Tämä onkin kummallinen juttu. Moni vieläpä kokee, että "nykyään ei saa enää sanoa eikä tehdä mitään", ja kokee myös juuri sen vuoksi joutuvansa katteettomien ahdistelusyytösten kohteeksi. Mielestäni kaikki normaali sanominen ja tekeminen on nykyään aivan yhtä hyväksyttävää kuin aina ennenkin, ja kuten sanoit, suurin osa miehistä onnistuu olemaan ahdistelematta koskaan ketään. Minäkin olen onnistunut, eikä se ole vaatinut minkäänlaista yrittämistä.
Avaanpa hieman tätä asiaa, koska katson että itse olen ikäni puolesta sellainen jota tämä "ahdistelusyytösten kohteeksi" joutumisen pelko koskettaa eniten.
Ensinnäkin olen nuoruusaikuuteni vuodet viettänyt 80 ja 90 luvulla, jolloin tällaiset asiat eivät olleet esillä niin paljon. En toki ahdistellut ketään, mutta aika usein näki härskiä huulenheittoa yms, jota katsottiin läpi sormien. Ei silloin tullut mieleenkään voiko kehua jonkun hiuksia tai mekkoa vai ei. Sen vuoksi on hieman vaikea sanoa missä raja menee nykyään, kun on tottunut toiseen.
Tuohon kun lisää sen, että kun on muuttunut nuoresta miehestä setämieheksi, aletaankin olemaan siinä asiassa että kuka sanoo/tekee tuntuu olevan vähintäänkin yhtä iso, ellei isompi, merkitys kuin mitä sanoo tai tekee siihen mikä katsotaan häirinnäksi.
Joskus nykyään tulee tunne vaikkapa jossain kuntosalilla ettei uskalla edes katsoa tai tervehtiä alle 30 vuotiasta naista ettei aleta pitämään likaisena "mitä toikin nyt yrittää tai kyylää tuossa" setänä.
Mikä on normaalia sanomista ja tekemistä, kas siinä kysymys.
Voihan sitä toki kulkea loppuelämänsä varpaitaan katsellen ja kellekään puhumatta, mutta tylsää se on.