Summa summarum
Nyt on sitten tehyläisten korotustaso selvillä, sopimus allekirjoitettu ja työrauha saatu sairaanhoitajille neljäksi vuodeksi. Työtaistelu eteni askel askeleelta jopa hämmästyttävän tarkasti niin kuin täällä ennakoin jo viikkoja sitten, lopputulokseksi muodostui odotettu kompromissi ja kuin bonuksena kaikelle irtisanoutumisten realisointeihin ei tarvinnut lähteä sillä hallitus tuli järkiinsä viime metreillä.
Voidaan perustellusti sanoa että takana on yksi kaikkien aikojen seuratuimmista ja osittain jopa menestyksekkäimmistä työtaisteluista Suomessa. Ja kun ottaa huomioon sen että kyseessä on ala jonka työntekijöistä on yli 93% naisia, saa työtaistelun lopputulos aivan erityisen tasa-arvoleiman.
Erityisen leiman tämä työtaistelu saa myös siinä mielessä että työtaistelumalliksi valittiin joukkoirtisanoutuminen joka tarkoitti sitä että jokainen irtisanoutuja otti kuitenkin etukäteispuheista huolimatta kohtalaisen henkilökohtaisen riskin; rohkeita ja auktoriteetteja kumartamattomia naisia minulla työkavereina – ei voi muuta sanoa..
Uskon että tämä työtaistelu tullaan tulevaisuuden historiankirjoituksissa osoittamaan julkisen terveydenhuollon ja mahdollisesti myös matalapalkkaisten naisvaltaisten alojen uuden nousun aloituspäiväksi, tällainen yhteishenki joka tehyssä vallitsi koko työtaistelun ajan ei voi olla heijastumatta jollakin tasolla esimerkiksi perhepäivähoitajien, kouluavustajien, lastentarhanopettajien ja kirjastonhoitajien edunvalvontaan. Opettajat tulevat vielä joskus käyttämään kouluissa tätä työtaistelua esimerkkinä siinä miten yksilötasolla voidaan vaikuttaa omiin ja ammattikunnan etuihin taistelemalla sen puolesta jonka oikeaksi kokee ja miten yhteishenki on asia jota ei koskaan kannata väheksyä. Tämän työtaistelun suurin merkitys ei kohdistukaan taloudellisiin vaan henkisiin arvoihin. Ne ovat niitä arvoja joiden seurauksena saadaan tulevaisuudessa oikeudenmukaista ja tasapuolista kohtelua ilman yhteiskuntarauhaa uhkaavaa työtaistelua. Näin minä toivon.
Sopimus joka nyt syntyi on erityisesti yhdeltä osin kuntasektorin näkövinkkelistä ainutlaatuinen; se koskee ainoastaan Tehyn jäseniä ja sillä on varmasti vaikutuksia tulevaisuuteen. Jos tämä tällä alalla uusi käytäntö on alkusysäyksenä kentän rivien tiivistymiselle ja uudelle yhtenäiselle yhden ammattijärjestön terveydenhuoltoalalle olen erittäin tyytyväinen. Se että osa työantajista on ilmoittanut maksavansa kaikille sairaanhoitajille Tehyn sopimuksen mukaisesti on kuitenkin ihan hyväksyttävää, pääasia että alan vetovoima ja palkkataso saatiin nyt selkeään noususuuntaan ja alan ihmiset tietävät missä järjestössä on voimaa ja tahtoa ajaa asioita tosissaan.
Ja mitä tulee tähän samasta työstä sama palkka keskusteluun, niin eihän tämä käytäntö mitenkään ennenkuulumaton ole. Esimerkiksi teknisellä puolella tiedän useita työpaikkoja jossa eri liittoon kuuluvat tekevä samaa työtä mutta korotukset tulevat liittojen neuvottelemien korotusten mukaisesti. Näinhän asiantuntijatkin ovat julkisuudessa jo kertoneet, mutta silti keskustelu tämän asian tiimoilta käy yllättävän kiivaana.
Mielenkiintoista seurata minkälaiset seuraamukset tästä työtaistelusta on koko poliittiselle järjestelmälle ja puolueiden kannatusluvuille. Hallituspuolueiden imagotappiot nähdään seuraavissa vaaleissa - vaikka poliittinen muisti on yleensä vain kaksi kuukautta niin tässä tapauksessa itse uskon että ainakin sos. ja terveyspuolen yli 300 000 äänestäjää muistaa ensi kerralla äänestyskopissa tämän työtaistelun ja siihen liittyvät asiat. Vanhasen ja keskustan tuleva vaalimenestys riippunee pitkälle siitä kuinka pääministeri ja keskustapuolue onnistuu profiloitumaan työtaistelun lopettajaksi ja oliko tämä koko työtaisteluteatteri todellista kansalaisten etujen ajamista vai oliko se kuitenkin ainoastaan hallituspuolueiden välisten asemien ja kannatusprosenttien hakemista. Kokoomus yrittää kiemurrella asiasta ja kääntää mustan valkoiseksi; tämä tietysti kuuluu pelin henkeen sillä hallituksen vastaantulo ja sanojen peruminen ottaa varmasti eniten tämän puolueen luonnolle. Niin, suoraa rahaahan tässä ei ilmeisesti kovin paljoa siirretty, vaan kikkailemalla tulevia maksuja ja velvotteita pienentämällähän tämä kuntien avustaminen tapahtuu/tapahtui. Tästäkin taisi olla arvailuita aikanaan..
Täysin ilman ristiriitoja ja pienen kansalaisryhmän eriävää mielipidettä tämäkään työtaistelu ei tietenkään sujunut vaikka kansan tuki olikin liikuttavan yksimielisesti koko taistelun ajan hoitajien takana. Ymmärrän sen että tämä naisten esiinmarssi sapettaa osaa miehistä, mutta uskaltaisin väittää että se että suomessa on vahvoja omia asioita ajavia naisia ei ole uhka miehisyydelle vaan ennemminkin koko yhteiskunnan vahvuus. Valtakunnan taloudestakaan en ole huolissani; toimiva julkinen terveydenhuolto ja sen vetovoima on arvo johon aivan varmasti kannattaa satsata.
Olen saanut tällä foorumilla välillä mielestäni ajoittain kohtuuttoman paljon henkilökohtaista alatyylistä palautetta osakseni ja sanomisiani on yritetty käyttää tehyläisten asiaa vastaan pelkästään sen takia olen asettunut vastahankaan foorumin vallassa olevaa mielipidettä kohtaan. Myönnän kirjoittavani ajoittain provosoivasti, mutta se että väitteeni ja spekulaationi on lähes aina osoittautunut todeksi todistaa mielestä sen että en ole ollut pelkkä trolli niin kuin usein vätettiin. Asiantuntemukseni alalta jolla olen työskennellyt yli 20 vuotta on vaan hieman paremmalla tasolla kuin näillä jotka innokkaimmin väittivät minua paskanpuhujaksi pystymättä perustelemaan asioita paremmin. Jos haluaisin pyörittää puukkoa eräiden minua eniten solvanneiden henkilöiden haavassa kaivelisin heidän vanhoja viestejään nyt esille ja ampuisin heidän kaikki väitteet ja ”faktat” bluffeista, irtisanoutuvien määristä, vääristä taktiikoista, korotusprosenteista, rivien rakoilemisesta yms. yms. nyt tuhantena palasena alas. En kuitenkaan lähde tähän peliin vaan totean että kukin kirjoittaja tietää mitä on sanonut ja kukin kantaa vastuun sanomisistaan ja omasta imagostaan itse henkilökohtaisesti.
Onneksi suurin osa JA:n kiihkeistä tehyn työtaistelun vastustajista osoittaa nyt fiksuutensa käyttäytymällä asiallisesti tai olemalla hiljaa, valitettavasti löytyy poikkeuksiakin jotka ottavat tämän asian henkilökohtaisena arvovaltatappiona mikä menee kyllä minun ymmärrykseni yli. Sillä eihän työtaistelu (varsinkaan toisen alan) ole sellainen asia josta kannattaa ottaa paineita, solvata ja haukkua ”vastapuolta” tai muuten ottaa itseensä. Kehottaisinkin miettimään elämänarvoja uusiksi jos tästä asiasta nousee verenpaineet tai jos käytös ja mielipiteet arkielämässä ovat vähänkään yhtä radikaaleja kuin käytös foorumilla. Uskon kuitenkin vakaasti siihen että radikaalimpien mielipiteiden esittäjät vetävät foorumilla vain virtuaalista uhoroolia ja tosielämässä ollaan jotain aivan muuta. Mutta ehkä se on parempi purkaa frustraatioita täällä keskustelupalstalla kuin oikeassa elämässä, eli annettakoot tämäkin nyt anteeksi.
Nyt minä lähden paiskimaan omaa duunia vanhaan malliin; alanvaihto ei ole nyt ajankohtainen mutta tarkoitus olisi siirtyä tammikuun ensimmäinen päivä takaisin epäsäännölliseen vuorotyöhön uuden työpaikan paremman työaikamallin sekä mielekkäämmän toimenkuvan takia. Tuleviin palkankorotuksiin olen pääsääntöisesti tyytyväinen, hieman kysymysmerkkejä sopimukseen jäi mutta uskoakseni palkkaus ei ole se syy miksi olen alaa vaihtanut jos neljän vuoden kuluttua en enää potilaita kentällä hoida.
"Varmoja korotuksia" on sen verran että tehtäväkohtainen peruspalkkani nousee sopimuskaudella vähintään 2500 euroon kuukaudessa (sis kokemuslisät) ja koska vuorotyö kutsuu niin neljän vuoden kuluttua ansioni ovat noin 3300-3400 euroa kuukaudessa. Koska olen työskennellyt tehtäväkohtaisten palkkojen alarajoilla ilman isoja lisiä kuulun tämän sopimuskierroksen suurimpiin voittajiin, (alarajatarkistukset ovat hyvät) mutta tiedossani kyllä on että kaikille hoitajille tämä sopimus ei tuo aivan yhtä hyvää prosentuaalista palkankorotusta.
Mutta koska sopimiskausi on näin pitkä, niin lopullisen arvion sopimuksen paremmuudesta suhteessa muihin pystyy antamaan vasta sopimuskauden loppupuolella; kyllä tässä sopimuksessa kuitenkin on aineksia siihen että voidaan puhua oikeasta kuoppakorotuksesta.
Haluankin kiittää kaikkia aktiivisia ja asiallisia kirjoittajia tähänastisesta vaiherikkaasta kirjoittelusessiosta; tämä ei-hoitoalan ihmisten kanssa mielipiteiden vaihtaminen ja pohdiskelu oli henkilökohtaisella tasolla terapeuttista ja henkisesti tarpeellista. Pelkästään hoitoalan ihmisten kanssa juttelu oikeassa elämässä ja netissä olisi supistanut katsantokantaa ja minun kohdalla myös latistanut taistelutahtoa. Kiitos kaikille tasapuolisesti!
