Luin hesarin jutun ja Rydmanin vastineen siihen. En ymmärrä, miten tästä voidaan tehdä "sana sanaa vastaan" -keissi, jos vastapuolella on yhdeksän henkilöä ja toisella puolella yksi. Noissa tapauksissa on selvästi toistuva kaava ja uskottavat kertomukset. Poimin muutaman mielestäni olennaisen kohdan:
"Miljan" kanssa Rydman oli käynyt dinnereillä tämän ollessa alle 16-vuotias. Kun tyttö täytti 16, oli mies kutsunut tämän kotiinsa ja yrittänyt lähennellä sohvalla. "Milja" oli päässyt tilanteesta pois, mutta Rydman ei ollut suostunut tilaamaan taksia ja tyttö oli kokenut vaikeaksi päästä pois asunnolta. Hesarin jutussa Rydman väittää, että "Milja" olisi ollut tapahtumahetkellä 20, eikä 16, kuten poliisin kuulusteluasiakirjassa sanotaan.
HS: "Rydman ei siis väitä tytön valehtelevan vaan sanoo, että poliisi on kirjannut tytön iän sekä tämän puheet täysin väärin." Seuraavaksi KRP:n tutkinnanjohtaja sanoo jutussa, että "Rydmanin väite ei kuulosta mahdolliselta" ja toteaa väitteen olevan "aika erikoinen". Sitten Rydman antaa ymmärtää, että "Miljaa" olisi jälkikäteen harmittanut antamansa lausunto ja ettei "Milja" aio enää puuttua asiaan. Ja tähän "Milja" oli vastannut, että poliisi oli kirjannut hänen lausuntonsa täysin oikein, eikä hän kadu, että kertoi Rydmanin toiminnasta poliisille.
Rydman sivuuttaa omassa vastineessaan täysin tämän ristiriidan lausuntojen välillä. Hän väittää, että "Milja" valehtelee ajankohdasta, eikä tiedä "mikä motiivi hänellä on väittää muuta". Mutta samaan hengenvetoon jatkaa perustelua, että mikäli hänen ("Miljan") väittämänsä pitää paikkansa, hän ei ollut tuolloin kansanedustaja eikä "edes kaupunginvaltuutettu".
Sangen erikoista argumentointia ja etenkin tähän tapaukseen liittyvät ristiriidat puhuvat vahvasti Rydmanin kertomaa vastaan.
Rydman sanoo vastineessaan, että entinen kumppani Amanda Blick on antanut valheellisia lausuntoja kauttaaltaan suhteeseen liittyen. Lisäksi hän antaa ymmärtää, että Blick olisi manipuloinut puolelleen ainakin toisen nimellään esiintyneen Carolina Nysténin ja "Oonan", jotka ovat hänen mukaansa somen perusteella tavanneet tai hengailleetkin yhdessä.
Blickin omien lausuntojen epäluotettavuutta Rydman perustelee sillä, että tämä tehtaili heidän eronsa jälkeen miehestä useita rikosilmoituksia, jotka osoitettiin perusteettomiksi. Hänen jakamiensa oikeuden asiakirjojen perusteella nuo rikosilmoitukset ovat kieltämättä olleet melko heiveröisiä, joten Blickin lausuntojen kyseenalaistaminen lienee tuossa valossa ainakin jossain määrin perusteltua.
Sen sijaan on vaikeaa uskoa, että Blick olisi jotenkin saanut peräti kaksi ihmistä manipuloitua puolelleen julkaisemaan valheelliset lausunnot Rydmanista. Varsinkin, kun ottaa huomioon myös muut näihin henkilöihin liittymättömät kertomukset, joissa toteutuu sama kaava: painostava ilmapiiri, alkoholi ja tyttöjen nuori ikä. Kenties Blickin kokemukset/kertomukset ovat rohkaisseet näitä naisia kertomaan omista kokemuksistaan, mutta systemaattiseen mustamaalaamiseen en millään usko. Mikä olisi motiivi näin rankoille syytöksille?
Rydmanin vastineessa käytetään kuvakaappauksia keskustelusta, joissa "Petra" on selkeästi kiinnostuneen oloinen miehestä. Yksittäisillä (ja varsin lyhyillä) keskustelunpätkillä saadaan luotua tehokkaasti narratiivi "yli-innokkaasta" tytöstä, jonka Rydman on joutunut torjumaan. Tytöthän (nykyisin naiset) myöntävät haastattelussa, että Rydmanin karisma vaikutti heihin vahvasti, mutta se ei silti tarkoita, että he olisivat hyväksyneet ahdistavan käytöksen. Usein ahdistelutapauksissa tajutaan vasta vuosia myöhemmin, että toinen toimi väärin ja että aikuisella ihmisellä on valta-asema toimia noissa tilanteissa.
Jonkin verran ihmetystä allekirjoittaneessa herättää myös tämä "mappivitriini", johon mies on ilmeisesti taltioinut kaikki digitaalisissa viestimissä käyneet privaattikeskustelut. Ei kuulosta ihan ihmiseltä, jolla on pelkkiä puhtaita jauhoja pussissa.
Kokonaisuus puhuu vahvasti Rydmania vastaan.