Seksuaalista häirintää ja ahdistelua on hyvin erilaista. Suoranainen seksuaalinen väkivalta on jäävuoren huippu verrattuna vaikkapa kaksimieliseen läppään. Siihen väliin jää järjettömän paljon erilaisia tilanteita, tekoja ja sanomisia, joiden koettu vakavuus riippuu ihmisistä itsestään. Siihen vaikuttaa ihmisen aiemmat kokemukset, ympäristö, temperamentti, jne. Itse en esimerkiksi ole lainkaan herkkä kaksimielisille jutuille, jos ne ovat riittävän "paskoja" eivätkä oikeasti häiriintyneitä tai ketään yksilöitä "oikeasti" loukkaavia, mutta tiedän ihmisiä, jotka ovat allergisia kaikenlaisille kaksimielisyyksille. Jos joku käy perseelleni vaikkapa baaritiskillä, annan välittömästi palautetta ja tarvittaessa vaikka avokastakin tai sivuutan koko asian ja lähden pois. Kaikki eivät tällaiseen toimintaan kuitenkaan pysty ja osa menee lukkoon. Osaan itse tulkita ihmisiä hyvin ja pystyn yleensä nopeasti päättelemään, onko kysymyksessä harmiton perseenpuristelija vai jotain muuta. Pitää kuitenkin ymmärtää, että eivät kaikki pysty samaan, varsinkaan, jos ei ole aiemmin kohdannut vastaavaa tai on kohdannut liikaa paskaa.
Persettäni on puristeltu ja perääni vihelletty niin monta kertaa, että yksittäinen puristelu ja viheltely ei minua enää juurikaan hetkauta. Mutta siinä tilanteessa on aina arvioitava tilanteen vakavuus. Ja seurueelle kerrotaan aina, jos joku on ollut asiaton. Minua on myös ahdisteltu seksuaalisesti pari kertaa ihan kunnolla käymällä yllättäen käsiksi ja niistä kerroista voin kertoa sen, että lamaannuin täysin. Siis aivan totaalisesti, enkä pystynyt tekemään mitään. Jos ahdistelija ei olisi pelästynyt ulkopuolisia ihmisiä, minut olisi hyvin suurella todennäköisyydellä raiskattu, mutta niin ei onnekseni käynyt. Mutta kyllä molemmista tapauksista on jäänyt sellaiset "traumat", että yhä tänäkin päivänä, n. 30v. tapahtumien jälkeen, olen "hereillä" sen suhteen, mitä voisi tapahtua. Ei nämä kokemukset mitenkään jokapäiväiseen elämääni suuremmin vaikuta, mutta kyllä ne muistissa ovat. En esimerkiksi koskaan kuuntele illalla lenkkeillessäni musiikkia tai äänikirjoja, koska haluan kuulla, jos joku on takanani. Vaistomaisesti sitä myös kääntyy katsomaan, kuka tai keitä takana on, varsinkin, jos on vaikka jossain metsässä tai muuten sivussa.
Elävästä elämästä löytyy valtavan paljon esimerkkejä siitä, millainen "maailma" on naisille. Kuinka moni teistä miehistä lähettää viestin kavereilleen baari-illan jälkeen, että on turvallisesti kotona? Kuinka moni teistä puhuu kaverin tai puolisonsa kanssa puhelimessa taksimatkalla baarista kotiin? Kuinka moni teistä oikeasti huolestuu, jos kaveri ei muistakaan laittaa sitä viestiä kotiin päästyään ja soittaa? Kuinka moni teistä valikoi koiranulkoilutuslenkkinsä niin, että varsinkaan ilta-aikaan ei kuljeta paikoissa, missä ei ole ketään? Ja miksikö sellainen hiljainen paikka on vaarallinen? Siksi, että jos sinne eksyy yksikin henkilö, jolla on pahat mielessä, kukaan ei kuule avunhuutoja tai ahdistelija tule keskeytetyksi. Kuinka moni teistä saattaa kävellä pidemmän matkan pimeällä tai hiljaiseen aikaan vain siksi, että kiertoreitti on vilkkaammin liikennöity? Ovatko nämä hysteriaa? Ei, vaan tervettä itsesuojeluvaistoa ja varautumista.
Omille lapsilleni ja heidän kavereilleen olen kertonut ihan suoraan omista kokemuksistani ja kertonut, miten tulee toimia ja mitä pitää huomioida, varsinkin ilta-aikaan kulkiessa. Ongelma on vain siinä, että monilla nuorilla ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Ei, ennen kuin jotain oikeasti tapahtuu tai joku tuttu kokee ikäviä asioita. Minunkin kokemukseni ovat heidän näkemyksensä mukaan "jostain 1900-luvulta". Toki tämäkin tilanne muuttuu, kun lapsille tulee ikää lisää ja esimerkkini yöelämässä liikkumisesta konkretisoituvat. Enkä halua pelotella liikaa, mutta on oikeasti hyvä miettiä etukäteen, miten tietyissä tilanteissa toimii, koska jos jotain tapahtuu, toimintamalli voi tulla selkänahasta. Tai ainakin olla edes jotenkin tietoinen, että jotain ikävää voi oikeasti käydä. Itselleni toki kävi niin, kun kimppuuni hyökättiin takaapäin, etten saanut enää ääntä suusta ja lamaannuin aivan täysin, vaikka olin uhonnut, että jos joku ikinä käy käsiksi, potkaisen munille ja alan huutaa. En siis edes kyennyt huutamaan apua. Että ei se elämä aina sitten mene suunnitelmien mukaan kuitenkaan.
Miehillä on oikeasti tärkeitä tehtäviä, jotta asiat muuttuvat oikeasti. Teidän tehtävänänne on aidosti puuttua, jos joku toimii väärin. Teidän tehtävänänne on kasvattaa sellaisia poikia, jotka opetetaan kunnioittamaan tyttöjä ja naisia jo pienestä pitäen. Teinipojille kannattaa kertoa ihan suoraan, että elämässä tulee eteen tilanteita, missä hormonit hyrrää ja pukille pitäisi päästä, mutta lopulta on kuitenkin parempi olla "hyppäämättä satulaan", jos vastapuoli onkin hyvin humalassa tai muuten vain vaikuttaa epäröivältä ja kesken kuuman hinkuttamisen sanookin, ettei sittenkään tänään. Kyllähän se vituttaa, tietenkin ja on joskus ehkä väärinkin itseä kohtaan, kun aiemmin on annettu ymmärtää jotakin muuta, mutta lopulta pelin viheltäminen poikki on ainoa oikea teko. Esimerkkeinä eri tilanteista kannattaa käyttää omaa siskoa, serkkua, äitiä, hyvää naispuolista ystävää, tms. Kysyä, että "miltä sinusta tuntuisi, jos joku tekisi hänelle niin?". Ja kannattaa myös sanoa, että lähes kaikille käy joskus niin, eikä se johdu siitä, että itse olisi tehnyt jotain väärin tai olisi huono, vaan siitä toisesta ihmisestä. Ja jos mahdollista, voihan sitä vielä varmistaa toiselta, että onko hän nyt ihan varma, että hänkin haluaa intiimiä kanssakäymistä. Ei siihen mitään julistusta tai kaavaketta tarvita, kyllä sen kysymyksen voi esittää hyvinkin helposti ja rennosti toiselle. Osa naisistakin on idiootteja ja toimii väärin, se on ihan selvä. Mutta ainoa asia, mihin itse voi vaikuttaa, on oma käytös. Käyttäydy aina niin, että myöhemmin, jopa vuosikymmenien päästä, voit katsoa itseäsi peiliin ja todeta "tein lopulta oikein, vaikka se ottikin silloin päähän tosi paljon". Se on nimittäin varmasti myös miehelle raskas risti kannettavaksi, jos tajuaa myöhemmin elämänkokemuksen kartuttua, että on itse toiminut väärin ja saattanut vaikeuttaa jonkun toisen elämää. Mitä sillä on isommassa kuvassa väliä, pääsikö panemaan vai lähtikö kotiin? Ei mitään. Mutta väärän valinnan tekemällä, vaikutukset voivat olla sille toiselle hyvinkin merkittävät. Eikä yksinomaan negatiivisessa mielessä, vaan myös positiivisessa. Hänen tahtoaan kunnioitettiin. Joillekin juuri sinä voit olla ensimmäinen ihminen, joka kunnioittaa häntä.
Edellä muutamia esimerkkejä siitä, millaista naisena on elää normaalia arkea ja tehdä ihan normaaleja juttuja. Toki tiedostan, että miehillä on suurempi väkivallan uhriksi joutumisen uhka ja myös miehet voivat kohdata yllättäviä riskejä, erityisesti kännipäissään. Mutta em. asiat ovat kuitenkin ihan jokapäiväisiä asioita, joita naisen kannattaa funtsia. En todellakaan ole mikään hysteerikko ja vielä vähemmän pidän kaikkia miehiä uhkana itselleni tai muille. Mulla on todella monta todella hyvää miespuolista ystävää, joten siitä ei ole kysymys. Suurin osa miehistä on hyviä ihmisiä, jotka eivät ikinä tekisi kenellekään ihmiselle mitään pahaa ja erityisesti naisia he suojelisivat parhaansa mukaan. Tämä ei siis ole mikään "femakkoämmän julistus" siitä, miten naisen elämä on niin vaikeaa, vaan omia kokemuksiani elävästä elämästä.