väännöstä, asia jonka yhdessä tuumin tuomitsemme.

Luulisi myös ettei ilmastonmuutos olisi poliittinen keskustelu, mutta täällä sekin on. Onhan tässä poliittistakin aspektia mukana ja lainsäädännöllistäkin.

 

[BOL]

Tuosta että se olisi miesten tehtävä kasvattaa sellaisia poikia, jotka osaavat kunnioittaa tyttöjä ja naisia jo pienestä pitäen, on minusta kummallisesti sanottu. Minusta se on ihan yhtä paljon äitien ja siskojen tehtävä.

Itsepuolustuskurssi on hyvä idea. Ja niitä voisi olla tarjolla vaikka ihan omalla rahalla ostettavaksi nykyistä helpommin. Koulun jälkeen koulun liikuntasalissa olisi varmasti monelle riittävän helppo vaihtoehto.

Lainaamaani kohtaan sanoisin niin, että olet oikeassa. Ja niinhän usein tapahtuukin. Esim. yksinhuoltajaäitien kasvattamilla pojilla on usein aivan erityinen suhde äitiinsä ja sisariinsa. Voin toki olla väärässä, kun en ole koskaan ollut poika, mutta olen ymmärtänyt lähipiirini jutuista, että isien neuvot ja elämänohjeet ovat usein melko korkealla poikien ja miesten elämässä ja isiä kohtaan tunnetaan ihan erilaista arvostusta kuin muita kohtaan. Sanan painoarvo on korkeampi kuin monella muulla. Tämä oli vähän niin kuin sen ajatukseni takana.

Lisäksi lapset ja nuoret oppivat kaikkein parhaiten siitä, että heidän kanssaan jutellaan erilaisista asioista. Itse koen, että vanhempien vastuulla on puhua mahdollisimman avoimesti erilaisista asioista, toki ikään sopivalla tavalla. Kun asioista on puhuttu ääneen, se myös luo turvaa nuorelle itselleen. Vedin mutkat suoriksi ja ajattelin, että ehdottomani "isät puhuu pojilleen" on se kaikkein nopein ja tehokkain tapa viedä viestiä eteenpäin. Voi hyvin olla, ettei näin ole ja sitten pitää keksiä jotain muuta. Kunhan nyt edes joku puhuisi. Ja tytöille myös.

 

[palle fontän]

Nyt näyttää poistuvan tuo punkstoo -tili instagramista, enkä ihmettele. Homma meni siinä kohtaa munilleen, kun alkoivat julkaista tekstejä, joista tekijät on helposti tunnistettavissa. Ollaan todella lähellä tuomioita kunnianloukkauksesta riippumatta siitä, onko puhuttu totta vai ei.

 

[Iisoppi]

Kuinka moni teistä miehistä lähettää viestin kavereilleen baari-illan jälkeen, että on turvallisesti kotona?

Vaikka en ole mies voinen vastata että en lähetä enkä odota että kaverikaan lähettää.

Kuinka moni teistä puhuu kaverin tai puolisonsa kanssa puhelimessa taksimatkalla baarista kotiin?

En kyllä tulisi mieleenkään enkä edes tajua mitä tällä ajetaan takaa... Itse halusin vain baari-illan jälkeen istua rauhassa autossa hiljaa ja yleensä kuskit tajusi sen eikä yrittänyt edes jutella.

Kuinka moni teistä valikoi koiranulkoilutuslenkkinsä niin, että varsinkaan ilta-aikaan ei kuljeta paikoissa, missä ei ole ketään?

Silloin kun hoidin ja ulkoilutin ystäväni koiraa niin tykkäsin iltaisin kävellä hiljaisella reiteillä kun koira ei ollut koko ajan tekemässä tuttavuutta eikä minun tarvinnut jutella ihmisten kanssa. Joten ei, en ole valinnut koiran ulkoilutusreittejä sen mukaan että niillä olisi vilkasta vaan suosin reittejä joissa tiesin ettei (iltaisinkaan) kulje paljon ihmisiä.

Kuinka moni teistä saattaa kävellä pidemmän matkan pimeällä tai hiljaiseen aikaan vain siksi, että kiertoreitti on vilkkaammin liikennöity?

Ei tulisi mieleenkään. Jotenkin minua harmittaa että osan ihmisistä pitää elää sellaisessa pelon ilmapiirissä että pitää tehdä kaikenmaailman kiertoreittejä ja ihme suunnitelmia kun jotkut paikat pelottaa. Tai eihän ne paikat pelota vaan toiset ihmiset.

 

[Patarouva]

Vaikka en ole mies voinen vastata että en lähetä enkä odota että kaverikaan lähettää.


En kyllä tulisi mieleenkään enkä edes tajua mitä tällä ajetaan takaa... Itse halusin vain baari-illan jälkeen istua rauhassa autossa hiljaa ja yleensä kuskit tajusi sen eikä yrittänyt edes jutella.


Silloin kun hoidin ja ulkoilutin ystäväni koiraa niin tykkäsin iltaisin kävellä hiljaisella reiteillä kun koira ei ollut koko ajan tekemässä tuttavuutta eikä minun tarvinnut jutella ihmisten kanssa. Joten ei, en ole valinnut koiran ulkoilutusreittejä sen mukaan että niillä olisi vilkasta vaan suosin reittejä joissa tiesin ettei (iltaisinkaan) kulje paljon ihmisiä.


Ei tulisi mieleenkään. Jotenkin minua harmittaa että osan ihmisistä pitää elää sellaisessa pelon ilmapiirissä että pitää tehdä kaikenmaailman kiertoreittejä ja ihme suunnitelmia kun jotkut paikat pelottaa. Tai eihän ne paikat pelota vaan toiset ihmiset.

Mulle ei ollut tuossa listassa mitään erikoista paitsi tuo taksimatkaesimerkki.

Porissa oman kokemukseni mukaan ainakin Aitotaksi-kuskit juttelevat tai ovat juttelematta riippuen siitä alanko itse jutella. Kuskit vievät asiakkaan oikeaan osoitteeseen ja katsovat vielä sen verran, että asiakas pääsee alaovesta sisään. Mutta kuten sanoin se on minun kokemukseni taksin käyttämisestä.

 

[BOL]

@Iisoppi , on oikeasti hienoa, että mainitsemani asiat eivät kosketa sinua.

En tiedä, missä asut, mutta Helsingissä mainitsemani asiat ovat ihan tavallisten naisihmisten peruskauraa. Ja Helsinki on sentään maailman mittakaavassa ihan tuppukylä.

Viimeiset reilut 5 v. taksilla ajelu on ollut enemmän tai vähemmän sattumankauppaa. En ole ikinä ollut pimeän taksin kyydissä ja kaikissa tapauksissa taksi on otettu tolpalta ja auto on ollut yleensä saksalaisvalmisteinen uudehko auto, ei mikään epämääräinen kottero. Vaikka en haluaisi leimata mitään ihmisryhmää, totean nyt kuitenkin, että pääosin tämä on ollut maahanmuuttajataustaisten kuskien harrastus. Sanottakoot myös se, että minulla on myös oikein hyviä kokemuksia maahanmuuttajakuskeista, joten kaikki mamut eivät käyttäydy huonosti. Myös kantasuomalaisista kuskeista on huonoja kokemuksia. En ole halukas maksamaan matkaa luonnossa, vaan ihan rahalla. En myöskään halua kuulla sovinistisia vitsejä, enkä varsinkaan halua maksaa niiden kuulemisesta. Kun menen taksilla, en halua oikeasti puhua kenenkään kanssa, vaan päästä turvallisesti nopeinta reittiä perille. Jos kuitenkin haluan jotain puhua, avaan itse keskustelun. Jos kuski on puhetuulella, voimme jatkaa juttua ja matka sujuu jouhevasti. Mutta useimmiten haluan istua hiljaa. Lukemattomia kertoja kuski on kuitenkin aloittanut keskustelun puoliväkisin aiheista, jotka eivät kuskille kuulu: ikäni, missä olen töissä, asunko yksin, onko lapsia... Kohdeosoitteesta ei usein ole hajuakaan, ei edes kaupunginosasta ja kun sen osoitteen vihdoin navigaattoriin on saanut laitettua, matkaan ei suinkaan ole lähdetty suorinta reittiä, vaan erikoista kiertotietä. Kun näitä asioita on riittävän monta ja yksi tai useampi muuttuja toistuu riittävän usein, epäluulot heräävät. Tilanne on oikeasti epämiellyttävä, kun olet suljetussa tilassa tuntemattoman ihmisen kanssa, joka ei selvästikään ole ammattitaitoinen, vaan tungetteleva. Näiden asioiden vuoksi olen lukuisia kertoja soittanut taksista miehelleni ja olemme keskustelleet loppumatkan niitä näitä. Ylireagointia? Ehkä, mutta tämä on nyt itselleni kaikkein turvallisin ja helpoin tapa toimia, mikäli koen tilanteen ahdistavaksi. Enkä suinkaan ole ainoa. Kukaan ei tietääkseni ole pelokas hysteerikko.

Sillä on varmasti paljonkin tekemistä ratkaisujeni kanssa, että minun kimppuuni on käyty. Todennäköisesti nämä "ongelmat" ovat kaikkein eniten omassa päässäni, mutta sen verran vittumaisia tilanteet ovat olleet, että enpä haluaisi kokea niitä uudelleen. Päivittäistä elämääni nämä "turvatoimet" eivät häiritse millään tavalla, joten en katso eläväni pelon ilmapiirissä. That said, mieluummin minäkin silti jättäisin kaikki "varotoimet" tekemättä.